Cordelia

Koska päätitte lapsen nimen?

270 posts in this topic

Me aloitettiin miettimään nimiä jo raskausaikana, mutta ei päädytty mihinkään tiettyyn, sukupuolikaan ei ollut selvillä. Surffailimme netissä kaikenlaisilla nimi sivuilla ja noin viikko ennen kuin meidän vauva syntyi, aloin kirjoittelemaan molempien hyväksymiä nimiä paperilappusille. Halusimme antaa vauvalle kaksi nimeä. Kun supistukset alkoivatkin jo pari viikkoa ennen laskettua aikaa, mies pakkasi laput sairaalaan mukaan ja kun poika oli syntynyt aloimme tekemään erilaisia nimi yhdistelmiä ja katsoimme josko sopisi meidän pojalle :P . Lopullinen päätös tehtiin pojan syntymästä seuraavana päivänä. Ja kun tiedettiin että vierailuaikaan on tulossa aika moni meitä katsomaan, kirjoitimme nimen huoneen ulkopuolella olevaan tauluun ja katsoimme kuinka moni huomaa nimen...ei kovin moni :)

 

Sen verran noista suvussa kulkevista nimistä että mieheni isä ei ollut kovin mielissään kun emme antaneet yhdeksi nimeksi heidän suvussaan kulkevaa nimeä (mieheni toinen nimi, hänen velejnsä etunimi, isänsä toinen nimi etc..). Itse en tuosta nimestä pidä lainkaan eikä miehenikään, joten päätimme olla nimeä antamatta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tytön ja pojan nimet valmiina olleet melkeinpä meidän

ensitapaamiselta lähtien :wub: Nyt enää odotellaan, että kumpaakos

päästään ensimmäisenä käyttämään.

 

Ainoastaan kummankin toiset nimet on vielä harkinnan alla :rolleyes: Tosin

ensimmäinen ja kolmas nimi on valmiina. Se miksi, kummallakin on

toinen nimi harkinnan alla johtuu siitä, että se mikä tulee tytölle toiseksi

nimeksi, niin pojalle tulee sama nimi poikaversiona. Esim. kolmantena nimenä

meillä tulee olemaan tytöllä Christina, niin pojalla tulee olemaan vastaavasti Christian... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä vasta haaveillaan vauvasta, mutta silti ollaan jo mietitty nimiä. Pojan nimiä ollaan löydetty tasan yksi sellanen, mistä molemmat tykkää, eli se on päätetty. Toivottavasti ei saada enempää kun yksi poika, jäis muuten lapsiraukka ilman nimeä. ;) Tytön nimen minä saan kuulemma päättää yksin. Muutama vahva ehdokas on jo valmiina.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä nimet on ollut valmiina jo hyvän tovin ja nyt vain odotellaan kumpikos nimi saatais käyttöön :lol:

Meillä on kyllä miehen kanssa niin eri linjat noille nimille, kun minä tykkään sellaisista ihanista vanhoista nimistä ja mies taas ehdotteli aivan kummia nimiä joita en vois edes kuvitella <_< No nyt on onneksi löytynyt muutama nimi joista molemmat tykkää :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko mies samaa mieltä nimistä? Mietin vain, kun minullakin oli nimet kolmelle lapselle valmiina, kunne miehelle ei käynytkään niistä mikään suoraan. <_< Tosin ei meilläkään ole vielä lapsia, joten onhan tässä aikaa suostutella - ja miehen suostutella minua omiin ehdotuksiinsa. Ja voihan tietysti olla, että kaikki menee uusiksi, kun sen käärön joskus syliimme saamme. :rolleyes:

 

 

Pojan nimestä ollaan suht samaa mieltä, mutta tytön nimestä ei. Ehdottamani tytön nimi on miehen mielestä ruma ja hän saa siitä ihmeellisen mielikuvan päähänsä, että minkä näköinen lapsi olisi, jos hänellä olisi sellainen nimi :blink: Sekavasti selitettynä, tämä oli hänen perustelunsa :lol: Sitähän ei voi ennustaa, koska niitä lapsia siunaantuu, joten varmasti ehtii minunkin mieleni muuttua. Mutta pojan nimestä en luovu ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ruvettiin keskustelemaan nimistä varmaan ensimmäisen ultran jälkeen, kun nähtiin, että joku siellä oikeasti on :lol: Aika nopeasti päästiin yhteisymmärrykseen sekä pojan että tytön nimestä. Emme tienneet, kumpi on tulossa, mutta kun poika sitten syntyi ja hän oli ihan suunnittelemamme nimen näköinen kätilönkin mielestä aloimme heti kutsua häntä sillä nimellä. Tytön nimi jäi siis vielä käyttämättä, mutta se miellyttää kovasti edelleen eli se kyllä otetaan joskus käyttöön, jos tyttö meille suodaan. Jos joskus saamme pojan niin sillekin on jo etunimi päätettynä eli nyt vaan odotellaan sitä nimensaajaa :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin ja tuli tuosta nimen salaamisesta vielä mieleen, että kummityttöäni kutsuttiin syntymän jälkeen aina ristiäisiin saakka eri nimellä kuin, minkä hän tuli oikeasti saamaan. Pitkään vielä ristiäisten jälkeenkin minä ja monet sukulaiset kutsuimme häntä tuolla aiemmalla nimellä, sillä se oli niin pinttynyt jo mieliin.

Minusta olisi myös hassua ja vaikeaa kutsua lasta tuon syntymän ja ristiäisten/nimiäisten välisen esim "vauvaksi" ja muistaa muiden ollessa läsnä olla käyttämättä tuota valittua nimeä. Mutta kukin tyylillään!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummallekin on valittuna kaksi nimeä ja toiset nimet oli helpot valita, kun tulevat suvusta (tytölle mun toinen nimeni, pojalle isäni ja Siipan isoisän etunimi). Nämä olikin päätetty jo ennen plussaa. Etunimet tulivat hakuseen vasta plussan jälkeen ja vaativatkin vähän säätöä, mutta nimisivustoja ja kalenteria tonkimalla tytön nimi löytyi aika äkkiä ja kuulosti kummankin mielestä hyvältä. Pojan nimi taas on semmoinen, jonka Siippa oli jo kerran hylännyt kummallisena, mutta heitin sen myöhemmin uudestaan ilmoille ja Siippa ilmoitti että siinä on meidän pojalle nimi! :lol: Kaikki nimet löytyvät kalenterista, mutta nuo etunimet (ja pojan toinen nimi) ovat kuitenkin aika harvinaisia. Ihan lukkoon ei nimiä ole lyöty, toki katsellaan minkänäköinen tulokas meille tulee ja sopiiko nimi lapselle. Ja nimi todennäköisesti pidetään salaisuutena ristiäisiin asti. Toki kummit saavat nimen tietoonsa jo etukäteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me paatettiin seka tyton etta pojan nimista heti kun viiva lavahti raskaustestiin. Tai oikeastaan tytolle toinen nimi ja pojalle etunimi paatettiin heti, ja sitten tytolle ensimmainen nimi ja pojalle toinen nimi selkiytyivat siina parin kuukauden sisalla. Minusta nimen keksiminen oli hiukka hankalaa, silla meilla oli muutamia tarkeita kriteereita: Nimen on oltava lyhyt (olemme suomalais-englantilainen perhe ja taalla Englannissa nimet useimmiten lyhennetaan mita inhoan: siis Andrewsta tulee Andy), sen on oltava helposti lausuttava seka suomeksi etta englanniksi, sen pitaa olla hieman eksoottinen eli ei siis selvasti englantilainen ja sitten viela piti miettia ettei suomalainen nimi kuulosta englantilaisittain harhaanjohtavalta (esim Eemeli kuulostaa Emilylta). Sitten viela mies mieltyi moneen tosi vanhanaikaiseen suomalaiseen nimeen joita en halunnut. Mutta nyt ovat nimet valmiina.

 

Tiedamme jo vauvan sukupuolen ja olemme jo paljastaneet nimet sita kysyneille, en nae mitaan syyta pitaa asiaa salassa. Toivottavasti lapsi sitten myos nayttaa nimeltaan, muuten tulee ongelma silla meilla ei ole muita nimivaihtoehtoja mietittyna ja kivan nimen loytaminen ei siis ollut ihan helppoa! :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli nimet pojille ja tytöille jo ennen raskautta. Ja olisi edelleen parille pojalle ja neljälle tytölle jos tulisi tarvetta ;) Raskauden aikana tuli alkup. suunnitelmaan yksi nimi lisää, eli aluksi piti olla kaksi etunimeä, ja nyt onkin kolme.

Esikoisesta oli niin vahva poikatunne, että häntä kutsuin nimeltä jo raskausaikana

Kakkosesta sai tietää sukupuolen kakkos ultrassa ja siitä lähtien häntäkin nimellään kutsuttiin.

Molemmat pojat ovat "näyttäneet nimiltään" heti synnyttyään.

Molemmilla pojilla on yksi nimi isoukilta/ isoisoukilta, yksi "oma"nimi ja yksi ukin /vaarin nimen johdannainen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon tykänny aina miettiä nimiä ja jonkunlaiset suosikkilistat oli sekä poikien että tyttöjen nimistä. Tehtiin miehen kanssa omat ja vertailtiin niitä.

Asia jäi hautumaan kunnes rakenneultrassa kuultiin että masussa on pieni tyttö. Jotenkin sitten mulle vaan tuli yksi nimi niin vahvasti aina mieleen aina kun ajattelin sitä pientä tyttöä siellä masussa. Se nimi kyllä löytyi ennestään mun listalta, ei kylläkään kärkipäästä, mutta alkoi vaan tuntua "siltä nimeltä". Se jäikin sitten työnimeksi sekä sairaalan papereihin ja kun tyttö syntyi, oli niin nimensä näköinen että se hänelle sitten jäi. Toinen nimi vain muutettiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen pitänyt yhdestä tietystä tytön nimestä 15-vuotiaasta asti ja silloin jo päätin sen tytölleni nimeksi tulevan ja onneksi miehenikin pitää tästä nimestä. Jännitin ennen tytön syntymää, että jos hän ei "näytäkään" nimeltään, mutta onneksi niin ei käynyt. Toista nimeä sitten yhdessä mietittiin ja mies sen sitten useammasta vaihtoehdosta valitsi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tytölle valmiina vasta toinen ja kolmas nimi. Etunimeä ei tahdo löytyä sitten millään... Nyt siis rv 26+5. Mulla olis yksi nimi haaveissa mutta en ole kehdannut sitä miehelle vielä ehdottaa.. :blink:

Pojalle olis sitten koko nimi valmiina.. Mutta kun tulokas on 4d:n mukaan tyttö niin jatkammepa etunimen virittelyä... :lol:

 

Toinen ja kolmas nimi on ihan :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on sekä tytön että pojan nimet olleet mietittynä jo pari vuotta. Saa nähdä muuttuuko syksyllä ristiäisten alla nimivalinta... todennäköisesti ei muutu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alettiin samantien miettiä kun päätettiin alkaa yrittämään vauvaa. Melken heti löyty molempia miellyttävä etunimi ja mies ei enää mitään muita nimiä suostunut kuulemaankaan :lol: Toisen nimen mietinnässä menikin sitten pidemmän aikaa ja vaikka aluksi ajattelinkin että ehdottomasti vain kaksi nimeä, kolme laitettiin loppujenlopuksi. Lopullinen nimiyhdistelmä lyötiin lukkoon vasta vähän ennen lapsen syntymää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimiä yritettiin keksiä ihan hirvästi, kun saatiin tietää ultrassa, että meille tulee poika. Tytölle oltiin jo keksitty nimi valmiiksi.

Pojalle ei löytynyt nimeä raskauden aikana, koska miehelle ei todellakaan kelvannut mikään mun ehdottama nimi.

Nimi keksittiin sitten vasta synnytyssalissa, kun synnytksestä oli menny muutama tunti ja miehen ehdottamana. Täydellinen nimi ja näki heti, että poika oli nimensä näköinenkin :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poikanimi oli ollut valmiina jo pitkään, tosin toinen nimi vaihtui, kun lapsi oli ihan syntymäisillään. Nimi pysyi, koska poika oli ihan nimen näköinen.

 

Tyttönimen kanssa ei olisikaan ehkä ollut niin helppoa... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me päätettiin viime perjantaina (rv 21+3) sekä tytön että pojan nimet. Etukäteen pelkäsin, että ollaan ihan eri linjoilla, mutta ihanan sopuisasti ja sujuvasti se päätös lopulta tuli. Nimissä ei ole kenenkään tutun nimeä, en tunne ketään kummankaan nimistä, hyvä niin. Jokin idea nimissä oli meille tärkeää, ja koska mulla ja siskolla on merkityksen omaava nimi ja jatkettiin samaa linjaa.

 

Ei todellakaan aiota kertoa nimiaatoksia etukäteen ja voihan se olla, että nimi ei sovikaan Babylle ja joudutaan miettimään uusi nimi. Nimi paljastetaan vasta ristiäisissä ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun tulin raskaaksi, aloimme miettiä nimiä. Tai siis minä etsin sopivia nimiä ja mies antaa kommenttinsa :lol: Toinen ja kolmas nimi olivat melko helppoja, kun suvusta löytyivät. Tytölle olisi kaksikin etunimeä. Jos tulee tyttö niin täytyy pohtia kumman nimennäköinen on. Pojalle on periaatteessa nimi mutten ole ihan varma. Toivon, että jos on poika, niin pojasta "näkisi" minkä niminen hän on :) Tytöille olisi vaikka kuinka paljon ihania nimiä. Pojalla taas ongelmana on toinen nimi. Haluaisin ehdottomasti yhden tietyn nimen toiseksi nimeksi mutta siihen on todella vaikea saada nimiä sopimaan. Ja kun niitä nimiehdotuksia ei ole muutenkaan paljoa. Mä olen ahkerasti lukenut täältä poikien nimistä mutta taitaa olla muillakin sama ongelma, että poikien nimiä on vaikeampi valita. Katsotaan kumpi nyt edes tulee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan käytännössä päätetty jo lapsen (luult. poikavauva) kutsumanimi, en edes muista milloin se alkoi olla valmis. Raskauden alkuvaiheessa kuitenkin. Sen voisi muuttaa lähinnä vain sukupuolen paljastuminen toiseksi kuin mitä rakenneultrassa arveltiin. Kutsutaan myös lasta jo tulevalla nimellä, työnimi ehti olla käytössä vain hyvin lyhyen aikaa kunnes sukupuoli tuli ilmi. Muille kerrottaneen vasta kasteen yhteydessä, tai aikaisintaankin laitokselta kotiuduttua.

 

Valitsemamme nimi on suomalainen ja merkityksellinen (tärkeitä seikkoja etenkin minulle), lisäksi lyhyt ja sukunimeen sopiva. Toisen ja kolmannen nimen kanssa on vielä pientä säätöä, mutta hyviä ehdokkaita on jo. Kolmannesta voi tulla enemmänkin vääntöä, kun oma suosikkini on erikoisempi, mikä arveluttaa miestäni, mutta toisaalta kolmatta nyt ei arkipuheessa koskaan edes käytetä.

 

Tytönnimiä minulla oli listalla vaikka kuinka paljon, mutta niille ei tällä kertaa tule käyttöä, ja sitä paitsi niiden suhteen meillä oli vielä enemmän erimielisyyttä miehen kanssa. Oma makuni kallistuu huomattavasti erikoisempiin vaihtoehtoihin kuin miehen. Hädin tuskin yksi ehdotus oltiin saatu suunnilleen puoliväliin, joten jos saamme joskus vielä tytönkin, se mietintä on vasta edessäpäin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Pojan nimi taas on semmoinen, jonka Siippa oli jo kerran hylännyt kummallisena, mutta heitin sen myöhemmin uudestaan ilmoille ja Siippa ilmoitti että siinä on meidän pojalle nimi! :lol:

 

Tämä on kuin meillä :lol: Pojallemme nimi päätettiin pari päivää sitten (ellei se nyt vielä vaihdu :rolleyes: ) eli reilu 3 vkoa ennen ristiäisiä.. Tytölle olis ollu nimi valmiina jo raskausaikana, pojalle oli paljon vaikeampaa keksiä nimi, joka miellyttää molempia. Oikeestaan meillä oli pojalle neljä nimeä, mitä sit vatkattiin tähän asti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimi oli molemmille sukupuolille mietinnässä silloin kun lapsi oli suunnitteluasteella. Rakenneultran jälkeen saatiin tietää odottavamme poikaa, ja molemmille tuli omat suosikit poikien nimistä. Kaksi oli ylitse muiden, ja miehellä ja minulla omat suosikit. Tärkeintä oli kuitenkin että vauva näyttäisi nimeltään, joten jouduttiin odottamaan siihen saakka kun vauva syntyisi.

 

Vauvan syntymän jälkeen mikään miettimistämme nimistä ei käynyt, ja kummatkin pitivät päänsä omasta nimestään, joten jouduttiin keksimään uusi. Mies oli tehnyt joskus aiemmin listaa nimistä joita suunnitteli pojalle, ja mie jostain lehdestä bongasin saman nimen joka löytyi miehen listalta. Tässä nimessä oli kaikki mitä haluttiin, tietty erikoisuus, mutta nimi on sellainen että siitä ei kiusata, sopii vauvalle ja nimen merkitys on täydellinen. Miehen oma suosikkinimi tuli toiseksi nimeksi ja kolmanneksi vielä tasapainoittava, kunnon suomalainen ja perinteinen nimi :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä päätettiin etunimet joskus rv9 tienoilla. Tekniikka oli se, että annoin miehelle nimipäiväluettelon käteen ja käskin yliviivata kaikki huonot pois, ja mä tein toiselle listalle samoin näkemättä hänen vastauksiaan. Niistä yhteisistä osumista ja muutamasta mun lisäämästä kalenteriin kuulumattomasta nimestä sitten päätettiin. Nimet ei ole mitenkään "esittäviä", joten ei uskottu edes mahdollisuuteen, ettei lapsi näyttäisi nimeltään. Pojan koko nimi keksittiin sitten vasta loppuraskaudessa. Pimitettiin nimeä kastetilaisuuteen asti miehen toiveesta. Toisaalta itsestänikin se oli hyvä ratkaisu, sillä sukumme tuntien joku olisi saattanut laskea sammakon suustaan nimen suhteen, ja sitten olisin loukkaantunut tosi pahasti (ja tietysti ruvennut miettimään pitääkö se nimi nyt kuitenkin vaihtaa).

 

Mä olin jo joskus 7-vuotiaana "päättänyt", et jos mulle tulee tyttö niin hänen nimekseen tulee Sara. No, nyt 23 vuotta myöhemmin tuo nimi on semmoinen hitti, ettei se oikein enää napannut, vaikka miehelle kelpasikin... Olisin kovasti pitänyt myös nimestä Kerttu, mutta mies ei sille taas lämmennyt. Nyt kaveri saikin tytön, joka sai nimekseen Kerttu, eli se nimi on lopullisesti pois laskuista. Mies taas puhui jo tavatessamme, että hän haluaa pojalle nimeksi Aatu. Harmi vain, että mulle tuli nimestä aina ekana assosiaatio Hitleriin (teen liikaa ristisanatehtäviä?), joten vaikka nimi muuten kiva olikin, en päässyt assosiaatiosta eroon ja se jäi käyttämättä.

 

Tällä hetkellä ei ole mitään ehdotonta ykkösnimeä mahdolliselle uudelle tulokkaalle mietittynä, tytölle tietysti jotain variaatioita on, kun edellisestä jäi käyttämättä se miettimämme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Plussan pärähtäminen tikkuun aloitti meillä keskustelut nimistä ja pojasta päästiin tosi nopeasti yksimielisyyteen, mutta tytön nimestä väännettiin pitkään kättä, kunnes mies heitti yhden nimen ilmaan josta kummallekkaan ei tullut mitään mielleyhtymiä johonkin tiettyyn henkilöön ja toiseksi nimeksi tuli mun ehdottelema etunimi.

 

Nyt toisen plussa testin tehtyäni ei nimistä puhuttu pitkään aikaan. Pojasta tulisi edelleen päätetty nimi ja tytölle piti sitten keksiä uusi. Ultrasta selvisi että masussa on 95% tyttö joten keskustelut alkoi uudestaan. Viikko sitten päätettiin etunimi ja nyt parin päivän sisällä on muotoutunut koko nimi.

 

Tyttöä tullaan kutsumaan nimellä heti synnyttyään ja meillä ei ole tarvetta salata nimeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ja kaikkea muuta nimen valintaan ja ajankohtaan liittyvää (paitsi että lukumäärästä ja periytymisestähän jo on ketjut)...

 

Milloin aloititte miettimisen? Itselläni oli yksi suosikki pojan nimi mielessä jo paljon ennen raskautta, tytällekin oli valmiina toinen nimi :P Sitten toisessa ultrassa kun saatiin tietää sukupuoli, niin aloimme miettiä muitakin pojan nimiä, mutta ylös niitä laitoin vasta ehkä viimesen kahden raskauskuukauden aikana

 

Oliko päätös vaikea? Päätös pojan nimestä syntyi helposti jo muutaman tunnin sisällä pojan syntymästä, toinenkin nimi varmistui vajaan viikon sisällä :) Toinen nimi oli miehen vanhempien ehdotus, mutta kelpasi meille

Oliko teillä valmiina tytön ja pojan nimet? Vai muutama suosikki, joista syntymän jälkeen valittiin? Tähän osittain vastasin jo tuossa ekassa kohdassa, mutta sen yhden poikasuosikin lisäksi kertyi muutama muu ihan kivan kuuloinen nimi, vaikka aluksi ei meinannut mikään mulle kelvata :rolleyes: Ja ei poika sitten saanutkaan nimekseen sitä mun suosikkia, kun ei ollut yhtään sen näköinen :lol:

 

Kuinka tutun ihmisen kaima lapsesta voi tulla? Ei tietenkään ihan sen hirveän vanhan luokkakaverin, mutta voisitteko antaa lapselle saman nimen kuin esim. jollain ihan mukavalla puolitutulla? Tää oli kyllä yks ongelma...Me kun ollaan tälläinen puolsuomalainen pariskunta, joilla on tuttuina monia puolsuomalaisia pariskuntia, ja monet puolsuomalaiset pariskunnat ovat sitten mieltyneet samanlaisiin nimiin... :mellow: Eli aina kun tuli joku englantilainen nimi mieleen, mikä ois helppo suomalaisenkin lausua, niin eikös se ollut jo jonkun tutun lapsen nimi...Mutta onneksi löytyi sitten "käyttämätönkin" helppo nimi, ja oikeestaan nyt oon oikein tyytyväinen että ne yleisimmät olivat jo käytössä, niin saatiin pojulle ehkä pikkaisen harvinaisempi nimi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now