Mitä mieltä varpajaisperinteestä?

[Margot]

Tällaiset asiat on tietysti jokaisen parin oma asia. En tykkää mistään sukupuolittuneista perinteistä muutenkaan, joten tässäkin tapauksessa voisi molempien osalta keskustella, milloin ja miten haluaa vauvaa juhlia omien kavereidensa kanssa.

 

Perinteisistä ryyppäjäisvarpajaisista en tykkää yhtään. Muistan, kun yksi sukulaispari sai lapsen ja mies lähti örveltämään kavereidensa kanssa. Se porukka on muutenkin sellaisia borderline alkoholisteja. Mulle tuli silloin tosi paha mieli, vaikken ees tunne sitä naista oikeastaan ollenkaan. Tuntui vaan inhottavalta miettiä, että toinen on mahdollisesti kipeänä sairaalassa / juuri kotiutuneena ja varmasti ainakin hämmentynyt elämänmuutoksesta, kun taas toinen lähtee örveltämään ja aiheuttaa mahdollisesti huolta.

[Koivupuu]

^Tossa on kyllä pointti. Mä ihmettelin, kun mun serkku (mies) lähti heti vauvan kotiutumispäivänä baariin. Toisaalta vaimonsa on kätilö, että ei ehkä ihan käsi ollut vauvan kanssa. Omalle miehelle sanoin, että se ei todellakaan saa jättää mua puolikuntoisena yksin tulokkaan kanssa.

[Chimelli]

Kotiutumispäivänä lähteminen olisi kyllä todella typerää. Sairaalassaoloaikana olisi hyvä, jos ei ole perhehuonetta, koska silloin ei kuitenkaan voisi olla äidin ja vauvan kanssa. Esikoisen kohdalla siis, seuraavien lasten kohdallahan isän täytyy hoitaa niitä muita lapsia, mutta mielestäni varpajaisten idea onkin tavallaan juhlia isäksi tuloa eikä niinkään vauvan syntymää, joten seuraavien lasten kohdalla ei ole enää niin tarpeenkaan.

 

Yritin vähän puhua miehelle että jos se pitäisi jotain varpajaisia kun esikoinen oli syntynyt (siis silloin kun olin vielä sairaalassa), mutta ei sillä oikein ollut sellaisia kavereita. Ei mitään ryyppybileitä tietty, ei mieheni edes juo, mutta jotain. Kyllä se taisi yhden kaverin kanssa käydä pitsalla tai jotain (se nyt on tietty aika tavallista ilman mitään syytäkään).

[Sheanya]

Meillä kävi niin, että olin itse enemmän innoissani varpajaisajatuksesta kuin mies. Synnytyksen jälkeen (joka kesti sen reilut 35 tuntia!) mies oli yhden yön minun ja vauvan kanssa perhehuoneessa, mutta sitten loput 2 päivää hänen oli pakko olla töissä. 2 viikkoa synnytyksestä menin tytön kanssa äitini luo yöksi ja silloin mies sitten kotona ollessaan vietti varpajaisiaan veljensä ja työkaverinsa kanssa. En tiedä siitä mikä varpajaisten alkuperäinen tarkoitus on TAI mitä varpajaisissa tehdään, mutta äitini tiesi kertoa, että varpajaiset ovat miehen ensimmäinen humala synnytyksen jälkeen.

[Guest Penny]

Meillä on laskettu aika 2 kuukauden päästä, esikoinen kyseessä. Minun toiveeni on saada perhehuone ja mies viettämään koko aika sairaalassa perheensä kanssa, apuna ja tukena. Nyt joka kerta kun tavataan miehen kavereita, saadaan kuulla samat kysymykset "onhan sitten polttarit?" (kysymys osoitettu minulle ikäänkuin minä antaisin aikuiselle miehelle tähän luvan) ja että "järkevintä on järjestää polttarit heti kun vaimo ja vauva ovat vielä sairaalassa". Ja miehen tietyt kaverit tuntien, kyseessä ei haluta olevan mikään mukava rauhallinen koti-illanvietto, vaan porukka haluaa rällästää kunnolla. Itseäni tympäisee ajatus siitä jo valmiiksi. Toivon ettei minun tarvitsisi alkaa miestä kieltää ja pakottaa mihinkään, vaan että hän tajuaisi itse mikä siinä tilanteessa on tärkeintä.

[Jenny-Maria]

Nyt entistä enemmän varpajaisia seuranneena, järjestäminen kotiutumisen jälkeen jossain mökillä tms. on kannatettava idea.

 

Miksi?

 

-Koti säilyy kuosissa, ts. ei tulisi mieleen ryhtyä siivoamaan "poikain saunaillan" jälkeen. Miel. jossain muualla.

-Synnytys saattaa tulla joskus niin yllättäen, että ajalla synnytys-kotiutuminen on parisen päivää aikaa järjestää ja tuossa ajassa tuskin saadaan kavereita kokoon, varsinkaan arki-iltoina.

[Guest Penny]

^Samoilla linjoilla olen. Ei varpajaisia meille kotiin, kiitos. Mökki voisi toimia - tosin sinne on matkattava autoilla, mikä karsisi jonkin verran varmaan väkeä, mutta toisaalta ei siellä muutenkaan mahdu nukkumaan mikään parikymmenpäinen vierasjoukko. Toinen (kaveripiirissä suosittu) vaihtoehto on ollut vuokrata joku hotellisviitti ja juhlia siellä.

[Line]

Hauska perinne jos ei turhaan sitten rasita äitiä ja vauvaa. Esim. äiti joutuu liian aikaisin kovalle rasitukselle yksin vauvan kanssa..

[talvi]

Itse en välitä kyseisestä perinteestä, eikä onneksi mieskään, joten varpajaisia ei ole pidetty.

[hansQ]

Mä oon jo hyvissä ajoin ilmottanu äijälle että semmosia perinteisiä örvellysvarpajaisia ei todellakaan tuu olemaan ja piste. Skoolatkoon vaikka sitten parit saunakaljat kamujensa kanssa, mutta hetki oman lapsen syntymisen jälkeen on mun mielestä paskin mahdollinen aika lähtee vetämään ökykännit. Vaikka sitä sitten joutuskin olee yksinään siellä sairaalassa vauvan kanssa, niin kyllä mua jurppis kunnolla ajatus että ukko on jossain konttauskunnossa, ja tuskin selviis edes seuraavana päivänä sinne sairaalalle. Meillä on kuitenkin koiriakin huolehdittavana. Tai vielä vähemmän houkuttelee ajatus kännäilystä kun on ehditty olemaan vaan hetki pienen kanssa kotona. Kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä, ja sitten saa kaiken kukkuraks vielä hoivata krapulaista miestä seuraavana päivänä. Ei tuu tapahtuu. Ehkä oon sit niuhottava akka Hillitysti saa juhlia, mutta kännit ehtii ottaa myöhemminkin.

Äijä onneks ihan samoilla linjoilla (tai sit ei vaan uskalla pistää vastaan )

[Guest Ninja]

Meillä mies piti molemmilla kerroilla varpajaiset meillä kotona samana iltana kun vauva oli syntynyt. Paikalle tuli ne ketkä muutaman tunnin varoitusajalla pääsi, eli olisko ekalla kerralla ollut paikalla kaksi ja tokalla kerralla kolme kaveria. Kävivät saunassa ja joivat muutaman, talo taisi olla tyhjänä jo ennen puolta yötä. Mä tykkäsin siitä että ne pidettiin samantien vielä kun oltiin sairaalassa. Kotiutumisen jälkeen oli mukava olla perheen kesken, sillä mies on ihan tarpeeksi pois työnsä vuoksi. Jos synnytyksen tai vauvan terveyden kanssa olisi ollut ongelmia varpajaiset olisi todennäköisesti jääneet pitämättä.

Edited June 28, 2012 by Ninja

[Helinä77]

Mulla on vähän ristiriitaset fiilikset tätä juhlaa kohtaan, johtunee varmaan miehen kavereista lähinnä. Kun siihen kaveripiiriin on jollekulle lapsi tullut, niin kovalla ryminällä ovat aina baariin lähteneet juhlimaan ja aivan räkäkännit tietysti pitänyt vetää. Harvemmin kukaan sen jälkeen on sitten kiinnostusta osoittanut niitä lapsia kohtaan, ovatpahan vaan hyviä syitä vetää kännit. Täytyy nyt vielä tarkentaa, että nää kovimmat juhlijat ovat tietty niitä itse lapsettomia

 

Oon sitä mieltä, että toki mies saa ystäviensä seurassa rentoutua sitten kun kaikki on hyvin ja se valtava jännitys vihdoin purkautuu Mutta aivoja ei ehkä tarttis sinne narikkaan unohtaa. Väsynyt äiti ja vastasyntynyt, siihen yhtälöön ei mielestäni mahdu enää krapulaista miestäkin....

 

 

 

peesaan..

[Nenoveh]

Ajatus tuntuu jotenkin epämiellyttävältä. En osaa kuvailla, mikä siinä tökkii. That said, mukava lukea teidän miestenne mukavista ja järkevistä varpajaisista.

[Guest old lady]

Minusta ideana ihan OK, mutta riippuu ihan siitä, millä tavalla niitä varpajaisia vietetään. Jos pyytää muutaman kaverin iltaa istumaan ja seuraavana aamuna ollaan työkunnossa, niin eipä siinä mitään pahaa ole. Kotonakin voi varpajaiset viettää, kunhan siivoaa jäljet ennen kuin vaimo kotiutuu sairaalasta.

[fuksia]

meillä on aina pitänyt varpajaiset ja "saa" pitää jatkossakin jos aihetta tulee. tottakai saa juhlia uutta perheen jäsentä ja isänä olemista kerta haluaa.

[Kvarkki]

Minä olin varsin avoimesti tyytyväinen, että mies ei halunnut varpajaisia. Olen aina inhonnut ajatusta, että lapsen "kunniaksi" vedetään kännit ja poltellaan sikareita. Minun lastani ei ainakaan käytetä tekosyynä dokailulle ja syöpäkääryleille. Lisäksi on mielestäni mautonta, jos isä tulee seuraavana aamuna viinalta haisten lapsivuodeosastolle tai ei tule lainkaan. Näitäkin tapauksia kuulee.

 

Tuore isäkin voi olla väsynyt synnytyksen jälkeen, mutta tuolloin olisi syytä käyttää liikenevä aika nukkumiseen ja tulla sitten freesinä äidin ja lapsen luo. Oma mieheni joutui ekaksi yöksi kotiin, kun emme vielä saaneet perhehuonetta ja oli kuulemma kaverinsa kanssa ottanut lasillisen konjakkia, mutta oli aamulla valmiina opettelemaan lapsen hoitoa.

[Armiannikki]

No en oikein osaa pahastua siitä että isillä on joku jännityksenpurkamisperinteensä lapsen syntymän jälkeen. Jos olisin itse mies, saattaisin hyvin kaivata sellaista itsekin Örveltämiset on sitten asia ihan erikseen, se kun ei kuulu millään muotoa omiin tapoihini.

Mut joo, mieluummin isä pitäköön ne varpajaisensa silloin kun minä en ole näkemässä.

 

Tällä kertaa mies aikoo viettää "varpajaiset" esikoisen kanssa, joten luvassa ei ole mitenkään alkoholinhuuruista iltaa, ehkä ennemminkin limsanhuuruista

[Maikki85]

Itse toivon et varpajaiset pidetään kun olen päässyt sairaalasta, tai ei ollenkaan. Ollaan kauan jouduttu odottamaan ja odotus jatkuu, että vauva saadaan, joten tuntuis hölmöltä et mies lähtis heti ryypylle ja seuraavana päivänä tulis krapulassa meitä katsomaan.

[Damanda]

En itse arvosta varpajaisperinnettä, tuntuu että se on jäänne ajalta jolloin miehet eivät osallistuneet vauvan hoitoon. Itse olin vauvan synnyttyä niin unenpuutteessa, ja vähän heikkonakin, että tarvitsin miehen olemaan sairaalassa tukena ja apuna, eikä se olis onnistunut jos mies olis krapulassa ollut. Olisi tuntunut myös pahalta jos mies olisi ollut baanalla, itse kun en edes saanut nukuttua kuin pari tuntia ekana yönä sairaalassa ja olin kuitenkin vähän herkillä. Ja yhteinen vauvahan se on, olen aina ollut sitä mieltä että miehet mukaan tasa-arvoisiksi vanhemmiksi. Tottakai sitten myöhemmin saa molemmat vuorollaan viettää iltaa ystävien kanssa, kun vauva on jo muutaman kuukauden vanha, mutta ihan alkuun ei minun mielestäni tarvitse kummankaan mutta kukin tyylillään, tämä on hyvin yksilöllistä.

Edited May 16, 2013 by Damanda

[TuiTui]

Meillä mies ei ole halunnut varpajaisia viettää. Jos hän kuitenkin olisi toista mieltä, niin ainakaan esikoisen aikana sopivaa aikaa miehen omalle irtiotolle ei vaan olisi ollut. Sairaalassa me saatiin enimmäkseen olla perhehuoneessa ja silloinkin, kun ei saatu, mies sai olla meidän luona aamuseitsemästä iltayhdeksään. Sairaalassaolon aikana miehelle ei siis jäänyt ns. luppoaikaa. Kotiutumisen jälkeen koin oman oloni niin epävarmaksi, heikoksi ja kipeäksi, että en olisi pärjännyt ilman miestä edes paria tuntia. Joskus parin-kolmen viikon jälkeen olisin varmaan selviytynyt ilman miestäkin, mutta vauva alkoi samaan aikaan nukkua yönsä (ja päivänsä) niin huonosti, että en olisi missään tapauksessa halunnut edes yrittää kestää kokonaista yötä yksin. Ja tuota huonoa yönukkumista sitten jatkuikin todella pitkään, eikä kukaan enää lapsen ollessa puoli vuotias mieti varpajaisia.

 

Nyt toista odottaessa on tosi vaikea sanoa, miten suhtautuisin, jos mies yhtäkkiä haluaisikin pitää varpajaiset. Jos kaikki menisi synnytyksessä hyvin ja jos vauva olisi helppo ja tuntisin jaksavani hänen ja esikoisen kanssa kolmistaan ihan hyvin, niin enää en antaisi ajatukselle täystyrmäystä. Yksi ilta/yö lasten kanssa ilman miestä ei enää tunnu ajatuksena mahdottomalta, jos asia on miehelle tärkeä. Mutta toisaalta, synnytyksen jälkeen olo voi olla hyvin herkkä pitkän aikaa, joten on mahdoton sanoa, mitä mieltä olisin asiasta tuolloin.

 

Yleisesti ottaen mielipiteet varpajaisperinteestä on tosi paljon haalistuneet iän myötä. Vielä 10 vuotta sitten ajattelin, että varpajaisia viettävä mies on itsekäs paska sika ja piste. Miksi joku haluaisi juhlia omaa lastaan lähtemällä pois hänen luotaan? Miten joku ylipäätään raaskii olla vastasyntyneestä lapsestaan erossa, jos ei ole ihan pakko?

 

Enää ei toisten pariskuntien päätökset herätä kuumia tunteita, vaan ainoastaan tuon oman miehen päätöksellä on väliä. Omasta miehestä taas tiedän, ettei hän tekisi tällaista päätöstä, ellen myös minä olisi täysin sen takana.

[Mirjami]

Yleisesti ottaen mielipiteet varpajaisperinteestä on tosi paljon haalistuneet iän myötä. Vielä 10 vuotta sitten ajattelin, että varpajaisia viettävä mies on itsekäs paska sika ja piste. Miksi joku haluaisi juhlia omaa lastaan lähtemällä pois hänen luotaan? Miten joku ylipäätään raaskii olla vastasyntyneestä lapsestaan erossa, jos ei ole ihan pakko?

 

Enää ei toisten pariskuntien päätökset herätä kuumia tunteita, vaan ainoastaan tuon oman miehen päätöksellä on väliä. Omasta miehestä taas tiedän, ettei hän tekisi tällaista päätöstä, ellen myös minä olisi täysin sen takana.

Tälläisiä ajatuksia mä taas en ymmärrä suoraansanottuna yhtään. Esim. nyt kun oma sisko on juurikin synnyttämässä ja rutistus kohta ohi, on vakaassa harkinnassa että otan siskon vanhemmat muksut meille yöks, jotta siskon mies saa omani kanssa viettää varpajaisia saunoen ja ottaen viskit. Oma mieheni on tosiaan myös varpajaiset esikoisen synnyttyä pitänyt. Ja voin rehellisesti sanoo, että sekä oma että siskon mies on parhaita isiä, jotka tiedän. Molemmat on olleet täysillä lastensa elämässä alusta asti ja tuntuvat olevan erinomaisen onnellisia lapsistaan ja isyydestään.

 

Mun mielestä todella pöyristyttävää päätellä tuntemattomien ihmisten vanhemmuutta sen perusteella, pitääkö he varpajaisia vai ei.

[Marina]

Koen varpajaiset asiattomana. Vain yksi tekosyy lisää lähteä ryyppäämään. Exän taholta sain tämän "kunnian" kaksi kertaa kokea. Eikä siitä jääny kuin paskanmaku suuhun. Onneksi nykyinen ei juo ja omistaa järjen ja sydämmen.

[Jenny-Maria]

En jaksanut asiasta ottaa "pulttia" esikoisen aikaan, enkä nytkään. Mies osallistuu perhearkeen oikeastaan jopa suuremmalla osalla kuin minä ( ), joten menköön. Eri asia toki se, jos varpajaiset = kolmen päivän putki, jonka jälkeen mennään silmä kourassa ja jonkun toisen kyydillä hakemaan perhettä sairaalasta. Siitä ei ole meillä pelkoa, mutta oikeastaan hommaa rajoittaa usein "poikimisaika" itsessään, jotka näyttävät osuvan aika vahvasti keskelle viikkoa ja 99% mahdollisista varpajaissaunojista olisi seuraavana päivänä työpäivä.

 

Käytännössä tuttavapiirissä homma on mennyt viime vuosina siihen, että varpajaiset pidetään erinäisiä kuukausia synnytyksen jälkeen, koska arjessa on muutakin askaretta. Täytyy lisätä myös se, että väki näyttää osaavan hommata ihan kivoja varpajaislahjojakin, mm. BabyBjörnin potta näyttää olevan aika yleinen lahjus.

 

Mitä vastasyntyneen luota poissa olemiseen tulee, kukin tavallaan. Itselläni sydän ei ole koskaan itkenyt verta asian takia, miehellä napanuora esikoiseen sen sijaan näyttää olevan vähän kireämpi. No, meillä nyt taitaa muutenkin olla vähän normaalista poikkeavat nainen/sika-roolit. Lapsi on lapsi, ihan jänskä tapaus, muttei missään nimessä sellainen, joka särkyy siitä, ettei isipappa ole yöllä paikalla (varsinkaan, kun isipappa häädetään esim. TAYS:in osastolta illan tullessa muutenkin).

Edited October 14, 2013 by Jenny-Maria

[Symbioosi]

Mies on muutamissa ystäviensä varpajaisissa käynyt. Osa on ollut aika pian ja toiset taas kuukausien päästä synnytyksestä. Minusta ainakin nämä ovat olleet örvellyksen sijaan illanistujaiset, jossa halutaan jakaa ilo ystävien kesken. En tiedä, millaiset omat fiilikset olisi. Tuskin negatiiviset, jos mies sellaiset haluaa pitää.

[Medinilla]

Meillä mies ihan jo odottaa että pääsee viettämään omia varpajaisiaan. Täysin örvellystähän se on. En kuitenkaan asiasta suutu, toki saa sellaiset viettää ja mennä jos hänet on kutsuttu. En vaan näe mitään eroa perus "juopotteluun". Koska lahjojen vuoksi niitä harvemmin vietetään