Ristiäiset vai nimiäiset?

[anemone83]

Ristiäiset oli ensimmäisellä lapsella ja tulee ehdottomasti myös tälle toiselle. Itse uskon Raamatun sanomaan, joten haluan myös lapseni siihen liittää.

[pihpuu]

Esikoinen on kastettu ja tulokaskin kastetaan siitä huolimatta, että puoliso on ateisti, ei kuulu kirkkoon ja on myös kastetta vastaan. On kuitenkin myöntynyt tähän. Uskonto ei sinänsä ole kovin vahvassa osassa päivittäistä elämäämme, mutta haluan, että kaikki mahdollisuudet ovat lapsillemme avoinna.

[Engelina]

Kun me lapsi saadaan aikaseks, niin ristiäiset.

 

 

Näin meilläkin.

[nania]

Me ei kuuluta kirkkoon, siksi nimiäiset.

 

Suku odottaa ristiäisiä ja kirkkohäitä. Saavat odottaa. Ei aina tarvitse seurata perinteitä, että viimeinenkin mummu olisi tyytyväinen.

[Guest wanda]

Nimiäiset tulee. Ja siviilivihkiminen. Vaikka se anoppi kakerteleekin. Itse en kuulu kirkkoon ja mies on pahimman sortin tapakristitty.

[Guest Johanna]

Ristiäiset, ehdottomasti!

 

Mun mielestä on vähintään omituista luulla kasvattavansa lasta arvotyhjiössä. Mun ja meidän arvot nousee kristillisestä traditiosta, ja osaksi tätä traditiota ja yhteisöä haluamme lapsemme liittää. Olisi jotenkin kummallista yrittää selittää arvonsa joksikin muuksi kuin mitä ne on. Tarkoitan tällä etten halua selittää lapselle, että toisten kiusaaminen on väärin koska minä niin sanon, vaan koska jokaisella jumalan luomalla on ihmisarvo jota ei saa polkea.

 

Tämä on myös pegadogisesti perusteltua: kun lapsi rehellisesti tuntee oman taustansa, niin vasta silloin voi tutustua kunnolla muihin ja käydä dialogia.

 

Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että viimeistään silloin lapsi sanoo oman sanansa asiasta - joko haluaa ripille täydentämään kasteen tai sitten ei. Voi sitä myöhemminkin erota jos haluaa.

Ja kyllä kastejuhlan sisällön sitä toimitusta lukuunottamatta saa ihan itse suunnitella millaiseksi haluaa!

 

Öhh, voi jösses... Miksei olisi enemmän oikein sanoa lapselle että toisten kiusaaminen on vaan väärin. Piste. Ei siihen mitään jumalia tarvita pelotteeksi. Miksei jokaisella elollisella voi olla itseisarvoa ilman jumalaa? Eikö elämä itsessään ole arvokasta? Ateismi ei todellakaan ole synonyymi arvotyhjiölle, kylmyydelle tai häikäilemättömyydelle. Enkä tajua tuota pedagogista perustelua yhtään! Miten niin lapsi ei voi tuntea taustaansa jos siihen ei satu kuulumaan uskoa jumalaan? On sitä muunkinlaisia taustoja ja tapoja elää!

[Rautalanka]

Hei rauhoituhan nyt. Ja lue koko ketju läpi, tämä keskustelu on jo käyty. En jaksa käydä sitä uudelleen.

 

[curly]

Ristiäiset.

 

Ennen ajattelimme että nimiäiset, mutta kahden keskenmenon jälkeen päätimme, että jos me lapsia koskaan saadaan, niin se kastetaan. Tuli siis "yläkertaan" jo luvattua, joten ristiäiset pidetään.

[Vasara]

Nimenantojuhla. Muuten voisi koko juhla jäädä pitämättäkin, mutta se on hyvä tekosyy kutsua sukulaisia käymään vähän pidemmänkin matkan päästä.

 

Vielä tuohon arvotyhjiöasiaaan: onko kirkkoon liittäminen kasteen kautta kristillisen kasvatuksen ehto? Kirkkoon liittyminenhän on myöhemmällä iälläkin helpohkoa. Vaikka aion omalle tulevalle lapselleni selittää maailmaa sekulaaristi en silti aio liitättää häntä vapaa-ajattelijoiden tms. jäseneksi. Halutessaan hän voi sen valinnan kuitenkin tehdä tultuaan tarpeeksi kypsään ikään - ja sama pätee kirkkoonkin.

[Rianna]

Nimiäiset pidettiin, koska ei kuuluta kirkkoon.

[Rautalanka]

Koska tuo arvotyhjiöasiaa täälä toistellaan, haluan vielä yrittää varmentaa että se ymmärretään oikein. Kun jotkut ovat ymmärtäneet sen ihan väärin ja mun luulevan ettei ateisteilla olisi arvoja. Ja sitähän en tarkoita.

 

Tarkoitin sillä sitä, että mun mielestä ketään ei pysty kasvattaa tyhjiössä, eli vanhempien ja yhteisön arvot ja maailmankuva vaikuttaa lapseen, halusi sitä taikka ei. Siksi lapsella ei ikinä voi olla mahdollisuutta täysin vapaaseen valintaan, vaan vanhempien valinnat aina vaikuttavat lapseen.

[Vasara]

Koska tuo arvotyhjiöasiaa täälä toistellaan, haluan vielä yrittää varmentaa että se ymmärretään oikein. Kun jotkut ovat ymmärtäneet sen ihan väärin ja mun luulevan ettei ateisteilla olisi arvoja. Ja sitähän en tarkoita.

 

Tarkoitin sillä sitä, että mun mielestä ketään ei pysty kasvattaa tyhjiössä, eli vanhempien ja yhteisön arvot ja maailmankuva vaikuttaa lapseen, halusi sitä taikka ei. Siksi lapsella ei ikinä voi olla mahdollisuutta täysin vapaaseen valintaan, vaan vanhempien valinnat aina vaikuttavat lapseen.

 

Ymmärsin kyllä, enkä tahdo liiallisesti kritisoida lapsikastetta. Tahtoisin kuitenkin kuulla ajatuksia siitä, millä tavalla kirkkoon liittäminen on kristillisen kasvatuksen edellytys.

[Rautalanka]

Ei se olekaan

[Vasara]

Millä perustelisit sitten lapsen liittämisen kirkkoon pian syntymisen jälkeen? Tarkoitukseni ei ole mollata luterilaista lapsikastetta. Minua kutkuttelee kuulla perusteltua pohdintaa siitä, miksi lapsi tulisi liittää tunnustukselliseen uskontokuntaan ennen kykyä tehdä uskonratkaisua. Monet seurakunnan palveluthan ovat avoinna lapsille tämän kirkkoonkuulumisesta riippumatta, eritoten jos vanhemmat ovat uskoon kastetut. Uskonnon opetusta on mahdollista saada niin koulussa kuin kotonakin. Tiedän ratkaisun olevan useimmissa tapauksissa perinteen sanelema, mutta olisi mielenkiintoista kuulla muitakin perusteluja suurinta osaa suomalaisista koskettavalle tavalle.

[Rautalanka]

Koska teen muitakin ratkaisuja lapsen puolesta ennen kuin hän niitä itse pystyy tekemään. Liittyminen kirkkoon on mielestäni yksi niiden joukossa.

 

EVL.fi - katekismus - kaste

EVL.fi - Mikä on kaste?

Edited August 30, 2010 by Rautalanka

[iamwoman]

Me jos joskus saamme lapsen niin vietämme nimiäiset ja joskus menemme siviilivihkien naimisiin.

[mammabloggaaja]

Ristiäiset. Enemmän meidän näköistä kuin nimiäiset.

[iamwoman]

Niin ja edellisestä viestistäni unohtui perustelut, elikkä miestäni ei ole kastettu ja hän ei ole koskaan kuulunut kirkkoon ja itse olen luopio, joten on selvää, ettemme halua mitään kirkkoa elämämme juhliin. Oleellisempi kysymys on, että täytyykö olla mitään nimiäisiäkään, mutta tahtoisimme sellaiset juhlat, jossa uutta suvun jäsentä otettaisiin vastaan ja yhdessä ihailtaisiin. En tiedä onko juuri tuolloin pakko olla sen nimenannon paikka.

[rouva Tossavainen]

^ Me ainakin kerroimme pojan nimen jo kauan ennen nimiäisiä kaikille, ja nimiäisissä sitten vain kerroimme, miten olimme kyseiseen nimeen päätyneet, toivotimme pojan tervetulleeksi kumpaankin sukuun, joimme kakkukahvit ja poika surffaili sylistä syliin.

[maare]

Sitten joskus tulee ristiäiset.

[*NuuNuu*]

molemmila lapsilla ristiäiset. kuulutaan kirkkoon ja jotenkin tuntuisi oudolle pitää nimiäiset

[marges]

Esikoisella oli nimiäiset ja jos tulee lisää perheenjäseniä niin hekin viettävät nimiäisiä. Ei kuuluta kirkkoon.

[Guest Grenada]

Ristiäiset tullaan järjestämään.

[fredda]

Ristiäiset meillä

[Mangusti]

Ristiäiset tulee meillekin