Posted September 22, 2008 · Report post Meillä imeskeltiin tuttia todella vähän aikaan ja jotenkin sen antaminen vaan väheni, kun kyllästyin tuttia tunkea yhä uudestaan suuhun. Mun äitini kertoi, että hän vieroitti mut pienenä tutista pienellä rituaalina. Eli kerättiin yhdessä kaikki tutit yhteen ja heitettiin ne parvekkeelta alas. Koska olin itse asiassa osalisena niin tiesin mitä tuteille oli tapahtunut niin en myöskään niitä vaatinut. Kerran kuitenkin löysin tutin sängyn alta ja sitä olin tyytyväisenä imeskelly kunnes toistettiin rituaali Olin kait hieman yli vuoden ikäinen. Share this post Link to post Share on other sites
Posted September 23, 2008 · Report post ^^ Meillä on jätetty päikkäreiltä tutti kokonaan pois jo pari-kolme kuukautta sitten, mutta yöunilla se on vielä käytössä. Ei mielestäni ole ainakaan meidän lasta hämmentänyt mitenkään, onhan päiväunet ja yöunet muutenkin ihan erilaiset. Pikkuhiljaa pitäisi varmaan luopua jo tuosta yötutistakin, ehkä joku ilta leikkaan siitä vain kärjen pois ja kokeilen mitä tapahtuu Share this post Link to post Share on other sites
Posted October 26, 2008 (edited) · Report post meillä pitäisi varmaan kanssa jättää tutti pian pois. Pelottaa vaan kovasti, sillä tulli on pojalle TODELLA rakas. Toi rikkinäinen tutti -temppu voisi olla hyvä! Edited October 27, 2008 by Viivi Share this post Link to post Share on other sites
Posted October 30, 2008 · Report post mä en aio stressata asiasta, poika saa mun puolesta pitää tuttinsa vaikka parikymppiseksi saakka jos itse niin tahtoo ite söin salaa aika isoksi asti (en kuitenkaan ihan parikymppiseksi ) ja lopetin kun tarhakaveri kuittaili asiasta. meidän poika kyllä nukahtaa ilman tuttiakin, että saa nähdä kauanko se edes maistuu. Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 5, 2008 · Report post Meidän tyttö luopui tutista ollessaan 1,5-vuotias. Se tapahtui näppärästi flunssan yhteydessä, eli en antanut tytölle illalla tuttia, kun hänen tuntui olevan helpompi nuhaisena hengittää ilman sitä, ja yö nukuttiin paremmin kuin aikoihin. Eipä tyttö mitenkään tuntunut tuttia kaipaavan tuon jälkeen, ei päivä- eikä yöunille mennessään, joten se jäi sitten kokonaan pois. Vauvan tutin tyttö laittaa suuhunsa, jos sellaiseen sattuu pääsemään käsiksi (niitä on yleensä yksi vaunuissa ja yksi pinniksessä, kaiken varalta). Tämä vauva ei ole oikein tutista innostunut, joten esikoinen ei ole varmaan kertaakaan edes nähnyt vauvalla tuttia, eli mustasukkaisuuttakaan ei ole sen osalta voinut havaita. Kavereitten tutteja likka kyllä mielellään nappaa ja laittaa suuhunsa, muttei nosta siitä sen kummempaa meteliä, kun tutin nappaa pois. Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 6, 2008 · Report post Meillä tutista luopuminen kävikin sitten tosi iisisti! Leikkasin tutin kärjen pois ja annoin tutin pojan käteen päikkäreille mentäessä. Poika totesi oho ja heitti tutin lattialle. Koitin vielä antaa tuttia mutta poika antoi sen aina takaisin kun ei kerran mennyt suuhun. Ekana päivänä itki päikkäreille mennessä n. puoli tuntia ihan suoraa huutoa, illalla enää 10-15 min. Seuraavana päivänä itki vielä päiväunille mennessä mutta illalla ei enää yhtään. Poika oli siis 1v5,5kk kun tutista luovuttiin. Meillä mennään edelleen yöunille helpommin, taitaa olla iltaisin sen verran väsynyt, että sängystä ei yleensä kuulu mitään sen jälkeen kun pojan sinne laskee. Päiväunille meno onkin sitten ihan eri show Onneks ne arkisin hoituu päiväkodissa Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 14, 2008 · Report post Meillä lähtee tutti huomenna, päätettiin se just äsken miehen kans. Suurin syy tähän on se, että typy on keksinyt uuden "leikin" jonka avulla pysyy väkisin hereillä - eli heittää tutin lattialle pinniksestä pinnojen välistä ja nousee sit katsomaan minne se meni. Ja sen kun antaa takaisin niin alkaa nauramaan tyytyväisenä. Aikaisemmin leikki on kestänyt vaan viitisen minuuttia, mut nyt kun oon pöpöjen takia joutunu nukuttamaan typyä päikyille sisällä niin leikki on pidentynyt nyt jo iltaisinkin n. tuntiin. Eli nyt riittää. Meinataan käyttää rikkinäinen tutti -apukeinoa, palaan kertomaan miten kävi... Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 16, 2008 · Report post Me koitettiin tässä vähän aikaa sitten ottaa tutti pois 9,5kk pojaltamme ja pari iltaa meinikin ihan ok, mutta kolmantena iltana mä sitten hellyin. Eipä tuo kyllä muutenkaan hirveesti tuttia syö, ainoastaan unille mennessä. Aiemmin söi kyllä kauppareissuilla ja autossa, ne jätettiin kuitenkin pois (kyllä se mukana on äärimmäistä hätää varten) Mutta oli poisotto kokeilusta se hyöty, että nykyään ei välttämättä tarvitse yön aikana nousta kertaakaan tuttia nostamaan, kun aiemmin sitä nosteltiin n. 2krt yössä (eikä sekään kyl oo paljoo). Kovasti meillä oli ollu tarkoitus päästä tutista ja tuttipullosta eroon, ennenkun tuo masuasukki syntyy (tammikuussa), mutta eipä näytä toteutuvan Josko sitten yrittäis ettei seuraa opeta niihin lainkaan tai jotai... Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 3, 2008 · Report post Rikkinäinen tutti toimi hienosti, ekan päivän jälkeen tutti ei enää kelvannut iltaunille mentäessä! Typy viskoi jo päivällä risaa tuttia mäkeen kun ei miellyttänyt, pari päivää tosin kaipaili sitä "henkiseksi tueksi" eli siis piti sitä nukahtaessaan kädessä . Sitten poistettiin koko vehje tarpeettomana, ja nyt ei sitä edes kaipaa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 26, 2008 · Report post Kiitos Katz vinkistä Yöllä ettin tätä ketjua enkä löytäny joten aloitin uuden. Siirrän viestini sieltä tänne jos saisin jotain vinkkejä ..vaikka kaikilla tuntuu vieroitus sujuneen unelmahyvin.. Meillä tutista vierottaminen on ajankohtaista juuri nyt. Tyttö käyttää maaliskuussa kaksi ja miehen kanssa päätettiin että nyt joulun aikana, kun molemmat ollaan pitkällä lomalla, vieroitetaan tyttö tutista. Eilen ei enää päiväunille tuttia annettu ..sillä seuraamuksella ettei meillä nukuttu päiväunia ollenkaan. Tytölle selitettiin asia niin että tutti on annettu siskon pienelle vauvalle joka tarvitsee tuttia tyttöä enemmän. Itkuhan siitä seurasi. Naikkareista luin ketjua jossa moni oli kylmästi katkaissut tutin pään ja antanut rikkinäisen tutin lapselle. Illalla ajateltiin että se voisi olla järkevää, että koko asia todellistuisi tytölle. Näin tehtiin ja jonkin aikaa tyttö jaksoi ihmetellä rikkinäistä tuttia ja pyysi vuorotellen mua ja miestä tuttia korjaamaan. Nukahti tutti tyynyllä noin viidessä minuutissa. "Riemua" kesti klo 03:30 asti. Tyttö tuli meidän huoneeseen rikkinäisen tutin ja nukkupupujensa kanssa. Uni ei tullut enää millään. Juttua rikkinäisestä tutista riitti, ja sitten itkua kun ittellä tuli väsyharmistus ja -vitutus Hereillä täälä ollaan aina vaan, eikä sen puoli neljän jälkeen olla nukuttu silmänräpäystäkään. Kaipailisin viisaampien neuvoja mitä tehdä? Kuinka kauan tätä eroahdistusta tutista jatkuu? Niin ja tietenkin kaikkien muitten hyväksi (tai vähän vähemmän hyväksi) havaittuja keinoja tutista vierottamiseen? Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 26, 2008 · Report post Me jätettiin esikoiselta tutti pois, kun täytti kaksi vuotta. Projekti piti toteuttaa jo paljon aikaisemmin, mutta rahkeet ei riittäneet, kun nuorimmainen valvotti jo muutenkin. Poika sai itse leikata tutin rikki. Kaksi viikkoa oli ihan kamalaa. Poikaa ei saanut unille ja yölläkin heräsi itkemään tutin perään . Oli siis syönyt tuttia vain unille mennessään ja antoi aina tutin pois heti, kun heräsi. Edelleen nukkuminen on vähän vaikeaa, kun tutista luopumisesta on kuukauden verran. Se helpotti vähän kun ostettiin unilelu sänkyyn, jolla saa leikkiä vain nukkumaanmennessä. Pikkuveli ei ole tuttia huolinut. Onneksi. Mä en jaksaisi toista vieroitusta. Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 26, 2008 · Report post Tänäänkään ei nukuttu päiväunia. Anoppilassa käytiin päiväseltään, nukkui mennen tullen autossa vartin verran. Just tuolla miehen kanssa menossa yönukkumaan ja yhtä perkeleen huutoa se on, niinku sikaa tapettais. Todellakin ollaan tehty päätös että toinen lapsi ei tuttia tuu näkemään, mä en ikinä toista kertaa tähän vieroitukseen ala. On niin paha mieli, tytön takia ja oman lyhytpinnaisuuden takia.. Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 30, 2008 · Report post ^Tsemppiä, kyllä se siitä ajan kanssa. Mä myönnän että mullakin oli pari kertaa lähellä etten lykännyt ehjää tuttia typyn suuhun, varsinkin kun meillä tutin poisottamisen ajoitus oli (taas kerran muiden "onnistuneiden" ajoitusten tavoin...) sellainen, että oksat pois. Samaisena viikonloppuna meinaan typy päätti tehdä ekat hampaat, ja kyllä oli pinna kireällä kaikilla kun kukaan ei nukkunut eka hammasyönä... Sitkeästi vaan ajattelin että tähänhän ei enää toista kertaa aleta, vaan se hoidetaan nyt pois ja piste. Hyvä niin, viimeksi tänään kaveri kävi poikansa kanssa kylässä ja typyllä oli tutti nenän edessä eikä sitä edes yrittänyt ottaa . Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 1, 2009 · Report post Tää sivuaa vähän aiheen vierestä, mutta ajattelin kokemattomana ensikertalaisena kysellä teidän neuvojanne. Miksi olette päättäneet antaa lapsillenne tuttia? Onko jotkut vauvat kertakaikkisen tuteihin suuntautuneita, eivätkä voisi elää ilman? Mistä sen tietää? Taustaa sen verran, että itse en tuttia haluaisi antaa ollenkaan ihan siksi, ettei sotkisi imetystä, hankaloittaisi paljon syötynä kommunikaation kehittymistä, ja vaikuttaisi pitkää syötynä purentaan. Ja juurikin että välttäisin kokonaan ton vieroitus taistelun. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 1, 2009 · Report post ^Sen takia etten jaksanut enää istua tissi vauvan suussa jatkuvasti, kun ei kuitenkaan syönyt kunnolla vaan lupsutteli huvikseen. Etenkin silloin kun itku oli pahimmillaan, yleensä yöaikaan (ei siis nälkäitkua = juuri syömisen jälkeen), kun mies kanniskeli ja rauhoitteli typyä niin tutti oli ihan must. Muutoin huutoa jatkui klo 21-03 parhaimmillaan. Eikä ainakaan meillä ensinnäkään hankaloittanut imetystä ollenkaan, kun sai tutin vasta n. kk iässä eli oli oppinut imuotteen, juttelukin on ihan normaalin 1v tasoista (eka sana tuli 9 kk iässä) ja eipä ole tainnut purentaankaan vaikuttaa kun näin aikaisin vieroitettiin. Musta oli vaan helpompaa kuunnella itkua sen muutaman päivän mitä vieroitus aiheutti kun sen 12 kk muutoin ... Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 1, 2009 · Report post Meillä on tällä hetkellä niin hillitön tuttimaakari, että oksat pois. Lähdettiin aamupäivällä ulkoilemaan. Poju näytti tiskipöydälle tuttikippoon, et pitäis saada. Annoin sitten, että saat siksi aikaa ku puen itseni. Ulos lähteissä nappasin sit tutin pois, etä jos ulkona koitettais olla ilman., Alkoi hirvee huuto. Ja ulkona vaan huusi. Lopulta hain tutin ja niin ulkoiltiin iloisesti. Ehkä aloitamme vieroituksen joskus toiste. Meillä ollaan tutti suussa miltei koko ajan.... Vaikka tavasta ehkä pitäis eroon päästä, niin mua ärsyttää silti, kun yksi ystävä nappaa pojalta aina tutin pois... Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 3, 2009 (edited) · Report post ^ Mä olen huomannut, että jos antaa tuttia yhtään silloin kun ei normaalisti antaisi, niin vaatii kyllä sitten lisää meillä tutti on ollut käytössä vain nukkuessa öisin ja päiväunilla ja ainoastaan pienellä vauvalla esim. automatkoilla/rattaissa. Nyt mies on laittanut parina iltna nukkumaan ilman tuttia ja kiltisiti on mennyt, joten ei tarvitsisi tuttia enää nukahtamiseen vaan on enemmänkin tapa. Kunhan tuo taaperosängyssä nukkuminen (nyt vasta harjoteltu) on hanskassa, niin edessä on se vierotus tutista... Miksi olette päättäneet antaa lapsillenne tuttia? Onko jotkut vauvat kertakaikkisen tuteihin suuntautuneita, eivätkä voisi elää ilman? Mistä sen tietää? Meidän tytöllä oli alusta asti tosi kova imuvietti ja piti koko ajan jotain imeä. Mulla olikin tissit toooosi kipeät kun vauva piti mua elävänä tuttina. ei siis enää syönyt vaan lutkutteli huvikseen. Tutti sitten annettiin ja se on kyllä pelastanut monen monta tilannetta kun on saanut tytön rauhoittumaan nopeasti esim. julkisella paikalla tai autossa. Suuhygienistiltä kysyin tuota purenta-asiaa, niin sanoi että kahteen ikävuoteen mennessä pitäisi viimeistään vierottaa että ei vaikuta purentaan. Me vierotetaan siis nyt 1,5 vuotiaana. Puhumiseenkaan ei ole mielestäni vaikuttanut, koska tutti tosiaan on ollut käytössä vain nukkuessa eikä huvituttina. Normalisti tuo puhuu ja ekat sanat tuli n. 9kk. Mulla vähän sama juttu kuin Katzilla, että mielummin kuuntelen sitä huutoa sen lyhyen vieroittamisen ajan kuin jatkuvasti ensimmäist 12 kk. Edited January 3, 2009 by Ayla Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 4, 2009 · Report post Miksi olette päättäneet antaa lapsillenne tuttia? Onko jotkut vauvat kertakaikkisen tuteihin suuntautuneita, eivätkä voisi elää ilman? Mistä sen tietää? Taustaa sen verran, että itse en tuttia haluaisi antaa ollenkaan ihan siksi, ettei sotkisi imetystä, hankaloittaisi paljon syötynä kommunikaation kehittymistä, ja vaikuttaisi pitkää syötynä purentaan. Ja juurikin että välttäisin kokonaan ton vieroitus taistelun. Meidän vauvat saivat tutin suuhunsa jo keskolassa! Meiltä vanhemmilta ei asiaa edes kysytty, mutta eipä se sinänsä haitannutkaan, kun he söivät tuttia kuitenkin varsin harvoin (lähinnä nukahtamisapuna). Imetys lähti haparoiden käyntiin, mutta imuote opittiin tutista huolimatta ja imetys sujui ihan hyvin sen 4,5 kk. Tyttö ei syönyt kotiin päästyään kuukauteen tuttia ja itki naama punaisena kaikki illat, joten päätin opettaa hänet imemään tuttia uudelleen. Onneksi onnistuin ja meidän illat rauhoittuivat huomattavasti! Tyttökin oli siis selvästi tyytyväisempi, kun tutti lohdutti suussa. Poika on taas puolestaan ollut aina varsinainen tuttimies ja haluaisi imeä sitä 24/7. Välillä nappaan tutin pois ja pöydälle ja annan takaisin vasta, kun hän todella sitä tarvitsee (ts. kun "parku ylittää desibelirajan" ). Tuskin tutti kommunikaation kehittymiseen juurikaan vaikuttaa, jos sitä syödään ns. normaalisti (= ei 24/7). Meidän pallerot ainakin naureskelevat tutti suussaan ja jopa höpöttävät tutti suussa. Pojan bravuuri onkin kovaääninen "goigoigoigoi", joka irtoaa VAIN tutin kanssa! Tutista vieroittamisesta en sitten osaakaan sanoa muuta, kuin että meillä sitä aletaan varmaan harkita tuossa 10-14 kk:n iässä. Tai saas nyt nähdä... Lähinnä hampaiden kasvun häiriintyminen tuttia paljon ja pitkään syötäessä mietityttää. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 5, 2009 (edited) · Report post Tämmöstä aihetta ei näköjään vielä ollutkaan. Me kaivattaisiin vähän apuja ja tsemppejä. Tyttö on nyt 1v9kk. Oltiin päätetty että tutti vieroitetaan hyvissä ajoin ennen uuden vauvan syntymää (juhannuksen tienoilla) ja ennen kahden vuoden ikää. Tutti on ollut tytölle todella tärkeä (unituttina etenkin) Ensin jätettiin pois päivätutti ja sen kanssa ei ollut pienintäkään ongelmaa. Kun tytöllä oli ikää n. 1v8kk, päätettiin jättää unitutti pois. Kerroimme että oravaäiti vei tutit poikasilleen. Ei meinannut oikein hyväksyä selitystä joten leikkasin tutista kärjen pois ja näytin hänelle että tutti on mennyt rikki kun orava on sitä syönyt. Kokeili itsekin ja eihän se enää toiminut koko tutti. No, sen jälkeen meidän elämä on ollut kamalaa ja tätä on kestänyt jo kuukauden päivät! Sekä päikkäreille että yöunille nukahtaminen on aivan tuskaa. Ennen nukahti itsekseen omaan sänkyyn ihan tuosta vaan. Nyt ei menisi millään nukkumaan, saa oikein houkutella. Nukahtaminen on yhtä itkemistä ja raivoamista, uni ei tule silmään millään. Ja tuttia edelleen itkeskelee. Ei vain osaa rauhoittua ilman sitä. Itkeminen kestää n. puolesta tunnista tuntiinkin. Tytöllä on sängyssä unirätti ja pari unikaveria. Niistä ei tunnu olevan lohtua. Yleensä laulan hänelle muutama unilaulut ja peittelen. Huuto alkaa kun lähden huoneesta ja on joka ilta samasta aiheesta; vaatii että pitäisi vain laulaa ja laulaa vaikka tuntikausia. Eli tuttineuroosi on muutunut osittain lauluneuroosiksi. Ilmeisesti ei vain halua olla yksin. No niitä unilauluja ei kannata siellä laulaa koska ei nukahda siihen, ei myöskään nukahda helpommin jos toinen vanhemmista nukkuu vaikka patjalla vieressä. Häntä kun ei ole koskaan nukutettu niin ei osaa rauhoittua jos joku on aivan vieressä tai koskee. Parhaiten on toiminut kun jättää ovea auki ja toinen vanhemmista istuu tai seisoo siinä ovensuussa näköetäisyydellä. Yöunet nukkuu kyllä ihan hyvin. Alkuillasta vähän rauhatonta, mutta näkee ilmeisesti niin vilkkaita unia että johtunee siitä. Ei kuitenkaan ikinä ole yöllä herännyt tuttia itkemään. Päivisinkin saattaa vielä kaipailla tuttia. Olisinkin kysynyt että onko kellään muulla tosiaan ollut näin vaikeaa tämän tutin pois jättäminen? Aina kuulee vaan että meni kuin vettä vaan tai kesti muutaman illan ja sitten unohtui. Onko tämä ihan normaalia että kestää näin kauan? Ollaanko me tehty jotain väärin kun tämä on niin hankalaa? Voisikohan tätä tilannetta mitenkään auttaa että unohtaisi lopultakin tutin? Ja älkää sanoko että antakaa tutti takaisin, koska sitä ei aijota tehdä enää Olisin tosi kiitollinen kokemuksistanne! Edited May 5, 2009 by Nessa Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 6, 2009 · Report post Tuolta ketjusta minä sain aikoinaan avun: http://www.vauva.info/foorumi/index.php?showtopic=496 Edelleenkin meillä on tuoreessa muistissa tutista vierottaminen joka tapahtui viime jouluna, tytön ollessa 1,9v. Meillä simppasaatana kesti kaksi viikkoa. Vieläkin aika ajoin kyselee tuttia vaikka erottamisesta on jo pian puoli vuotta ja ompa pari kertaa napannu siskon tytön tutin suuhunsa kun on aikuisten silmä välttäny. Leikattiin tutin kärki kans pois, ekan yön tyttö nukkui tutti kädessä, toisena päivänä laittoivat sen mielen kans yhdessä roskikseen. No, se kax viikkoa oli kuitenki yhtä helvettiä. Yöt nukuttiin tosi huonosti ja herättiin miljoona kertaa itkemään tuttia ja sit piti jäädä viereen tai ottaa viereen. Sit alotettiin kylmästi unikoulu. Tyttö vietiin illalla sänkyynsä vaikka sen sata kertaa ja lähettiin ite pois huoneesta. Melkoista huutoahan se oli mutta mitään hätää tytöllä ei missään kohtaa ollu. Tiesi että me ollaan oven takana ja itkuun kuitenkin aina vastattiin hermoja menettämättä. Teillä hyvä lähtökohta siinä että tutti on ollu käytössä enää nukkumaan mentäessä, meillä se oli huvitutti sanan jokaisessa merkityksessä. Tyttö lupsutti sitä oikeesti koko ajan (paitsi hoidossa jossa hoitajalla oli kanttia se kieltää). Meidän onni saattoi olla unipupu joka on ollu tytöllä pienestä asti. Se oli tutin ohella maailman tärkein ja siitä on tullu tutista vierottamisen jälkeen vieläkin tärkeämpi. Nykyään tyttö itte kuivaa pupun korvalla kyyneleensä, laittaa silmiinsä nukkumaan mennessä unihiekkaa yms.. Ei mulla mitään ratkaisua asiaan oo. Mutta niinku kirjotitkin, tutin takaisin antaminen se ratkaisu ei todellakaan oo! Hirmusti tsemppiä, jossain kohtaa simppaus loppuu ihan varmasti.. Vertaistukea täältä varmasti saa jos ei muuta Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 7, 2009 · Report post Huhhuh, pelottaa jo meikäläistäkin valmiiksi tuo tutista vierottaminen. Tyttö nyt 1v7kk ja onnistuttiin ja päivätutti jättämään lähes kokonaan pois, kunnes hampaat alkoi vaivata ja nyt tyttö kaipaakin tuttia lähes koko ajan. Kun nyt pääsisi taas edes tuosta päivätutista eroon, mutta ei ole vielä ollut vanhemmilla siihenkään huutoon voimia. Tyttö on meinaan aikas voimakastahtoinen. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 7, 2009 · Report post Mua pelottaa sama juttu. Meillä tyttö 1v4kk ja elokuussa syntyy toinen lapsi. Jään kesäkuun alussa kotiin ja siinä olen suunnitellut vieroittavani tytön tutista ennen elokuuta. Meillä myös tutti on usein päiväkäytössä, ollaan toki yritetty sen käyttöä vähän vähentää. Itse asiassa mun piti jo vuoden iässä tutista vieroittaa, mutta silloin tyttö menni pk:hon ja muutos olisi ollut varmasti liian suuri. Tutti on kuitenkin ollut tytölle iso lohtu ja turva aina. Mutta meillä nukahtaminen on muutenkin todella vaikeaa.... Sekä päivällä että yöunille... joten todella; pelko on persiissä että tästä tulee ihan tuskaa. Mulla on vielä itsellä koko ajan tosi väsy olo ja mun se on kuitenkin yöheräämisineen hoidettava koska mies käy töissä ja itse olen kotona. Huh, voimia Nessa ja muutkin. Tulehan sitten raportoimaan milloin alkaa sujua asian kanssa! Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 7, 2009 · Report post Tulin kuulumisia kertomaan! Ensinnäkin soitin eilen unikouluun ja kysyin neuvoja, mutta ei se täti osannut mua oikein ohjeistaa että miten pitäisi toimia. Sanoi vaan että ompas teillä sitkeä tyttö. Älkää liikaa huolestuko tästä mun esimerkistä, mä tosiaan olen kuullut pelkästään niitä hyviä kokemuksia tutin jättämisestä. Siksi mä ajattelinkin huhuilla että onko tosiaan niin että kellään muulla ei ole näin hankalaa. Meillä asustaa hirveän voimakasluontoinen lapsi. Yleensä olen kuullut että siihen menee sellanen viikko ja sit alkaa homma sujua. Meillä tosiaan jo kuukausi mennyt. MUTTA, mä keksin konstin millä meidän itkut loppuu!! Ja se toimi! Tyttö on kovasti musiikin perään, kokee sen rauhoittavana. Hänelle pitää aina laulaa kun on paha mieli tai väsy tai kipeä. Se on sellanen lohduntuoja. Mä en kuitenkaan tosiaan jaksa laulaa sille illalla mitään ikuisuuksia enkä todellakaan keskellä yötä ala siihen hommaan jos sattuu heräämään. Tänään sitten roudasin pienen cd-soittimen sen huoneeseen ja laitoin sinne unimusiikit soimaan hiljaiselle. Ja avot. Toimi kun häkä! Yhtään ei itkua kuulunut ja ei mennyt kauaa kun tyttö oli umpiunessa. Mä olen niiin onnellinen jos tästä nyt löytyi ratkaisu meidän nukahtamisvaivaan. Selkeästi se tutti jätti sellaisen aukon, että tyttö ei osannut rentoutua ja rauhoittua ilman sitä. Tuo musiikki on nyt sitten hänelle se lohduntuoja. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 7, 2009 (edited) · Report post Meilläkin on n. kuukausi sitten jätetty tutti pois, tyttö siis nyt 1 1/2 v. Tutti on toiminut lähes aina oikeastaan vain nukkuessa, mutta tuolloin se on ollut sitäkin tärkeämpi. Lopullisen päätöksen tutin poisjättämisestä tein, kun lapsukaisen suunympärys on ilmeisesti ruoka-aineallergioiden takia ollut punainen ja jotakin ihorikkoakin siinä on. Tutti öisin vain haudutti ihoa entisestään. Päätöksen teon jälkeen surffasin kovasti etsimässä tietoa tutin haitoista, että oma päätös olisi mahdollisimman pitävä Meillä tutti meni rikki, eli saksilla leikkasin kärjen pois ja tyttö itse kiikutti tutin roskikseen juuri ennen nukkumaanmenoa. Pari ekaa yötä olivat tosi vaikeat. Illatkin oli vaikeita, mutta vielä vaikeampaa oli saada tyttö nukahtamaan yöllä havahtuessaan. Meillä on unikoulu käyty kotona jo vauvana läpi, joten saman tyylisesti hoidettiin nämäkin yöheräämiset. Tosin nyt jouduimme ottamaan tytön useasti syliin ja rauhoittelemaan tiukassa halausotteessa. Vasta öisin oikeastaan huomasi, kuinka rakas se tutti olikaan ollut ja minkälaista lohtua ja turvaa siitä oli saanut.N. viikosta kahteen meni meillä yöunien normalisoitumiseen, mutta kyllä se eka viikko oli aika rankkaa sekä lapselle että vanhemmille. Suosittelen siis loma-aikaa vieroitusoperaatiolle Edited May 7, 2009 by eeppis Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 7, 2009 · Report post Meillä on elämä tutin kanssa ihan helvettiä... Se hallitsee niin täysin tuon pienen miehen elämää. Ollaan yritetty vähentää sen käyttöä, mutta ei kovin suurella menestyksellä. Hermot ei kestä jätkän narinaa ja sitten tulee tutti annettua. Leikattiin osa tuteista rikki ja nyt taitaa olla enää 1 tai 2 ehjää tuttia. Meillä tutti on suussa lähes koko ajan. Joku ulkopuolinen saa kyllä esim. pihalla napata tutin pois, mut jos äiti tekee sen, niin jessus mikä huuto. Eilen istuin pojan kaa muskarin eteisessä puoli tuntia, kun ei voitu olla siellä musisoimassa, kun jätkä huusi suoraa huutoa. Jätettiin siis tutti autoon muskarin ajaksi ja sekös ketutti. Meidän on pakko tässä lähiaikoina vaan kertameiningillä hävittää se tutti. Mutta kun pelkään, että oma pinna ei kestä millään sitä zembaloa ja huutoa mikä siitä syntyy... Me ei oikeesti voida poistua himasta mihinkään silloin, koska toi pistää sellaset älämölöt käyntiin. Autoon sitä ei saa istumaan muutakun hirveen huudon ja potkimisen kanssa (tutinkin kanssa monesti sama meno), julkisilla paikoilla huuto on taattu. Kotona tulee pukemisesta ja vaipatuksesta varmasti entistäkin vaikeempaa. Meillä nykyään aamut alkaa siten, että poika hiippailee omasta huoneestaan meidän huoneeseen. Hän on usein hukannut tutin sänkyynsä, ja on tosi kiukkunen meidän huoneeseen tullessaan. Häneen ei saa koskea eikä hän tuu meidän sänkyyn, kiukkuilee vaan (ei huudan, mutta marisee). Hänen kanssaan pitää hakea se tutti sieltä sängystä sen jälkeen hymyillään ja sit tullaan meidän sänkyyn köllimään. Blääh. Hiton tutti. Mä kun olin niin onnellinen, kun poitsu 7kk iässä sittenkin oppi tutin käytön. Share this post Link to post Share on other sites
