Guest -Jonski-

Ristiäiset vai nimiäiset?


487 posts in this topic

Tämä tulee olemaan meille keskustelun paikka, jos hyvin käy ja lapsi(a) saadaan. Itse voisin vain ilmoittaa nimen vaikka tekstarilla ja kukin kävisi milloin kävisi vauvaa katsomassa tai itse kävisimme sitä näyttämässä. Uskontonsa tai uskonnottomuutensa lapsi saisi valita siinä vaiheessa, kun itse ymmärtää asiasta jotakin. Mies taas taitaa haluta kastejuhlan, ja toisaalta siinä kyllä säästyisi selittelyltä uskovaisille sukulaisilleni. (TOISAALTA, käsittääkseni kaste ei ketään pelasta vaan usko mutta TOISAALTA voihan lapsi halutessaan joka tapauksessa erota myöhemmin kirkosta ja liittyä vaikka johonkin muuhun.) Luulen, että päädymme kastejuhlaan, mutta nimen haluaisin kyllä ilmoittaa jo sitten kun se on tiedossa, ennen ristiäisiä. Kuulumme siis molemmat miehen kanssa ev.lut. kirkkoon ja oli kirkkohäät, mutta ollaan kyllä ihan tapauskovaisia tai ei ainakaan mukana seurakunnan toiminnassa. No nimiäisiä en joka tapauksessa pitäisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm, vaikea juttu. Ei ehkä kumpiakaan (ollaan päätetty, että lapsi saa nimen heti synnyttyään ja se kerrotaan muillekin saman tien), mutta jotenkin pienimuotoisesti olisi kiva juhlistaa uutta tulokasta. En sitten tiedä, millä nimellä sellaista juhlaa voisi kutsua :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Vauvajuhlat, esimerkiksi. :)

 

Me emme kuulu mihinkään uskontokuntaan, joten lapselle ei järjestetä ristiäisiä. Esikoisen juhlia kutsuimme nimiäisiksi, nimi paljastettiin vasta siellä. Tämän toisen kanssa tehdään varmaankin samalla tavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me kerrottiin nimi heti vauvan synnyttyä ja parin kuukauden päästä pidettiin pienet juhlat, joita juurikin vauvajuhliksi kutsuttiin. Tämän kakkosen kanssa toimitaan samalla tavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, vauvajuhlat kuulostaiskin just hyvältä, simppeliltä nimeltä. Mulle kun tuli itselle mieleen vaan jotain monimutkaisia virityksiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee nimiäiset tai vauvajuhlat tai jotain muuta kuin ristiäiset. 

 

Mies kuuluu kirkkoon, mutta on agnostikko. Kummankin suvussa on uskonnollista väkeä. Itseäni on pienenä henkisesti lyöty raamatulla päähän koulussa ja kotona niin lujaa, että sillä on tehokkaasti tampattu kristillisyys ulos meikäläisestä. Johtuen siitä, että kirkosta eroamiseen en saanut huoltajilta lupaa ja rippikoulu konfirmaatioineen oli pakko käydä, mies sai toivomansa kirkkohäät. Tilapäinen kirkkoon paluu ei ollut multa pois, vaikken uskokaan. Hän olisi halunnut sekä kirkkohäät että mahdollisen jälkikasvun ristiäiset, koska tykkää määrämuotoisista rituaaleista. Annoin kihlautumisen aikaan hänen valita, joko itselleen kirkkohäät tai mahdollisille lapsille ristiäiset.

 

Olen aidosti iloinen siitä, että mies valitsi häät. Nyt mahdollinen jälkikasvu voi sitten itse valita, mikä tuntuu omalta, kun pystyy arvioimaan maailmankatsomuksia. Sukulaisilta en aio kieltää kristillisten arvojen ja ajatusten esiintuomista; jos tekevät sen kuten minun lapsuudessani tekivät, lapsistani tulisi lähes varmasti ateisteja.  :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on molemmat tytöt kastettu ja jos vielä lisää tulee, niin tietty kastetaan. Molemmat meistä on kirkon jäseniä, mutta ns. tapajäseniä. Ja olihan meillä kirkkohäätkin aikanaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ristiäiset tulee (jos lapsia joskus tulee, nyt siis vasta suunnitteluasteella), mutta lähinnä siitä syystä, että se on perinne, jota sukulaisetkin odottavat. Vaikka olen suht aktiivinen kirkon jäsen, en pidä lapsikastetta itsestäänselvyytenä. Jeesus kastoi vain aikuisia. Lapsen toivoisi myös valitsevan seurakuntaan kuulumisen tai kuulumattomuuden oman harkintansa perusteella. Toisaalta seurakunnasta voi aina erota. Jos ei usko kasteen merkitykseen, eipä sen kauheasti pitäisi haitatakaan, vaikka tiedän ihmisiä, jotka harmittelevat sitä, että heidät on tahtoa kysymättä kastettu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen tätä asiaa jonkun verran pohtinut, että kumpi. Itse en kuulu kirkkoon lapsen isä kuuluu. Hänelle se on melkoisen se ja sama kastetaanko lapsi vai ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juhlistimme esikoista nimellä "xxxx:n ekat juhlat", kun kekkereiden ajankohta oli ristiäisten/nimiäisten tavallista ajankohtaa myöhäisempi. Sittemmin olen kuullut kirkkoonkuulumattomien juhlaa kutsuttavan tervetuliaisiksi. Se on mun mielestä nimiäisiä kivempi nimitys, niin meillekin tullee tervetuliaiset.

 

 

Edit: lisäsin unohtuneen sanan

Edited by gasolina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimiäiset oli, kun mies edustaa eri uskontoa ja tehtiin päätös, ettei lasta/lapsia kasteta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En vastannut vielä mitään, koska asia ei ihan vielä ole ajankohtainen, eikä päätöstä ole tehty. Minä en kuulu kirkkoon, enkä haluaisi lapselle kastetta. Mies kuuluu kirkkoon, mutta ei ole uskonnollinen. Hän ei pidä kastetta erityisen tärkeänä. Minun sukulaiseni (no, eivät ihan kaikki) ovat uskonnollisia. En haluaisi pahoittaa äitini enkä varsinkaan isovanhempieni mieltä, sillä he ovat minulle todella tärkeitä, ja tiedän, että lapsenlapsen/lapsenlapsenlapsen kaste todennäköisesti on heille erittäin tärkeä asia. Vaikka en itse kastetta välttämättä haluaisi, olen ajatellut, että voisin EHKÄ tavallaan "joustaa" tässä asiassa, sillä en ole asiassa ihan ehdoton. Varsinkin, kun tiedän, että äitini tai isovanhempani eivät painostaisi asiassa, vaan saisin ihan rauhassa tehdä ratkaisun miehen kanssa ilman, että he yrittäisivät tuputtaa omaa kantaansa. Luulisin myös, että mies pitäisi enemmän tästä ratkaisusta.

Meillä aikalailla samanlainen tilanne. En kuulu kirkkoon,mutta mies kuuluu. Suurin osa sukulaisistani kyllä kuuluu kirkkoon,mutta eivät ole uskonnollisia - toisin kuin mieheni puolella...tai no on paljon kylläkin lestaatiolaisia. :)  Eikä vielä ole ajankohtainen. Luulisin kyllä, että siitä huolimatta pidettäisiin nimiäiset, mutta jos sukulaiset painostaa niin en kyllä kovasti vastaan ristiäisiäkään pistä.

 

Tuli myös mieleen tämän ketjun hoksatessa, että miten nimiäiset toteutetaan? Kuka sen tekee? Vai ilmoitetaanko lapsen nimi vain maistraattiin? Ei ole siitä kokemusta niin jos joku viitsisi vähän valaista käytäntöä siitä :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kuuluta kirkkoon, joten nimiäiset pidettiin.

 

Mietteliäis89, joo itse ilmoitetaan nimi maistraattiin. Itse juhlallehan ei ole mitään "sääntöjä". Me vaan paljastettiin nimi, kahviteltiin ja ihailtiin vauvaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kuuluta kirkkoon, joten nimiäiset pidettiin.

 

Mietteliäis89, joo itse ilmoitetaan nimi maistraattiin. Itse juhlallehan ei ole mitään "sääntöjä". Me vaan paljastettiin nimi, kahviteltiin ja ihailtiin vauvaa.

Aivan:) voisin kuvitella samankaltaisen tapahtuman meillekin- jos ei nyt nuo sukulaiset rupee painostaan :D Kummit tai vastaavat sellaiset henkilöt kuitenkin haluaisin.  :grin:  Tehä vaikka ite heille kummiustodistuksen jos on aikaa lapselta sitten joskus 2017 jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuota, tuota.. Osaakohan kukaan kertoa että mitä tehdään tilanteessa jossa pidetään tavallaan sekä nimiäiset että ristiäiset?  :girl_crazy:

 

Mä myönnän että tää kuulostaa ehkä vähän hasardilta mutta meillä on siis se tilanne että mä en kuulu kirkkoon mutta mies kuuluu. Mies ei ole uskonnollinen, mutta tykkää traditioista. Niimpä, hirveän taistelun jälkeen me nyt ollaan päädytty siihen, että me pidetään "Tervetuloa maailmaan vauva" -juhlat sukulaisille ja ystäville jonka sisältönä on esitellä vauva meidän lähipiirille ja siellä varmaan kerrotaan että mistä nimet ovat tulleet jne (uskoisin että kerrotaan nimi kyllä avoimesti heti kun se on lyöty lukkoon eikä odoteta mitään julkistustilaisuutta) ja siellä myös julkistettaisiin "aikuiskaverit" (eli vähän kummia vastaavat).

 

Ja sitten tämän lisäksi pidetään ristiäiset (jos mies ne järjestää) joihin tulee paikalle siis kummit (uskoisin että samat henkilöt kuin nämä aikuiskaverit) ja ilmeisesti miehen perhe.

 

Mutta tässä vaiheessahan lapsella on jo nimi - eihän se ole ongelma? Eli kai sen nimen voi ilmoittaa maistraattiin kun lapsi syntyy (kun nimi on keksitty) ja ristiäiset voi sitten viettää joskus hamassa tulevaisuudessa ihan normaalisti. Kun eihän ristiäiset ole mikään nimenantotilaisuus vaikka sitä moni sellaisena tuntuu pitävän.

 

Aikamoisia ongelmia mekin ollaan saatu aikaan kun oon tässä komiasti neljännellä viikolla  :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ole ongelma. Just noin, eli ilmoitatte itse nimen maistraattiin ja ristiäiset voi olla sit joskus :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä keskustellaan tästä varmaan vielä monet kerrat. Mä en kuulu kirkkoon, enkä missään nimessä haluais ristiäisiä. Mies taas kuuluu, mutta luulen että haluaa ristiäiset vaan, koska "niin kuuluu tehdä ja niin on aina tehty."

 

Häissä tehtiin vähä kompromisseja, naimisiin maistraatissa ja liiton siunaus kirkossa. Mun ei tarvinnut liittyä kirkkoon ja mies sai kirkkohäät.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ole kumpiakaan pidetty, mutta jos lapsen saan niin ristiäiset tulee silloin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee nimiäiset. Mies on angostikko ja itse kuulun seurakuntaan, jossa on aikuiskaste. Lapsemme saavat itse päättää uskonsa, sitten kun sen aika on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olemme vuosien aikana (jo paljon ennen varsinaista lapsen yrittämispäätöstä) keskustelleet asiasta, ja vaikka kumpikin kuulumme tapakristittyinä kuulumme kirkon, emme mahdolliselle tulevalle jälkeläisellemme halua ristiäisiä vaan uskonnottoman tilaisuuden; jonkinlaisen tervetulojuhlan, jossa sitten kerrottaisiin lapsen nimi taustoineen ja esiteltäisiin "kummit".

Edited by Fuji

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ortodoksinen kaste kirkossa, jonne saa sitten tulla ne ketkä haluavat ja sen jälkeen kahvitilaisuus jossa on lähinnä ei uskonnollista sisältöä kahvitteluineen, vauvan ihailuineen ym. Minä olen liittymässä ortodoksiseen kirkkoon ja mies on eronnut ev.lutista, haluan kastaa lapsen minun jälkeeni ortodoksiksi ja tämä on miehelle ok.

 

Oma perheeni on niin sekavaa sakkia uskontojen ja katsomusten osalta että en välttämättä odota itse kastetilaisuuteen kovinkaan paljon porukkaa. Kaste on minulle itselleni erittäin tärkeä enkä oikeastaan välttämättä tarvitse sinne papin lisäksi kuin kummin. Tarkoitus on että kahvitilaisuuteen voi tulla kaikki ihmiset juhlimaan vauvelia joten sen haluamme pitää uskonnosta neutraalina.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now