Raskaaksi yli 40v

[Guest Elina]

Ei nuorempi välttämättä ole sen terveempi, mutta tietyllä tavalla myöhemmin elämässä raskautuvalla on entistä suurempi vastuu omasta terveydestään myös lastensa näkökulmasta.

 

Valitettavasti meidät päivät on täällä joku päättänyt, omalla isälläni niitä kesti 49 vuotiaaksi saakka vaikka saikin minut 34 vuotiaana. Terve kuin pukki, mutta sydän pysähtyi täysin yllättäen. Hyvä ystäväni menetti miehensä kolarissa 6 viikkoa ennen laskettua aikaa, eli tämä hänen lapsensa ei ehtinyt koskaan näkemään 28 vuotiasta isäänsä.

 

Toki terveydestä kannattaa huolehtia, ihan minkä ikäisen tahansa, mutta se ei mielestäni ole syy siihen miksi yli 40v ei voisi haaveilla vielä lapsesta.

[J A W]

Ei minustakaan ole este lapsille, mutta näen kyllä myös sen pointin, että vanhemmuus tällä iällä tuo tietynlaisen velvoitteen tai motivaation pitää itsestään huolta. Minä ja mies ollaan neljänkympin molemmin puolin - kun lapset on kaksikymppisiä, me ollaan siis melkein eläkeiässä. Kyllä se on ainakin mut pistänyt jo miettimään, että haluan *nyt* jo pitää vähän huolta siitä, että jaksetaan silloin. Varmuuttahan näistä asioista ei mitenkään saa, mutta todennäköisyyksiin voi kuitenkin vaikuttaa.

[Guest Jaana Henriksson]

Vuosia ajattelin, että minusta ei äidiksi ole. Olen hyvä haltijakummi ja ystävä, sekä erinomainen luotettava lastenvahti. Nyt se iski kuin kuuma kivi taivaasta, minusta voisi sittenkin tulla äiti. Ikää on loppuvuodesta 2012 tasan 41, aiempia raskauksia, abortteja, tms. ei ole. Kierto säännöllinen ja toimiva, hormonikierukka lähtee pois ensi viikolla. Reilu vuosi sitten kävin muissa merkeissä alapään perusteellisessa ultrassa ja lääkäri moitti munasarjoja entisen elämän tupakoinnin vuoksi. Mutta jos kierto kipuineen toimii, onko meillä syytä huoleen? Seksielämä on tehokasta, lapsia ei ole ennestään kumppanillakaan, joka tänä syksynä saavuttaa 43:n vuoden iän.

 

Miten riskaabelia toiveeni on? Olen valmis kaikkiin testeihin ja mahdolliseen keskeytykseen huonojen uutisten myötä, mihinkään hedelmöityshoitoihin en aio lähteä, vaan yritän luomuna ja jollei onnaa, keskityn rakkaisiin haltijakummilaåsiii jatkossakin.

 

Kaikista kommenteista kiitollisena,

 

Anemone71

[malher]

-pois-

Edited March 19, 2013 by malher

[Guest Katriina]

Olen itse nyt pian 42-vuotias ja saanut juuri ihanan ilouutisen, että saamme näillä näkymin perheeseemme vielä neljännen lapsen. Aikaisemmat raskaudet ja synnytykset ovat olleet ollessani 37v, 39v ja melkein 41v. Raskaudet ja synnytykset ovat sujuneet oikein hyvin, ilman mitään poikkeavaa.

 

Mielestäni liian helposti ja yksiselitteisesti katsotaan, että jos ikää on 35+, kaikki ongelmat johtuvat ikävuosista. Tiedän itse useamman, joilla kaikki on iästä huolimatta mennyt hyvin ja vastaavasti nuoria odottajia, joilla on ollut vaikka mitä ongelmia. Ja vallan hyvinhän saman ihmisen eri raskaudet voivat poiketa toisistaan paljonkin.

 

Olennaista on mielestäni odottajan oma fyysinen terveys ja kunto, ei niinkään ikä. Aika hyvinhän luonto hoitaa asian niin, että sitten ei enää raskaudu, kun ikää tai muuta on liikaa. Eri asia on, jos raskautuminen ei ole luomua - hoidoilla voidaan tietty saada aikaan raskaus, joka ei enää luonnostaan alkaisi ja se tietysti tuo omat riskinsä.

 

Riskejä on aina, jokaisessa raskaudessa ja jokaisessa synnytyksessä. Ja jokaisessa päivässä ilman raskautta ja synnytystäkin. Jos ei ole valmis ottamaan mitään riskejä, voi jäädä paljosta paitsi. Aina kuitenkin on suuri mahdollisuus, että kaikki menee enemmän, kuin hyvin.

 

Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta itse olen sitä mieltä, että ainakin minulle ikä on tuonut vakautta ja varmuutta, on pysyvä työ, pysyvä koti, vakaa tulotaso ja yli 20 v yhdessä puolison kanssa. Sanoisin, että elämänkokemus osaltaan helpottaa perhe-elämää ja nyt osaa nauttia ajasta lasten kanssa ja antaa heille kaikkensa, kun omat menot eivät enää ole niin tärkeitä.

 

Tietysti on ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito on jäänyt vähemmälle tai kokonaan, kun he eivät elä samanlaista arkea tässä elämänvaiheessa.harmi tietysti, mutta onneksi on löytynyt myös paljon uusia ihania ystäviä, joiden kanssa jakaa näitä lapsiperheen juttujakin.

[Guest tiutiu]

Täällä maailman onnellisin 4. lasta odottava 38v äiti. Lapsen synnyttyä siis 39v. Koen olevani 29v joten ikääni en murehdi. Mielestäni 60v on tänäpäivänä vielä nuori. Keski-ikä nousee. Kaikki on mennyt hyvin eikä minkäänlaisia oireita ole ollut. Kolmivuorotöitä teen ja odottelen päivä kerrallaan ja toivon kaiken menevän hyvin loppuun asti.

[Paapu]

Mun äiti sai kaksoset 46-vuotiaana (edelliset lapset saanut 21, 22 ja 30-vuotiaana) ja raskaus oli aika vaikea. Oli ennenaikaisia supistuksia ja rv. 32. puhkesi paha toksemia, jonka takia kiireellinen sektio. Muuten kaikki on mennyt tosi hyvin ja äiti jaksaa naperoiden kanssa kuin kuka tahansa nuorempikin, ellei jopa paremmin

[Guest old lady]

Minä sain esikoiseni 30 vuotiaana, viidennen 40 vuotiaana, ja nyt odotan seitsemättä, ikää on 43v. Tämän raskauden aikana olen erityisesti havahtunut siihen, että omasta(kin) hyvinvoinnista täytyy pitää huolta. Vaikka pitkäikäistä sukua olenkin, tiedän, ettei se pitkä ikä, eikä varsinkaan terveys, ole itsestäänselvyys. Isovanhempanikin pitivät huolta kunnostaan vielä vanhoilla päivilläänkin.

[pipa]

Voisin taas ketjunalottajana päivittää tilannetta. Äidin synnytys käynnistettiin juuri ennen rv39 koska lapsi ei enää kasvanut kohdussa moneen viikkoon. Synnytys meni sectiolla, kun huomattiin että alatiesynnytys ei onnistu ja syykin löytyi napanuorasta joka oli vain 10cm pitkä. Poika syntyi 2300g ja senttejä en muista. Istukka ei siis enää toiminut. Vauva oli kuitenkin todella hyvinvoiva ja kasvoi reippaasti. Meidän kuopuksien ikäero on vain pariviikkoa ( mun poikani on siis vanhempi) ja äitini poika on nykyään paljon isompi ja pidempi poika ja kaikki pieneksi menneet vaatteet tulevat meidän kuopukselle

 

Äiti on nykyään 48v ja tuskailee välillä ikäänsä. Äiti on jatkanut baarihommia jotka ovat vieläkin yöpainotteisia vuoroja. Poika on kaikenlisäksi aika haastava mutta äiti on kyllä hoitanut lasta hyvin hemmotellen ja käytännössä lapsella ei ole rajoja lainkaan. Äitini menee pojan kanssa missä aita on matalin. Olen järkyttynyt välillä miten hän antaa kaikista asioista periksi lapselle, koska minun lapsuudessani äitini oli tiukka kasvattaja. Etenkin syöminen on lapsella ihan järkkyä. Syö mikä maistuu, eli maito ja herkut. Poika on siis 2v nykyään. Äiti valittaa kun lapsi ei syö lainkaan ruokaa ja sanoo antavansa vaikka herkkuja, että poika saisi edes jotain ravintoa mutta todellisuudessa poika on oppinut tavoille ja tietää miten herkkuja saadaan. Meillä nimittäin poika osaa syödä oikein mallikkaasti, koska poika selkeästi tietää että meillä on rajat asioilla. Äidin luona poika on perheen pomo ja hän hallitsee perheen arkea. Tätä on välillä oikeasti todella kammottavaa katsella.

 

Tiedä sitten millaista se elämä on kun poika saavuttaa teini-iän.

[fredina]

Minun aitini oli 41-vuotias minut saadessaan ja 42-vuotias sisarukseni syntyessä,  Raskausdiabetes puhkesi minun kohdalla eikä kunnolla ehtinyt parantua kun tuli uudelleen raskaaksi, toisen raskauden jälkeen tuli muitakin terveydellisiä ongelmia ja diabetes ei parantunut ja diagnosoitiin kakkostyyppiseksi. Terveys ei toipunut hänellä koskaan näistä raskauksista. Pienestä asti meidän äiti on ollut erilaisissa kuntoutuksissa pitkiäkin aikoja ja jäi olessani ala-asteella jo sairaseläkkeelle. Itse on sanonut että olisi ollut parempi jos lapset olisi tullut aikaisemmin. Lapsuuteni oli erittäin onnellinen äidin sairastelusta huolimatta, mutta kyllä sen jo tiedosti pienestä asti että äiti ei jaksanut leikkiä meidän kanssa ja oli muutenkin erilainen kuin kavereiden "terveet ja nuoret" äidit.

[Jasmin's dream]

Kiintoisa ketju. Itse olen 40 vuotias ja vauvan yrittäminen menossa. Lapsia on ennestään, mutta edellisestä kerrasta on jo yli kymmenen vuotta. En kuitenkaan usko ikäni vaikuttavan mihinkään muuhun kuin siihen, että raskaaksi tuleminen voi olla vaikeampaa kuin aiemmin. Toki riskit esim. downin synrooman suhteen ovat kasvaneet, ja niitä on syytä seuloa, mutta muuten en koe, että esim. fysiikaltani olisin mitenkään erilainen kuin viime raskauksissani. Väsy en sen helpommin kuin ennenkään, enkä koe itseäni muutenkaan läheskään ikäisekseni. Ja nyt kun pääsin näin sanomasta, alkaa tietysti suonikohjuja pukata kinttuihin heti raskaustestin näytettyä plussaa. 

 

Mutta lupaan tulla tänne syömään sanani, jos aihetta tulee.