MissPiggy

Raskaus ja liikunta

278 posts in this topic

Miten liikuntatottumuksesi ovat muuttuneet raskauden aikana? Vai oletko jatkanut kuten aiemminkin?

Onko tullut kolotuksia tai muita oireita, jotka ovat pakottaneet hellittämään?

Mitkä lajit ovat tuntuneet hyvältä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla meni ihan alkuraskaus kovan heikotuksen vallassa, mutta sen jälkeen pystyin jatkamaan harrastusta hyvin pienin muutoksin. Laji siis voimailu/kehonrakentelu (eli siis erittäin tavoitteellinen ja progressiivinen kuntosaliharjoittelu).

 

Jossain välissä jätin kyykyt pois ohjelmasta, mutta otin nekin sitten takaisin joskus viikon 20 jälkeen, kun totesin, etten kyykkäämällä sitä vauvaa kuitenkaan saa itsestäni ulos. Ennätyspainojakin sain liikkeelle vielä muistaakseni rv 27.

 

Aerobinen harjoittelu onkin sitten ollut heikompaa raskauden puolivälin jälkeen, lähinnä siksi että kohtu erittäin epämiellyttävästi painaa rakkoa ja sitten myöskin kävely on aiheuttanut paljon enemmän tukalia supistuksia kuin raskainkaan punttitreeni.

 

Tällä hetkellä (rv 36) sali on ollut jäissä remontti- ja muuttohärdellin vuoksi, mutta kunhan päästään uuteen asuntoon asumaan ja purettua treenikamat laatikoista, aion vielä palata loppuajaksi salille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ennen raskautta mun liikunnalliset harrastukset oli lähinnä kävelylenkit, joskus harvoin kävin juoksemassa. Työmatkat kuljin pyörällä. Pyöräily jäi kun tuli liukkaat kelit. Nyt kun maa on taas kuiva, pitää pyöräillä vähän hiljempaa kun jalat menee niin äkkiä maitohapoille. Kävelylenkit loppui melkein kokonaan puolivälissä kun mahaan ja selkään alkoi sattua tolkuttomasti jo muutaman sadan metrin jälkeen. Nyt kun sairaslomaa on ollut 2 kk ja on saanu levätä kunnolla eikä työ rasita, pystyy taas käymään pienillä 30-45 min kävelyillä. Ei mitään reipasta tahtia tosin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kuljen työmatkat zygällä, lenkkeilen koiran kanssa ja käyn salilla ja spinningissä. Olen kyllä vielä ihan alussa raskaudessa, mutta olen huomannut, että ihan samaan malliin en pysty aina liikkumaan. Välillä on todella kovaa väsymystä ja puutumusta, siis sellaista, että kun menee salille, ei saa itseään kerta kaikkiaan liikkeelle. Sitä ei ole tapahtunut ennen. Välillä tuntuu, että hengästyn tavallista nopeammin ja kovemmin, välillä taas ihan ylävartalon treenaaminenkin tuntuu jotenkin tukalalta. Niinä päivinä olen sitten jättänyt vähemmälle. Oma ongelmansa on aivan järjettömäksi mennyt ruoankulutus. Mun tulee todella nopeasti todella raju nälkä, ja silloin ei tule mistään mitään. Nälkä on oikeasti brutaali, semmoinen, että ajatustoiminta lakkaa, tulee kylmä ja olen ihan järkyn äkäinen. Se on aika hankala yhtälö urheilun kanssa.

 

Huomenna tapaan ohjaajan, ja tehdään mulle uusi saliohjelma. Toivottavasti hän tietää raskausajan treenistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alkuraskaudesta pahoinvointi ja väsymys häiritsivät tehokkaasti liikuntaa. Aiemmin aktiivinen jumppailu vaihtui satunnaisiksi kävelylenkeiksi. Keskiraskauden paikkeilla pääsin takaisin pump-tunneille, mutta nyt tuntuu, että ilo oli aika lyhyt, kun en taas erilaisilta jalka- ja selkäkivuilta uskalla rasittaa itseäni liikaa. Toivottavasti kuitenkin saisi pidettyä itsensä jonkinlaisessa liikkeessä, ettei ihan sohvan pohjalle jää. En ole kyllä suostunut ottamaan kovin huonoa omaatuntoa liikunnan vähentymisestä. Muutenkin riittävästi huolehdittavaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua on jo jonkun aikaa mietityttänyt, voiko raskaana ollessa pyöräillä ja/tai ratsastaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en kyllä ratsastaisi jos olisin raskaana. On kuitenkin riski että heppa lennättää selästä. Ja kun viikkoja on jo kasassa enemmän niin ei se hölskyily edes tuntuisi mukavalta. Itse en ole edes uskaltanut pyöräillä nyt raskaana ollessa. Tosin on ollut talvi ja liukasta joten en varmaan muutenkaan olisi pyöräillyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alkuraskauden ajan, jonnekin viikoille 15+ saakka kävin normaalisti jumpissa ja salilla, sitten tuli muuton takia taukoa. Parin-kolmen viikon muuttotauon jälkeen jatkoin liikkumista kävelylenkeillä 2-3 krt viikossa sekä kuntosalilla 1-2 krt viikossa. Salilla olen vähän helpottanut treeniä ja jättänyt osassa liikkeitä painoja vähemmälle. Kävelylenkeilläkin vauhtia on pitänyt vähän hidastaa, kun supistelut alkavat muuten vaivata.

 

Onko kukaan harrastanut vesijuoksua raskausmasun kanssa? Mua vähän houkuttaisi kokeilla, mutta mitenköhän se vyö mahtaa painaa mahaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon kerran kokeillut vesijuoksua tässä raskausaikana, ja ihan hyvältä se tuntui.. vyö oli kuitenkin sen verran ylhäällä, ettei painanut. Viikkoja oli kyllä vasta alle 20.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ennen raskautta harrastin sulkapalloa ja satunnaista sauvakävelyä. Sulkapallon jätin jo kymmenennen viikon paikkeilla, kun ei vaan tuntunut hyvältä ne venytykset ja äkkinäiset pysähdykset. Ja siinä sykekin nousi niin nopeasti, monesti sykemittari näytti välillä lähes 100% maksimisykkeitä. Jos olis ollut sellainen kaveri, jonka kanssa olis voinut pelata vähän rennommin, olisin todennäköisesti jatkanut sulkista pidempään.

 

Nyt olen suunnitellut sauvakävelyn lisäämistä ja jos löytyis kiva uikkari, johon kasvava mahakin mahtuu, uimassa olis kiva käydä useamman kerran viikossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä liikuin raskausaikana normaalisti muuten, paitsi jumpat lopetin melkein heti alkuunsa. Syynä oli väsymys ja kesähelteet, jolloin mieli ei tehnyt hikisille saleille. Vielä samana aamuna, kun synnytys käynnistyi, olin lähdössä reippaalle kävelylenkille, jonka tosin sitten jouduin sattuneesta syystä jättämään väliin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua harmittaa näin jälkikäteen se, että en liikkunu kovinkaan paljon raskausaikana. Tosin sitä painoa oli niin paljon, että oli aikamoista puuskuttamista pienikin matka kävellä. Töissä piti kiivetä portaita sitten aina urakalla, että siitä sai treeniä. Jos toisen kerran raskaudun, niin aion kyllä liikkua ihan eri tavalla. Tai siis tarkoittaa, että enemmän ja monipuolisemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun liikunnastani ei varsinkaan viime aikoina ole tullut paljon mitään...

 

Alussa tein kävelylenkkejä niin kuin olin tehnyt ennen raskauttakin. Ällö olo kyllä rajoitti sitä jonkin verran. Tein silloin aina selkä- ja vatsalihaksia jumppapallolla niin kuin ennen raskauttakin.

 

Sitten tuli sairastelusuma, jonka takia liikunta oli pakollisella tauolla reilun kuukauden verran. Nyt saisin ja voisin jo liikkuakin, mutta kunto tuntuu laskeneen niin pohjalle, että oikein pelottaa lähteä ovesta ulos lenkille. Tuli vielä nuhakin tässä, eikä senkään takia oikein innosta ulkoilla. Olen siis suoraan sanottuna ollut aika laiska! Yhtenä hankaloittavana tekijänä on kyllä ruoansulatuskin. Tuntuu tosi vaikealta syödä niin, että energiaa riittäisi liikuntasuoritukseen, mutta ei silti tulisi useaksi tunniksi kauheaa ähkyä. Mahalaukussa taitaa olla melko vähän tilaa ja ruoka katoaa sieltä todella hitaasti.

 

No, oli miten oli, pitäisi saada itseään niskasta kiinni. "Liikkuva, hyvinvoiva ja energinen äiti" jää täällä kyllä tällä menolla todellakin haaveeksi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kavin raskausaikana odotusajan joogassa, joka oli juuri raskaana oleville suunnattua synnytykseen valmentavaa ja raskausvaivoja helpottavaa joogaa. Tykkasin tosi paljon, ja sain uusia aitikavereita samaan aikaan odottaneista joogaajista! Lauantaiaamun jooga oli kylla koko viikon kohokohta, etenkin loppuraskaudesta, kun olo alkoi olla vahan kankea ja valasmainen, ja kun selkakivut alkoivat vaivata. Nyt ollaan menossa ensi viikolla eka kertaa vauvelin kanssa aiti-lapsi-joogaan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Raskaus ei juurikaan näin alkuraskaudessa ole vaikuttanut harrastuksiini. Olen lenkkeillyt entiseen tapaan ja käynyt rinteessäkin, joskin varovasti, jotten hirveitä rempuloita ottaisi. Sit kun maha kasvaa niin rinteeseen en enää uskalla, mutta toisaalta alkaahan nuo rinnnekelit olla jo pian ohikin. Kesällä sitten golfia yritetään, jos maha ei sitä paljon haittaa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Höh. Patistin itseni lenkille (kävelin 40 minuuttia reippaasti, ei siis mikään veren maku suussa tosiaankaan). Nyt sitten on lenkin jälkeen ollut jo 1,5 tuntia maha ihan pinkeenä. Loppulenkistä alkoi kyllä tuntua aika huonoltakin, mahaa kiristi ja se kiristys jotenkin säteili toiseen reiteenkin.

 

Mitähän mä nyt tein väärin? Tai siis, uskallanko mennä enää lenkille? Pitänee puhua neuvolassa asiasta, mutta jäi kyllä mietityttämään, miten tässä nyt noin kävi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muistan kun lähdin raeippaasti kävelemään neuvolaan viikolla 20...Lähdin anopin tyköötä mistä on enemmän matkaa kun meiltä ja katoin kelloa että meinaan melkeen myöhästyä...Pistin sitten lisää vauhtia ja melkeen huohotin kun pääsin perille...Illalla sit alkoi pikkusen supistelemaan..,Matkalla soitin neuvolaan et myöhätyn hiukan ja ne sano että ei se haittaa...

Ois vaan pitänyt kävellä hitaammin tai lähteä aikasemmin...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minua on jo jonkun aikaa mietityttänyt, voiko raskaana ollessa pyöräillä ja/tai ratsastaa?

 

Ratsastamista en harrasta joten en siihen vastaa :)

 

Pyöräilin itse lyhyitä matkoja vielä rv 30 tienoilla muistaakseni (varmaan ylikin), ja pitempäänkin olisin jaksanut jos ei olisi syksysää estänyt. En siis normaalistikaan pyöräile kylmillä keleillä, kun alkaa nokka vuotaa. Loppupuolella alkoi asento olla huono, mutta ohjaustankoa nostamalla siitä olisi ehkä selvinnyt. Vähemmän tuo pyöräily siinä vaiheessa rasitti kuin käveleminen :lol:

 

Alkuraskaudesta poljeskelin kyllä pidempiäkin lenkkejä, mitä nyt pahoinvointi rajoitti. Eväät piti ottaa 20 km lenkillekin mukaan :rolleyes: Tarkkailin aluksi sykkeitä, kun muistaakseni rv 15 jälkeen suositeltiin rajoittamaan alle 150. Mutta totesin pian, että sen yli ne nousivat vain ylämäissä ja vain hetkeksi, eikä siitä pitäisi olla haittaa.

 

Maastossa en kyllä ajanut, ja vältin "oikopolkuja" etten kaatuisi. Muuten ajoin normaalisti oman jaksamisen mukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Raskaus vaikutti heti alusta asti. Hengästyin erittäin helposti, hemppa putosi heti alkuraskaudesta parikymmentä pykälää ja en vain jaksanut mitään niin kuin ennen. Salilla painot putosivat aivan romahdusmaisesti parissa viikossa. Lisäksi vatsalihaksien kanssa jouduin keventämään jo tosi aikaisin, kun maha vaan jotenkin tuntui oudolta ja ikävältä. Ja vatsalihaksissa tuntui ikävältä ihan kaikissa liikkeissä, joissa vaaditaan keskivartalon hallintaa, siis esim. taljassa ojentajia tehdessä.

 

Alkushokin ja -masennuksen jälkeen aloin vähitellen tottua hitaampaan vauhtiin ja liikuin ihan monipuolisesti jonnekin viikkojen 25-30 välille. Kun hemppa edelleen putosi ja vauhti hidastui entisestään, päätin antaa siinä mielessä periksi, etten enää yritäkään esim. hiihtää tai jumpata. En yksinkertaisesti usko saavuttavani millään kävelylenkkejä ja arkiliikuntaa raskaammalla enää mitään terveyshyötyjä. Ulkoilen päivittäin koiran kanssa ja se saa tämän loppuajan riittää.

 

Mitään selkä- tms. kipuja tai kolotuksia ei ole ollut, joten sen takia ei liikuntaa ole tarvinut jättää. Kunnon romahtaminen vaikutti siihen, etten todellakaan osannut nauttia raskaudestani pitkään aikaan. Veetutti vaan, kun ihmiset tulivat kommentoimaan, miten nainen on raskaana ollessaan elämänsä kunnossa. Nyt loppuraskaudessa mieli on parantunut, kun omaan hitaaseen vauhtiin alkaa tottua ja toisaalta voin erittäin hyvin moniin muihin verrattuna. Enää en odotakaan itseltäni mitään erityisiä suorituksia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kävin tänään teettämässä uuden saliohjelman. Ohjaaja tuntui tietävän hyvin raskauden aikana treenaamisesta ja sain mielestäni hyviä ohjeita ja hyvän ohjelmankin. Selkälihasten treenaaminen taitaa olla ongelmallisinta.. mahallaan kun ei voi oikein olla eikä mihinkään vitkuttimiin mahdu. Siis isomman mahan kanssa, vielä ei ole ongelmaa. ;)

 

Vatsarutistukset hän kehoitti jättämään nyt jo pois, ja jalkaprässin. Muuten voi pari kuukauttakin treenailla oman fiiliksen mukaan. Painoja ei kuitenkaan enää saa lisätä eikä pyrkiä mihinkään maksimivääntöihin, vaan treenin pitäisi nyt olla enemmän ylläpitävää kuin eteenpäin vievää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Höh, mää vaihdoin kyykyt prässiin about viikon 20 paikkeilla ja prässiä tein aika pitkään kunnes lopulta pötsi alko olla tiellä ja jätin pois. Toki tein aika pienillä painoilla ja tosiaan ylläpitävää. Mun kuntoni onkin huonontunu selkeästi vasta nyt synnytyksen jälkeen, kun jäbä estää äitiä treenaamasta ihan niin kuin tykkää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen jumppaillut normaalitiheydellä tähän asti, eli noin kolme kertaa viikossa joko spinningiä, pumpia tai muokkaustunteja. Spinning on tuntunut kaikista parhaalta eikä mitään kremppoja ole tullut. Vatsalihasten tekemisestä sain niin tuhatta eri ohjetta, että päätin jättää ne kokonaan pois noin viikolla 10. Myös pilateksen jätin tuolloin pois, sillä se aiheutti ikävää painetta kohdun alueelle ja ohjaajakin kehoitti tulemaan takaisin vasta synnytyksen jälkeen. Tylsäähän se on ohjatussa jumpassa keksiä jotain muuta vatsalihasten sijaan mutta onneksi ne on yleensä vain muutaman minuutin lopusta. Selkäliikkeille löytyy ihan hyviä vaihtoehtoja konttausasennossa tai polvillaan tehden.

 

Nyt, kun viikkoja 20+1 ja maha ensimmäisen kerran hiukan pullottaa, olen huomannut että hengästyn helpommin ja alaspäin kurotukset ovat ikäviä. Myös eilisessä spinningissä "makuuasennossa" polkeminen oli jo ikävää. Pitää vaan yrittää säätää itse tehoja ja asentoja tämän tilan mukaisiksi. Lisäksi kävelen työmatkat ja reippaita iltalenkkejä silloin kun ei ole jumppapäivää. Liikunnan jälkeen mulla on ainakin toistaikseksi ollut vain ja ainoastaa loistava fiilis ja toivonkin tosiaan että voisin jatkaa näin tuonne toukokuun lopulle (eli n. rv27) asti.

 

Nyt kun maa alkaa kuivua, alkaa olla kauhea hinku ulos hölkkäämään. Se ei taida enää olla järkevää, vai onko? Kuinka pitkään olette käyneet hitailla juoksulenkeillä raskaana?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi olla että sellaiset hyppelyjumpat ja juokseminen jäävät ensimmäisenä pois. Eikös sitä sanota, että samaa liikuntaa mitä on ennen raskautta harrastanut voi jatkaa niin kauan kuin hyvältä tuntuu, mutta mitään uusia erikoisia juttuja ei ehkä kannata alkaa harjoittelemaan.

Edited by Odefiina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen jatkanut ihan normaaliin tahtiin astanga joogaa nyt alkuraskauden aikana. Muutaman oikein vahvasti vatsaan kohdistuvan liikkeen jätin jo suosiolla pois, mutta muuten treeni sujuu kuin ennenkin. Sen sijaan juoksemassa en ole normaaliin tapaan käynyt vaan lisännyt kävelylenkkien määrää. Nämä urheilumuodot tuntuvat tällä hetkellä oikein mainioilta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastaan omaan kysymykseeni, että parin yrityksen jälkeen oli heitettävä juoksulenkkarit nurkkaan. Ei tullut kipuja, mutta aivan järjetön paine virtsarakossa pakotti jo 10min päästä vaihtamaan kävelyksi. Ilmeisesti se hölkän tärisevä ja pomppiva liike ei tee hyvää enää kohdulle tai sitten kohtu vaan painaa jo niin pahasti rakkoa. Lähes saman temmon kävelyssä taas ei ole mitään ongelmaa. Näin siis rv 23+1.

Edited by Ines

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now