Miten mies suhtautuu vauvakuumeiluun?

[nykerö]

Miehestä on nyt vasta yk 5 aikana tullut "tosiyrittäjä" ja se jo suunnittelee siemennysmaratoonia viikonlopulle. Aiemmin ei tuntunut tajuavan, että ei sitä niin vaan raskaaksi tullakaan. Hyvä mies!

[Coraline]

Kuumeileva osapuoli olen lähinnä minä, mutta on tuo mieskin pikku hiljaa lämmennyt, kun lähipiiriin on pikkuisia alkanut illmestymään.. eilen juteltiin aiheesta, ja tiedustelin, että koskas meille sais vauva tulla. Vastaus oli, että vaikka heti . Piti vielä myöhemmin varmistaa, että olihan tosissaan. Kuulemma oli . Silti pääsi rontti vähän yllättämään, ja hämmennyksissäni puhelin siinä sitten jotain että jos kesällä aloittaisi yrittämään.

 

Tosin nyt kun on asiaa ehtinyt vähän päässään pyörittelemään, niin ei tuntuisi yhtään huonolta idealta jättää ehkäisyä nyt suoraan pois, kunhan täti lähtee kylästä... Kun harvemmalla sitä kuitenkaan samantien nappaa. Tuntuisi jotenkin typerältä odottaa paria kuukautta, jos sitten joutuukin vuosia yrittämään.. Saa nähdä, mitä toinen sanoo tähän ideaan... Jännittää. Toki positiivisesti.

 

Ja vaikka hyvän aikaa ollaan jo oltu yhdessä, niin kyllä se sykähdyttää sydänjuuria myöten, kun toinen on valmis sitoutumaan isoimmalla mahdollisella tavalla.

 

Muoks. Hih.. vauva saa nyt tulla, jos on tullakseen

Edited February 12, 2010 by Coraline

[Sadettaja]

Me kuumeillaan molemmat yhdessä. Yriystä on melko kauan jo takana ja itsellä on ehkä kuume vähän laskenut, mutta mies jaksa joka kuukausi tsempata ja toivoa. Minusta on mukava, että pystytään tukemaan toisiamme.

[Hera]

Meillä minä kuumeilen enemmän kuin mies. Olen jo miettinyt nimiäkin valmiiksi jo aika nipun.

 

Ollaan kyllä jo yhdessäkin mietitty meidän periaatteita lasten kasvatuksessa ja mietitty sitäkin, kumpi olisi kivempi, tyttö vai poika. Mies on kuitenkin hitaasti ajatukselle lämpeävä eikä tunnu vielä olevan valmis, joten en viitsi painostaa. Katsotaan, mihin tilanne kehittyy.

[kaaka_melli]

Meillä mies on alkanu pikku hiljaa kuumeilemaan yhtä paljon kuin minä, mutta miehen puolelta se on kuitenkin edelleen tjottailua. Mä siis yritän. Kyllä meitä sitten aina harmittaa kun täti tulee kylään. Mies vain yrittää lohduttaa kun mä kuitenkin oon niin pettyny että saatan itkeä monta päivää huonoa tuuria. JA kun vielä mulla on sen verran epämääränen kierto niin on sitten välillä jännäiltävää ihan tosissaan. Nyt oon toista kiertoa syömässä lugesteroneja kun tosiaan menkat saattaa alkaa ilman mitään varotteluja esim kp 21.. tai sitten niitä saa ootella ja ootella. Ylipaino saattaa vaikuttaa asiaan myös ja oon yrittäny pikku hiljaa painoa tiputtaa.

[lily-rose]

Meillä molemmat odottavat raskauden alkua paljon, välillä tuntuu että mies jopa enemmän kuin minä.

[Guest calad]

Meillä mies sanoo, että odotetaan häihin ja aloitetaan sitten. Lokakuussa astellaan alttarille

Sama täällä, tosin häät jo kesäkuussa.

[Lexie]

Mun mies on jo pitkään halunnut lapsia, minä olen ollut skeptisempi. Tällä hetkellä kumpikin kuumeilee ja minä ehkä vähän enemmänkin.

[Itee]

Meillä taitaa olla niin, että molemmat "kuumeilevat", mutta mies ottaa asian paljon rauhallisemmin. Välillä tuskastuneena kyselen, että mitä mieltä sinä nyt sitten oikein olet ja hän yrittää rauhallisesti selittää, että haluaa kyllä saada lapsia, vaikka ei jaksakaan vouhottaa. Minä kyllä jaksan ja vouhotan

[Uu_]

Mies kuumeilee mutta ei näytä sitä. ja kuuntelee kiltisti mun paasausta asiasta

 

Meillä menee melkeinpä näin. Tai mies ei näytä kuumeiluaan kenellekään muulle (kun kukaan muu kuin me kaksi ei tiedä meidän vauvahaaveista), mutta minulle hän kyllä näyttää söpöjä vauvakuvia netistä tai kaupassa/kaupungilla/missä vaan missä on ihmisiä voihkii tyttömäisesti "awww" aina kun vauvoja on näköpiirissä. Mutta siis mies ei niinkään puhu haaveistaan, kun taas minä höpötän koko ajan jotain aiheeseen liittyvää...

[waver]

Miehestä on nyt vasta yk 5 aikana tullut "tosiyrittäjä" ja se jo suunnittelee siemennysmaratoonia viikonlopulle. Aiemmin ei tuntunut tajuavan, että ei sitä niin vaan raskaaksi tullakaan. Hyvä mies!

 

Täällä on tapahtunut samanlainen muutos, niin tieto kuin innostuskin lisääntyneet roimasti.

[pirpsu]

Mies ei oo meillä hirveästi kiinnostunut asiasta. On sellaisella asenteella mukana, että tulee jos tulee. Nyt on puoli vuotta yritetty ja mies haluais kokonaan pitää taukoa yrittämisestä. Vähän kyllä harmittaa mua. No, jospa se vielä innostuis asiasta.

[Elkku]

Me nyt ollaan ihan tuoreita kuumeilijoita, mutta mun mies on ihana. Jaksaa kuunnella kaikki mun hömpötykset ja kestää sen, että mä suunnittelen, mihin meidän pihassa laitetaan hiekkalaatikko.

 

Tosin mä uskon, että kun aikaa vähän kuluu ja varsinkin jos yritys ei heti tuota tulosta, niin sekin alkaa hyytyä. Mä kun oon tälläinen höpöttäjä ja spekuloija, ja mies enemmän sellainen carpe diem -tyyppinen persoona.

[Leviathan]

Mies olis jo kovin innokkaasti jättämässä ehkäisyä pois. Mä saan aina välillä olla se, joka toppuuttelee, vaikka itsekin siis kovasti kuumeilen.

[Guest Grenada]

Mies on täysillä mukana. Ehkei se nyt höyryä vauvajutuista kuten mä, mutta puhuu tulevaisuudesta tyyliin 'sitten kun meillä on vauva...'

[Wonderwhy]

Mies on kyllä mukana kaikessa, mutta ei ehkä yhtä suurella innolla kuin minä Eli hänelle ei ole niin väliä, jos ei heti tärppääkään vaan hän ottaa ihan rennosti ja uskoo, että kyllä se sitten tärppää kun on tärpätäkseen. Minä taas oon enemmän tännemullekaikkiheti -ihminen. Tähän mennessä mies on aina jaksanut kuunnella mun höpötyksiä vauvasta, antanut mun ostella vauvan vaatteita kirppikseltä ja lähtenyt apteekkiin ostamaan raskaustestejä, kun oon panikoinut. Ihana mies

[Tilpu]

Hmm, musta tuntuu että en edes taida kuulua tänne ketjuun. Kevään aikana puhuttiin vauvakuumeilusta ja kerroin haaveilevani vuoden päästä tjottailun aloittelua. Eikä kuulemma tule kysymykseenkään. Joten odottelen josko tässä sitten saataisiin samansuuntaiset ajatukset mieluiten ennen kuin lähennytään kymmentä avioliittovuotta...

[qwertyu]

Mies on itse asiassa tartuttanut vauvakuumeen myös minuun. Hän on toivonut vauvaa jo yli puoli vuotta, sanoo ettei ole koskaan täydellinen aika ja toivoo meidän saavan kaikki lapset ennen 30v ikää...

Eli meillä roolit ehkä vähän päälaella

[familia]

Minä olen meillä se innokkaampi, ehdottomasti. Ikusena kuumeilijana ja muutenki haaveilija-tyyppinä oon ehtiny miettiä jo vaikka ja mitä, erityisesti sen jälkeen kun viime syksynä mies sanoi, että keväällä voidaan alkaa lasta yrittämään. Nyt siis eka kierto meneillään ja ajatukset lentelee vaikka missä. Onneksi nyt on kuitenkin kaikkea muutakin elämässä meneillään, että ees välillä saan muuta ajateltavaa. Mies on jonkun harvan kerran tuumannu keksineensä jonkin nimen, tai että mitä hän voisi sitten muksun kanssa tehdä tms. Muuten hän vain sanoo mulle, että puhutaan joskus jostain muustaki ja vaihtaa puheenaihetta. Tylsää. Mutta kuitenkin nuista joistain kommenteista selviää, että kyllä hän asiaa ajattelee.

[Guest wanda]

Mun mies on hullu, sitä ei pelota yhtään, vaikka yritin Kierukka lähtee kohta hiiteen!

[Guest Deusa]

Minulla oli aivan hirveä kuume jo ennen meidän poikaa (syntyi elokuussa 09) mutta nyt se vasta kuumottaakin! Heti synnytyksen jälkeen rupesin haaveilemaan toisesta. Raskaus aika oli ihanaa. Vauva aika on ihanaa! Olen yrittänyt ajatella että kyllä se tästä helpottaa mutta ei. Mieheni ei vielä halua toista lasta. Sanoo ettei ole varaa.. Kierukka pitäisi laittaa ensi kuussa.. inhottaa ajatuskin. Mutta enpä halua lasta tehdä jos toinen ei ole mukana 100%..

[honey]

Mies on itse asiassa tartuttanut vauvakuumeen myös minuun. Hän on toivonut vauvaa jo yli puoli vuotta, sanoo ettei ole koskaan täydellinen aika ja toivoo meidän saavan kaikki lapset ennen 30v ikää...

Eli meillä roolit ehkä vähän päälaella

 

meillä ihan sama juttu, eli mies se vasta kuumeileekin! johtunee siitä että mies on jonkun verran vanhempi ja hänen kavereillaan on monilla jo perhettä..

[huurre]

Meillä ollaan vasta haaveilu-vaiheessa, mutta käytännössä mä höpötötän ja haaveilen päätäpahkaa, mies yrittää pitää mun jalat maantasolla ja kiusottelee mua Kyllä mieskin aika paljon juttelee että "sitten kun meillä on lapsia".. Tilanne on vaan kurja siinä mielessä että ollaan vielä molemmat opiskelijoita ja etäsuhteessa, niin ei voi yritystä pitkään aikaan alottaakaan.

[Spring]

Mun mies on ihan valmis isäksi. Hänellä on vauvakuume, mutta kyllä olen se aktiivisempi kuumeilija ollut. Mies käyttää enemmän järkeään kuin tunteitaan ja varmaan miettinyt sitä, että tässä ollaan vasta vähän päälle vuosi oltu yhdessä. Noh kuukausi takaperin hän sitten totesi, että mitä tässä odottamaan ja sen jälkeen jäi pillerit. Luulen kyllä, että hän enemmän tjottailee, kuin yrittää ja vähän on huolestunut etten pety, kun olen niin innnostunut asiasta. Kyllä se nauraa mulle kun olen miettynyt jo lasten harrastuksia, kouluja yms. En pysty olemaan ajattelematta. Eli kyllä hänkin kuumeilee, mutta ei ole niin höpsö kuin minä ja ottaa muutenkin rauhallisemmin. Oviksia en ole vielä laskenut, kun kunnon menkat ovat pillereiden jätön jälkeen vielä tulematta, että saa nähdä miten sitten suhtautuu.

[Kultimo]

Itse haaveilen kovin ja miehen vastaus on aina "sitten joskus".