Nesbit

Lapsentahtinen sormiruokinta

201 posts in this topic

Mä suunnittelin sormiruokinnalla aloittamista, ja perehdyin aiheeseen ennen kiinteiden aloitusta, mutta todellisuus löi meillä vasten kasvoja. 6kk iässä poika ei istunut syöttiksessä vielä niin tukevasti että olisi itse osannut poimia ruokaa pöydältä suuhun. Koitin antaa paloja vain suuhun tai käteen, mutta kaikki kävi suussa kääntymässä ja päätyi lattialle. Tuossa vaiheessa ei kyllä soseetkaan uponneet ja noin 6 viikkoa kiinteiden aloituksesta poika söi hyvin marginaalisia määriä ja kasvoi käytännössä rintamaidolla.

 

Luovuin sitten sormiruoista ja suoraan sanoen tyrkytin soseita kun tuntui ettei tuo poika muuten ikinä saa mitään kiinteitä alas enkä halua täysimettää hamaan hautaan... Vähän huolissani olin ravinnon saannista vaikka kasvu oli kyllä hyvää. Tällä hetkellä soseita menee varmaan keskivertoa vähemmän mutta kuitenkin kohtalaisesti (puoli desiä 4 aterialla päivässä) lähes 8kk ikäisellä vauvalla. Sormiruokia annan välillä kokeiltavaksi mutta niitä vain imeskellään tai kokeillaan suussa ja heitetään lattialle.

 

Meidän kokemus ei siis ollut kovin kannustava, mutta uskon että jos olisin sinnikkäästi jaksanut yrittää sormiruokia ja jos poika olisi ollut itse ruoista kiinnostuneempi (siis syömistarkoituksessa ;) ) olisimme varmaan voineet onnistuakin. Itse en ollut ehkä kuitenkaan tarpeeksi vakuuttunut sormiruokailun paremmuudesta ja halusin pojan ruokavalioon muutakin kuin rintamaitoa, joten itsekin sitten luovutin.

 

Kiva jos muilla sormiruokailu onnistuu, mä jotenkin kuvittelisin että lapsi oppii siinä terveemmän suhtautumisen ruokaan. Musta meinaan on tuntunut aika pahalta se soseiden pakkotyrkytys vaikka tulihan sillä sitten lopulta tuloksia ja poika syö nykyisin ihan mielellään.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meilla poika on kiinostunut kaikesta mita syon ja juon, ja haluaa itsekin koskemalla kokeilla mita se on ja milta tuntuu/tuoksuu. Soseiden kanssa tuollaista tutkimusta ei voi tehda.

 

Kyllä muuten voi. ;) Meillä lähes aina tyttö haluaa koskea käsin syömäänsä ruokaa ja imeskellä sitä sormista ja näin annankin tehdä kotona vaikka se sotkuista onkin. Reissussa sitten yritämme syödä vähän siistimmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Totta, tietenkin sosettakin voi sormeilla! ;) Tarkoitin, etta siina jaa ruoan 'oikea' koostumus edelleen mysteeriksi, kun kaikki on mossona.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Macilla: Ei vauva ole vastuussa ruokailustaan ;) Sormiruokailu on vaan erillainen tapa tutustua ruokaan. Sormiruokinnassa kaytetaan omia kasia ruoan tunnustelemiseen ja tutustustutaan uusiin tekstuureihin vauvan omassa tahdissa. Meilla poika on kiinostunut kaikesta mita syon ja juon, ja haluaa itsekin koskemalla kokeilla mita se on ja milta tuntuu/tuoksuu. Soseiden kanssa tuollaista tutkimusta ei voi tehda.

 

No mutta niinhän sä itse sanoit?

Eli lapsentahtisessa sormiruokinnassa (nain yksinkertaistaen... :rolleyes: ) ei syoteta soseita lusikalla, vaan annetaan lapsen alusta asti itse syoda sormin (tai lusikalla sitten kun se kadessa pysyy.) Lapsi on siis itse 'vastuussa' kuinka paljon syo

 

Ja vielä muualta

 

 

Sormiruokinnan taustalla on ajatus, etta jos lapselle tarjotaan monipuolisesti ruokia kaikista ruokaryhmista, ja han saa itse valita mita ja kuinka paljon han syo.

 

Eraan teorian mukaan lapsi valitsee automaattisesti makujen perusteella ne ruoat, joissa esiintyy ravinteita, joita hanen elimistonsa kaipaa.

 

Lapsen ruokailu on yksi yleisimmista vanhempien huolenaihesta. Moni pelkaa, etta lapsi ei ymmarra syoda tarpeeksi, elleivat vanhemmat laita ruokaa lusikalla suuhun. Kaikissa lapsissa on sisaanrakennettuna tietty uteliaisuus ja matkimisen tarve. Jos lapsi istuu perheen kanssa ruokapoydassa ruoka-aikaan, voidaan melkoisella varmuudella olettaa, etta lapsi matkii vanhempien ja sisarustensa kayttaytymista ja alkaa ruokkia itseaan.

 

Lapsentahtisen sormiruokinnan (baby-led weaning) ‘kehittajan’ Gill Rapleyn mukaan rintaruokituilla lapsilla on paremmat valmiudet lapsentahtiseen sormiruokintaan, koska he ovat alusta asti tottuneet saatelemaan oman ravintonsa maaraa.

 

Lapsentahtiseen sormiruokintaan ei kuulu lapsen nalassa pitaminen. On turha ajatella, etta lapsi jatettaisiin ruoatta, kunnes han alkaa “syoda nalkaansa”. On totta, etta lasta ei auteta/syomaan, kun taman ei ole nalka, mutta tama ei tarkoita, etta lapsi saisi vahemman ruokaa, tai vahemman kaloreita, kuin lusikkaruokittu lapsi. Lasten luontainen uteliaisuus kannustaa heita tutustumaan erilaisiin makuihin ja rakenteisiin.

 

Lapsi jota seka annetaan ruokaa lusikalla etta tarjotaan sormiruokaa, hammentyy helposti ja alkaa leikkia sormiruoalla, koska syo mahansa tayteen lusikkaruoasta. Kaikki puolivuotiaat leikkivat ruoalla, ja toisia ruokia paatyy enemman suuhun kuin toisia. Jotkut lapset ovat kiinnostuneempia sormiruoista kuin toiset, mutta jos lapsen annetaan tutustua ruokiin omaa tahtiaan. Kun lapsi tottuu alusta asti saatelemaan syomaansa kiintean ruoan maaraa, on hanen helpompi myos vanhempana valttaa ylensyontia.

 

Että mitenkäs se nyt sitten olikaan? Kyllä tuo musta kuulostaa siltä, että vauva on itse vastuussa syömisestään, mikäli sormiruokinta on... (etsii oikeaa sanaa) oikeaoppista. Ajatus tuntuu musta vaan hyvin vieraalta. Ja, kun vauvalle ei ruokaa anneta suuhun vaan lautaselle, niin pakkohan tuon luontaisen uteliaisuuden on se ruoka lopulta suuhun työntää. Muutenhan se lvauva kuolisi nälkään. Eli "kyllä se syö, kun sille nälkä tulee" on aika hyvä nyrkkisääntö tätä touhua optellessa?

 

edit: Linkki. http://lauranen.vuodatus.net/blog/category/Sormiruokinta

Edited by Macilla

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Juu, totta on, etta sormiruokailussa vauva saa valita mita ja kuinka paljon syo, ja sinansa on siis "vastuussa" syomisestaan. Minusta vastuu kuitenkin on aina vanhemmilla, jotka erilaisia ruokia tarjoavat ja pitavat huolen siita etta lapsi saa ruokaa tarpeeksi. Siksi mielestani lapsi on heittomerkeissa vastuussa (paremman sanan puutteessa) syomisestaan. Ja ainakaan meilla ei poikaa nalassa pideta ja odoteta, etta syo sitten kun on nalka, vaan rintamaidosta saa edelleen ravintonsa, niin kauan kun ruokaan tutustutaan. Ja jos sormiruoka ei uppoa, niin tottakai silloin tarjoaisin ruokaa muilla keinoin. Meilla vaan ei ole talla hetkella mikaan kiire tai paine saada lapsi syomaan nopeasti suuria maaria kiinteata ruokaa, joten saa tutustua ruokaan ihan rauhassa omaan tahtiinsa. Ja samoinhan sanotaan tuossa lainaamassasi patkassa, ettei lasta todellakaan pideta nalassa, kunnes epatoivoissaan syo mita annetaan. Meilla poika tarttuu hanakasti ruokaan ja vie sen suoraan suuhun. Samoin nahdessaan meidan syovan maiskuttelee suullaan, joten selkeasti tunnistaa etta kyseessa on ruoka eika esim. lelu. Meilla siis tuo matkiminen toimii jo.

 

Meilla poika on jo nyt, ihan vasta vahan aikaa sormiruokaa kokeiltuaan, onnistunut syomaan, ja vaipassa on todistusaineistoa myos! Puhuin tasta sormiruokailun kokeilemisesta ravintoterapeutille kaydessani baby clinicilla ja han oli sita mielta etta kannattaa kokeilla, ja sanoi etta useat ravintoterapeutit ovat (ainakin taalla Briteissa) sita mielta, etta se on hyva tapa opettaa lapsi syomaan kiinteita.

 

Sormiruokailun filosofia on hyvin erilaista kuin soseiden syottaminen, eika se kaikille sovi. Tapoja on monenlaisia, samoin kuin lapsia, ja mika sopii yhdelle ei valttamatta sovi toiselle.

Muoks. lisailin ajatuksia paivaunien jalkeen...
;)

Edited by NooNoo

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua kiinnostaa sormiruokailu kovasti, saataisiin vaan ekaksi aikaan joku syöjä..

 

Tuosta lapsen vastuusta. Ei kai lasta voi väkisin rinnasta ainakaan syöttää, vaan lapsi itse joko imee tai sitten ei?

 

Mulla taitaa itselläni olla lapsuudesta traumoja tuosta ruuan suuhun tunkemisesta, ja siksi se tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta. Mun kummityttö söi pitkään puuroa kovasti itkien, mutta nieli kun ei siitä muutenkaan päässyt eroon. Sitten tyttö oppi sylkemään puuron ulos, eikä sen koomin ole sitä syönyt.

 

Puurosta tulikin mieleen, että miten lapsi saa rautaa ilman rautalisällisiä puuroja? Muistaakseni sormiruokailussa lusikoitavat ruuat tulee kuvioihin vasta kun lapsi osaa itse lusikoida, eli lähempänä vuoden ikää.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Puurosta tulikin mieleen, että miten lapsi saa rautaa ilman rautalisällisiä puuroja? Muistaakseni sormiruokailussa lusikoitavat ruuat tulee kuvioihin vasta kun lapsi osaa itse lusikoida, eli lähempänä vuoden ikää.

 

 

Kyllähän sormiruuaksi voi antaa lihapalasia ym. rautalähteitä. Ei puuro (eikä varsinkaan mikään rautalisällä varustettu) ole elinehto. Täysimetetyillä vauvoilla lihat voi ottaa melko nopeasti mukaan ruokavalioon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Millaisia lihanpaloja olette antaneet? Ne vaatii yleensä pureskelua vähän eri mittakaavassa kuin keitetyt kasvikset, eikä nyt puoli vuotiaalla yleensä ole hirveesti hampaita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puurosta: Ma annoin pojalle tanaan ekaa kertaa puuroa. Keitin aika paksuksi veteen, kaadoin normaalilautaselle ja annoin jahmettya pannariksi, sitten leikkasin paloiksi ja annoin pojalle. Ja hyvin upposi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt voin vastata tuohon lihakysymykseenkin ainakin osittain. Poika sai tanaan kananpalasen ikenillaan muussattavaksi ja imeskeltavaksi, ja sai siita paljon irti ihan ekakertalaisenakin! Joten uskon, etta kun tuota hiukan harjoitellaan, niin hampaattomanakin pystytaan lihaa syottamaan. Ja tosiaan, kanaa paatyi ihan vatsaan asti!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Jauhelihaa voi myös antaa murusina. Sitähän löytyy valmiiksi jauhettunakin montaa sorttia: nautaa, sikaa, broileria, kalkkunaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on ollut juttua tuosta "kun ei ole hampaitakaan"-asiasta. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta vaikka lapsella olisikin hampaita, niin eikö varsinainen pureskelu kuitenkin tapahdu niillä "poskihampailla"- eli yleensä siellä taitaa aika pitkään olla vaan ne ikenet. Mun vajaa vuosikas (neljä hammasta+kaks onnetonta nysää) kyllä haukkaa esim. leivästä hampailla, mutta kyllä tuo varsinainen pureskelu taitaa tapahtua niillä poski-ikenillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten sormiruokkijat olette välttyneet siltä, ettei vauva nappaa liian isoa palaa ikenillään ja tukehdu? Minä olen kokeillut antaa banaania sekä omenaa siten, että vauva voi ikenillään järsiä, mutta seurauksena oli vain tolkuton yskänpuuska, jaloista roikuttelu ja lopulta oksentaminen :unsure::blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä annoin aluksi ainakin vähän "liian" pehmeitä eli totutteli siihen syömiseen muuna kuin soseena. Omenaa en antanut sen jälkeen, kun totesin sen meidän neidille liian kovaksi. Ja vähitellen sitten koveni nuo ruoat ns. normaaliin kovuuteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidan poika on aina liian ison palan saadessaan sylkaissyt sen pois. Nykyaan kylla pyorittelee aika isojakin palasia ja juuri "pureskelee" niilla minnin mainitsemilla poski-ikenilla.

 

Aluksi kun totuteltiin, pikkupalatkin aiheutti kakomista, joten aina kun se tapahtui, rohkaistiin poikaa pureskelemaan hymyillen ja itse "pureskellen" ja innokkaasti njamm njammm njamm - aanta pitaen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Aluksi kun totuteltiin, pikkupalatkin aiheutti kakomista, joten aina kun se tapahtui, rohkaistiin poikaa pureskelemaan hymyillen ja itse "pureskellen" ja innokkaasti njamm njammm njamm - aanta pitaen.

Meillä toimittiin myös näin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^No mut toi onkin hyvä vinkki.

Koska meillä kans IHAN KAIKKI tuntuu jäävän kurkkuun tukkoon.

Pitää siis alkaa kauheesti pureskella itsekin. Toki tuo nyt jo vähän tuntuu osaavan hienontaa jotain, mut välillä tuntuu et pölyhiukkanenkin aiheuttais kakomista... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikähän on, että meidän poika ei oikein ymmärrä noita sormiruokia? Täysimetin 6kk, aloitimme soseet ja heti upposi ihan hyvin. On aloittanut syömään kaikkea tosi reippaasti, mutta kaikkea mitä annan sormiruoaksi tutkii käsissään, paukuttaa pöytään, paloittelee pöydälle, heittelee ympäriinsä.. Ei ollenkaan ymmärrä että ne voisi laittaa suuhun, vaikka kaikki muu menee suuhun mitä käsiinsä saa :rolleyes: Jos yritän tarjota suuhun laitettavaksi, työntää ulos kielellään ja jatkaa leikkiä. Toisaalta, karkeammat soseet eivät myöskään uppoa vielä ollenkaan vaikka poju on 8.5kk, oksensi ensimmäistä kertaa elämässään kun tarjosin jotain 8kk valmissosetta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lila - ma jatkaisin vaan sitkeasti sormiruokien tarjoamista, ilman mitaan painostusta, teki lapsi niilla sitten mita tahansa... ^_^ Sitten kun poika on valmis (ja tutkiskellut tarpeeksi muuten) niin varmasti alkavat ruoat menemaan suuhun myos. Teilla kuitenkin soseet uppoaa, niin ei ole ravinnonsaannista huolta. Ja maitoon/soseisiin tottunut suu tarvitsee harjoitusta karkeampiin ruokiin siirtyessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Arvasinhan minä, että jotain on unohtunut niistä ajoista, kun noita neuvolan ja äitiyspakkauksen oppaita luki. Valtio suosittelee lapsentahtista sormiruokintaa! :lol: Oppaasta "Imetys - Yhteisen matkamme alku":

 

Puolivuotias lapsi ei välttämättä tarvitse soseutettua ruokaa. Hänelle voi tarjota ensimmäisinä ruokina pehmeäksi keitettyjä vihanneksia (esimerkiksi perunaa, porkkanaa, kukkakaalia), hedelmiä (banaania, omenaa) tai marjoja (mustikkaa, vadelmaa). Isommat vihannekset tai hedelmä tulisi pilkkoa noin lapsen nyrkin kokoisiksi paloiksi.

 

Infolaatikossa on vielä lisätietoja:

 

Vauva on valmis tutustumaan kiinteään ruokaan, kun hän:

- osaa istua

- on kiinnostunut, kun toiset syövät

- osaa itse viedä kädellään ruokaa suuhunsa

- ei työnnä ruokaa kielellään ulos suusta

 

Kuvituksena on pikkuinen, joka syö ilmeisesti ainakin kurkkua. Yhdessä kuvassa vanhempi sisarus antaa lusikalla sosetta vauvalle, jolla on kädessäkin ruokapala :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ :lol:^_^

 

Poika on saanut syoda nyt itse myos lusikalla, kun puurosta tuli marjojen kanssa liian loysaa. Mina laitan puuroa lusikkaan ja poika nappaa lusikan kateensa, ja siirtaa siita sormella puuroa suuhunsa... :rolleyes: Sotkuista puuhaa, mutta pojan mielesta niin hauskaa!

 

Mutta siis nyt kahden viikon kokemuksella, meille sormiruokailu on sopinut hyvin, ja olemme olleet aivan ihmeissamme siita kuinka nopeasti poika on oppinut syomaan erilaisia ruokia sormin. Nyt uppoaa seka mansikat etta kana, peruna seka parsakaali... ja monta monta muuta makua! Poika rakastaa syomista, ja ruokaa menee alas paljon. Heti kun kiinnostus loppuu, niin lopetetaan siihen, ja seuraavalla kerralla uudestaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Millä te suojaatte lattian lapsen ruokaillessa?? Meidän likka heittää aivan kaiken lattialle. Eikä siinä mitään. Niinhän lapset tekevät. Mutta ei mulla ole aikaa luututa niitä banaanikökköjä sieltä montaa kertaa päivässä. :rolleyes:

 

Mun mielestä sormiruokinnassa menee meillä ruoka hukkaan. Sinne suuhun ei nimittäin päädy juuri mitään. Lusikalla minä tyydytän lapseni kiinteän ruoan tarpeen. Sen sijaan käden koordinaation harjottelussa toimii loistavasti! Ja mielenkiinto pysyy paremmin yllä kun niitä iänikuisia helistimiä ja muita leluja nassuun tunkiessa. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Meillä syödään vielä soseita, mut ajattelin aloitella tässä ennenpitkää sormiruokien kokeilun. Typy haluaa jo itse ottaa välillä lusikasta kiinni kun työnnän sitä suuhun, eli tietää kyllä miten sitä tavaraa saisi perille asti. Suojaksi syöttiksen alle oon meinannut laittaa vanhan pöytäliinan = vahakankaan, siitä on nopea putsata roiskeet sitten vaikka iltasella kaikki kerrallaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitääkin tuoreeltaan jakaa päivän kokemus. Annettiin Enskalle nyt sitten ihan ekaa kertaa lupa syödä jotain, kun tähän asti on kaikki kivat jutut kiskottu suusta pois :lol: Äidin kärsivällisyys vähän petti, joten vauva sai ensimmäiseksi ruoakseen vähän raakaa nektariinia. Liukasta ja kovaa :rolleyes: Palat, jotka siitä irtosivat, olivat vielä enimmäkseen turhan isoja nieltäväksi, joten saimme todistaa kiivasta kakomista ja erittäin hienon palautuspuklun. Refleksit siis toimivat :lol: Huomenissa nektariinit toivottavasti ovat jo sen verran pehmenneet, että syöminen onnistuu paremmin :) Mutta tärkeintähän on, että vauva sai ruokaa suuhunsa ihan itse, sekä imeskeli ja vähän järsikin kahdella hampaallaan. Tästä se lähtee :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Onnittelut uudelle sormiruokailijalle!

 

Meilla ruokailu etenee hyvin, poika syo (miltei) kaiken mita eteen laitetaan (tofu ei uponnut, eika riisi). Puuro ollaan syotetty lusikalla, samoin muut "muussiset" ruoat (kuten kalalaatikko) mutta muuten poika syo ihan itse. Lusikkaankin tarttuu ja vie itse suuhun, ja antaa sitten takaisin uudelleen lastattavaksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now