Guest vieras vaan

Vauva uusperheeseen

72 posts in this topic

Toinen poika 17 v. joka asuu meillä 50/50 ignooraa pikkuveljensä täysin. Nyt 4 kk jälkeen ei ole vielä kertaakaan edes koskenut vauvaan eikä kiinnitä siihen mitään huomiota, vaikka samassa huoneessa olisi.

 

Oletteko te koittaneet puhua pojalle tästä? Monesti tuon ikäiset pojat vierastavat vauvoja, eivätkä tiedä miten niihin pitäisi suhtautua. Teinä kannustaisin poikaa ottamaan kontaktia vauvaan. Kynnys nuorella kysyä vauvaa esimerkiksi syliin voi olla korkea, jos hän on epävarma taidoistaan vauvan kanssa. Sen sijaan, jos kysyisitte haluaako veljeä syliin voisi kynnys syliin otossa olla matalampi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä olisi uusperheeseen vauva tulossa, mikäli kaikki menee hyvin, vuoden vaihteessa.

 

Eniten tässä jännittää se, että miten esikoisen isä asian ottaa vastaan. Meillä on nyt ihan asialliset välit ja asiat on saatu hyvin sovittua, mutta miten sitten jatkossa? Miten te olette kertoneet ja missä vaiheessa uudesta tulokkaasta edellisten lasten vanhemmalle?

Edited by V.M.S.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies kertoi exällensä samana päivänä, kun kerrottiin miehen lapselle asiasta. Lapsi oli tosi innoissaan vauvasta ja exän asenne tiedettiin nuivaksi, niin tahdottiin, että exällä on hetki aikaa sulatella asiaa itsekseen eikä kuule uutista lapselta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen isä ite arvas aika nopeaan, oli kai sit osannut tarkkailla mun masunseutua :rolleyes: Eipä se siihen mitään, ei kyllä onnitellutkaan... Mutta tuli sairaalaan kuitenkin kattomaan vauvaa ja yrittää ottaa esikoista enemmän kun muistaa kuinka vaikeaa esikoisen vauva-aika oli :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän uusperheeseen on tulossa vauva, ja tämä nyt aiheuttaakin paljon päänvaivaa. Olen ollut mieheni kanssa vasta reilun vuoden, kun päätimme että vauva saa tulla kun haluaa. Miehellä on ennestään kolme lasta kahdelle eri äidille. Vanhin on 8v poitsu, jonka äidin kanssa tulemme hyvin toimeen ja poitsu on meillä joka toinen viikonloppu. Lisäksi on toisesta suhteesta poika 5v ja tyttö 3v, näiden ihanuuksien äidin kanssa on tuskaa koettaa tehdä yhteistyötä. Kyseessä on oikea hirviö-exä joka ei tunnu edes huolehtivan lapsistaan juuri lainkaan, nytkin syksyllä lapsilla oli vain lippikset päässä kun lämpöasteita vain pari.. Lisäksi mistään ei voi sopia kun hirviö-exä ei vastaa viesteihin eikä puheluihin, kun vasta lasten hakupäivänä. Tarhassakin ovat huolissaan välillä lasten huolehtimisesta kun on äidin viikko. Meillä siis lapset asuu joka toinen viikko. Alkuviikko on aina tuskaa kun lapsilla ei ole rutiinia äidinsä luona, mutta loppuviikko sujuu helposti kun meillä on aina sama rutiini arkena, toki siis reissujakin tehdään mutta aikataulut on aina samat. 

 

Näitä lapsia minä rakastan ja ne rakastaa minua. Luulin aiemmin että en ehkä sairauksieni takia saa omaa lasta, joten omistauduin miehen lapsille täysin. Mutta..  Nyt kun on oma ihanuus tulossa (rv16+6) olen huomannut etten jaksa täysillä olla mukana, hermot on tiukilla ja tahtoisi vain panostaa omaan vauvaan. Olen miettinyt kovasti miten voisin hyväksyä meidän perheen kokonaisuutena, ja että onnistuuko kaikki kun lapsi syntyy? Olen itse kasvanut tiukoilla säännöillä ja kannatan niitä, nämä lapset taas ovat vapaammalla kasvatuksella kasvaneita ja kova-äänisiä yms. Nyt koen että kasvatusperiaatteet eroaa niin paljon että osaanko edes nauttia elämästä, kun stressaan kun lapset eivät "käyttäydy sopivasti" minun mielestäni. Kova stressi heijastelee myös mieheni ja minun väliseen suhteeseen, ja olen joutunut harkitsemaan jopa pois muuttoa. 

Onko kellään vastaavaa kokemusta, miten siitä on selvinnyt vai onko selvinnyt?

 

Morticia: Kirjoitit ettet jaksa hoitaa miehen lasta kunnolla. Miten suhtaudut nyt miehen lapseen? Kuinka on sujunut? 

 

 

Muoks: Tosiaan vanhemman lapsen äiti tietää raskaudesta ja on ihan haltioissaan, nuorempien äidille ei ole kerrottu ollenkaan... Lapset sai tietää viime viikolla ja ovat ihan innoissaan ja kummissaan :) Eiköhän se lapsille tule konkreettisemmaksi kunhan masu kasvaa. Mitenköhän hirviö-ex suhtautuu - eiköhän lapset sille sano.

Edited by KatjaMarika

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen vanhempi poika 20 v. ottaa ihan mukavasti kontaktia uuteen pikkuveljeensä ja pitää sylissä silloin harvoin kun meillä käy. Toinen poika 17 v. joka asuu meillä 50/50 ignooraa pikkuveljensä täysin. Nyt 4 kk jälkeen ei ole vielä kertaakaan edes koskenut vauvaan eikä kiinnitä siihen mitään huomiota, vaikka samassa huoneessa olisi.

Päivitystä tilanteeseen näin 1,5 vuoden jälkeen: veljesten yhteiselo alkoi suja loistavasti, kun pikkuveli alkoi liikkua itse ja haki kontaktia isoveljeen. Nykyisin taapero palvoo veljeään ja isovelikin tuntuu ihan mielellään leikkivän taaperon kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos kaikki menee hyvin niin meille tulee ensimmäinen yhteinen lapsi toukokuussa  :give_heart:  Jos jouluun asti pystyttäis olee hiljaa suvulle... Lapsille on siis tarkoitus kertoa silloin ja samalla laittaa viesti miehen eksälle. Pelkään pahoin, että kyseinen nainen vetää pahat kilarit ja välit tulehtuu lopullisesti....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän uusperheeseen vauvauutinen sujahti todella hyvin. Miehellä on siis 5-vuotias lapsi edellisestä liitosta. Välit ovat kunnossa joka suuntaan, joten tämäkin uutinen oli vain iloinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ollaan vielä odotusvaiheessa, mutta miehen lapset on ainakin tähän asti suhtautuneet positiivisesti uuteen tulokkaaseen. Lapset oli itse kertoneet äidilleen, joka sitten kysyi mieheltä laskettua aikaa - en tiedä onnitteliko, mulle asti onnittelut ei oo ainakaan kantautunu. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vasta suunnitellaan yrityksen aloittamista, mutta silti ollaan jo mietitty miten entiset puolisot suhtautuvat uutisiin. Itselläni on edellisestä avioliitosta kolme lasta 7v, 6v ja 4v. Minä olen lasten lähivanhempi ja lapset tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu. Lasten isään välit ovat ok. Pystymme sopimaan lasten asioista puhumalla. Hänen kohdallaan tuskin suurta ongelmaa tulee, jos pitää vauvauutisia kertoa.

 

Miehellä on edellisesti liitosta kaksi lasta 9v ja 3v. Miehen lapset asuvat joka toinen viikko meillä ja joka toinen viikko äidillä. Miehen ja lasten äidin välit ovat todella tulehtuneet. Lapsien vaihtaminen paikasta toiseen tapahtuu koulun ja päiväkodin kautta. Käytännössä siis mies ja lasten äiti eivät tapaa toisiaan koskaan. Lasten asiat sovitaan sähköpostitse tai kiireelliset tekstiviesteillä. Miten miehen lasten äidille kerrotaan mahdollisesta vauvauutisesta? Sähköpostilla? Tekstiviestillä?

 

Onko kenelläkään kokemusta tilanteesta jossa välit ovat näin tulehtuneet, ettei normaali puhuminen kasvotusten tule kysymykseen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen törmännyt uuteen ongelmaan (itsessäni). En tiedä, onko hormonimyrskyjä vai mitä, mutta minua itsekkäästi itkettää ja harmittaa se, että olen tässä suhteessa ikään kuin yksin se ensikertalainen.

 

Miehellä siis yksi lapsi ennestään, minulla ei. Hän ei ääneen vertaile eksänsä ja minun raskautta tms., vahingossakaan, mutta silti tämä asia on alkanut vaivata minua. Tiedän, ettei tälle mitään voi ja kyse on. ns. kielletyistä tunteista (eihän tässä ole mitään järkeä), mutta asia on alkanut vaivata silti niin paljon, että haluaisin mennä jopa synnytykseen yksin.

 

Olen kokeillut läpi kaikki helvetin mindfulnessit ja mitkälienee, mutta minua tympäisee aina vaan. Muutenkin tekee mieli leikellä ihmisiä ympäriltä pois ja olla vain yksin.

 

Niin ja siis raskaana nyt viikolla 20. 

Edited by Käpyemo

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mulla on Käpyemo myös samoja fiiliksiä! En ole raskaana, mutta murehdin ja suren nyt jo sitä, että olen yksin ensikertalainen ja miehelle kaikki on jo tuttua. Olen sanonut hänellekin ihan suoraan, että mua harmittaa ihan älyttömästi että hän on kokenut jo kaikki raskauteen ja synnytykseen liittyvät asiat eksän kanssa. :( Heillä on vieläpä tyttö ja poika, joten edes siinä ei tule olemaan mitään uutta jos meille joskus yhteinen lapsi suodaan.

 

Miehen mielestä olen ihan hupsu, hän on sanonut, että jokainen raskaus on yksilöllinen ja ainutkertainen, eikä mikään eksän kanssa koettu tee meidän onnesta jotenkin vähempiarvoista. Silti tää on mulle asia, jonka miettiminen tuo kyyneleet silmiin ja olen välillä oikeasti miettinyt, että onko musta tähän ja olisko mun pitänyt aloittaa suhde ja perheenperustamisyritys vain tilanteessa, jossa kumpikin on lapsettomia :unsure:

 

Lisäksi pelkään jo nyt, että miten suhtaudun miehen lapsiin jatkossa jos olen itsekin äiti. Miehen lapset asuvat äidillään, mutta ovat kuitenkin viikottain meilläkin, joten säännöt on oltava samat jne. Pelkään sitä, että osaanko olla tarpeeksi tasapuolinen kaikille, etten esim. riitatilanteissa olisi automaattisesti oman lapseni puolella, vaan osaisin katsoa tilannetta tasapuolisesti. No, nuo on toki vielä pitkässä puussa, mutta tulee joskus mietittyä... Tällä hetkellä välit miehen lapsiin on hyvät, en yritä tulla äidin paikalle, mutta otan kuitenkin tasavertaisen aikuisen roolin, eli esim. jos lapset on meillä ja minä kiellän jotain, niin se pitää riittää, silloin ei mennä kyselemään josko isä olis erimieltä.

 

Oletko Käpyemo kertonut miehelle tunteistasi? Mitä hän on vastannut?

 

Tuosta eksille kertomisesta ollaan myös puhuttu. Olen sanonut miehelle, että sitten jos raskaudun, niin hänen eksälleen kerrotaan ennen kuin hän kuulee lapsilta. Minusta se on reilua. Miehelle asia olis ollut ihan sama miten kuulee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla 3 lasta aikaisemmasta liitosta, nyt saamme yhteisen aarteen avopuolison kanssa. Ainoa jolle asia on ongelma on mun ex-äijä ja mun sukulaiset. Onneksi kaikki muut tukevat, ovat mukana odotuksessa ja antavat meidän nauttia odotuksesta. Avokille tämä on esikoinen ja suurella todennäköisyydellä myös viimeinen, koska 4 lasta on riittävästi järjellä ajateltuna.

 

Tytöt rakastavat isäpuoltaan, vaikka ovat tunteneet tämän vasta vuoden verran, sen mitä olemme olleet yhdessä. Lapset tapaavat biologista isäänsä joka toinen viikonloppu, välit sinne ovat vähän niin ja näin. Omat välini exään ovat katkerat ja huonot johtuen useastakin asiasta. 

 

Lapset odottavat vauvaa. Pienemmät kysyvät saavatko sitten hoitaa vauvaa, saako sitä ottaa syliin, ja esikko joka muistaa millaista vaipparallia ja parkumista vauvasta lähtee, ei ole niin innokas hoitaja :D mutta haluaisi tietää kumpi tulokas on, minkä nimen se saa jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Wiii, olen jutellut kyllä miehen kanssa, ja hän on kyllä hyvin vakuuttava, mutta minun hormonihuuruisessa mielessäni tämä asia vatuloituu silti jatkuvasti.

 

Tasapuolisuusasiaa olen miettinyt myös. Tykkään miehen lapsesta valtavasti, mutta minusta tuntuu kamalalta ajatus siitä, että minun pitäisi "teeskennellä" tasapuolista esim. rakastamisen suhteen. Minulle on ihan selvää, että vatsassani riekkuva otus on mulle prio 1. Eikä tuo lapsipuolikaan rakasta minua kuten äitiään, joten miksi minun pitäisi suhtautua vauvan tultua häneen yhtäkkiä kuin omaan lapseeni? Kun poika on jo kouluikäinenkin, niin jotekin näen oman roolini enemmän sellaisena mukavana aikuisystävänä kuin äitihahmona.

 

Tämmöstä täällä tänään. Meillä on asiat menneet tosi hienosti, tykkäämme pojan kanssa toisistamme jne. Mutta tämä tuleva lapsi saa minut miettimään näitä juttuja ihan eri tavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän uusioperheeseen kuuluu minun ja mieheni lisäksi miehen pojat (12 ja 13 vuotiaat) jotka ovat meillä vähintään joka toinen viikonloppu ja lomilla mahdollisimman paljon selä minun tyttö (8v) joka asuu meidän kanssa ja käy isällä suunnilleen joka toinen viikonloppu. Minä ja tyttö tavattiin miehen pojat vasta kun olimme muuttaneet yhteen. Mutta heti ensi minuutista alkaen lapset ovat olleet kuin sisaruksia ja yhtälailla rakastan miehen poikia kuin tyttöäni. Samoin mieheni rakastaa tyttöä kuin omaansa ja onkin tyttöni huoltaja myös.

 

Nyt meille on tulossa yhteinen jos vain kaikki sujuu hyvin. vähän jännittää miten pojat ottaa asian. Tiedän että tyttö on onnesta soikea kun kuulee. Ex:ille varmaan pitää kertoa sitten kun lapsille, niin että kuulevat meiltä eikä lapsilta.Mieheni Ex ei varmaan sano kummempaa. Minun Ex suhtautuu kaikkeen välinpitämättömästi nykyään, mutta todellisuudessa purnaa kaverilleen joka yrittää kaikkensa pilatakseen meidän elämän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitäisköhän munkin uskaltaa tänne ilmoittautua.. :ph34r: Mun miehellä on edellisestä suhteestaan pieni poika, ja nyt tähän uusperheeseen on toivottavasti tulossa vauva. Muakin on jo tässä vaiheessa vähän käynyt ärsyttämään se, että lapsi on ensimmäinen vain minulle, vaikkakin se on meidän ensimmäinen yhteinen lapsi. Mielenkiinnolla odotan lisääntyykö ärsytys viikkojen myötä..

 

Exille (varsinkin miehen exälle) kertominen tulee olemaan yhden maailmansodan alku, hirvittää jo ajatuskin. Olisikin kiva kuulla kokemuksia kertomisesta, oli ne sitten hyviä tai huonoja..  :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä miehen eksä käsittääkseni otti oikeinkin hyvin, mutta ovat olleet jo pitkään erossa ja eronneet aikanaan sopuisahkosti, joten ei sieltä oikein mitään kamalaa odoteltukaan.

 

Minun eksäni sen sijaan sai marttyyrikohtauksen siitä, etten lisääntynyt hänen kanssaan. Ironista sinänsä, kun hän itse lisääntyi suhteemme aikana toisen naisen kanssa ja pyöritti perhekuviota siellä sitten tietämättäni. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipähän mun exä oo mitään sanonut sen kummemmin, vaikka tää on jo kolmas lapsi mulle meidän ekan jälkeen. Voisin kuvitella, että on vaan tyytyväinen, että poikansa saa jotain kautta sisaruksia, kun ei ilmeisesti ole hänen ja avovaimonsa suunnitelmissa lisääntyä lainkaan. Näin on siis exän avovaimo mulle sanonut.

Nätisti mun ex kyllä hymyilee meidän nuoremmille kun nähdään jossain, ei hällä oo mitään lapsia ja mun elämää vastaan.

 

Miehellä kun ei niitä lapsia ole kuin mun kanssa niin siellä ei ole myöskään exiä joilla ois merkitystä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva kun ootte kirjoitelleet :) Meillä tilanne nyt se, että varovaisen onnellisia ollaan kun testi näytti aatonaattona plussaa :lipsrsealed:

Miehen lapsille ja eksälle kerrotaan varmaan nt-ultran jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille on näinä päivinä syntymässä vauva (rv 40+5 menossa) ja minulla kahdeksan vuotias tytär entisestä elämästä. Miehelle tämä syntyvä vauva on ensimmäinen biologinen lapsi, vaikka minun tyttärelleni on aivan kuin isä, ihan kaikkien muiden mielestä, paitsi ex- puolisoni ja hänen lähisukulaistensa mielestä. Meillä oli todella vaikea parisuhde aikoinaan, johon tyttäreni syntyi ja eron jälkeen, josta on jo lähes 7 v. Väänsimme pitkään eri oikeusasteissa tytön huollosta ja asumisesta. Kun kaikki oikeusasteet oli ex- miehen toimesta käyty läpi valituksineen tuloksetta,alkoi kaikenlainen arjen hankaloittaminen ja lastensuojeluilmoitusten ketju, joita kerta toisensa jälkeen jonkin aikaa käytiin tässä nykyisessäkin kotikaupungissa selvittämässä lasten valvojan luona, sittemmin puhelinsoitto sosiaalitoimeen on kuitannut nuo turhat ilmoitukset.

Nyt kun viiden vuoden yhdessä olon jälkeen nykyisen miehen kanssa aloimme odottaa tytölle pikkusisarusta, niin sen arvo mitätöitiin täysin entisen puolisoni ja hänen lähisukunsa luona, mikä on todella sääli, kun tyttö on toivonut pikkusisarusta todellatodellatodella hartaasti. Katkeruus nousi taas mahdottomiin sfääreihin ja kaikki mahdollinen kiusanteko täyttää taas exän illat. Tytön ollessa juuri talvilomalla isällään ja meillä laskettuaika sattui tuolle viikolle, niin kysyessäni pääseekö tyttö katsomaan pikkusisarustaan, mikäli vauva loman aikana syntyy, niin vastaukseksi sain murahduksen, että " ei sitä tiedä, kattoo nyt..." ja olen täysin varma, että näin ei olisi tullut käymään. Noh, vauva ei syntynyt loman aikana ja hyvä niin, vaikka itsellä odotus alkaakin käymään hermolle :-) hienosti on kyllä nykyinen mieheni jaksanut tuota kiukuttelua nämä kaikki vuodet ja nyt raskausaikana jaksanut joka kerta lohduttaa mua, kun oon itkenyt exän tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Hänestä tulee maailman paras isä myös biologiselle lapselleen. Maailman paras toinen vanhempi onkin jo mun tyttärelle, meidän tytölle, jonka arkea on hoitanut jo yli neljän vuoden ajan tasavertaisesti kanssani, vaikka siementäkään ei ole lapseen luovuttanut biologisesti... Ihana tuleva isä <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen törmännyt uuteen ongelmaan (itsessäni). En tiedä, onko hormonimyrskyjä vai mitä, mutta minua itsekkäästi itkettää ja harmittaa se, että olen tässä suhteessa ikään kuin yksin se ensikertalainen.

 

Miehellä siis yksi lapsi ennestään, minulla ei. Hän ei ääneen vertaile eksänsä ja minun raskautta tms., vahingossakaan, mutta silti tämä asia on alkanut vaivata minua. Tiedän, ettei tälle mitään voi ja kyse on. ns. kielletyistä tunteista (eihän tässä ole mitään järkeä), mutta asia on alkanut vaivata silti niin paljon, että haluaisin mennä jopa synnytykseen yksin.

 

Olen kokeillut läpi kaikki helvetin mindfulnessit ja mitkälienee, mutta minua tympäisee aina vaan. Muutenkin tekee mieli leikellä ihmisiä ympäriltä pois ja olla vain yksin

 

Ymmärrän nämä tuntemukset täysin.. Itsellä vähän sama tilanne tosin en ole tiettävästi vielä raskaana, mutta yritys on päällä. Miehelläni on kaksi lasta ennestään ja minulla on ihan kamala olo siitä miten hän on jo kaiken kokenut aiemmin yhdessä exänsä kanssa :( minulle kaikki on uutta.

Joskus jotain olen kysellyt hänen lapsiensa vauva-ajasta ja synnytyksestä ja kun hän on innoissaan kertonut kaikkia vauvajuttuja niin minulle tullut vain entistä pahempi mieli.. En ole sitten enää kysellyt mitään.. Tämä on ihan kamalaa vaikka pitäisi vain iloita ja olla onnellinen jos se yhteinen tulokas sieltä joskus syntyisi. Kauhulla odotan mihin nämä tunteet menee sitten raskaushormonien vallassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellä yhteensä 6 lasta edellisestä liitosta, miehelläni ei omia. 2 isommalle kerrottiin np ultran jälkeen ja lopuille rakenne ultran jälkeen. 14 ja 9v reagtiot oli ensin "ei taas", mutta nyt mieli tuntuu olevan päinvastainen, kun ovat sulatelleet asiaa.. Toiset ottanut asian hyvin heti. 8v on koko ajan silittelemässä mahaa ja illalla pusukin annettava. Ex keljuili ekan kerran tavatessa asiasta, kun sai lapsilta kuulla. Ei ole sen jälkeen puhunut, mutta katkeruuden voi kauas huomata. Patisti aikoinaan tekemään sterilisaation, kun hälle ei sitä tehdä, hän aikoo vielä lapsia tehdä.. No, hälle ei oo vauvaa tulossa ainakaan vielä, joten siitäkin syystä varmaan mielen päälle käy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now