Hihku

Miten mies suhtautuu vauvakuumeiluun?

604 posts in this topic

Mulla tää on kestäny pitempään, mies on vasta lähiviikkoina päässy mukaan kuumeilemaan. Kuume nousi vielä suuremmaksi varhaisen keskenmenon vuoksi, nyt tuntuu että mies haluaa ihan yhtä paljon lasta kuin minäkin, ja se on hyvä. Voidaan yhdessä kuumeilla :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies ei halua vielä, mutta haluaa lapsia. Minulla siis aiemmasta parisuhteesta yksi lapsi, joka on toki uudenkinmiehen arjessa mukana. On se mies kyllä lämmenyt vähitellen, katsotaan kauan jaksaa pyristellä vastaan :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä minä haaveilen ja kuumeilen jatkuvasti ja unohdan toisinaan tosiasiat. Mies sitten yrittää palauttaa minut maan pinnalle muistuttelemalla mikä tilanne meillä on. Toki mieskin on innoissaan, että joskus lapsia tulisi, nyt ei vain ehkä ole se otollisin hetki.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies on ollut valmis isäksi jo vuosia. Tässä taloudessa odoteltiin, että milloinkas se emäntä pyörtää päätöksensä velan elämästä. Ja niinhän siinä siiten kävi :D Eli mies on erittäin innostunut, tosin omaan tyyneen tapaansa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies aina kyselee, että milloin on tärppipäivät käsillä ja patistelee hommiin. :D Ei ehkä ole yhtä allapäin kuin minä, kun ei tärppiä vieläkään ole kuulunut, vaikka kyllä se sitäkin harmittaa kovasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies on täysillä mukana kuumeilussa ja innokkaana lapsen teossa mukana :) Onneksi silläkin on melkein yhtä kova vauvakuume ku mulla!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

eilen tuli kullalta tjot-lupaus... :girl_dance: siis aiiivan puun takaa. yhdessä oltu 09/09 lähtien, kihloihin 03/10. Alkuun miun puheet vauvasta sivuttiin aivan täysin "Tulee se sit jonain päivänä"... sit päätin että en painosta, pakko vaan odottaa. kannatti!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ukko on parantanu ihan hirveesti tässä vauvakuumeilu-asiassa. Ennen ei oikein käsittänyt sitä että tosiaan ovis on se hetki jolloin naisen saa ylipäätään paksuksi ja se ei sitten välttämättä auta jos viikkoa ennen on seksiä harrastettu. Yk9 saatiin sitten jo hyvissä ajoin ennen menkkojen alkua plussa testiin, oireita oli ja kaikki oli jännää. Sitten alkoi menkat ja kamalat krampit. Sitten tuli masennus, mulle. Olin tosi maassa noin viikon. Kaikki oli ihan kamalaa, töissäkin meinasi itku tulla. Sen kokemuksen jälkeen miehellä aukesi silmät tälle touhulle. Puhuin sille joskus että kun mulla on niin paljon stressiä että en varmana tule koskaan sen takia raskaaksi. Nyt sitten mies on ottanut ihan omaksi hommakseen että oikeina päivinä puuhataan ja tekee ne aloitteet oikeastaan aina itse siihen touhuun. Mä vaan saan nauttia kaikista kivoista kehon merkeistä ja tuntemuksista. En enää edes oikein tiedä mika kp on menossa. Sanon vaan miehelle kun menkat on lopuillaan että tossa viikon päästä sit taas olis aika niin se hoitaa loput. :girl_smile: Ja nyt kun gynekin sanoi toissapäivänä että on kumma jossen ole kesällä raskaana ja kaikki pitäisis olla ainakin mun fysiikassa kunnossa on mieli kevyt. Ehkä se vaavi sieltä tulee sitten just silloin kun sen on tarkoituskin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En sanoisi, että mies kuumeilee, mutta on sanonut haluavansa lapsia minun kanssani. :)

Vuoden ajan ollaan aina välillä sivuttu asiaa ja tultu siihen yksimielisyyteen, että ensi vuodelle yritetään esikoista - ja mahdollisesti ainokaista.

Ei varsinaisesti yritetä vielä, mutta ei käytetä mitään ehkäisyäkään, joten kai tämä on tjottailua. Yks päivä sain hepulin, että mitäs meidän hääsuunnitelmille käy, jos nyt tulenkin jo raskaaksi. Mies lohdutti, että hääpäivästä pidetään kiinni, vaikka mikä olisi. Ei mua varsinaisesti haittaisi, vaikka onnistuisin raskautumaan jo aiemmin, molemmilla alkaa kuitenkin ikä tulla jo vähitellen vastaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Avokkini lopulta teki päätöksen, että katsotaan mitä tuleman pitää. Itse oon ollut valmis vauvaan jo pidemmän aikaa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisesta mies vauvakuumeili alkuksi ja sitten se tarttui muhun (tai sain luottamuksen itseeni, että kyllä mä

osaan olla äiti). Nyt tästä toisesta pikkuisesta alkuun vain minä vauvakuumeilin ja mies oli "ei ihan vielä"-asenteella.

Mutta kun oli hetken aikaa saanut miettiä ajatusta toisesta lapsesta ihan rauhassa, niin sitten vauvakuume iski

myös häneen.Ja nyt on ihana kuunnella, kun hän jo miettii tulevaisuutta niin että kun meitä on neljä tai enemmän.. lipsrsealed.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luulen kyllä, että hän enemmän tjottailee.

 

tämä on nyt sitten eri. Mies kuumeilee jo mukana ja toisessa ketjussa mainitsinkin jo hänen puhuvan jo ovulaatiosta ja sen odottamisesta. Hän sanoo jo suoraan, että on vauvakuume ja alkaa ymmärtää, ettei sitä niin vaan tulla raskaaksi. yhtä pettynyt tuntuu olevan kaikista negoistakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun Ukko ottaa asiat aika rennosti ja yrittää toppuutella mun kuumehoureita. Sillä on jalat maassa tämän asian suhteen, mikä on tietty hyväkin asia.

 

Mut sitten kun me ollaan kylässä jossain lapsiperheessä, niin kyllä se aika pehmeäksi menee ja tykkää lasten kanssa leikkiä ja olla :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehellä jalat täälläkin maassa. Mulla tuppaa leijumaan aina välillä. Yritän pidätellä itseäni - sanoinkin miehelle, että puhutaan asiasta seuraavan kerran, kun se aloittaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä alettiin aika tarkalleen vuosi sitten puhumaan, että jos tässä maailmassa haluaa lapsia, ollaan nyt kumpikin löydetty SE yksilö jonka kanssa niitä haluaa. Silloin puhuttiin, että 2010 syksyllä voisi lopettaa ehkäisyn jos silloin on vielä tällainen fiilis.

 

Nyt on sitten päätös, että elokuussa lopetetaan mun ehkäisyrenkaiden käyttö ja syyskuussa muukin ehkäisy. Mies on tosi innoissaan, aiemmin oli sitä mieltä ettei koskaan halua lapsia mutta minun tapaamiseni muutti suhtautumisen :)

 

Eilen se kysyi pitääkö meidän tilata joku vauvalehti :D Että aika innoissaan tuntuu olevan, ja suunnittelee jo mitä kaikkea aikoo sitten tehdä mua auttaakseen jos tullaan raskaaksi <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies ei vielä ole yhtä innoissaan kuin minä, lähinnä hirvittää :girl_impossible: Yritys aloitetaan syksyllä, ja ajatus on vielä aika uusi joten eipä se ihme ole. Mutta kyllä se siitä sopeutuu ja varmasti innostuu itsekin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rakas aviomieheni mietti pitkään ja hartaasti tätä aihetta. Yrityksen aloittamiseen meni varmaan noin vuosi..

Tai no, olihan sitä keskustelua jo aikaisemminkin monen vuoden ajan.

Sovimme noin vuosi sitten keväällä, että tammikuusta eteenpäin alkaa yritys.

Höperönä tuo kai minua pitää, varsinkin kun mielialani pomppii laidasta laitaan - epätoivosta toivoon ja niin edespäin.

Kun minulla meinaa toivo loppua, mies luo uutta toivoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli tässä mieleen miehen kommentti koskien sitä kun sitten joskus toivottavasti olen raskaana. Sanoi ettei voi päästää mua silmistään kun olen raskaana koska jotain voi tapahtua mulle tai vauvalle, eikä voi sitten olla auttamassa. :girl_in_love: Mua vaan alkoi naurattamaan toi kommentti. Meinaakohan se sit lopettaa työnteon ja alkaa mun kokopäivä bodyguardiksi ja tulla töihinkin kassalle viereen seisomaan ja tarkkailemaan mun vointia?? Ja sit jos vaikka meinaan kompastua niin heti soittaa ambulanssia.. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kuumeilen kovaa - mies jarruttelee intoani girl_haha.gif Tasapaino säilyy, mutta on kyllä täysillä mukana projektissa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitä kauemmin aikaa on kulunut, niin sitä enemmän miehenkin vauvainnostus on kasvanut. ;-) Kyllä meillä silti minulla on ehdottomasti se suurempi vauvakuume! :D Kiitoksia siitä miehelleni, että on jaksanut kantaa Vauva-lehtiä kaupasta kotiin ja on tiiviisti mukana lapsettomuushoidoissa! <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kummallakin sellainen järkiperäinen fiilis tästä vauva-asiasta. Olemme vasta jättäneet ehkäisyn pois, eikä vauvakuume ole varsinaisesti päällä. Olemme tätä päätöstä odottaneet sen kymmenisen vuotta ja nyt on oikeastaan aika rento olo kummallakin. Lapsi saa tulla ja on toivottu, mutta emme varsinaisesti vielä yritä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olisin ollut valmis jo viime syksynä, mutta mies ei vielä halunnut jättää ehkäisyä pois. En olisi silloin uskonut, että näin pian suostuisi, mutta näköjään kannatti antaa sen rauhassa miettiä asioita :girl_wink: Molemmat ollaan ihan jalat maassa meiningillä, eikä edes kovin usein puhuta koko asiasta :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla oli aivan hirveä kuume jo ennen meidän poikaa (syntyi elokuussa 09) mutta nyt se vasta kuumottaakin! Heti synnytyksen jälkeen rupesin haaveilemaan toisesta. Raskaus aika oli ihanaa. Vauva aika on ihanaa! Olen yrittänyt ajatella että kyllä se tästä helpottaa mutta ei. Mieheni ei vielä halua toista lasta. Sanoo ettei ole varaa.. Kierukka pitäisi laittaa ensi kuussa.. inhottaa ajatuskin. Mutta enpä halua lasta tehdä jos toinen ei ole mukana 100%..

 

Ymmärrän hyvin mistä puhut! :) Täällä ihan sama tilanne.. :) Mutta enää 1v ja 2kk niin aletaan mahd. yrittää kolmosta :girl_in_love: Tahdotaan kuitenkin että kuopus olis vauvan syntymän aikoihin jo vähän vanhempi ja omatoimisempi.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now