Pink Olive

Mietittekö sairauksianne ennen lapsen yritystä?

153 posts in this topic

Mielestäni ei ole itsekästä, että toivot lasta. Ei todellakaan. Ja on epäreilua, että ihmiset, jotka haluaisivat olla vanhempia ja heistä tulisi upeat vanhemmat joutuvat miettimään onko heillä mahdollisuuksia saada lapsi.

 

Mä olen seissyt tuon saman kysymyksen edessä, kun sä nyt sillon kun keinohedelmöityksiin mentiin. Jos raskaaksi tulemiseen meni 2vuotta ja se oli kohdunulkopuoleinen niin onko minussa ja miehessäni jotain minkä ei pitäisi lisääntyä? Pitäisikö meidän keskittyä rakastamaan muiden lapsia ja unohtaa oma? Onko kaikki se mitä kävimme läpi luonnon tapa esittää, ettei meidän pitäisi lisääntyä ja me uhkaamme jotain suurempaa lääketieteellä, rahalla ja itsekyydellämme?

 

Kuten sanoit ei asiat ole mustavalkoisia, kun ne itse kokee. Niinhän se yleensä menee, että toisia on helppo tuomita, kunnes joutuu itse tuomittavaksi ja toivoo armoa.

 

Musta paljon kertoo jo se, että sä mietit asiaa. Ja mä todella toivon, että ratkaisu johon päädytte osoittautuu oikeaksi ja parhaaksi.

 

Asioilla on tapana järjestyä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen samoilla linjoilla kuin esim. Macilla ja Haavis, että harkitsisin kyllä tarkkaan lapsenhankintaa, jos tiedossa olisi todennäköisesti periytyvä, elämänlaatua huomattavasti heikentävä sairaus. Tällaisessa tapauksessa yrittäisin löytää muita keinoja lastensaamiseen, vaikkapa adoptiota tai luovutettuja sukusoluja.

 

On tietysti veteen piirretty viiva, mitä sairautta voi pitää "elämänlaatua huomattavasti heikentävänä", tuskin kovin moni pitää esim. diabetestä, epilepsiaa tai astmaa sellaisina. Vakavia nuo toki ovat, mutta eivät nykypäivänä yleensä elämänlaatua huomattavasti heikentäviä tai elämää oleellisesti lyhentäviä. Sen sijaan sairaudet, joihin liittyy kroonista, kovaa kipua tai merkittävästi lyhentynyt elinajanodote, estäisivät kohdallani lapsenhankinnan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kyllä hämmennyin lukiessani tätä ketjua. Te syytätte Macillaa mustavalkoisuudesta ja ties mistä, mutta jotenkin tuntuu, että harva on edes lukenut hänen tekstejään. Kiihtymyksen vallassa hypitään rivien ylitse ja nähdään vain se, mitä halutaan. Tai tässä tapauksessa ei haluttaisi.

 

Ensinäkään Macilla ei ole esittänyt, että ihmisiä pitäisi "rotujalostaa". Ainakin mä luin jopa muutamaan otteeseen hänen itsensä kirjoittamana, ettei sellaista kannata. Kyllä, hän vertasi ihmistä ja eläintä, muttei sanonut että pitäisi ruveta valitsemaan parhaat yksilöt siittoon tunteista välittämättä.

 

Eräs loukkaantui henkilökohtaisesti ja epäili, että Macilla on sitä mieltä, ettei hän ja hänen miehensä saisi lisääntyä, vaikka lapsen on erittäin epätodennäköistä sairastua.

Käsittääkseni jo ensinmäisessissä viesteissään Macilla sanoi, että puhuu sairaudesta joka rajoittaa oleellisesti elämää, aiheuttaa kipua ja lyhentää elinikää, joten syytä henkilökohtaiseen loukkaantumiseen ei lienee ole?

Mutta sitähän sitten sanotaankin joka viestissä, ettei ole "vetänyt herneitä nenään" tai suuttunut.

 

Macilla on antanut monta esimerkkiä joissa hänen mielestään lisääntyminen pitäisi jättää väliin. Näitä esimerkkejäkö sitten pidetään mustavalkoisina? Todetaan, että harvinaisia ovat, ei noista voi tavallinen ihminen tietää...

Niinpä juuri.. Eihän Macilla ollutkaan kieltämässä lisääntymistä nuhaneniltä, vaan ihmisiltä joiden sairaus on erityisen vaikea.

 

Macilla on myöskin sanonut monta kertaa, ettei saa ajatuksiaan esiin niin, että ne olisivat oikein. Ja pyytää, ettei hänen viestejään luettaisi, "kuin piru raamattua" Silti tuntuu, että niin tehdään.

 

Joten mä pyydän nyt samaa, kuin Macilla muutaman kerran aiemmin:

 

Voisitteko lukea hänen viestinsä sana sanalta, riviriviltä ilman kiihkoa ja halua inttää vastaan. Yrittäkää edes ymmärtää mitä hän sanoo, jollette ymmärrä heti ensimmäisestä viestistä niin ehkä joku noista viesteistä asiaa valottaa?

 

Ja sitten ystävällisesti vastatkaa niihin kysymyksiin joita hän on esittänyt.

 

Mä en ymmärrä, miten te voitte syyttää Macillaa mustavalkoiseksi ja jyrkäksi.

 

Mun mielestäni noista viesteistä paistaa hätä ja välittäminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli monenlaista vaivaa ennen yritystä tulla raskaaksi. Onneksi sain asiat varsin hyvälle tolalle ja nyt raskaana ollessa ei noita vaivoja ole ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen ollut lapsena hyvin terve, ei edes mitään korvatulehduskierteitä ole ollut. Mutta aikuisena sitten onkin jos jonkinmoista kroonista vaivaa jotka tosin mitkään ei ole vaarallisia tai vakavia. Ärtynyt paksusuoli on meillä suvussa kulkeva toiminnallinen vaiva ja miehen suvussa taas allergioita piisaa. Meillä on koira ja kaikkein eniten olenkin pohtinut, että mitä jos lapsi on koiralle allerginen. Se tulisi olemaan todella kova paikka :mellow:. Onneksi tiedossa on, että tällaisessa tilanteessa, jos koirasta olisi pakko luopua, se pääsisi hyvään hoitoon miehen vanhemmille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mietittiin jonkin verran.. Mies on täysin terve ja itselläni on muutamia vaivoja, jotka todennäköisesti periytyvät, koska ovat periytyneet minullekin. En kokenut kuitenkaan, että elämänlaatuni olisi radikaalisti huonompi kuin muiden ja ettemme uskaltaisi yrittää raskautta. Meidän molempien näkemys oli, että luonto hoitaa ja ensimmäisestä yrityskierrosta saanut raskaus on meille siunaus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä asia on käynyt mielessä useampaan kertaan. Kummankaan suvussa ei ole mitään ihmeempiä sairauksia, mutta silti pelottaa, että vauva perii meiltä jotain kamalaa, etenkin kun yrittämistä on takana jo melko kauan...laittaa pohtimaan, onko minussa tai miehessäni (tai siis lähinnä meidän kombinaatiossamme) jotain, joka aiheuttaa ongelmia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä puhuimme. Haluan lapsen rakastamani miehen kanssa, enkä ns. unelmageenittäjän kanssa. Minkä tahansalainen pikkuinen meille ikinä syntyykään, pidämme hänestä huolta. Piste ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehestä en tiedä mutta mä stressaan aivan älyttömästi. Vaikka mitään pahoja sairauksia ei ole tiedossa niin stressaan sellaisia kuin esim. taipumus kolesteroliin (siis perinnöllinen hyperkolestrolemiavaimikälienytolikaan). Ja masennus, kun mulla sitä on. :rolleyes: Voih huoh ja voih vaan. :huh::D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kylläpä tuota tuli mietittyä, lähinnä siltä kantilta että voi kun meidän lapsesta tuleekin terve ja kaunis, kun on näin mahtavat vanhemmat :lol: Siis mies taisi joskus kehuskella, miten hänen sukunsa on ollut kovin terve. Mä joskus murehdin sitä, että miten omassa suvussa on ollut masennustaipumusta, ja selkävaivaa sun muuta, mutta.. Jokaisella on omat painolastinsa kannettavanaan, ei tämä ympäröivä maailmakaan ole täydellinen. Enemmän tulisi varmaan mietittyä, jos ilmenisi esim. rakenneultrassa, että onkin joku perinnöllinen vaiva josta ei ole itse tarvinnut kärsiä. Sen näkee sitten viikon päästä..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Asiaa olen miettinyt paljonkin nyt kun se on tässä yritellessä ajankohtainen. Itselläni on krooninen joskin lääkityksellä kurissa pysyvä sairaus, mies on perusterve (heh, mikä ilmaus...). Omasta sukutaustastani löytyy rasitetta jos jonkinmoiseen sairauteen ja olenkin tullut siihen tulokseen, että mikäli haluaisin oikeasti pystyä täysin tietoiseen päätöksentekoon, pitäisi mun kai suorittaa ensin tutkinto perinnöllisyyslääketieteestä ;) . Lähdenkin vain siitä, että koen oman elämäni elämisen arvoiseksi sairaudesta huolimatta - samaa mieltä uskoisin tulevan lapsenkin olevan mikäli vaiva hänelle periytyisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei onneksi ole mitään vakavampia sairauksia ollut kummallakaan, joten ei ole sen takia tarvinnut miettiä lastenhankintaa.

Allergioita tuli kyllä murehdittua, etenkin kiinteitä aloitellessa, mutta yllättäen kahden hyvin allergisen vanhemman lapset ovatkin olleet allergiattomia. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos jonkunlaista vaivaa löytyy kummaltakin puolelta. Silti olen pitänyt aika "turhana" sen miettimistä, kuinka hyvää jalostusainesta tässä ollaan. Kaikesta ja kaikista virheistä ja mutaatioista kun ei voi kuitenkaan tietää, niin miksipä tuhlata aikaa moiseen. Siitä olen ajatellut huolta pitää, ettei tyttäreni tarvitsisi kärsiä endometrioosikivuista yhtä paljon kuin minun ja äitini. Hänelle siis kerrotaan asiasta kun sen aika tulee ja pidän huolen, että pääsee sellaiselle gynelle, joka ei ylenkatso kuukautiskipuja. Allergioitakin on kummallakin, mutta mennään nyt rauhassa eikä mitään välttämisdiettejä aloiteta ilman vankkoja perusteita. Esikoisellakin prick testissä kananmuna antoi vähän vihjettä allergiasta, mutta niin vähän, että mitään ei ole vältetty sen perusteella ja hyvä onkin että mentiiin näin. Uuden tulokkaan kohdalla mietitään sitten taas tilanne kerrallaan maalaisjärkeä ja parhaita asiantuntijoita konsultoiden :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulihan tuota mietittyä, sekä suvussa olevia sairauksia, että omia vaivoja. Kaikesta huolimatta en katso niiden haitanneen mainittavasti elämääni, ja eihän se edes ole taattua, että lapsi nämä samat vaivat perisi.

 

Nomi tuossa vähän aiemmin hyvin tiivistikin sen, mitä itsekin ajattelen:

Lähdenkin vain siitä, että koen oman elämäni elämisen arvoiseksi sairaudesta huolimatta - samaa mieltä uskoisin tulevan lapsenkin olevan mikäli vaiva hänelle periytyisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mietittiin ja todettiin, että otetaan vastaan mitä tulee ja luotetaan nykylääketieteeseen. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän noita terveysjuttuja on tullut jonkin verran vuosien varrella mietittyä. Mäkin uskon edellisen kirjoittajan tavoin nykylääketieteeseen. Vaikka lapsi perisikin esim. huonon näön, se voidaan varmasti tulevaisuudessa hoitaa helposti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mäkin olen näitä juttuja joskus miettinyt. Mulla ei ole mitään vakavaa tai tappavaa (tietääkseni), mutta jotain pientä "kivaa" voisin hyvinkin lapsilleni periyttää. Myös nykyisellä miehellä on jotain juttuja, tosin niin kai kaikilla on jotain? En tykkää ajatuksesta, että lapsi perisi jotain elämää hankaloittavaa, mutta toisaalta ihan ilman ikävää perimääkin voi saada vaikka millaiset kortit. Kenellekään ei voi taata tervettä ja mutkatonta elämää. Kyllä joku raja silti mun mielestä on. Hankala sanoa, missä se oma raja menee, mutta en ihan minkä tahansa sairauden tai todennäköisyyden uhalla hankkisi lasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli mietittyä, mutta toisaalta kyseessä ei olet mitkään järkyttävän kamalat sairaudet kunhan niihin löytää asiallista apua ja pitää huolta lääkityksestä. Suurin huoleni tällä hetkellä on se, että pikkuinen perisi vajaatoimintani synnynnäisenä (kun meikäläisellä arvot vaan jaksaa viskoa alas vaikka kohta menee purkki isoja tabuja päivässä :girl_crazy: (no "ihan pikkusen" liiottelen)) ja sitä ei osattaisi diagnosoida johtuen suvussani olevasta ikävästä taipumuksesta olla hypotyreoottinen vaikka arvot ovat ns. normaalit.

 

Astmahan on ihan helppoa kauraa ainakin näin aikuisena. Ainakin meikäläisellä. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lisään vielä omaan viestiini, että toisaalta siinä just näkyy se syy, miksi ihmisillä on niin paljon kaikkia sairauksia. Jos ajattelee, että "kaikillahan nyt jotain on", niin sitten kaikilla tosiaan on, kun kaikki lisääntyy sairauksista huolimatta... Kamalan vaikeita asioita nämä. Ainakin tällaiselle ihmiselle, joka järkeilee ja analysoi kaiken.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä sitä tulee välillä mietittyä, enemmänkin raskauden kulkua kilpirauhasen vajiksen kanssa ja sitä, saako lapsi rillit jo pienenä. :D Miehellä ei oo mitään sairauksia ja on tosi urheilullinen, eli jotain hyvää sentään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen joutunut työn puolesta kohtaamaan jonkin verran perheitä joissa näitä asioita mietitään ja sikäli ymmärrän kyllä hyvin mitä Macilla ajaa takaa. Ongelma on kuitenkin siinä, että eri ihmiset ymmärtävät riskit niin eri tavoin. Lääkärin näkökulmasta 25% riski saada vaikeasti sairas lapsi voi tuntua todella suurelta mutta lasta kaipaava pariskunta helposti näkee asian niin päin että onhan siinä peräti 75% mahdollisuus saada terve lapsi. Mikä sitten on suuri ja pieni riski, rajanveto on aika vaikeaa... Nykyään on kyllä jo aika monen geneettisen sairauden kohdalla mahdollista selvittää jo raskausaikana lapsen kantajuus. Vaikeampia ovat sitten ne tapaukset joissa tällaista diagnostiikkaa ei ole tarjolla tai vanhemmat eivät kuitenkaan pysty keskeyttämään raskautta, tutkittiin asiaa tai ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Masennus oli se juttu, jota omalla kohdallani eniten mietin. Luotin kuitenkin siihen, että pahin oli jo voitettu, kun tulin raskaaksi, ja kaikki menikin ihan hyvin.

 

Rillit meidän lapset kyllä hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä saa. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu, olen miettinyt, kun itte sairastan reumaa ja kilpirauhasen vajaatoimintaa. Molemmat hyvin kontrollissa ja reumakin mallia "lievä", ei juurikaan oireita vuosikausiin. Mutta kyllä sitä miettii paljonkin, varsinkin nyt kun on eka yritys ja esikoisesta haaveillaan miehen kanssa.. Mies on perusterve.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Lisään vielä omaan viestiini, että toisaalta siinä just näkyy se syy, miksi ihmisillä on niin paljon kaikkia sairauksia. Jos ajattelee, että "kaikillahan nyt jotain on", niin sitten kaikilla tosiaan on, kun kaikki lisääntyy sairauksista huolimatta...

 

Toisaalta tässä voi olla ihan sekin tekijä, että nykyään pystytään diagnosoimaan huomattavasti suurempi kirjo sairauksia kuin ennen vanhaan. Ja yleensä niihin on hyvä hoitokin olemassa.

 

Minutkin on neuvolassa luokiteltu perusterveeksi synnyttäjäksi vaikka olen allergikko, astmaatikko, atoopikko ja kilpparikin on hajalla. Kovin moni ei varmaan menisi noin sanomaan. :grin: (Tosin itse en pidä itseäni sairaana.)

 

Tokihan tässä pitää sitten huomioida sekin, että puolisot voivat molemmat olla terveitä, mutta kantaa ties minkälaisia sairauksia geeneissään ja lapsi sitten saa jonkun niistä lottovoittona aivan yllättäen. Jotenkin näen kuitenkin parempana sen, että mahdollisista riskeistä ollaan tietoisia ja mahdollisesti toinen vanhemmista osaa elää sairauden kanssa jo oman kokemuksen perusteella kuin, että täysin puskista tulee sairaus josta ei ole ollut tietoa.

Ja monet sairaudethan ovat vain siinä mielessä perinnöllisiä, että suvussa olevat tapaukset lisäävät todennäköisyyttä sairastua, mutta vaikka vanhemmalla moinen olisi se ei tarkoita, että lapsi automaattisesti sairastuu - ja Suomessa esim. ollaan sen verran ristiinnaituja, että kaikilla on perimässään alttius ties mille vaikka vanhemmat olisivat näennäisterveitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now