Kommelluksia väsyneenä

[aztahh]

^ Hehhehhe. Vaikka ei varmaan itseä heti huvittanut...

[ihanko]

Poika itki yöllä ja mä ihmettelin että miksi ei tutti kelpaa. No ei varmasti kun mä yritin tunkea sitä sen korvaan...

[Emppu78]

Meinasin yx yö laittaa kevyt maitoa jäppisen tuttipulloon No onneksi huomasin

sen ajoissa

[Feyah]

Nauroin vedet silmissä.

Omia kommelluksia ei tule muuta mieleen kun silloin tällöin keskellä yöllä herääminen, että missä muksu on. Muistan syöttäneeni kyllä, mutta mitäs sitten kävikään, mihinhän se tyttö katosi. Kappas kun tyttö on aina ihan tyytyväisenä omassa sängyssään eikä esim. lattialla pudoneena.

Olen myös inttänyt mieheltäni unissani, että missä tyttö on, mikset nosta sitä tähän syömään, vaikka vaava senkun nukkuu.

[Alison]

Nää on niin hyviä!!

 

Oon kanssa unohtanut muutamaan otteeseen että meillä on vauva..

Ekalla kerralla poju oli pari päivää vanha. Katselin haltioituneena emmerdalea kun poju rääkäs sängystään, meikäläinen kiljuen pelästyi että mikä tuo ääni on.. sitten tulikin hormoonihuuruinen "määooniiiinhuonoäiti"-itku

Toinen kerta oli cittarissa meikiosastolla. Kaivelin tunteella alekoria ja huomasin vaunut keskellä meikkosastoa, hetken aikaa niitä tuijottelin ja mietin että niissä on jotain tuttua..joo, oiskohan se oma lapsi ja omat vaunut? Pelästyneenä ryntäsin vaunuille, onneks en ehtinyt kauemmas..

 

Kerran oon yöllä hoivannut meidän koiraa..ja ihmetellyt kun itku vaan jatkuu. Kerran oon myös ollut nostamassa koiraa pojan sänkyyn, ihmettelin vaan kun hirveesti tuo otus tuota päätään jo tukee ja kun yritin laittaa rintaa vasten niin oikein hannas vastaan On se ihmeellistä että meidän koiralla on omatahto

 

Pojun ristiäisissä olin unohtanut maidonkerääjän juhlamekon alle Ihmettelin kun vieraita halaillessa tissi oikein kopsahteli. Kerran myös kotona pumppaamisen jälkeen oli maidonkerääjä jäänyt liiviin, sitten kumarruin ja maitoo lorisi lattialle..enkä edes tajunnut nousta ylös vaan kauhuissani ihmettelin holtittomasti vuotavaa rintaani

[Guest]

^Minähän käytin ekat pari viikkoa pelkästään maidonkerääjiä rinnoissani. Luulin että liivinsuojat automaattisesti vuotaa läpi. Useamman kerran yössä heräilin tyhjentämään maidonkerääjiä, ja luulin että tämä on normaalia, ennenkuin kaverini mainitsi, että niitä on tarkoitus käyttää vain imetyksen aikana. Ah, mikä vapaus kun saikin käyttää tavallisia liivinsuojia!

 

Ja syynä omaan hölmöilyyn oli babyblues ja yleinen äitiys-imetys-outous-dementia.

[Mila3]

Kerran oon yöllä hoivannut meidän koiraa..ja ihmetellyt kun itku vaan jatkuu. Kerran oon myös ollut nostamassa koiraa pojan sänkyyn, ihmettelin vaan kun hirveesti tuo otus tuota päätään jo tukee ja kun yritin laittaa rintaa vasten niin oikein hannas vastaan On se ihmeellistä että meidän koiralla on omatahto

 

[nikunaku]

Oijoijoi! Vedet vaan valuu silmistä, ihania!! :lol: Varsinkin nuo adamon kommellukset!!

 

Mä myös unohdan öisin missä vauva on, sit etsin häntä hädissäni sängystä meidän keskeltä vaikka toinen nukkuu omassa sängyssään ihan rauhassa...

[Alison]

Joo..meillä on nyt toinenkin koiras saanut yöllä kyytiä.. Kun luulin jättäneeni pojun lattialle nukkumaan ja pakkohan se oli siittä pois siirtää ettei mies astu päälle kun menee vessaan.. Ei tarvi varmaan edes sanoa, että meidän koirat nukkuu nykyään melko kaukana meikäläisestä!

 

Eilen oli kaverin vauvakutsut. Siellä sitten meidän poju nukahti ja vein sen kaverin vauvan sänkyyn nukkuun, poju nukkui varmaan puolisentuntia, sillä välillä sitten tuijottelin kaverin vastasyntynyttä vauvaa ja mietin että voi kun mekin joskus vielä onnistuttaisiin saamaan tuollainen.. Kunnes taas muistui että hemmeti, it's all ready done Ja sitten lähtikin aivot hyrrään, että minnekkäs mää oon meidän pikkuisen jättänyt..

 

Periaatteessa mää en voi väsymystä täysin syyttää, sillä meidän poika nukkuu todella hyvin. Mää vaan oon kova tyttö syventyyn omiin ajatuksiin ja unohtaan todellisuuden..

 

Yksi kurjimmista unohteluista on pojan nimi..kun kaikki sitä vielä kyselee, niin kurja siinä sitten miettiä "Veeti? Roni? Noel? Eiku Leevihän se oli"

[blue.eyes]

Yksi kurjimmista unohteluista on pojan nimi..kun kaikki sitä vielä kyselee, niin kurja siinä sitten miettiä "Veeti? Roni? Noel? Eiku Leevihän se oli"

 

 

Älä välitä, mulla on tätä vieläkin kuopuksen kanssa kun joku tuttu jota en ole nähnyt sitten neidin odotuksen kysyy nimeä. Ööö, venaa hetki mä mietin

 

Viime aikaisia on ollut se kun en ole itse hakenut esikoista sänkyyn viereen nukkumaan niin yks yö mietin että miksi kuopus on sängyssä ja huomasin tuijottavani esikoisen titinallea

 

Eilen aamulla olin laittassa aamukahviini lisää kahvia (kahvinporoja) kun piti lisätä sokeria. Mulla oli jo purkki auki ja kukkurallinen poroja kun tajusin mitä olin tekemässä. Piti vielä tarkistaa että en ollut kipannut jo, koska on ihan automaattinen liike

[Rozie]

Yksi kurjimmista unohteluista on pojan nimi..kun kaikki sitä vielä kyselee, niin kurja siinä sitten miettiä "Veeti? Roni? Noel? Eiku Leevihän se oli"

Ihanaa, minä en ole ainoa!

[höpöli]

Yksi kurjimmista unohteluista on pojan nimi..kun kaikki sitä vielä kyselee, niin kurja siinä sitten miettiä "Veeti? Roni? Noel? Eiku Leevihän se oli"

Mulla kävi tätä samaa, mutta vähitellen se on ruvennu juurtumaan jonnekin ja sen muistaa helpommin

[Guest Odefiina]

Mä kutsun nykyään mun miestä lähes aina pojan nimellä....

Sitten hellin miestä samalla tavalla kun poikaa, eli pussaan poskelle ja kutitan kainalosta. Lämmittää varmaan tosi paljon

[Liisa]

Mä sanon aina välillä vahingossa meidän pojan nimen sijaan meidän jo vuosia sitten kuolleen lemmikkikanin nimen. Onhan niissä molemmissa toki sama määrä kirjaimia ja vokaalit ja konsonantit samoissa paikoissa, mutta silti...

[Xim]

Unen ja valveen rajamailla yksi yö luulin, että meillä on 3 vauvaa.. Yksi löytyi pinniksestä mutta kaksi muuta olivat kadoksissa. Siinä sitten makuuhuoneessa aikani pyörittyäni muistin, että "hei, meillähän on vain yksi vauva!". Helpotus oli suunnaton, koska mietin jo että missä järjestyksessä syötän ne 3 vauvaa ja olin ihan väsynyt. Ei tarvinnutkaan sitten syöttää kuin yksi, helppoa!

[Kamilla]

Olisi hauska kuulla, mitä hupaista väsyneiden pienten lasten äidit ovat väsyksissään tehneet. Piristäisi omaa väsynyttä päivää. 

 

 

 

Itse en ole tehnyt sen hauskempaa kuin jättänyt pari kertaa ostokset kassalle. Viime kerralla ihmettelin, puhuuko myyjä minulle kun kysyi "Tuleeko pussiin?". Minähän maksoin jo, mitä se nyt vielä kyselee? Aijoo, ne tavarat kuuluu ottaa mukaankin... 

 

Minä myös olen jättänyt ostokset kerran kassalle isossa automarketissa. Maksaessa muistui mieleen, että pitääpä käydä apteekissa käytävän toisella puolella ja vasta apteekin kassalla hokasin, että ostokset jäi hihnalle onneksi sulkemisaika oli sen verran lähellä, että muita asiakkaita ei minun jälkeen sillä kassalla ollut ja tavarat löytyi sieltä vielä.

 

Kuten muutama muukin, olen myös syyllistynyt myymälävarkauteen: toisessa automarketissa jäi vauvalehti kärryjen etulokeroon pystyyn, enkä huomannut sitä kuin vasta autolla lastatessani kasseja peräkonttiin...

 

Meillä on pullojen sterilointiin sellainen mikrosterilointiastia, siihen laitetaan 2dl vettä ja sitten mikroon kuudeksi minuutiksi. Tämä toimitus on jäänyt mulla hieman päälle, esimerkiksi kahvinkeitintä ladatessa olen monet kerrat ottanut hanasta mittakannulla tasan 2dl vettä ennenkuin hoksaan, että vähän enemmänkin voisi laittaa samaten mitä tahansa lämmitän mikrossa, ajastan sen kuudelle minuutille. Arvatkaas onko teevesi kiehahtanut yli parit kerrat

 

Ennen tuota mikrosterilointiaikaa keittelin kerran pumppausvälineitä kattilassa ainakin tunnin ennenkuin kuulin veden räiskyvän kattilasta levylle. Sen verran se säikäytti, että sittemmin olen laittanut aina kellon hälyttämään mitä tahansa hellalla keittelenkin, ei tähän lahopäähän voi ollenkaan luottaa!

[Mischa]

Noi ostosten unohtelut ovat tuttuja täälläkin:

 

Kun neiti oli ihan pieni kävin tekemässä apteeksista hankintoja uja kotona sitten ihmettelin missä ne kaikki hankintani ovat.. no apteeksissa tietysti. -> mies lähti niitä sitten hakemaan.

 

Viikko tästä eteenpäin käytiin miehen kanssa vaunukävelyreissulal vuokraamassa makuunista leffa ja ostamassa irtareita. Kotona sitten laitettiin jo dvd pyörimään kun alettiin kaipailla karkkeja ..no, minä ne olin maksanut ja sinne kassalle ne jätin... -> mies lähti niitä hakemaan

 

Ja taas viime viikolla: käytiin ostaa neidille Prismasta uusi tutti. Kassan jälkeen keskityin laittamaan pankkikorttialompakkoon ja viihdytin siinä samalla neitiä. Olin jo kovasti jatkamassa matkaa kun kassa huikkasi, että "älä unohda tätä tärkeintä" (ainoa ostokseni)... jee, jee..

 

ja näiden unohtelujen lisäksi puhun ihan ihmeitä. Nyt en yllätys, yllätys MUISTA minkä sanan sanoin tänäänkin, mutta tarkoitin kyllä ihan jotain muuta. Ja aina ei edes itse huomaa että korvaa sanoja väärillä sanoilla. Mies sitten huomauttelee ystävällisesti sanomisistani..

[Rozie]

Minulla on sitä vaivaa, että en tiedä olenko vain ajatellut sanovani jotakin, vai sanoinko sen jo ääneen. On tullut muutaman kerran toistettua itseään, samoin kuin ihmeteltyä miksi Siippa ei jostakin asiasta ole kuullut yhtään mitään.

[tigru]

^Meilläkin tämä asia kehittyy lähes riidan asteelle, kun molemmat väittävät kivenkovaan sanoneensa jotain, mutta toinen väittää että kuulee koko asiasta ensimmäistä kertaa. Sama ongelma on siis sekä miehellä että mulla. En tiedä onko kyse siitä, että toinen on keskittynyt johonkin muuhun, eikä kuuntele, vai siitä että asia on vain pyörinyt mielessä, eikä sitä oikeasti ole tullut sanottua ääneen. Pitää varmaan alkaa nauhoittaa keskustelumme!

 

Samoin mulle on tullut monta kertaa sellainen olo kavereiden kanssa keskustellessa, että "sanoinkohan mä tämän asian jo 5 minuuttia sitten". Ikinä ei ole kaverit kuitenkaan kehdanneet kommentoida höperöitä puheita

Edited August 17, 2009 by tigru

[dizo]

^ ja ^^ Mä taas aloitan nykyisin melkein jokaisen lauseen "sanoinko mä jo....." "kerroinko mä jo.....". Ja noin 9 tapauksessa kymmenestä mä en ole sanonut aikasemmin,vaan ainoastaan ajatellut sanoneeni.

 

muoks. hakasia..

Edited August 17, 2009 by dizo

[Mansikka82]

Lähdin tänään kiertämään lyhyen vaunulenkin, jotta saisin vauvan päikkäreille. Lastasin kotoa lähtiessä vaipparoskapussin vaunujen alaosaan, aikomuksenani viedä sen pihalle roskapömpeliin samalla kertaa. Kun tulin takaisin kotipihaan, huomasin että vaipparoskapussi oli edelleen vaunuissa. Olin siis kiertänyt koko matkan vaipparoskis vaunuissa, hihi! Se oli vieläpä läpinäkyvä muovipussi, eli tuli kaikille vastaantulijoille selväksi pussin sisältö

[sorellina]

Kuulostaa tutulta.

 

Mutta tarttuu tämä miehiinkin. Me ostettiin sellainen kääntyvä suihkuseinä, joka kääntyy sekä oikealle että vasemmalle. Kaupassa oli kauhean tarkkaa, kummalla puolella seinää suihku on, että tulisi oikea seinä.

 

No, mies on kolme kertaa sanonut, että "ai, tuo kääntyy vasemmallekin. Enpä ole huomannut. Miksiköhän siellä kaupassa oli sitten niin tarkkaa sen suihkun sijainnin kanssa"

[Smultron]

Minulle tuli eilen jokin ihme aivohäiriö kun juttelin ystäväni kanssa. Ystäväni mietti, että on jännää, että pojallamme on kulmakarvat vaikkei ole hiuksia, johon minä "Ja tällainen partakin!". Öh?  Ei meidän pojalla kyllä partaakaan ole, tajusin sen heti tuon sanottuani... Väsymyksen piikkiin laitan.

[Mirjami]

^

 

Mä oon kerran istunut takapenkillä ihmetellen, että miks ei jo lähdetä. Ja sitten tajusin, että mähän oon se kuski, kun mies oli töissä.

[Guest miau]

Meidän poika oli syntyessään pienikokoinen ja paino nousi alussa vähän huonosti, joten mun piti alkuaikoina imettää häntä öisinkin säännöllisin väliajoin. Aika usein kävi sitten niin, että näin untakin pojan imettämisestä ja sitten herättyäni jouduin ankarasti miettimään, syötinkö pojan jo vai en