Hihku

Miten mies suhtautuu vauvakuumeiluun?

604 posts in this topic

Ainakaan äkkiseltään en tällaista ketjua löytänyt, vaikka aihetta on varmasti monessa paikassa ainakin sivuttu.

 

Eli miten teillä mies suhtautuu vauvakuumeiluun? Kummalla teistä on kovempi vauvakuume? Ja täällä saapi jaella myös kiitoksia rakkaille miehille (tahi sitten ärsyillä, jos on tullut kummaa kommenttia kuumeiluun liittyen) :)

 

 

Jos aloitan heti, niin itsellä kuumeilu tuntuu saavan silloin tällöin peräti hermoja raastavia piirteitä... Siipalle kiitos siitä, että jaksaa kuunnella pitkällistä purnaustani asian suhteen (viimeksi tänään) :).

Isännällä on meillä ehkä enemmän sellainen tjottailu-asenne, pienokaista molemmat kyllä toivoisimme...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen aihe, olen itse tätä kovasti mietiskellyt..

 

Mies on yleensäkin kaikissa asioissa hillitympi ja rauhallisempi kuin minä. Itse intoilen kaikista asioista hyvinkin kokonaisvaltaisesti ja heittäydyn täysillä kaikkeen mukaan. Nyt kun tahdon vauvan, niin se näkyy kyllä jokapäiväisessä elämässä. Intoilen ja haaveilen kovasti. Yritän hillitä itseäni, etten ihan ahdistaisi miestäni. Vaikka hän kyllä osaa suhtautua minuun höyryämiseen hyvin järkevällä asenteella aina. Naljailee esim. tästä palstailusta hyväntuulisena. Hänkin vauvaa toivoo kovasti, mutta ei asiaa hehkuta niin suureen ääneen. Lähes päivittäin jossain sivulauseessa tulee ilmi vauvahaave kyllä häneltäkin :) Ja se tuntuu niiiin hyvältä kuulla, että sydän kierähtää pari kertaa ympäri niissä tilanteissa. Toivoisin häneltä oppivani rauhallisuutta ja taitoa olla miettimättä liikaa asioita, ihan yleensäkin tässä elämässä - ei vaan vauvakuumeilussa. Ihanan, rauhallisen ja järkevän isän tulevat lapsemme saavat <3

 

Puhutteko miehillenne kierron vaiheesta? Miten monen mies oikeasti ymmärtää sen, että mahdollisuus hedelmöittyä on vain muutamana päivänä kuussa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ollaan vielä haaveilutasolla, ja ikävä kyllä tuntuu että se olen minä joka johdan haaveilutilastoja :huh: Mies kumminkin enemmän ja enemmän asiaa selkeästi ajattelee asiaa, hitaasti totuttelee ajatukseen. Ennen toi aina esiin fiilistä että ei vielä pariin vuoteen, mutta nykyään tulee sellaisia ihme purkauksia, "Kyllä mä olen valmis isäksi, haluaisin opettaa lapselle...".

 

Välillä tuntuu että puhun jo liikaa tästä vauvakuumeesta, koska todella haluan edetä molempien ehdoilla. Mutta minkäs teet kun kuume vaan kasvaa ja kasvaa... ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin minä olen se innokkaampi :P

Koska meillä jo yk 11 menossa niin kärsin vielä joitakin kuukausia sitten siitä että mies ei tuntunut tajuavan näitä prosentteja millä raskautuminen on mahdollista. Itse kuumeilin ja haaveilin, mies naureskeli sille kun kävin näillä palstoilla, osti tosin joskus minulle vauva-lehdenkin. Sitten oli hankala saada häntä petiin silloin kun oli pitänyt ja pakkopullaseksi ei maistunut. Kyllä siitä monet itkut väännettiin aina kun menkat alkoi.

 

Nyt kävin gynellä ja käytiin miehen kanssa sitten tosiasiat läpi, jos ei vauvaa ala kuulumaan niin tutkimuksiin on lähdettävä. Nyt mies on sen käsittänyt että ajoitus on todella ratkaiseva. Tuntuu siltä että nyt on kulunut sellainen aika että mieskin ottaa tämän tosissaan. Jotenkin ymmärtää että kohta voi olla vielä ikävämpi tilanne jos lasta ei luomuna kuulu. Sen takia ihana mies onkin nyt ihan tosissaan yrittämässä mukana oikeina päivinä. Ja on hän aikaisemmin ollut valmis isäksi, ei mitään sellaista ole mutta miehet ei vaan samalla tavalla koe sitä tuskaa kun täti paukkaa paikalle.

 

Juttelen ihan kaikesta miehen kanssa mutta pidättelen vähän ja säästän pahimmat pälätykset parhaalle ystävälle. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tämä on vähäsen vaihdellut. Mun puolisko on mua muutaman vuoden nuorempi, joten aluksi sillä ei ollut mitkään vauva-asiat käyneet edes mielessä sen enempää kuin että kyllä se joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ehkä haluaisi lapsia. Mutta tällä hetkellä se innokkaampi on kyllä tuo mies, joka tuntuu olevan sitä mieltä että mikäs siinä vaikka heti tulisi, kun taas mä olen enemmän huolissani kaikenlaisista käytännön asioista (ihan kaikesta, esimerkiksi yrittämisen epäonnistumisesta ja taloudellisista asioista, jos se yritys sitten tuottaisikin tulosta).

 

Sitten taas jos tosissaan aletaan jossain vaiheessa jotain yrittää, niin mä varmaan taas ohitan miehen, koska oon aika helposti innostuvaa tyyppiä jos annan itseni innostua jostain (mulla on mm. tietokoneella kansio, johon keräilen kaikenlaista talonrakennus/-remontointiaiheista juttua sekä inspiroivia kuvia, vaikka ei meillä ole mahdollisuutta mitään taloa ostaa ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen... :P ).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kyllä melkein identtinen tilanne Perhostytön kanssa.... Olen nyt parin kuukauden tjottailun jälkeen kertonut hänelle että seuraan ovispäiviä... ja ymmärtää kyllä että ei ole mahdollista raskautua milloin vaan, mutta en ole hänelle esim. kertonut koska on h-hetki ja hän ei oikeastaan sitä halua tietääkään... tulee liikaa paineita. Mutta siis ihan messissä tässä projektissa ja tykkää hänkin jutella aina vähän väliä vauvaan liittyvistä jutuista. Vähintään tyyliin: "Kyllä meidän lapset (!) sitten sitä ja tätä ja niin edelleen..." Nimiä mietimme myös yhdessä ja aina kun jommalle kummalle tulee mieleen joku hyvä niin heitämme niitä ilmoille.

 

Hyvä mies kaikin puolin ja erinomainen isä hänestä tulisi!!! :wub::wub::wub:

 

Kata

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä aletaan pikku hiljaa olemaan aika samoilla määrissä mitä vauvakuumeeseen tulee. Miehen vauvakuume on vaan kasvanut keskenmenon jälkeen ja miestä kiinnostaa, että milloin voidaan heittää kumit taas nurkkaan :lol:

 

Tässä nyt ootellaan malttamattomina ja saattaapa olla, että tjottailu muuttuu tjottailun ja yrittämisen "välimuodoksi" (onko tälle tilanteelle edes nimeä?) :)

 

Meille molemmille keskenmeno oli kauhea paikka mutta se tavallaan vaan vahvisti vauvakuumettamme entisestään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä taidan olla se innokkaampi kuumeilija, mutta vähän väliä miehen suusta kuuluu "miksi sä aina saat toivoa ja haaveilla ja mun pitää olla se joka sanoo et ei vielä ja palauttaa maan pinnalle".. eli selvästi hänkin haluaisi jo kovasti lasta mutta sili joku siellä sen pään sisällä vielä sanoo "ei vielä"!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ollaan molemmat nyt tosi innoissaan tästä yrityksestä. Mulla alkoi kuumeilu jo vuosi sitten, oikeastaan aika heti kun tuon siippani tapasin koska kaikki vaan tuntui niin oikealta ja siltä että tää on nyt se mun lasteni isä. Vauvoista mä olen höpissy jo koko viime kesän ja aina välillä sanoinkin siipalle et "kyllä sellainen vauva olis niin kiva!" :P Sitten tuli tilanne missä jo luulinkin olevani raskaana vaikka olin syöny pillereitä mut unohdellu useammankin laatasta. Sitä sitten jännitettiin ja mieskin myöntyi että olis ihan hienoa jos vauva nyt tuliskin. Siten kun vaavi ei ollutkaan jo alulla niin mies tokaisi että mitä niitä pillereitä nyt enään syömään, tehdään vaan se lapsi! Mä melkein pyörryin onnesta siinä vaiheessa. Sen jälkeen ollaan juteltu ihan kaikesta mitä asiaan liittyy. Oon hakenu tietoa netistä ja jakanu sitä innokkaana miehellekin. Kovin kiinnostunu se on ollut ja noudattanu mun ohjeita hienosti! :D Ja yleensä aina jos sanon et nyt pitää harrastaa seksiä et tulee sitten se vauva niin innokkaana on ollu peittoja heiluttelemassa.

 

Oon myös jutellu miehen kanssa meidän molempien peloista koskien suvunjatkamista. Lähinnä raha tässä pelottaa. Mutta sitten kun on tuossa se kolmas perheenjäsen niin oon varma että molemmat osaa rahan suhteen laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Muu mua ei asiassa jännitäkään koska tiedän että miehellä on auktoriteettiä ja varmasti osaa lasta kasvattaa. Hänellä on kuitenkin kaksi pientä pikkuveljeä isänsä uuden vaimon kanssa ja osaa kyllä hienosti pitää kuria yllä edes nostamatta ääntään!

 

Eli meillä minä aloitin tämän kohkaamisen mutta mies tulee hyvänä kakkosena vierellä. Tuntuu ainakin sille etten painostanu miestä tähän. Ja kun asiasta niin avoimesti puhuu ja yrityksen aloittamisesta on saanut kertoa vapaasti kavereillekin niin tuskin sitä homma paljoa on koskaan ahdistanu. Hänen vanhempansakin jo tietävät. Tuollaisen miehen vierellä on ihanaa ja turvallista lapsesta haaveilla. :rolleyes: Pusuja mun kullalle...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehellä on ollut tasaisen varma vauvakuume jo useita vuosia ja aina välillä hän onkin kysellyt, joko olisi aika jättää pillerit syömättä. Itsellä vauvakuume on ollut ajoittaista ja kestänyt vain lyhyehkön aikaa täydellä teholla, laimentuen sitten pois. Joten voisi sanoa, että yleisesti ottaen mies on meistä se pahempi kuumeilija, vaikkakin juuri tällä hetkellä asia on varmaan päinvastoin. On tämä minun kuume nyt sen verran hurjaa sorttia, että oksat pois. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä miehen vauvakuume tuntuu välillä olevan ihan suoranaista kipuilua, hän kaipaa lasta jo todella kovasti, on kuumeillutkin jo useamman vuoden. Mulla on ehkä enemmän sellainen perinteinen aawww, vauvat on niin söpöjä, meille kans- kuume, mutta kypsyn isoille päätöksille muutenkin hitaammin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies on ollut ihana ja ymmärtää kuumeilun tosi hyvin, vaikkei itse yhtä sekaisin asiasta ole :D Kyllä se aina välillä juttelee jotain meiän tulevasta tytöstä (on varma että tyttö sieltä tulee) Mies on myös tosi hyvin selvillä biologiasta ja tietää kuinka vaikeeta raskautuminen voi olla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä miehellä ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Mä loppullisen päätöksen tein, että nyt ruvetaan hommiin, koska ei tässä enää nuorruta! Sama kakkosen kohdalla, miehelle riittäisi hyvin yksikin, mutta itse haaveilen toisesta. Tosin niin vaikeaa on raskautuminen, että esikoinen saattaa jäädä ainokaiseksi...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä miehellä on ollut vauvakuume jo noin 9 vuotta, ainakin siltä on puheista päätellen tuntunut :rolleyes:

No nyt kun ollaan menossa naimisiin olen itsekkin päätöksen tehnyt, että nyt sitten alkaa yrittely. Mies on ollut vielä aika epäuskoinen minun vauvan teko puheisiin, vasta tänään kun näki minun kirjoittelevan tänne oli aivan täpinöissään ja ilmeisesti uskoi, että olen tosissani :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

ei kait tuo toinen puolikas osaa oikein suhtautua mun kuumeiluun..en yhtään syytä siitä, kun itsekin olin alussa hakusessa ja pihalla tuntemuksistani. kuulemma musta näkee, et tää asia paljon mun mielessä.toivottavasti tulis pian se "yritetään" vastaus..mut omasta mielestäni ihan tervejärkisesti mä haaveilen eteenpäin, poislukien välistä tulevat ahdistus kohtaukset =D et ei luulis olevan liikaa painostusta =P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sanotaanko vaikka niin, että se mies vasta kuumeileekin.. Voi sitä pettymyksen määrää joka kuukausi, kun kuukautiset alkaa. En haluais enää nähdä toisen pettyvän, joten toivotaan parasta tälle kierrolle ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies päätti että alkaa yrittämään, kun ite olin viel tjottailuasteella, joten mikäs tässä :lol:

 

Nyt siis meilläkin yritetään :) Mä en oo halunnut painostaa miestäni yrittämään ja oli ihana kuulla että ollaan samoilla linjoilla. Mies se kävi meille ovistestitkin hankkimassa (pienen vihjailun jälkeen) :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehellä tuntuu olevan vähintään yhtä "paha" vauvakuume kuin minulla..Aluksi ei tosin meinannut myöntää, mutta nyt jo puhu tulevaisuudestakin tyyliin "sitten kun meillä on se oma pieni.." ja muutenkin tuntuu kuumeilevan jopa enemmän ja avoimemmin kuin minä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

ihanaa ja ärsyttävää lukea näitä vastauksia. :D lohduttavaa, kun ei ole ainut yksin kuumeileva. huojentunut, kun löytää toivoa muiden kokemuksista. kateellinen molemminpuolisesta kuumeilusta. ja ehkä oudointa ja helpottavinta, että ei tarvi keskustella ja analysoida omia päänsisäisiä tunteita kenenkään kanssa. riittää kun lukee muiden ajatuksia ja kokemuksia eikä tarvitse oman päänsisällä ahdistua. -_-

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun miehelle on tullut "vauvakuume" työreissussa. :D

 

Lauantaina kun juteltiin skypellä se itse otti puheeksi, kuinka yhden meidän tutun lapsi oli saanut kovasti kivan nimen. Lisäksi se kyseli kuinka mun raskaana oleva ystävä on voinut. Kai se olisi vauvan tulon mahdollisuuteen tottunut jo aikaisemminkin, jos vaan itse olisin päättänyt jättää pillerit pois. Se on niin sopeutuvainen tyyppi, ton koirantallukankin se otti oikeastaan heti omakseen silloin kun tavattiin. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies toivoo kovasti vauvaa, minä ... äh, pelkään ja taas vuoron perään toivon myöskin. Mulla ehkä kausittaisempaa, mies on jo pitemmän aikaa antanut ymmärtää toivovansa jo pikku jalkojen tepsuttelua...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies on innoissaan yrityksen aloittamisesta :) Välillä tuntuu, että miehellä on vaan niin hirveän ruusuinen kuva meidän elosta toisen lapsen syntymän jälkeen. Itseä enemmän kuumeesta huolimatta jännittää, miten pää tulee kestämään sitä menoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies on puhunut lapsesta jo kauan ja pitää kovasti lapsista muutenkin. Yrittämisen kohdalla hänen ajatuksensa oli kuitenkin enemmän se, että tulee kun on tullakseen. Minä taas jaksoin tuota ajatustapaa tasan yhden kierron :rolleyes: . Mä haluaisin tulla raskaaksi nyt ja heti, eli pitihän sitä alkaa tarkkailemaan koska sitä seksiä pitäisi harrastaa. Miehelle ei tunnu oikeen menevän perille se, että kierrossa on vaan pari päivää jolloin voi raskautua, vaikka olen koittanut asiaa selittää. En toisaalta halua hänelle mitään paineita asiasta, mielummin kuumeilen enemmän sitten yksin ja koitan vaan houkutella otollisena ajankohtana makkarin puolelle... ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies oli aivan onnessaan mun kuumeilusta :huh: Miehelläni kuume ollut jo pari vuotta noin kolmikymppisistä alkaen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now