Pink Olive

Mietittekö sairauksianne ennen lapsen yritystä?

153 posts in this topic

Kaveri mietti pitäisikö lähteä lasta hankkimaan, kun lapsi saisi niin huonot pelikortit elämään... Minusta kaikilla on kyllä oikeus lapsi hankkia, mutta siitä tässä ei nyt ole kyse, vaan omaehtoisesta pidättäytymisestä lapsen hankinnasta sen takia, että ei haluaisi lapsen elävän yhtä sairasta elämää. Mitä ajatuksia tämä herättää?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä mietitty paljoa. Jos isäni olisi miettinyt niin eipä minuakaan varmaan olisi... (hän on vaikeasti ihosairas ym ei näkyvää.) Minä ja sisareni olemme ihan tavallisia, vaikka kaikilla pieni iho-ongelma onkin. (jokaisella vain omanlainen, ja minunkaan ei näy lainkaan, vaikka alasti ihmiten edessä hyppisin :rolleyes: ) Miehelläni on myös lievä ihosairaus. Mutta emme kokeneet sitä miksikään ongelmaksi. Juttua tuli sairauksistakin vasta vuosien seurustelun jälkeen (eihän meistä kumpikaan ollut huomannut toisissamme mitään erikoista huomannut)

 

Pieni järkytys oli kuulla, että miehelläni on ollut lievä sydän vika vauvana. Vika on korjaantunut itsestään. Hän ei koskaan ole katsonut sitä tarpeelliseksi asiaksi maailmalle kailottaa, ja minullekin se selvisi kun neuvolassa piti täytellä niitä lappuja, ja mieheni pyysi ruksimaan kohdalleen sydänvian. :blink: No vauvamme sydän on ultrattu monesti, ja oikein vahvalta sydän on aina näyttänyt. Vastaavaa minimaalista vikaa, mikä miehellänikin on ollut, ei edes ultrissa pysty selvittämään. Vika ei ole koskaan vaikuttanut mieheni elämään, ja koko sydämmen seuraaminenkin on kymmeniä vuosia sitten todettu turhaksi. Sydän siis parantui itse...

 

Perinnollisten sairausten suhteen luottavaisin mielin odotamme esikoistamme :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainakin vakavien perinnöllisten sairauksien kanssa kannattaa mennä perinnöllisyysneuvontaan ennen raskauden yritystä, yliopistosairaaloissa ainakin näitä perinnöllisyysasioita selvitellään. Ihan perusjuttuja, mikä riski vauvalla on sairastua, miten sitä voi raskauden aikana selvittää tai välttää jne. Jos jommallakummalla jotain olisi ollut, olisimme varmasti selvitelleet ja miettineet esim. luovutetun sukusolun käyttöä jos lapsen riski olisi ollut suuri.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on vahvasti suurentunut perinnöllinen riski sairastua tiettyihin syöpätyyppeihin myöhemmällä iällä (käytännössä vasta 50-60-vuotiaana). Geeni on vallitsevasti periytyvä, eli olen saattanut siirtää saman riskin poikaani. Hän saa tutkituttaa sen itsestään täysi-ikäisenä jos haluaa. Jos se häneltä löytyy, tilannetta seurataan tutkimuksilla 3 vuoden välein, että mahdollinen kasvain löydettäisiin mahdollisimman alkuvaiheessa (kuten muakin jatkuvasti seurataan).

 

Mietimme asian läpi jo ennen kuin aloimme yrittää lasta, mutta emme oikeastaan edes harkinneet luovutettujen solujen käyttöä tai saati lapsihaaveiden hylkäämistä. Ko. syövät ovat enimmäkseen hitaasti kasvavia, hoidettuina hyväennusteisia ja joka tapauksessa niin myöhään elämässä ilmeneviä, että siinä vaiheessa jos lapseni sairastuisi, hoidot ovat varmaan jo paljon edistyneempiä kuin nykyään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on taakkana monenmoista sairautta mahdollisesti tulevalle lapselle mutta silti aiomme raskautta koittaa ihan omilla värkeillämme ;) Miehellä ei ole juuri mitään sairauksia. Minulla on psoriasis (koko perhelläni ja useilla sukulaisilla myös), kilpirauhasen vajaatoiminta (en ole varma onko tämä periytyvä mutta äidilläni ja isän siskolla on myös kilppariongelmia) sekä alopecia eli pälvikalju. Lisäksi liuta muita ei-periytyviä sairauksia. Olen pärjännyt sairauksieni kanssa hyvin, olen kai keskimääräistä vahvempi luonne, joten en usko että lapsemmekaan näistä kärsisi jos ne sairaudet periytyisivät hänelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on miehen kanssa ollut varsinkin nuorempana astma ja erilaisia allergioita, jotka vieläkin muistuttaa olemassa olostaan. Molemmat ollaan tosin oltu teini-iässä siedätyshoidoissa pahimmista allergioista. Mulla edelleen rasitusastma, joka ei enää kauheesti vaivaa. Sitten allekirjoittaneelta löytyy myös atooppinen iho ja yliliikkuvat nivelet (kauhulla odotan että jos lantio vielä löystyy enemmän raskausaikana). Mitäs muuta... mutsilta oon näköjään perinyt taipumuksen suonikohjuihin. Toisaalta mun isän puolelta olisi voinut periytyä korkea verenpaine, kolesteroli ja kaikenlaisia muita sydänongelmia, mutta toistaiseksi noi kaikki arvot kohillaan. Ja äidin puolella on kanssa keliakiaa ja tosi pahaa laktoosi-intoleranssia, näiltäkin olen onneksi toistaiseksi välttynyt.

 

Olen kyllä miettinyt omia sairauksia jo teini-iästä mahdollista jälkikasvua silmällä pitäen, mutta jotenkin sitä vaan aattelee, että kyllä sitä itsekin on ihan hyvin pärjännyt näiden omien juttujen kanssa, niin miksei vauvakin pärjäisi. Muutenkin olen pohtinut, että jos vaan täysin terveet ja priimageeniset lisääntyisivät niin saattaisi käydä aika väljäksi elämä täällä meillä sydäntautien ja muiden perinnöllisten sairauksien Suomessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni on geenimutaatiosta johtuva neurologinensairaus, jonka olen aikoinani äidiltäni perinyt ja jonka myös sisareni peri. Meidän kohdallamme sairauden oireet ovat erittäin lievät, minulla ollut vaikeimpana ja aiheuttanut sen, että nuorena kävin fysioterapiassa kerran viikossa venyttelemässä sekä jumppaamassa. Tautini on siitä hankala, että se periytyy dominoivana, eli jos lapsemme saavat minulta sairaan geenin tulee heilläkin tauti olemaan. Oireet taudin sisällä vaihtelevat täydellisestä oireettomuudesta vakaviin liikuntaongelmiin. Noin 5% sairastuneista joutuu pyörätuoliin elämänsä aikana. Eli käytännössä se tarkoittaa sitä että läpsellamme 2,5% mahdollisuus päätyä pyörätuoliin elämänsä aikana :( En osaa päättää onko tuo iso vai pieni prosenttiluku :unsure:

 

Kävimme viime keväänä (kun vasta suunnittelimme lasten hankintaa) perinnöllisyysklinikalla keskustelemassa asiasta ja mahdollisuudesta selvittää sairauden aste lapsivesitutkimuksella raskauden alussa. Valitettavasti asia on niin, ettei tutkimusta ole järkeä tehdä johtuen juuri siitä, että sama geenivirhe aiheuttaa niin erilaisia oireita kantajilleen.

 

Päätös hankkia tästä huolimatta "omia" lapsia on ollut varsinkin minulle vaikea. Jos lapsemme perisi tautini ja hänellä oireet olisivat pahat, en varmaan voisi ikinä antaa itselleni anteeksi sitä. Yritän kuitenkin olla positiivinen (luonteeni vastaisesti) ja uskoa siihen, että meidän lapsemme eivät tautiani peri vaan saavat sen terveen geenini. Ja jos he taudin saavat, voisivat elää elämänsä täysin oireettomina.

 

Keskenmenon jälkeen uutta raskautta yrittäessämme yritän sulkea asian kokonaan mielestäni, onko se kamalan itsekästä...en tiedä :unsure: Haluaisin kuitenkin ajatella, että emme ole liian itsekkäitä omia lapsia yrittäessämme...

Edited by LilyAnn

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Vähän samanlaisia ajatuksia mullakin oli lapsenhankinnan suhteen, lievempinä vain. Toisaalta mietin sitä niin, että jos lapseni joskus sairastuu paksunsuolen jne. syöpään, hän tuskin ajattelee asiasta, että kunpa emme olisi häntä koskaan alulle panneet tai kunpa hän ei olisi koskaan syntynytkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Saako kysyä, että mitä tuolla tarkoitat?

 

Oletko sitä mieltä, että vaikeastivammaiset tmv. eivät saisi hankkia lapsia. Vai pitäisikö lisääntyminen mielestäsi kieltää myös esim. diabeetikoilta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Täytyy kyllä myöntää että laittamasi viesti hieman kummastuttaa, joten viitsitkö selventää, ettei tule väärinkäsityksiä turhaan :huh:

 

Viestistäsi nimittäin saa vähän sellaisen fiiliksen, että vanhemmat, joilla on jokin sairaus/vamma, eivät olisi "oikeutettuja" tai kelpoja hankkimaan lapsia...ja olen aivan varma, ettet (toivottavasti) tätä tarkoittanut viestilläsi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tottakai voin selventää, mutta siitä on sitten aivan turha vetää herneitä nenäänsä, koska te käsititte mut aivan oikein.

 

Tässä maailmassa on ihan liikaa ihmisiä, joten mun mielestäni olisi siinäkin mielessä ok, että syntyvyyttä kontrolloitaisiin. Nythän sitä tehdään jo niin, että jossakin maissa lukumäärä on päätetty, ylimenevistä saa sakkoa.

 

Musta paljon fiksumpaa olisi kontrolloida vanhempien ja suvun terveyttä, kuten hyvät ja vastuuntuntoiset kasvattajat jo tekevät eläintenkohdalla. On kummallista, että eläimet yritetään pitää terveinä, mutta ihmiset saavat kasvattaa mitä haluavat, näin jyrkästi sanottuna.

Musta on vastuuntunnotonta, että aikuiset pistävät omat halunsa lapsen lähtökohtaisesti terveen elämän ylitse. Tuodaan tänne tietoisesti joku kärsimään sairauksista, vaan koska on pakko saada omalaps.

 

 

Ja nyt on sitten turha sanoa, että kannattaisin jonkun sinisilmäisyyden periyttämistä tai muita rotupiirteitä tms geenimanibulaatiota. Ei liity tähän mitenkään.

Ongelmahan tässä on se, että suurinta osaa meistä ei olisi, eikä suurin osa meistä saisi lisääntyä.

Mutta kuten sanoin, lisääntyminen ei olekaan musta kansalaisoikeus. Musta on väärin pelata lapsen terveydellä venäläistä rulettia, jos on jo pyöräyttäessä varmaa, että elämä tulee olemaan kivulias ja.

 

Ja koska kuitenkin sanotaan, että ihminenhän voi vammautua tai saada jonkun taudin jokatapauksessa niin sanottakoon, että niin voi ja luultavasti jossain vaiheessa elämäänsä saakin, koska hyvin harva meistä vaan kupsahtaa nukkuessaan elettyään pitkän terveen elämän.

 

Tiedän olevani jyrkkä, ja että kantani loukkaa. Mutta mielestäni en kuitenkaan ole väärässä toivoessani ihmisestä lajinaterveempää, että seurattaisiin koko lajia, eikä vain katsottaisi omaa napaa ja omia haluja Minäminämaassa.

Tai edes siten sitä omaa lasta, joka niistä sairauksista ensisijaisesti kärsii. Halutaan lapsen parasta vasta sitten sielä odotushuoneessa..

Edited by Macilla

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lyhyemmin vaikkapa näin: Jos rakkain ystäväsi on menossa naimisiin ja aloittamassa uuden elämän niin paketoisitko sinä sairautesi kauniisiin rusetteihin ja kirjoittaisit korttiin. "Mahdollisuus sairastua minun tautiini. Rakkaudella Minulta Sinulle, onnellista elämää."

 

Jollet, niin miksi kirjoittaa se lapsesi korttiin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siis voi kamala, täytyy kyllä myöntää etten ole kuullut koskaan mitään noin hirveää ja typerää. Täytyy myöntää että sanattomaksi vedit :o Tärisen täällä ihan kauhusta :o

 

Toivottavasti en enää ikinä joudu lukemaan mitään noin kylmäveristä kuin tuo, ja myöskään mitään tuon suuntaisia kommentteja sinulta! Täytyy sanoa vain, että onneksi olet itse niin täydellisen terve, ettet joudu koskaan käymään lävitse samoja pohdintoja kuin me (ja toivotaan että omat lapsesikin tulevat olemaan yhtä täydellisen terveitä), sillä voisi olla että saisit itse huomata miten väärässä olet ja miten ajattelemattomia kommenttisi ovat.

 

Oon pahoillani, mutta järkytyin todella pahoin noista sun sanoistasi. En koskaan tajunnut olevani niin epätoivottu yksilö tähän maailmaan ja epäkelpo suvunjatkajana.

 

Ei sillä, kaikilla on oikeus mielipiteeseensä. Mun vain on erilainen kuin sun.

Edited by LilyAnn

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aikka tiukka kannanotto Macillalta. Itse en keneltäkään, jolla on perussairauksia,alkaisi lisääntymistä rajoittaa. Ainotastaan narkkarit ym. saisivat olla lapsia tekemättä, työni puolesta kun olen niin surullisia kohtaloita nähnyt. Ja anteeksi jo minä puolestani jotakuta loukkasin.

 

Itselläni on ADHD joka periytyy 70-80% todennäköisyydellä, ja hieman mietin kyllä asiaa ennen raskautumista, mutta en koskaan sillä ajatuksella että se estäisi lapsen teon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Niinhän se yleensä menee.

 

Todellakin saattaisi olla, ettei täällä kovinkaan montaa ihmistä olisi jos kriteeriksi pistettäisi, ettei vanhemmat saa periyttää sairautta joka hankaloittaa lapsen elämää kohtuuttomasti tai tuottaa kipua.

Mutta ei se mielestäni siltikään tee kannastani sen kylmempää. Ehkäpä vain lapsiystävällisemmän.

 

Jollei oikeasti haluaisi sairauttaan itse, saatika antaa sitä jollekin jo olemassa olevalle läheiselleen, niin miksi lahjoittaa se lapselle, jota pitäisi suojella ja rakastaa? Jos sairaus aiheuttaa kipua ja hankaloittaa elämää niin miksi se pitää lahjoittaa lapselle? Vai alkaako se suojelu todellakin vasta sitten sielä odotushuoneessa?

 

Kyllä mulle saa loukkaantua, vetää herneet nenään haukkua kylmäksi tai mitä tahansa. Mutta kun ajattelette mun kantaani ihan pelkällä järjellä ja unohdatte ne oikeudet ja omat tunteet, niin olenko mä niin väärässä?

 

Jos koirien kasvattaja astuttaa sairailla vanhemmilla koiria jotka sitten periyttävät tätä tautia niin kohu on melkoinen. Kasvattaja lynkataan ja koiria säälitään. Ilmeisesti sitten vain siksi, että koirassa on kiinni raha. Kuka niistä pennuista niin välittää, vaikka onkin sairaita ja saattavat jopa kärsiä.

Miksi eläimistä huolehditaan paremmin, kuin ihmisestä tässä asiassa?

 

Mutta joo. Te kysyitte, minä vastasin. Te olette nyt itse vetäneet linjavedon omiin sairauksiinne punnitessanne herneiden määrää nenään vedettäväksi. Mä olen vain sanonut, että joskus kannattaisi tunteiden lisäksi käyttää myöskin maalaisjärkeä.

 

Mitä siihen tulee, että saisinko itse lisääntyä, niin monen mielestä en, koska lapseni on tehty koeputkihedelmöityksellä. Tyhmyys voi toki periytyä, mutta en usko, että klamydia niin tekee.

Muuten olen perusterve samoin mieheni ja meidän vanhempamme, jollei lasketa mukaan sairauksia, jotka ovat aiheutuneet työstä.

Mutta jos isovanhempiani katsottaisiin ja muuta sukua, niin taitaisinpa jäädä syntymättä.

 

Mutta joo. Ihan varmasti löytyisi jokin syy jolla myöskään myö itsessään ei saatais lisääntyä. Jollei muu niin äkäisyys ja sanavalmius. Luonnevikaisia ollaan.

Edited by Macilla

Share this post


Link to post
Share on other sites

oho...

 

Koiriin (tai ylipäätään eläimiin) en lähtisi ihmisiä vertaamaan. Valitettavaa on sekin, että moni kennel perustaa enemmän sille ulkomuodolle, kuin luonteelle koiria jalostaesaan, koska näyttelytoiminta on tätä tukeva "laitos". Onneksi nyt on saatu mukaan muitakin tapoja kilpailuttaa niitä koiria, ja tämä taas mielestäni siivoaa hieman perinteistä risteyttämistä.

Ihmisten kohdalla onkin hieman vaikempaa, kun moni haluaisi lapsen juuri rakastamansa henkilön kanssa. Olisi kyllä vaikea sulattaa, että jollain todistuksilla hakisimme "lupaa risteytyä", ja sitten saamme vastaukseksi, että älkääs te, mutta tweety voisi naapurin Penan kanssa saada aikatavalla mahtavan yli-ihmisen :lol: . Jokin saa minut tuntemaan niin, että "yli-ihmisen" tavoittelu voisi pikemminkin ihmiskuntaa "sairastuttaa" vieläkin enemmän, ihmisihanne kun ei ole vakio. Vaikka terveyden kannalta tätä lähettäisiin toteuttamaan, kääntyisi se pian joksikin ihan muuksi. Sellainen kiero on ihmiskunta. Mihin rajat laitettaisiin. älykkyyteen? fyysisen rakenteeseen? Kuka olisi minkäkin mittapuun mukaan terve? Ja kenen motiivilla puhtain mittapuu saataisiin säädettyä? (Jos en väärin muista joku tällaista yritti jo tuossa toisen maailmansodan aikaan :rolleyes:;) )

 

Valitettavasti kaikki ihmiset voivat saada vammaisia tai sairaita lapsia, mutta onhan niitä kuuroja pariskuntia, jotka ovat saaneet kuulevia lapsia. Itse en haluaisi juuri omaa lasta, jos tietäisin, että aivan varmasti edessä on "kivulias ihmisirvikuvan elämä".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Tweety. Vastauksesi oli todella asiallinen ja varmaan lähinnä omaa mielipidettäni, jonka tulen koskaan saamaan.

 

En minäkään haluaisi mitään superihmistä, kauhistuttaa ajatuskin. Enkä muuten vertaisi ihmistä koiraan, mutta joskus vaan huvittaa että tällaisessa asiassa ihminen "saa huonompaa kohtelua" kuin eläin. Kärjistetysti sanottu, kuten koko tekstini.

 

Itse vetäisin rajan lisääntymiseen siihen, millainen lapsen oletettu elämä tulee olemaan. Kuinka paljon hän kärsii henkisesti ja fyysisesti sairaudestaan? Kuinka paljon fyysistä kipua ja henkisiä rajoitteita sairaus aiheuttaa. Miten paljon sairaus vie suhteutettuna "normaaliin" terveeseen elämään.

Lapsi ei voi itse päättää syntyykö maailmaan vai ei. Musta ei ole kusipäistä toivoa, että vanhemmat lähtisivät siitä, että lapsen lähtökohdat on saada terve, onnellinen elämä. Niin harvaan muuhun asiaan kun me vanhemmat sitten enää voimmekaan vaikuttaa siinä, millainen lapsemme elämäntaipaleesta tulee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän suvussa on aikalailla samanlainen syöpägeeni kuin Lepinkäisellä, tosin meidän tapauksessa syöpä yleensä puhkeaa n. 40 vuoden iässä. Niinkuin isälleni kävi. Meilläkin se periytyy dominantisti.

 

Olen joskus kuullut että sairastumisensa aikoihin isäni olisi sanonut että toivoi ettei olisi koskaan "hankkinut" lapsia kun pelkäsi että me joutuisimme kokemaan saman. Itselleni tuo geeni ei ole periytynyt joten kovin onnellinen olen että hän kuitenkin meidät hankki. Tykkään meinaan elämästäni kovasti. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Olisitko samaa mieltä jos olisit kokenut saman, kuin hän? Toivoisitko, että lapsesi kokisi saman, kuin hän?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^No isältäni se kasvain leikattiin ja hoitojen jälkeen hän on ollut täysin terve nyt reilut 20 vuotta. Tällä hetkellä kovin touhukas vaari.

 

Olen itse sairastanut aika paljon ihan "omia" tauteja ja koen sairaudet elämään kuuluvaksi. Tietenkään en kenellekään syöpää toivo, vähiten läheisilleni. Mutta kun ne sairaudet nyt ovat aina kuuluneet meidän elämään niin en oikein osaa katsoa niitä edes jotenkin valinnaisina asioina.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä luulen, että suurin osa ihmisistä nauttii olemassaolostoon huolimatta vammoistaan, sairauksistaan ja muista puutteistaan. Me epätäydelliset ihmiset olemme rakkaita ja tärkeitä toisille epätäydellisille ihmisille.

 

Joillakin meistä on julmat ja rakkaudettomat vanhemmat, kurja lapsuus, monenlaisia vaikeuksia ja silti ihmiset selviytyvät ja haluavat elää. Fyysinen sairaus ei siis ole ainoa kuorma, jonka ihminen voi saada kantaakseen.

 

Tulkitsen että Macillan mielestä fyysinen ja psyykkinen terveys ovat niin tärkeitä asioita ihmisen elämänlaadulle, että jokaisella pitäisi olla oikeus syntyä terveenä ja ihmiskunnan pitäisi tehdä kaikkensa jotta sairauksien aiheuttama kärsimys vähenisi.

 

Oikea tapa vähentää inhimillistä kärsimystä on tehdä tutkimusta, hoitaa sairauksia, etsiä parannuskeinoja ja lääkkeitä, valistaa ja ennaltaehkäistä. Oikea tapa ei ole jaotella ihmisiä A ja B-luokkiin sen mukaan kuka on sopiva jatkamaan sukua ja kuka ei. En haluaisi elää maailmassa, jossa tavoitellaan ihmislajin täydellistymistä ja jossa epätäydellinen ihminen saa tuntea itsensä epäkelvoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now