Blanca

Ajatus itsestä imettämässä ahdistaa

79 posts in this topic

Kukapa nyt ei lapsensa parasta haluaisi, mutta eihän siinäkään ole mitään tolkkua, että imettää väkisin itku silmässä ja hammasta purren tai inhoa tuntien - on nimittäin helppo kuvitella, miten imetykseen liittyvät negatiiviset tunteet siirtyvät pikkuhiljaa koskemaan myös lasta - kun on olemassa ihan hyviä vaihtoehtoja!  :huh:

 

Oikeastaan pelkään imetystä enemmän kuin synnytystä, koska synnytys menee ohi tavalla tai toisella, mutta imetys vaatii sisukkuutta ja mahdollisesti pitkäänkin kestävän epämukavuuden sietämistä. Lisäksi ajatus lapsesta imemässä juuri minun tissiäni tuntuu näin etukäteen hyvin vieraalta ja oudolta, vaikka muuten pidänkin imetystä maailman luonnollisimpana asiana.

 

Olen ostanut etukäteen rintapumpun sillä ajatuksella, että vaikka imettäminen onnistuisikin, en halua että vauvan ruokkiminen on aina pelkästään minun vastuullani - ja toisaalta jos imettämisestä ei sitten kivun tai henkisen puolen takia tulekaan mitään, niin yritän edes antaa pullosta äidinmaitoa. Äidinmaidon superfoodiutta ei tietenkään käy kieltäminen ja sen takia haluan edes yrittää (imettäen tai pumpaten), mutta en aio tehdä imetyksestä mitään hyvän äitiyden mittaria ja itsetuntokysymystä. Pikkuvauva-aika on varmasti ihan tarpeeksi haastavaa ja raskasta ilman, että tekee siitä tahallaan itselleen vielä vaikeampaa, jos jokin ei yksinkertaisesti vain luonnistu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ymmärrän kyllä varsin hyvin enkä ketään ole tuomitsemassakaan huonoksi äidiksi tämän imettämättä jättämisen takia. Mutta minä vain halusin tuoda oman kantani esille, keskustelu foorumihan tämä on ja varmaan jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Näin ainakin olen ymmärtänyt. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käykääs lukemassa tuota foorumia. Siinä taas toinen äärilaita. Jos minun pitäis valita näistä jompikumpi niin sitten kyllä jättäisin varmaan vauvani imettämättä. Aika vastenmieliseltä tuntuu jos pitäisi lasta imettää yli vuosi saatikka neljä vuotiaaksi asti... huh huh ;) http://keskustelu.suomi24.fi/node/11687920

Edited by Katjab

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en varsinaisesti ahdistunut imettämisajatuksesta tai itse imettämisestä, mutta en myöskään koskaan kokenut sitä jonakin ihmeellisen ihanana äitiyden täyttymyksenä. Se oli jotakin, jonka koin velvollisuudeksi, ja hoidin siinä missä muunkin vauvanhoidon.

 

Meidän kirppumme ei kelpuuttanut pulloa eikä edes tuttia, eikä isompana meinannut millään kiinnostua kiinteistä ruuista. Niinpä imetyksestä tuli myös ainoa tapa ruokkia lapseni varsin pitkään, ja sitten jatkoin vielä (harvemmin tapahtuvaa) imetystä kun se tuntui olevan lapselle niin tärkeää. Lopetin, kun lapsi täytti kaksi vuotta, koska uuden raskauden myötä imetys alkoi tuntua epämiellyttävältä. Lopettaminen oli haikeaa monellakin tavalla, mutta sitä itse nännin imemistä en jäänyt kaipaamaan yhtään.

 

Tämä tällaisena kertomuksena, jossa imetys ei muuttunut hormonihuuruista upeaksi kokemukseksi :) Henkilökohtaisesti uskon, että imetys on yrittämisen arvoista, mutta myös uskon että lapsi ei mene rikki pulloruokinnastakaan. Imetyksen edut taitaa olla sellaisia, että ne näkyvät lähinnä tilastoissa, eli yksittäisen lapsen kohdalla ei voi sanoa että yksi ratkaisu olisi automaattisesti parempi kuin toinen.

 

Vielä yksi huomio keskusteluun. Moni pelkää olevansa kotona jumissa lapsen kanssa jos imettää. Itse koin ennemminkin niin, että imettäminen mahdollisti joustavan kulkemisen lapsen kanssa kun ruokaa oli aina saatavilla. Se ei tietenkään ole sama asia kuin omat harrastukset ym, mutta hyvin tärkeä asia kuitenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now