Miikuli

Yli 30-v. ensiyrittäjät

639 posts in this topic

Mää tein raskaustestin ja tulos oli positiivinen :)

Edited by Hanski77

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Onnea kovasti Hanski!!

 

Mie täytin juuri 33, plussan tein helmikuussa ollessani vielä 32. Meillä vauva olis saanut luvan tulla häiden jälkeen keväällä 2005, jolloin olin pikkasta vajaa 30, mutta positiiviseen testitulokseen meni siis melkein kolme vuotta. Raskaus sai alkunsa hoitojen avulla; tuntuu näin jälkikäteen ihan kornilta, että vuosia lykättiin lapsentekoa mm. opiskelujen ja määräaikaisten töiden takia ja sitten kun kaikki oli "valmista" vauvaa varten ja lopetin pillerit n. 14 vuoden syönnin jälkeen, selvisikin ettei meillä juurikaan ole mahdollisuutta luomuvauvaan :unsure: Enkä tarkoita tällä väheksyä kenenkään syitä odottaa, mutta nyt kun on joutunut miettimään näitä asioita vähän eri valossa niin luulen, että myö oltaisiin toimittu aiemmin jos oltaisiin tiedetty tilanteemme. Onneksemme ensimmäinen koeputkihedelmöitys kuitenkin toi tuon kovasti toivotun tuloksen :wub: Sisaruksista en uskalla tässä vaiheessa edes haaveilla, vaikka olen suurehkoa perhettä aina toivonutkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hanski77, mahtavaa!!!!!!!!! Ihanaa!!!! Oikeen paljon onnea!!! n005.gif

k020.gif

Edited by Miikuli

Share this post


Link to post
Share on other sites

En itse ole pitänyt noin 30-vuotiasta vielä vanhana, onhan synnyttäjien keski-ikä ilmeisesti kuitenkin nippanappa vajaa 28 (?) ja kaveri/työpiirissä Suomessa voi sanoa kaikki aloittivat hirvittävän myöhään, esikoisia jopa kolmevitosena. Itse olin 33 kun tärppäsi, enkä missään nimessä ollut aikaisemmin valmis, olinhan sitä mieltä että en varmasti lapsia edes halua. Oikea mies tekee ihmeitä :P Eikä mitään vauvakuumetta silti ole kyllä ollut. Ehkä siitä syystä en etukäteen ollut huolissani mahdollisista ongelmista, eikä tässä sitten tarvinnut huolehtiakaan paitsi nyt siitä, että päästään turvallisesti loppuun saakka.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mä olen edelleenkin opiskelija (valmistua pitäisi nyt keväällä tai heti syksyn alussa) ja tällä hetkellä vielä työtönkin. Koitan siis tehdä gradua ja siksi en ole missään töissä. Tuntuu vaikealta vaiheelta yrittää tässä lasta, kun pitäisi myös etsiä töitä samalla. Ja varmasti monissa paikoissa pohditaan minun ikääni ja lasten saamista. Pelkään siis myös sitä, että tämä myöhäinen ikä tehdä lapsia vaikeuttaa myös työn saantia. Tuntuu siltä, että olen lykännyt lasten hankkimisen ja valmistumisen liian pitkälle.

 

Tästä olen pitkin kevättä ahdistunut. Ja toisaalta siitä, että jos saan työpaikan, niin mitä jos tulenkin heti sitten raskaaksi.

 

Mutta asia ratkesi tässä hieman eteenpäin. Eli valmistuminen on edelleen edessä syksyllä. Mutta muutosta tuli työkuvioihin. Nyt kesäksi sain omaa alaa vastaavaa työtä, joskaan siihen ei vaadita maisterin papereita ja tätä en jaksaisikaan tehdä pitkään valmistumisen jälkeen. Lisäksi sain nyt syksystä alkaen oman alan sijaisuuden, joka kestää vuoden loppuun. Aivan ihanaa. :D Yksi huoli töistä vähemmän ja vaikka tulisin raskaaksi, niin saisin silti hoidettua tuon loppuun. Meidän alalla siis yleensä on ensin aika paljon sijaisuuksia tehtävä ennen kuin saa vakituisen paikan.

 

Nyt enää mietityttää oma ikä raskautumisen suhteen, onnistuuko se.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ikää 34 ja eka ivf ensi viikolla. Lääkäri sanoi että olen nuori. Siitä voi kaiketi vetää jotain johtopäätöksiä. Ainakin ivf:n ikäjakaumasta jossei muusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä kovasti mietitytti. Olin 33 kun lopetin pillerit ja ajattelin jo, että vuosi tai pari voi mennä ennen kuin mitään tapahtuu ja että ilman hoitoja tuskin selvitään. 5 kierron jälkeen tuli plussa, kun onnistuin pitämään taukoa stressaamisesta ja kp:den laskemisesta. Keväällä täytin 34 ja elokuussa on LA.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hienoa kuulla, että onnistumisia tulee luonnollisestikin. Onnea kaikille jotka ovat nyt onnistuneet luomuna tai autettuna. Itsellä meni nyt taas yks kierto tuloksettomana ohi, vaikka olin varma, että nyt tärppää kun aloitin uudessa työpaikassa ;) No, saapahan hyvällä omatunnolla juoda kofeiini-pitoisia juomia ja vaikkapa vähän alkomahooliakin ;)

 

Pitäis varmaan voimakkaammin ajatella sitä, että on alottanut uuden työn ja taloa pitäis alkaa rakentamaan, että ei vaan voi tulla raskaaks nyt, jos se auttais :P Mä alan varmaan stressaamaan sitä enemmän, mitä kauemman aikaa tuloksettomasti yritetään. Toivottavasti pian saa asian pois mielestä muiden kiireiden alta.

Edited by Miikuli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on hieman yli 30 mittarissa. Tätä aiemmin en ole edes ajatellut lapsen hankintaa. Mutta niin se näköjään on että kyllä se biologinen kello alkaa jossain vaiheessa tikittämään, itsellä vähän myöhemmin kuin monella ystävälläni.

 

Toki huolestuttaa, että onko jo liian myöhäistä, kun 8kk TJOTtailu ja 2kk varsinainen yritys ei vielä ole tuottanut toivottua tulosta.. Tutkimuksiin on tarkoitus lähteä kesän jälkeen, jos ei ennen sitä luomusti onnistu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon 31 ja lapsi olisi nyt tervetullut. Suurta vauvakuumetta en pode, mutta tuntuu siltä, että olisin valmis äidiksi ja 35-vuotias mieheni isäksi. Tjottailtu on nyt tammikuusta saakka tuloksetta ja samalla linjalla jatketaan. En koe, että mulla olis mitään kiirettä saada lapsi, eikä siksi edes ovistikut ja päivien laskeskelut ole kuvioissa. Tulee siis tosiaan jos on tullakseen. :) Katsotaan jos tästä kuume kasvaa niin aloitetaan sitten "vakavamielinen" yritys. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olemme mieheni kanssa oltu yhdessä ensi vuonna 10 vuotta. Siitä naimisissa 2v. En ole potenut koskaan vauvakuumetta. Vaan nyt vauvan saanti alkoi tuntua hyvältä.Esikoista aloimme heti häiden jälkeen toivomaan. Kävin tähystysleikkauksessa, jossa samalla tarkistettiin munasarjojen "aukinaisuus" ja niitä huudeltiin (tai jotain ).Ei ihan heti tärpännyt mutta mielestäni aika pian, koska olinhan syönyt pilleritä monia vuosia. Esikoinen syntyi siis viime vuonna ja olin 32v. Nyt odotan toista (33v). Mieheni on muutaman vuoden vanhempi.

Mietin myös tässä raskauden viime metreillä että MIKSI sitä on odottanut näin pitkään ennenkuin alkoi miettimään/yrittämään lapsia?? Syitä löytyy...työ,matkustelu,laatuaika, parisuhde, harrastukset, pelko vanhemmuudesta jne,jne,,,En silti pidä itseäni vielä vanhana ensi-ja toissynnyttäjänä. Mielestäni ikään ei voi tuijottaa vaan mieli se on mikä ratkaisee. Yli 40v voi ja useat onkin mieleltään nuoria ja ehkä paljon kypsempiä äityiteen kuin ihan nuoret(teinit). Kyllä elämänkokemus tuo sitä varmuutta/tietoa ja taitoa lapsen hoitoon sekä kasvatukseen. Jos olisin ollut itse teiniäiti niin HUH,HUH!! Mutta teineissäkin on niin suuria eroja, jotkut vaan on luotu äideiksi.

 

NO, meillä nyt ei mitään ongelmia tärppäämisen kanssa ilmennyt ja tämä kakkosen tulo oli positiivinen yllätys :) Ajateltiin että toinen saa tulla kun on tullakseen(koska tämä ikääntyminen :) ei hidastu), mutta ei uskottu sen tapahtuvan näin nopeesti. Minä kuitenkin täysimetin jne.... Nyt olen onnellinen ja toivon sydämeni pohjasta teille kaikille yrittäjille ONNEA sekä rohkeutta lähteä/pyytää tutkimuksiin.

 

Hyvää kesää!!

Share this post


Link to post
Share on other sites
...En ole potenut koskaan vauvakuumetta. Vaan nyt vauvan saanti alkoi tuntua hyvältä...

Mietin myös tässä raskauden viime metreillä että MIKSI sitä on odottanut näin pitkään ennenkuin alkoi miettimään/yrittämään lapsia?? Syitä löytyy...työ,matkustelu,laatuaika, parisuhde, harrastukset, pelko vanhemmuudesta jne,jne,,,

 

Lainailin Lumenen kirjoituksesta pari kohtaa, jotka osuivat ja upposivat omaan tilanteeseen. Mulla kans sama juttu - en ole potenut vauvakuumetta, mutta nyt vauvan saanti tuntuisi hyvältä. Ehkä siinä on se syy, miksei me olla aikaisemmin alkanut yrittää tai miettiä lapsia? Ei vaan ole aikaisemmin tuntunut siltä, että nyt olisi se aika. Miksi asiaan kypsyminen on sitten vienyt niin pitkään, siinä onkin pohdittavaa. Mä itse olen jotenkin aina ajatellut, että vasta kolmekympin tietämillä asiaa aletaan edes ajatella. Nuorempanakin kun lapsiasiasta tuli puhe, sanoin aina, että katsotaan sitten kun täytän kolmekymmentä. Jostain syystä olin laittanut sen itselleni deadlineksi - siihen mennessä pitää päättää, haluaako lapsia vai ei. Kun 30 alkoi lähestyä, aloin aktiivisesti miettimään lapsiasiaa ja nyt 31-vuotiaana, aika olisi lapselle kypsä. Ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että äitini oli kolmekymppinen minut saadessaan (vaikka yritystä oli ollut jo aikaisemminkin).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen 32, mies vuotta vanhempi. Vauva olisi saanut lähteä tulemaan vuoden alusta lukien, mutta kuukausi kuukaudelta huoli kasvaa, kun mitään ei kuulu.

 

Nuorempana, siis kymmenkunta vuotta sitten, haaveilin vauvoista ja suuresta perheestä ihan hirveästi. Se oli silti vain ihan puhdasta haaveilua, sillä siinä vaiheessa elämää miehetkin vaihtuivat vielä ihan hyvää tahtia. :rolleyes: Sitten jossain vaiheessa vauvakuume jotenkin tasaantui ja välillä unohtuikin.

 

Tämän oikeasti isäksi kelpaavan rakkaani kanssa ollaan nyt oltu kuutisen vuotta yhdessä ja pari vuotta naimisissa. Oikeastaan emme aikaisemmin edes vielä halunneet vauvaa, joten yrityksen jääminen tähän ikään ei harmita. Varsinkaan mies ei olisi halunnut vauvaa aikaisemmin ja itse olin sitä mieltä, että molempien pitää haluta tätä asiaa yhtä paljon. Se vasta kamalalta olisi tuntunut, että mies ei olisi iloinnut mahdollisesta raskaudesta. Ja on ollut kivaa elää tämä aika yhdessä ihan vain kaksin.

 

Eli jos vauvaa ei ala kuulua, se surettaaa ihan hirvesti - mutta en silti voi katua sitä, että aloitimme yrityksen vasta nyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä täytän ihan pian 33, mies on pari vuotta vanhempi. Ehkäisy jätettiin pois helmikuussa, ja pikkuhiljaa alkaa ahdistaa kun yritys ei tunnu tuottavan tulosta. Mulla on alanvaihdon takia vielä opinnot kesken, ja täydellisessä maailmassa yritys oltaisiin aloitettu vasta kahden vuoden päästä (= opinnot pois alta ja ehkä jo työpaikkakin valmiina) mutta mä en enää yksinkertaisesti uskalla lykätä lapsentekoa pidemmälle. Varsinkin kun haaveissa olisi kaksi lasta :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen "vasta" 29 v, mutta tähän ketjuun osallistuminen tuntuu jotenkin luonnollisemmalta kuin noihin minne kirjoittavat just vasta päälle 20+. Olen itsekin tämmöinen myöhäisherännäinen. Mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä abaut 12 vuotta ja tasaista arkea on ollut jo monen vuoden ajan. Lapsiasoita aloin ajattelemaan enemmän vasta tuossa viime vuoden puolella. Sitä ennen olin kyllä ajatellut että sitten joskus, mutta tuolloin tajusin että ehkä se "joskus" on nyt sitten tullut. Lasta on yritetty (laiskasti) vasta tämän vuoden puolelta alkaen, mitään pakonomaista yrittämistä ei vielä ole. Näille vauva-aiheisille sivustoillekin olen vasta nyt eksynyt ja tämä on eka kirjoitukseni tästä aiheesta ;)

 

Nyt on käynyt mielessä, että mitä jos sitä lasta ei saakaan ja olisiko pitänyt aloittaa aikaisemmin. Mutta kun muistelen aikaa taaksepäin niin tuskin olisin ollut "valmis" siinä +/- 25 vuotiaana. Tai olisihan siihen kasvanut, mutta kuiteskin. Päälle parikymppisenä en edes tainnut ajatella tämmöisiä asioita eikä kaveripiirissäni tämä ollut mikään yleinen keskustelunaihe. Vieläkin minulla on ikäisiäni kavereita jotka eivät edes vielä yritä saada lasta. Olen ollut ehkä hieman arka ottamaan riskejä elämässä, tyyliin opiskelut kesken ja vauva tulossa, omakotitalo rakenteilla ja mies pätkätyössä -> en olisi ikinä uskaltanut! Halusin saada opinnot valmiiksi ja jalan työelämään. Omaa asuntoa ei ole vieläkään. Pitkään asiaan myös vaikutti mieheni epävarma sijoittuminen työmarkkinoille, mutta enää en ole antanut asian vaikuttaa. On sitä köyhempinäkin aikoina lapsia tehty.

 

Aikoinaan asiaan vaikutti mm. seuraavat seikat:asuinpaikkakunta oli epävarma, pelkäsin että sitten vaan olen yksin ja yksinäinen (en näkisi kavereita), suhde varmasti päättyy siihen, sukulaisten kauhukakarat, pärjääminen lapsen kanssa, kaiken maailman tutkimukset jne. Mutta loppujen lopuksi EN VAIN AJATELLUT LAPSIA. Eikä mieskään ajatellut. Ei ne ole olleet poissuljettujakaan, mutta...vaikea selittää :lol: Ne ei vaan olleet meidän mielessä ja vuodet vierivät eteenpäin! Eikä mitään sen ihmeempiä tai suurempia juttuja olla tänä aikana tehty, oltu ja eletty vaan....

 

No, nyt ollaan siinä vaiheessa et saa tulla,vaikka ei vieläkään ole mitään vauvakuumetta.Jotenkin on sellainen olo et näinköhän niitä ihan heti tulee, luulen et menee vuosi tai pari ja sekös harmittaa. Mutta ei voi mitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minullakin asiat ovat menneet vähän kuten Linnea tuossa yllä kirjoitti. Vuosia sitten oli korkea vauvakuume päällä pidemmän aikaa, mutta se jäi sitten taka-alalle. Meillä erityisesti miehen kasvaminen ajatukseen lapsista on vienyt aikaa.

 

Mmeinaa iskeä rimakauhu päälle. :rolleyes: Haluaisin ehkä sittenkin viettää vielä aikaa ihan kahdestaan...

Edited by Delete

Share this post


Link to post
Share on other sites
tähystysleikkauksessa, jossa samalla tarkistettiin munasarjojen "aukinaisuus" ja niitä huudeltiin (tai jotain ).

:lol::lol::lol:

- Oikea munasarja!

- PAIKALLA!

- Vasen munasarja!

---------------

- Vasen munasarja?!!!

- Häh? Joo... Paikalla...

Edited by ilona

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tiedä häntä, mikä maksoi, mikä antoi odotuttaa, mutta niin vain kävi että luomusti onnistuttiin plussa saamaan! Muusta ei vielä uskalla puhua, mutta tuokin on jo lohduttava tieto. Tietysti toivotaan kovasti, että pikkuinen pysyisi matkassa.

Ja oikeastaan nyt on oikein sopiva aika, vaikka sitä malttamattomia oltiin jo pitkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Makaan en osaa pitaa 30v rajapyykkia mitenkaan radikaalina. Nykyaan tuntuu paljon harvinaisemmalle se, etta lapsia saadaan sita ennen.

 

Itse taytan loppuvuodesta 33v, ja olen vasta pikku hiljaa siirtymassa jonkinlaiseen henkiseen valmiuteen. Kai :) Omassa kaveripiirissani lapset on harvinaisia, mutta ihan viimeisen vuoden sisaan kolme saman vuosikerran tyttokaveria on raskautuneen ekasta kierrosta (joko vahingossa tai tarkoituksella).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei ole yritys päällä, vaan lapset on jo tehty. Kannustuksena vain, että välttämättä ikä ei ole yhtään esteenä, sillä ainakin meillä molemmat lapset saivat alkunsa heti ensimmäisestä kierrosta. Sain lapset 30- ja 31-vuotiaana.

 

Olen tyytyväinen siihen, että lapsia ei "hankittu" parikymppisenä. Nyt on valmis tähän erilaiseen elämään, kun on saanut mennä, nähdä ja tehdä silloin nuorempana. En haikaile yhtään sitä elämää, vaan tämä lapsiperhevaihe tuntuu hyvälle. Nuorempana olisin varmasti tuntenut tällaisen ahdistavaksi. Miehellä on ihan samanlainen fiilis.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now