pipa

Raskaaksi yli 40v

36 posts in this topic

Mua kiinnostaisi tietää omakohtaisia kokemuksia raskaudesta, kun ikää on yli 40 vuotta.

Oliko millaisia ongelmia tai oliko lainkaan? Mitä riskejä raskaudessa on kun ikää äidillä on jo enemmän?

 

Nykyään on kuitenkin jo aika normaalia saada nelikymppisenä vauvoja mutta riskit on kuitenkin tavallista suuremmat, kuin 20-30vuotiaalla naisella. Haluan siis ihan keskustelua tästä aiheesta ja miten äidit on jaksaneet odotus ajan, oliko se vaikeampaa jos on ennenstään lapsia? Miten on jaksanut fyysisesti ja henkisesti synnytyksen jälkeen?

 

Myös kaikkien muidenkin ajatukset kiinnostavat vaikka et olisikaan nelikymppinen äiti.

 

Sain tänään tietää äidiltäni että hän on raskaana ja viikkoja on vielä hyvin vähän. Äiti on 45v mutta taitaa olla kuitenkin suhteellisen perusterve nainen. Selän kanssa on ollut ongelmia jo pidemmän aikaa, eli se saattaisi tulla hyvinkin suureksi ongelmaksi raskauden edettyä ja mahan ollessa iso.

 

Kaikki kokemukset ja ajatukset tänne!!

Edited by pipa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yks sukulainen on saanut 2 lasta täytettyään 40. Molempien kohdalla hän kävi kaikissa mahdollisissa seuloissa mitä iän vuoksi pääsi otattamaaan. Molemmat raskaudet ovat menneet hänellä hyvin, synnytykset sitten taas eivät. Hänellä on nyt siis 4 lasta, joista vanhin on täysi-ikäinen ja toisiksi vanhin 15-vuotias. Heidän synnytyksensä menivät todella hyvin ja helposti, sekä alateitse 90-luvulla. Nyt 2-uusinta lasta ovat syntyneet sektiolla, koska hänen kohtunsa repesi osittain nykyään 3-vuotiaan synnytyksessä. Tämä johtui ilmeisesti lapsen koosta, joka oli n. kilon painavampi kuin 2 ensimmäistä lasta. Iällä ei tietääkseni ollut sen kanssa mitään tekemistä. Kuopus ilmeisesti leikattiin kohdun repeämisestä tulleesta synnytyspelosta (ainakin näin olen ymmärtänyt).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huh, hurjia uutisia pipa! :o

Mut mun äiti oli 40v ku viimesin meistä synty, ja ei hällä ollut raskaudessa sen enempää ongelmia kuin muissakaan ja synnytys oli maailman helpoin kun 4 meitä oli jo ennestään :rolleyes: Ainoo vaan että vauva oli pienin meistä kaikista, tiedä sitten mistä se johtu, siitä vähän oltiin huolissaan, mutta ihan normi tuo teinisisko näyttäis olevan ;)

 

Ehkä enemmän on huomannut itse tuossa äidin jaksamisessa, että ei sillä tavalla jaksa enää olla niin "äiti", että vähän tuppaa menee sieltä mistä aita on matalin... :unsure: Jos saan näin sanoa.

 

Niin, oli kyllä siinä mielessä lapsenhoito ehkä helpompaa kun meidän ensimmäisten kohdalla kun me oltiin jo sen verran vanhempia että meitä saattoi hyvin käyttää lapsenvahteina ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun anoppi sai lapsen nelikymppisenä kolmisen vuotta sitten. Raskaus alkoi ekasta yrityskierrosta ja sujui hyvin, kuten myös synnytys. Lapsi on ihan "normaali". :) Ehkä vähän huomaa, että vauvan ja isommankin lapsen hoitaminen meinaa olla rankkaa, vähäiset yöunet ja sen sellaiset. Mutta mielestäni ovat silti pärjänneet ihan hyvin siinä missä nuoremmatkin vanhemmat. Ja kyllä huomaa, että lapseen suhtaudutaan rauhallisesti ja varmoin ottein, ehkä iällä saattaa olla siinäkin jotain tekemistä.

 

Toista lasta yrittivät aika pian ja raskaus alkoikin, mutta meni sitten kesken rv8. Anoppi tulkitsi sen merkiksi, että ikää on liikaa, eivätkä yrittäneet sitten enää uudestaan.

 

Itseä mietityttää lähinnä se, että tän lapsen tullessa täysi-ikäiseksi vanhemmat on sitten jo kuuskymppisiä...

Edited by Molly

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä sain esikoiseni huhtikuussa nelikymppisenä. Raskausmyrkytys oli, mutta siihen vaikutti myös runsas ylipaino ja verenpainetauti. Selkävaivoja oli ihan samalla tavalla kun ilman vauvamassuakin (suht runsaasti, työperäistä), eivät siis hirveästi pahentuneet kun käytti asianomaisia tukia ym. helpotusta. Vauva voi erinomaisesti, synnytys oli ok ja vauvan hoitamisessa ei ongelmaa.

 

Molly, on kuuskymppisiä ja kuuskymppisiä. Ikä on vain numeroita.....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen aihepiiri, enkä malta olla vastaamatta. Hyvä ystäväni sai vuosi sitten 43-vuotiaana esikoisensa ja ovat selvinneet kyllä tytön kanssa kuten kuka tahansa nuorempi. Väittäisin, että jopa paremmin kuin moni muu. Tuntuu, että osaavat arvostaa lasta eri tavalla ja rauhallisuutta ja malttia on jo kertynyt ja nyt voi panostaa täysillä vauvaan. Myös raskausaika ja synnytys sujuivat ongelmitta. Ainoastaan ystäväni harmittelee ikäänsä siinä mielessä, että jos olisi ymmärtänyt aiemmin "alkaa lapsentekoon" siunaantuisi sisarus ehkä helpommin :)

 

Tottakai riskit monessa suhteessa kasvavat synnyttäjän iän kasvaessa, se on tietysti tosiasia. Lapsen kanssa pärjääminen sen sijaan taitaa olla enemmän muista tekijöistä kuin iästä kiinni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua juurikin pelottaa äidin puolesta, että ehkä hänellä on suurempi todennäköisyys saada km ja downlapsi. Toisaalta tässä naapurissakin asuu äitiä kaksi vuotta nuorempi äiti joka synnytti viimeisimmän lapsukaisen toukokuussa ( me aiheutettiin niille vauvakuume :rolleyes: ) ja kaikki meni oikein hienosti. Kuulema oli alussa kuitenkin veristä vuotoa mutta beibi on oikein hyvinvoiva ja terve lapsukainen.

 

Äidin jaksamisestakaan en ole toisaalta niin huolissani, koska hänen työnsä on jo niin rankkaa ja todella harvoin vapaata. Eli voisin melkein kuvitella, että äiti suorastaan nauttisi kotona oleskelusta. Toisaalta äiti kärsii myöskin jonkin sorttista uniongelmista mutta uskon sen aiheuttaneen juurikin myöhäiset työvuorot baarissa.

 

Saako yli nelikymppiset äidit esim. enemmän ultrakäyntejä ja neuvolakäyntejä?

Onko siis raskaudenseuranta tarkempaa, kuin nuoremmilla odottajilla?

 

Mä niin toivoisin, että kaikki menisi hyvin ja saisin itselleni kauan toivotun sisaren :lol::rolleyes:

Mutta onhan se aika friikkiä odottaa äidin kanssa samaa aikaa toista lasta ( mulla LA on heinäkuun lopussa ja äidillä elokuun lopussa) :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma äitini sai viimeisimmän lapsukaisen 43-vuotiaana. Raskauden aikana oli enemmän neuvolakäyntejä kuin normaalisti ja äiti sai myöskin esim. lapsivesipunktion automaattisesti. Pikkuveljeni syntyi siis täysin terveenä ja on sitä yhäkin. :) Vauva syntyi suunnitellulla sektiolla joka oli varattu jo kuukausi etukäteen, koska äitini ei katsottu olevan järkevää synnyttää alateitse, etenkin kun sieltä on jo neljä tullut ennen tätä viimeisintä.

 

Ja tuosta yhtäaikaa odotuksesta, että meidän perheessä minun siskoillani oli jo yhteensä kolme lasta ennen tuota äitini raskautta ja siskoni odotti sitten vielä yhtäaikaa äipän kanssa, eikä siinä ollut lopulta mitään friikkiä. :D Vaikka ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Ennemmin sitä odottaa odottavansa yhtäaikaa vaikka siskon kanssa (kuten minä itse nyt) kuin äitinsä!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Molly, on kuuskymppisiä ja kuuskymppisiä. Ikä on vain numeroita.....

Totta. Mutta silti tämä ikäasia oli ensimmäinen, mikä mulle tuli mieleen ja mietitytti/mietityttää. Ihmiset on erilaisia ja voihan olla, että lapsi pitääkin nuorekkaampana. Ja taas toisaalta, miksi pitäisi olla nuorekas? Eli siis, ajatuksia herättää, ketään en tuomitse. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun äiti oli 43 kun minä synnyin ja kaikki oli mennyt oikein hyvin ja suht normaali minusta on tullut :rolleyes:

 

Naapurissa on myös täti joka sai viimeisimmän 50-vuotiaana ja hänellä oli mennyt myös kaikki hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun äiti oli 42 kun mä synnyin ja mua ei ole koskaan haitannut äitini ikä. Mä en osaa edes ajatella että siinä olis jotain outoa, että mun äiti on nyt yli 70 kun mä oon vähän vajaa 30.... :)

Myös mun kohdalla oli äidin raskaus mennyt hyvin, oli myös päässyt lapsivesipunktioon ja muutenkin oli hyvin seurattu. Ihan normaali mä kaikesta huolimatta olen! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun vanhemmat olivat 38 ja 40 kun minä synnyin ja ne aina sanoivat, että pieni lapsi piti heidät pidempään nuorena. Meidän äidillä oli lopulta 35 vuotta alaikäinen lapsi kodissaan eli ei siinä ollut varaa päästää itseään kalkkeutumaan. Ainoa mitä se sanoi, niin nelikymppisen naamasta yövalvomiset näkyivät kun parikymppisenä veljen ollessa pieni ei tuota ongelmaa ollut. Siellä se tosin edelleen painaa pihalla pulkkamäessä veljen lapsien kanssa ja ikä alkaa olla lähempänä 70 vuotta kuin 60 vuotta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä äiti sai tänä keväänä tytön, ikää äitillä on 40 v. Meni tosi hyvin odotus, ilman sen kummempia vaivoja. Sairaslomalla oli aika paljon, mutta johtui täysin siitä, että on niiin ruumiillinen työ, eikä hommia pysty pahemmin helpottaa. Kävi JOKA päivä vähintään yhdellä, joskus kahdella puolen tunnin mittaisella lenkillä koko raskauden ajan. Tarkoittaa siis sitä, että kävi vielä edellisenä iltapäivänä lenkillä, kun sitten seuraavana yönä tuli lähtö synnyttämään. Myös kuntosalilla kävi. Ihan viimeisillä viikoilla vielä souteli soutulaitteella salilla ihmisten ihmettelevien katseiden alla.

Muistan muuten joskus laittaneeni hänelle jotain viestiä, kun hän oli ihan viimeisimmillään ja vastauksena tuli jotain tämän tyylistä; "joo, mä just täällä hypin kymmenettä kertaa portaita ylös ja alas, jos vaikka synnytys käynnistyis.." :D:D Piti ihan jo itse hänelle sanoa, että et nyt hypi, kun olet yksin siellä kotona :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on mielenkiintoinen ketju lukea, vaikka mitään erityisiä omia kokemuksia ei olekaan. Kommentit vaan vahvistaa sitä ajatusta, mikä mulla oli ennestään. Ikä on tosiaan pitkälti numeroita. Jotkut ihmiset on huonossa kunnossa jo 3-kymppisinä pidettyään itsestään huonosti huolta ja sit taas on erittäin jaksavia 4- ja 5-kymppisiä; myös siinä mielessä, että kotona on pikkunen vauva. Ja Rilla kirjoitti musta tosi kauniisti, kun kirjoitti, että ne aina sanoivat, että pieni lapsi piti heidät pidempään nuorena. Varmasti niin totta! Niin joo - saihan mun sedän vaimo kaksi nuorintaan yli 40 vuoden iässä ja lapset on iloisia, terveitä ja kasvavat hyvin. Ylimääräisistä kontrolleista en ole kehdannut kysellä, vaikka varmaan niistä mielellään kerrottaisiinkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun äiti on 48 ja odottaa :) Ihan yllätyksenä tuli raskaus hänelle ja meille kaikille. Hän sai kyllä edellisen lapsen 43-vuotiaana, jolloin kaikki sujui täysin mallikelpoisesti. Mutta silti tuo oli iso yllätys. Tähän mennessä kaikki mennyt hyvin, enää muutama kuukausi laskettuun aikaan. Äiti on fyysisesti hyväkuntoinen, nuorekas ja täysin terve. Hän syö myös terveellisesti, joten eiköhän kaikki mene ihan ok:sti.

 

Tosi hassulta tuntuu saada vielä pikkusisarus, mutta mukavalla tavalla hassulta! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun äiti on saanut mut 43-vuotiaana ja isä on suurinpiirtein samaa ikäluokkaa. Raskausaika kuulemma meni tosi hyvin, neuvolakäyntejä oli enemmän ja kaikki seulat ja lapsivesipunktio tuli automaattisesti. Porukat oli yrittäneet mua parikymmentä vuotta, joten vauva-aika oli mennyt vaan ihastellessa ja ihmetellessä.

 

Samaa sanovat munkin vanhemmat, että ovat pysyneet paljon ikäistään nuoremman oloisena mun vuoksi. Äiti näyttää varmaan kymmenisen vuotta ikäistään nuoremmaltakin. :) Isällä on vuoden vanhempi veli, jolla on jo lapsenlapsenlapsia siinä missä minä odotan nyt esikoistani. Mun serkut on aika pitkälle 40-50 vuotiaita ja ite oon 28-v. :)

 

Omalta kantilta ajateltuna oikeastaan joskus kouluikäisenä vanhempien ikä kävi aika selkeästi ilmi ja että meidän väliltä puuttuu yks sukupolvi. Äidin vaihdevuodet osuivat just samaan saumaan mun pahemmin teini-iän kans ja silloin kyllä otettiin tosi tulisesti yhteen. Iskä on sairastellut pari kertaa vakavasti ja muistan miten varsinkin pienempänä oli siitä surullinen, että äiti on saanut olla isän kanssa kauemmin kuin minä jos isä kuolee.

Lastenlapsia meillä on ootettu siitä saakka ku toin ekan poikakaverin kotiin näytille 18-v. Sen jälkeen poikakaverit on ehtineet muutaman kerrankin vaihtumaan ja isälle varsinkin on meinannut iskeä epätoivo ehtiikö hän ikinä näkemään mun lapsia. Nythän tämä näyttäis jo ihan hyvältä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äitini oli 42-vuotias kun sai minut ja kaikki sujui kuulema aivan normaalisti! Ja se ikäkin on vain numeroita. Oma äitini on nyt päälle kuusikymppinen, mutta yhtä nuorekas kuin muutkin omaikäisteni äidit! Ja sainhan kaupan päälle reilusti vanhemman siskon, joka on osoittanut oikein käteväksi. ;):lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päivitystä mun äidin tilanteesta.

 

Äidin raskaus on viikolla 30 ja aika vaikea. Äidillä alkoi puolessa välissä raskautta hengitysvaikeudet aina liikkuessa. Fyysinen liikkuminen saa äidin hengästymään ja pahoinvointiseksi, vaikka liikkuisi kuinka hitaasti niin äiti sanoo että tuntuu kuin olisi juossut maratonia ja jalat painaa kuin lyijyt. Lääkärit on yrittänyt tutkia äidin oireita mutta mitään ei ole selvinnyt.

 

Mä epäilen että kyllä ikä on tähän raskauteen vaikuttanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äitini oli 44-vuotias syntyessäni, eli raskaaksitullessaan hänellä oli ikää 43 vuotta. Lapsivesipunktioon hän siis sai kutsun automaattisesti, ja pohjukaissuolen tukkeumaa lukuun ottamatta minusta tuli ihan terve muksu. ;) No, tokihan meillä on yksi sukupolvi tässä välissä, ja se tekee kommunikoinnista joskus hankalaa, mutta hyvä äiti äitini on ollut ja ihan asiallisen aikuisen minusta kasvattanut. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun äitini sai minut, iltatähtensä ja neljännen lapsensa 42-vuotiaana, eikä minusta sen omituisempaa tullut kuin noista muistakaan, nuorena saaduista sisaruksista.;)

 

En ota kantaa siihen, kuinka vanhana lapsia vielä kannattaa yrittää, sillä tämä asia jokaisen on aivan itse harkittava omalta kohdaltaan. Luontoäiti on asettanut takarajan vaihdevuosiin; sitä ennen päätös on oma.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olipa mukavaa lukea siitä millaista on lapsen kannalta kun omat vanhemmat ovat iäkkäämpiä, sitä olen aika paljon miettinyt. Itsellä on nyt 3 kk vanha poika ja olen 42 v. Raskaus sujui hyvin vaikka alkuajan pahoinvointi ei ollut mukavaa. Peruskunto mulla oli hyvä jo ennen raskautta (harrastin lenkkeilyä, puolimaratoneja, ja pyöräilin työmatkat, 13 km/päivä) ja pari päivää sitten kävin ekalla hölkkälenkillä synnytyksen jälkeen, hyvältä tuntui kun olin kuitenkin kävellyt kohtuullisen paljon siitä lähtien kun vauva oli viikon ikäinen. Synnytys kesti pitkään ja tuntui rankalta vaikka loppujen lopuksi sain vain pienen repeämän emättimeen, vaivaa oli lähinnä runsaasta turvotuksesta ja lihaskivuista synnytyksen jälkeen, synnytys olis luultavasti ollut helpompaa nuorempana. Painoa mulla on enää kolme kiloa enemmän kuin ennen raskautta ja vatsa on hiukan pyöreämpi ja taikinamaisempi kuin ennen, mutta en saanut edes raskausarpia, taidan olla onnekas. Vaikka joudun pari kertaa yössä imettämään niin koen olevani virkeämpi kuin töissä ollessa, nythän voi aamulla nukkua pidempään kun ei tartte mennä töihin. Vauva on onneksi terve ja helppo tapaus, itkee vaan nälästä ja se loppuu heti kun saa maitoa, imetys on sujunut hyvin alkuhankaluuksien jälkeen, nyt kun molemmat osaamme tämän homman. Olen tosi onnellinen, tyytyväinen kun saan olla rauhassa kotona ja keskittyä vauvaan enkä kokea työstressiä, olen jo ehtinyt niin pitkään olla työelämässä, niin tämä tuntuu siltä kuin olisin vuorotteluvapaalla ja saan tehdä melkein mitä haluan, tietenkin vauvan huomioonottaen. Varmaan sitten on kyllä rankempaa kun tämä poikaa ryhtyy liikkumaan ja varsinkin sitten kun on aika palata töihin ja töiden jälkeen "täytyy" huolehtia pienestä lapsesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olipas kiva lukea kokemuksista, kun olen miettinyt ja pähkäillyt ainakin vuoden verran "yrittääkö" vielä lasta, kun vaihdevuodet jo kolkuttelevat lähellä... Sitä miettii jaksaako, jos saisi vielä vauvan ja tulisiko terve lapsi, mutta vanhemmat odottajat ovat tarkemmassa syynissä, joten se asia ei kaiherra enää, mutta se jaksaminen onkin toinen juttu. On jo kaksi tyttöä, joiden ikäero on 11 vuotta, ja nyt tulisi 9-10v. ikäeroa nuoremman kanssa :dancegirl:

Kummatkin tyttäret toivovat äidin vielä tekevän yhden lapsen... Rakastan lapsiani ja tuntuu, että yhdelle olisi vielä tilaa sydämessä ja ehkä minulla olisi paljon annettavaa vielä yhdelle lapselle, kun ajatus ei millään poistu takaraivosta :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen tainnut turista tästä aiemminkin, mutta sanoisin, että tärkein asia tässä, kuten muussakin vanhemmuudessa, on omasta terveydestä huolehtiminen. Omat vanhempani olivat pientä vaille 37 (äiti) ja 39 (isä), kun synnyin ja lopputuloksena on ollut kohtalaisen kova ja ajoittain konkreettinen vanhempien menettämisen pelko parikymppisestä lähtien, kun molempien terveys on reistannut sydän- ja verisuonitautien (mm. sukua vaivaavien aivoverenkiertohäiriöt) kanssa.

 

Ei nuorempi välttämättä ole sen terveempi, mutta tietyllä tavalla myöhemmin elämässä raskautuvalla on entistä suurempi vastuu omasta terveydestään myös lastensa näkökulmasta. Tuttavan isä oli yli 50-vuotias tuttavani ja tämän kahden siskon syntyessä n. 30 vuotta sitten ja nykytilanne on sikäli hankala, että isää on elvytetty jo useita kertoja ja todennäköisyys nähdä omat lapsenlapset näyttää huonommalta viikko viikolta.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

40-kymppinen ja toista kertaa raskaana, hyvin alussa vielä tosin. Ensimmäinen lapseni on 13-vuotias :) Itselläni ja siskollani on ikäeroa 11 vuotta ja ollaan toistemme parhaat kaverit. Elämää on ehtinyt nähdä ja saanut tulla ja mennä ja taloudellinenkin tilanne on vakaa. En koe olevani vielä liian vanha :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now