curly

Mikä pelottaa?

203 posts in this topic

Pelkään, että rakkailleni sattuisi jotain. Se ois kaikkein pahinta! Lisäksi välillä pelkään, että itselleni sattuu jotain ikävää.

 

Pelkään myös kaikkea limaista... kuten käärmeitä, kaloja, sammakoita... yök ja apua!!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkään myös kaikkea limaista... kuten käärmeitä

Tietoisku: Käärmeet eivät ole lainkaan limaisia vaan niiden iho on täysin kuiva. Kylmä ehkä, ympäristön lämpötilasta riippuen, mutta kuiva.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä pelkään laivalla oloa. Kuullostaa tyhmälle koska en pelkää vettä mutta pelkään laivalla oloa sen takia että yöllä kun olen nukkumassa niin laiva uppoaa. Jo jos onnituisin selviämään panikoivista ihmisistä niin mitä luultavimmin en pääsisi kuitenkaan pelastusveneeseen vaan joutuisin pimeään, kylmään, mereen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eniten pelottaa se, että rakkaille (perheelle, lapsille tai ystäville) tapahtuisi jotain pahaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Syvä pelko: raskaus olisi epänormaali, vauva syntyisi sairaana, vauva menehtyisi, en osaa olla äiti/olen huono äiti

 

Pinnallinen pelko: saan finnejä selkään, DD-rinnoista tulee ZZ-rintoja, kroppa ei palaudu raskaudesta ja oon loppuelämäni norsun kokoinen.

 

Näin mulla :D

*siis rv 7 alkamassa...

Edited by annelielli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkään, että menetän rakkaimpia läheisiäni. Toisinaan pelkään, että sairastun itse vakavasti enkä ehdi elää.

 

Muistan, miten joskus pimeällä pelkäsin sitä, että jostain puskasta hyökkää joku ja raiskaa mut. Sen jälkeen, kun koulussani ammuttiin, olen alkanut pelkäämään sitä, että joku hullu tappaa mut pimeällä. Sama se millä tavalla, puukolla, ampuen, lyöden tms. Nykyään myös aina esim opiskelupaikassani tai työpaikalla katson, mistä pääsen nopeasti poistumaan tilasta. Ja pidän huolen, ettei muhun ole suoraa näköyhteyttä oviaukosta, jos mahdollista.

Edited by helyes

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä pelkään eniten sitä että minulle tai miehelle tapahtuisi jotain ja lapset menettäisivät vanhemman. Varsinkin kuopuksen raskauden loppupuolella pelkäsin kuolevani raskauskomplikaatioon tai synnytykseen ja hirvitti ajatus siitä että esikoinen menettäisi äidin (hormonit...). Uskon että aikuinen kyllä selviäisi lapsen menettämisestä mutta lapsella ei ole mitään omia selviytymiskeinoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkään kuolemaa siis omaa ja läheisten, ampiaisia, korkeita paikkoja ja murtovarkaita. Siinä ne suurimmat pelot.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkään kaikista eniten sitä, että jään yksin ihan kokonaan. Pelkää paljon, että läheisille tapahtuu jotakin pahaa. Pelkään myös pimeää ja ukkosta jos olen yksin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkaan ihan kaikkea, paivasta ja mielentilasta riippuen. :D Pelkaan kaarmeita ihan jarjettomasti. Korkeita paikkoja myos. Ja kaiken maailman tauteja. Pelkaan etta itse sairastun vakavasti enka pysty hoitamaan poikaa. (Olen yksinhuoltaja.) Pelkaan laheisten sairastumista tai menehtymista. Huoh. Ihan kaikkea. Ei parane ajatella tallasia. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Korkeita paikkoja, murtovarkaita (tai yleisesti sitä fiilistä että joku tunkeutuisi omaan kotiin), syöpää, läheisten kuolemaa... En mitenkään aktiivisesti näitä mieti koko ajan, mutta tuntuu, että äidiksi tulon jälkeen nämä ovat vaan vahvistuneet. Kai se on ihan luonnollistakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä pelkään erityisesti ahtaita paikkoja. Näen kauheita painajaisia, että jään loukkuun johonkin ahtaaseen paikkaan, josta ei pääse mitenkään pois. Lisäksi pelkään murtovarkaita, kun olen yksin kotona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkään synnytystä.

 

Mutta uskon että se voi olla osa sitä että pelkää tuntemattomaa. Uskon että jos/kun? tulen raskaaksi voivat varmaan pelkopolilla auttaa tässä asiassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pimeää pelkään jos olen yksin ja annan mielikuvitukseni laukata. Eli oikeastaan pelko ei ole suoranaisesti sen pimeän pelkoa vaan sen, mitä siellä pimeässä on... Ihan hallinnassa kuitenkin tämä pelko. Suljettujen ja/tai ahtaiden tilojen pelkoa on jonkin verran, varsinkin lapsena näin parikin kertaa tukehtumiseen liittyviä painajaisia, näissä unissa vaan tukehtuva oli aina siskoni ja se johtui jotenkin siitä, etten osannutkaan auttaa siskoani vaikka olin kuvitellut turvaavani hänen hengitysilman saannin esim. avaruudessa tai ahtaassa putkessa... Lapsena ne unet oli jotenkin niin kummallisia ja samalla pelottavia. :huh:

 

Lasten saantiin liittyen nyt, kun aloitettiin yritys ihan tosissaan, tuli yhtenä iltana pelko siitä, ettei voitaisikaan saada lapsia. Yritys on siis vasta alkanut, joten pelko on aika lailla turha tässä vaiheessa, mutta entäs jos... Kyllä siinä melkein itku pääsi, kun totesin miehelle, että on niin monta paria, jotka ovat esimerkiksi yrittäneet kauemmin ja jo pelkästään sen takia ansaitsevat sen lapsen ennemmin, kai sitä jokin korkeampi voima säätelee...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen ollut jo pitkään ihan järjettömän onnellinen, ja nyt mua pelottaa, että tämä onni riistetään multa jollakin kauhealla tavalla pois. Konkreettisista asioista pelkään eniten korkeita paikkoja ja hämähäkkejä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkään ahtaita paikkoja, paniikki iskee siinä kohtaa kun on tilanne missä en pysty liikuttamaan käsiä tai jalkoja. En pidä hisseistä. Linnut pelottavat, varsinkin isohkot lentävät yksilöt (lokit. pulut) jotka tulevat aivan liian lähelle. Pelkään järvessä uimista lähinnä pohjassa kasvavien kasvien takia, kun ne koskee jalkaan uidessa ja myöskin vähän niitä kaloja.

 

Raskaudessa pelottaa yksin jääminen, että miehelle sattuisi jotain. Mies tekee reissu hommia joten kun ei muutenkaan näe joka päivä ja välillä kotimatka/ työmatkat ovat pitkiä, niin aina se vähän pelottaa jos jotain on sattunut. Toivottavasti saisi työ tilanteen muuttumaan ennen synnytystä ettei joudu laitokselle yksin menemään. Ja että edes pääsisi johonkin tulevaan ultraan mukaan!

Vielä jännittää ja pelottaa että jos jokin menee pieleen tämän raskauden kanssa. Kun kaikki vain olisi hyvin ja lapsi olisi terve!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Läheisten menettäminen on suurin, vaikka ei olekaan pinnalla jatkuvasti,

 

Lisäksi pelkään ihan hirveästi neuloja (ei ompelu, vaan niitä rokotus-lävistys jne) sekä ilotulituksia. Ristiriitaista sinänsä, koska kehossani on nyt 2 lävistystä (olisi yhteensä 5 jos en olisi kolmea ottanut pois) ja 5 tatuointia. Tatuointineulaa en pelkää samalla tavalla kun muita piikkejä, se ei satu yhtään ja ei näytäkään neulalta ollessaan koneessa kiinni, toki hermostuttaa kun istuu tuoliin, mutta ei tule hätäpaniikki ja itku, ekalla kerralla tosin tuli, mutta selvisinpä. Molempiin pelkoihin on syynä lapsuuden trauma, neuloissa en edes muista tapahtumaa, mutta pelko on tosi voimakas, pienenä raketti karkasi telineestään ja syöksyi suoraan jalkoihin, joten ei ihme jos en niistä pidä. Se pauke hermostuttaa tosi paljon ja vietän aina uudenvuoden sisätiloissa, katsellen ikkunasta raketteja.

 

Tykkään kehonkoristelusta ja aion tulevaisuudessakin hankkia lisää noita, se on tavallaan oman pelon kohtaamista ja voittamista.

 

Korkeista paikoista en isommin tykkää, alan aina miettiä mitä jos tästä putoaa. Vaikka se ei olisi mahdollista, niin silti. Hukkuminen myös hirvittää, samoin joutuminen puukotuksen uhriksi tai ylipäänsä vastaava. Entisellä asuinalueella joku hiippari kävi iltalenkillä pusikosta kimppuun ja sain tosissaan tapella että pääsin karkuun, onneksi on itsepuolustustaustaa monelta vuodelta, joten luulisi minun osaavan pistää hiipparit kuriin, ellei tyyppi iske puukkoa keuhkoon tai hyökkääjiä ole lauma.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt alkuraskaudesta huomaa pelkäävänsä keskenmenoa ja jonkun verran on tullut jo mahdollinen synnytys mieleen :o

Normaaleissa olosuhteissa pelkään sitä että jollekkin läheiselle käy jotain.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua myös pelottaa läheisten menettäminen. Mies ja sisko etenkin ovat minulle rakkaita enkä edes tahdo miettiä että mitä kaikkea voisi tapahtua. Toinen ajankohtaisempi on se että mitäs jos alan olla jo liian vanha saamaan lapsia. (No joo 30v. ei ole ikäloppu mutta kyllähän se hedelmällisyys alkaa olla jo alamäessä...)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now