Mila3

Munasolun luovutus

117 posts in this topic

Yksi asia on tässä luovuttamisessa kovin askarruttanut:

Vaihdevuodethan johtuvat siitä että munasolut loppuvat munasarjoista. FSH-hormonin taso nousee, koska keho yrittää saada munasoluja kypsymään - mutta kun niitä ei ole. Estrogeenin taso laskee koska munasarjat eivät ole enää aktiivisia. Ainoa asia mitä voidaan tehdä, on antaa hormonikorvaushoitoa jotta estrogeenitaso pysyisi kohtuullisella tasolla ja täten ehkäistä osteoporoosia. Itse vaihdevuosia ei voi mitenkään pysäyttää, koska uusia munasoluja ei muodostu enää.

 

Eli jos nyt luovutan noita munasoluja vaikka sen 20 kappaletta kerralla, niin samallahan tuomitsen itseni lähes kaksi vuotta normaalia aikaisemmin alkaviin vaihdevuosiin!!? Olenko ymmärtänyt oikein? Tämähän olisi jo aika hurja uhraus, eli oma lastensaantikatto tulisi alaspäin ja muukin vanheneminen (tai hormonikorvaushoidon tarve) aikaistuisi..

 

Nyt tuli kyllä iso jarru näihin luovutuspohdintoihin. Ollapa mies, niin voisi käydä tumputtamassa ja jaella siittimiään koko maailmalle ihan huoletta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ei se ihan noin mene. Jokaisessa kierrossa on joka tapauksessa valmiudessa useampia rakkuloita joista se yksi (yleensä) ottaa johtopaikan ja johon kehittyy munasolu, loput surkastuvat pois. Eli eivät kuitenkaan jää varastoksi tulevia kiertoja varten, vaan joka kierrossa on se oma uusi satsinsa potentiaalisia rakkuloita.

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Munarakkula

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten muuten tuota yläikärajaa 35 vuotta tulkitaan? Siis pitääkö olla alle 35-vuotias (eli korkeintaan 34-vuotias) vai saako olla 35, muttei 36 täyttänyt?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten muuten tuota yläikärajaa 35 vuotta tulkitaan? Siis pitääkö olla alle 35-vuotias (eli korkeintaan 34-vuotias) vai saako olla 35, muttei 36 täyttänyt?

 

Alle 36-vuotias, eli saa olla täyttänyt 35 - ainakin Väestöliitossa näin. En sitten tiedä, voisiko tapauskohtaisesti esim. tutulle luovuttaa vanhempanakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen luovuttanut munasoluja kerran, siitä on nyt reilu vuosi , kohta puolitoista ja olin siis luovuttaessani 26-vuotias. Kirjoitin prosessista blogin joka on nähtävillä osoitteessa http://luovutusvoitto.blogit.fi/ , sieltä voi lukea tarkemmin että mitä kaikkea hormonihoitoihin sisältyi ja miten asiat kulkivat.

 

Kokonaisuudessaan jäi tyytyväinen olo, ja olen ajatellut että erityisesti nyt kun olen itse raskaana ja tajuan miten suuri asia oman lapsen saaminen on niin haluan luovuttaa vielä uudestaankin kunhan mahavauva on syntynyt ja paikat ovat kunnossa niin että luovutus onnistuu. Ja tosiaan kannustan ketä tahansa joka on vähänkin miettinyt niin pohtimaan asiaa kunnolla. Jokainen luovuttaja on arvokas ja lyhentää lapsettomien ihmisten odotusta monella vuodella. Minä itse aloitin prosessin kirjoittamalla viestiä Väestöliittoon ja siitä asti he olivat yhteydessä minuun ja edettiin haastatteluihin ja tutkimuksiin ja itse luovutukseen - minulta meni ensi yhteydenotosta aikaa ehkä kaksi kuukautta siihen kun punktio oli tehty, toki jokainen voi päättää itselleen sopivasta aikataulusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos nauris12 blogistasi, tosi mielenkiintoista! Mutta yksi kysymys heräsi: palautuivatko rintasi täysin ennalleen? Entä mitä tuo punktio käytännössä tarkoittaa, eli mennäänkö sinne munasarjoihin siis alakautta kohdun läpi vai piikillä suoraan vatsan läpi???

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua ei haittaisi vaikka vanhempansakin tietäisivät minusta enemmänkin kuin nuo pakolliset, hitsi kun voisi kirjoittaa jonkun anonyymikirjeen mukaan vähän näiden geenien taustoja avaamaan... Olen muunmuassa aina ollut hyvin aktiivinen ja älykäs lapsi ja luulen että nykyaikana minut olisi voinut helposti diagnosoida ADHD:ksi (olen kuullut tämän monelta taholta), vaikken todellakaan sitä ole - keskittymiskykyä piisaa, kun saa keskittyä kiinnostaviin juttuihin. Mielestäni tällaisesta olisi hyvä varoittaa vanhempia, etteivät lapsen energisyyteen ylireagoisi, vaan osaisivat ennemmin tarjota sitä aivoruokaa mitä tälläinen energiapommi kaipaa! Aika katastrofi varmaan olisi, jos munasoluni annettaisiin joillekin 'hitaille hämäläisille' ja sieltä sitten tulisi läpi esi-isieni etelä-Eurooppalaiset vauhtigeenit! Tämä olisi vähän kuin leonberginkoiraa odottavalle perheelle törkättäisiinkin bordercollien pentu. Eikö tällainen huoleta yhtään, mätsäävätkö ne yhtään niitä luovuttajia ja vastaanottajia myös sen psykologin haastattelun perusteella vai pitäisikö sittenkin vain unohtaa tämä anonyymilahjoitus ja liikkua tutkat auki jos joku tuttu olisi sitä munasolua vailla?

 

Munasolussahan on puolet jälkeläisen geeneistä, joten jos siittiön luovuttaja sattuu olemaan 'hidas hämäläinen', voi se vähän tasoittaa menoa :rolleyes: . Luovuttaessa saat kyllä asettaa ehtoja saajan osalta, joten voithan kirjoittaa siihen omat toiveesi. Itse olin (ja olen) sitä mieltä, että lahjamunasoluhoitoihin sitoutuvat ovat niin pitkälle miettineet lapsen saamista, että ovat varmasti parhaat vanhemmat juuri sille syntyvälle lapselle geenipoolista piittaamatta.

 

Kävin itse hiljattain luovuttamassa munasoluja ja suosittelen kyllä, jos on asiaa vähänkään miettinyt. Itse pidin sairaslomaa vain toimenpidepäivän ja palasin töihin seuraavana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heippa vaan kaikille!

 

Tietääkö joku että voiko munasoluja luovuttaa jos käyttää silmälaseja? siis jos on huono näkö ja mahdollisesti periytyvä?? Itse olisin ollut halukas lahjoittamaan munasoluja mutta mulla on todettu lapsena lievä huonokuuloisuus ja kyse on tosiaankin lievästä viasta koska kuulolaitettakaan en käytä.. Ja pyysin sitten lääkäriltäni lapun jossa kerrotaan mahdollisesta periytyvyydestä että voin viedä sen ava-klinikalle. No mun kuulovika on peittyvästi perityvä joka tarkoittaa sitä että yhdellä 400 ihmisestä on sama geeni joka on mulla ja jos lapsen isällä sattuu olemaan se geeni niin lapselle saattaa tulla LIEVÄ kuulovika.. Itse ajattelen tästä niin että sehän on ihan sama asia kun jotkuthan käyttää silmälaseja.. Mulla itsellä on 3 lasta ja kenelläkään heistä ei ole peritynyt mun kuulovika....haluaisin tosiaan tietää että onko se tosiaan noin tarkkaa ava-klinikalla ettei saa minkäänlaisia aistivikojakaan olla.?? Kertokaa oma mielipiteenne täst mun stoorista jos jaksatte! :) oli pakko tulla täält kysyy ihmisten mielipiteitä kun harmittaa kun hyvää hyvyyttään olisin ollu valmis luovuttamaan munasoluja. :-/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja ava klinikan vastaus:

Vein sen lapun ava-klinikalle jossa kerrottiin kuuloviastani ja siellä sanottiin etten ole sopiva luovuttaja tämän vikani vuoksi...Ava klinikalla sanoivat etteivät halua alkaa selvittää soppaa ihmisten kanssa jotka on saanu mun munasoluja eli siis jos sattuu käymään niin että isällä onkin sama geeni kun mulla niin sit asiakas ei oo tyytyväinen....ja sit tulee kauhee soppa...oli kyl aika loukkaavaa kun ne sanoi niin siellä :( Harmi vaan kun olisin todella ollut valmis niihin kaikkiin hoitoihin joita luovuttajanakin koetaan. Minusta ei ole oikein hylätä luovuttajaa vian vuoksi joka on verrattavissa huonoon näköön. Jos joku teistä on menossa hedelmöityshoitoihin niin voittehan toki mainita ettei niin pienet asiat kuin lievä huonokuuloisuus ole este lapsen saamiselle.(siis jos vaan itse olette sitä mieltä) Itse en ainakaan ole koskaan kärsinyt koulussakaan eikä muut lapset ole kiusanneet ikinä kuuloni vuoksi eikä mulla ole ollut muutenkaan mitään ongelmia LIEVÄN huonokuuloisuuteni takia. Ja tosiaan turun ava-klinikalle olin menossa luovuttamaan mutta ilmeisesti heillä ei ole pulaa munasoluista kun noinkin pienet asiat huomioidaan. Minulle itselleni vikani ei ainakaan ole ollut minkäänlainen este lasten hankkimiselle. Olen ikionnellinen kolmesta ihanasta lapsestani ja olisin halunnut suoda muillekin tätä ihanaa onnea!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos nauris12 blogistasi, tosi mielenkiintoista! Mutta yksi kysymys heräsi: palautuivatko rintasi täysin ennalleen? Entä mitä tuo punktio käytännössä tarkoittaa, eli mennäänkö sinne munasarjoihin siis alakautta kohdun läpi vai piikillä suoraan vatsan läpi???

 

 

Moi Nilla24,

 

 

kiva että blogista oli hyötyä! Tosiaan muistaakseni rinnat palautui sit aika pian ihan entiselleen eli nännit ei enää olleet mitenkään superisot, johtui siis täysin niistä piikkihormoneista tuona aikana. Nythän ne on taas muuttuneet kun oon (edelleen...) raskaana, eli kai niissä aina jotain tapahtuu, mutta tosiaan nyt on puolitoista vuotta punktiosta ja tosta koko luovutushommasta eikä mitään negatiivisia seurauksia oo tullut. Raskauduin tosi nopeasti (yhdestä yrityksestä) ja tässä raskaudessa ei oo ollut mitään ongelmia, mitä nyt vauva ei halua tulla ulos millään keinolla.

 

Ja kuten joku tossa alla ehtikin jo vastata niin punktio tosiaan tehdään emättimen kautta eli jalat niissä jalustimissa ja sit niitä soluja neulalla imuroidaan sieltä. Mulla se ei sattunut yhtään, en suunnilleen huomannut koko toimenpidettä kun lääkitys oli niin hyvä, ja kesti tosiaan todella lyhyen ajan. Ainoa kipuhetki tuossa koko hommassa oli se kun jossain vaiheessa kotona jäi vahingossa liian pitkä väli särkylääkkeisiin ja muutaman minuutin ajan vihloi vatsasta. Silloin sen punktiokohdan tunsi. Mutta muuten ihan kivuton reissu.

 

Harmittaa sinun puolestasi Vieras, joka kirjoitit kuuloviastasi joka muodostui luovutuksen esteeksi. Nuo klinikathan on tosiaan aika kliinistä asiakaspalvelua, jopa aikalailla ... miten sen nyt sanois, rotuhygieenisessä mielessä. Musta on aika hullua se että kun ite tekee lapsen niin siinä voi olla kaikenlaisia kremppoja ja vammoja, ja sit halutaan estää sitä että joku saa klinikalta kaipaamansa lapsen joka ei oliskaan itse täydellisyys. Jotenkin hurjaa tuo. Mutta turha kai lähteä sivusta tuota hommaa enempiä arvostelemaan, kai ne asiat on siellä mietitty. Mullahan on lievä kaukonäköisyys, siis miinuksia silmissä joku kaksi ja puoli ja käytän päivittäin laseja/piilolinssejä, mut tuo on niin tavallinen vaiva ettei siihen puututtu. Usein siinä terveyskartoituksessa selviää että onko soveltuva luovuttajaksi. Nyt varsinkin kun itse on saanut kokea miten ihmeellistä on olla raskaana niin haluaisi kyllä auttaa muitakin siinä joten ymmärrän hyvin tuon harmituksesi siitä ettet sitten "kelvannut" tuon asian takia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja ava klinikan vastaus:

Vein sen lapun ava-klinikalle jossa kerrottiin kuuloviastani ja siellä sanottiin etten ole sopiva luovuttaja tämän vikani vuoksi...Ava klinikalla sanoivat etteivät halua alkaa selvittää soppaa ihmisten kanssa jotka on saanu mun munasoluja eli siis jos sattuu käymään niin että isällä onkin sama geeni kun mulla niin sit asiakas ei oo tyytyväinen....ja sit tulee kauhee soppa...oli kyl aika loukkaavaa kun ne sanoi niin siellä :( Harmi vaan kun olisin todella ollut valmis niihin kaikkiin hoitoihin joita luovuttajanakin koetaan.

 

Voisitko kysyä vielä toisen klinikan mielipidettä? Tuo kuulostaa todella asiattomalta, vaikka periaatteen klinikan puolelta ymmärränkin. Itselläni on atooppinen iho ja pienenä ollut paljonkin allergioita, eivätkä ne vaikuttaneet luovuttamiseen millään tavalla, vaikka todennäköisyys lapsen atopialle luulisi olevan huomattavasti enemmän kuin tuo 1:400. Ja atooppinen iho vaatii varmasti enemmän "vaivannäköä" vanhempien osalta kuin lievä kuulovika.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ikärajat luovuttamiselle on 18-35v. vaikka ilmeisesti joillain klinikoilla alaikäraja on korkeampi.

 

Mä olen ensi viikolla menossa solujen keräykseen. Hormonien alas-ajo sumutteella aiheutti vähän päänsärkyä (alhainen horminitaso). Munasoluja kypsyttävät pistokset on aiheuttaneet pientä ällötystä (nopeasti nouseva hormonitaso) ja turvotuksen tunnetta. Muuten ollut ihan ok vaikka olinkin aiemmin piikkikammoinen (se on nyt suurimmaksi osaksi mennyttä).

 

Mä luovutan, koska haluan auttaa lapsettomuudesta kärsiviä ja joskus luulin, etten voisi saada lapsia helposti (keskenmenoja). Musta on lisäksi ihan kiva ajatella, että perimäni jatkuvuus ei ole pelkästään minun käsissäni (maskuliininen pölyttäjä-ajatusmalli). Todella toivon, että näistä munasoluista syntyy lopulta vauva ja että nämä uudet vanhemmat saavat sen onnen, joka minulla jo on.

 

Ja sen vielä korjaan, että kulukorvaus keräyksestä on 250€ ja lisäksi vastaanottajat maksaa palkanmenetyksen mikäli työnantaja ei tule vastaan asiassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja sen vielä korjaan, että kulukorvaus keräyksestä on 250€ ja lisäksi vastaanottajat maksaa palkanmenetyksen mikäli työnantaja ei tule vastaan asiassa.

 

Ei Avalla ainakaan kysellä mitään työnantajan vastaan tulemisista, ton 250 € korvauksen lisäks maksetaan päiväraha ja kilometrikorvaus jokaisesta luovutukseen liittyvästä käynnistä.

 

 

 

Mulla ei oo ikinä käytetty noita sumutteita, hoitoihin lähdetään suoraan niin, että kuukautiskierto mätsätään vastaanottajan kanssa e-pillereiden avulla (jos mulla olis oma kierto toiminnassa, niin voitais mennä sen mukaan, mutta hormonikierukasta johtuen näin ei oo) ja siitä pistoksiin.

 

Itsellä neljä luovutuskertaa nyt takana, katsotaan josko sen viidennenkin kerran vielä kävis luovuttamassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei, olen kirjoittamassa vauvalehteen juttua munasolun luovuttajasta, vapaaehtoisia kaivataan! Voin kertoa enemmän sähköpostilla, yhteystietoni on [email protected].

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostelen tätä ketjua, kun mullakin luovutus haaveissa. Pitäisi vaan saada joitakin kiloja pois ja sitten uskaltautua.

 

En ole mahdollisuuksistani ihan varma, kun meidän keskimmäisellä oli paha rakennevika, mutta suorilta tuo ei tyrmää, kun vika tuomittiin ei-perinnölliseksi. Laitoin jo kerran alustavaa viestiä klinikalle mutta lopullista varmuutta en vielä saanut. Onko kellään kokemusta/tietoa tällaisesta?

 

Saako tietää vain raskauden alusta vai myös syntyykö raskaudesta lapsi? Entä jos vauvalta löytyy perinnöllisiä sairauksia, kerrotaanko niistä luovuttajalle? Kaikkien varalta kun ei kuitenkaan voi testata etukäteen eikä varmaksi tiedä vaikka omia lapsia jo onkin.

 

Onkohan täällä lukemassa/vastaamassa sellaisia, jotka ovat luovuttaneet äiteinä? Mua jännittää kuinka hyvin pärjää lasten kanssa koko hoidon ajan, siinä punktion ympärillä. Miten toimii, jos ei pärjääkään tai joutuu jopa sairaalaan, saako mies jäädä lasten kanssa kotiin vai mihin ne työntää? (Tyhmiä kysymyksiä, olkaa hyvä. :blush: Mietin vaan voiko tätä suunnitella hoitovapaan ajalle vai suosiolla päiväkotivaiheeseen.) Klinikka kai maksaa kulut, jos joutuukin sairaalaan? Mä en ole rahan perässä mutta miinuksellekaan ei ole varaa jäädä.

 

Mitä jos hoito epäonnistuu eikä soluja tulekaan? Meneeko kulut epäonnistumisesta vastaanottavalla parille vai klinikalle? Nämä voi varmasti selvittää klinikalta mutta yritänpä tässä harkintavaiheessa täältä. :) Tulee suuremmat paineet "onnistua", jos vastaanottaja maksaa viulut, vaikka ei epäonnistuminen musta kiinni olisikaan. Maksaako vastaanottaja vasta saaduista soluista?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Lapsen syntymästä saa tietää myös. Automaattisesti sitä ei kukaan kerro, mutta kysyttäessä kyllä. Muuta näistä lapsista ei kerrota.

 

Mä oon luovuttanut nyt 6 tai 7 kertaa, alkaa meneen laskut sekasin. Omat lapset on ollu syntynyt jo kun tähän aloin. Mulla ei oo ollut mitään ongelmaa pärjäämisen kanssa. Punktiopäivänä tietysti pitää osan päivästä olla joku muu hoitamassa lapsia, kun klinikalla menee kuitenkin joitain tunteja. Mun käsittääkseni on todella harvinaista, että luovuttaja joutuisi sairaalaan, rakkuloiden kypsymistä seurataan kuitenkin todella tiiviisti etenkin ensimmäisellä kerralla. Itse olen ollut punktion jälkeen aina suht hyvävointinen, suurimmalla osalla kerroista en ole tarvinnut kotona edes särkylääkkeitä.

 

Mikäli rakkuloita ei lähde tarpeeksi kypsymään, saa vastaanottaja päättää, jatketaanko hoitoa vai ei. Luultavasti siis vastaanottajalle joku lasku tästä tulee. Itse noihin asioihin ei vain oikein voi vaikuttaa, joten mitään paineita ei kannata asiasta ottaa. Kunhan muistaa pistää aina ajallaan jne, niin on tehnyt kaiken, mikä omissa käsissä on. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now