janiina

Miksi adoptio?

75 posts in this topic

Adoptio on valinta. Miksi suunnittelette tai olette päätyneet adoptioon?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan yritetty lasta vuosia... Kumpaakaan ei kiinnostanut mennä tutkimuksiin...

Adoptio on luonnollinen valinta meille. Kummallakin on aika monta sukulaista jotka ovat adoptiotu... Ei ole mitenkään tabu meidän suvuissa...

Ei siihen kai sen kummallisempaa liity (ainakaan meille)... :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka tosiyritystä ei ole vielä aloitettukaan, tiedossa olevat oletettavat hankaluudet biologisten lasten saamisessa saivat ajattelemaan adoptiota. Kun olemme enemmän asiasta puhuneet, ajattelimme, että adoptio olisi meille hieno mahdollisuus, vaikka meillä olisi biologinenkin lapsi tai lapsia. Asiaa on käsitelty vasta puheissa ja ajatuksissa, mietitään ja tutkitaan vielä lisää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille adoptio on ollut itsestään selvä asia heti alusta alkaen, jos näin asian voi ilmaista. Me kumpikaan ei koeta että meidän tarvitsisi siirtää geenejämme eteenpäin, oli lapsi sitten minkä värinen tai näköinen tahansa niin hän olisi yhtä paljon meidän lapsemme. Suunnitelmissa siis kansainvälinen adoptio, Kiinaa ollaan mietitty kohdemaaksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle adoptio on ollut aina vaihtoehto. Tai jopa niin että se on ollut minulle niin kauan kuin muistan ensisijainen vaihtoehto hankkia lapsia. Nyt kuitenkin aikuisiällä asia ei ole enää niin yksinkertainen, monestakin syystä. Yksi syy on se, että ajatuksia ja toiveita sovitellaan miehen kanssa yksiin.

 

Se miksi minulla itselläni adoptio on ollut aina mielessä, en osaa selittää. Muistan jo lapsena suunnitelleeni asiaa ja keskustelleeni äidin kanssa siitä, että jos meille tulisi lapsi joka olisi ollut huonolla ruualla niin ensin pitäisi antaa puuroja ja vellejä..

 

Aikuisena kuitenkin (tosin vasta viime vuosina) tajunnut adoptiolapsiin liittyvät erityisyydet ja niitäkin tässä maistellaan ja punnitaan vaihtoehtoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lueskelemassa motiiveja. Eräs lähisukuni perhe aikoo ilmeisesti adoptoida lapsen ulkomailta. Perheessä on jo valmiiksi kolme biologista lasta. Omat ajatukseni adoptiota kohtaan ovat hiukan ristiriitaisia, joten hyvä lukea muiden syitä asialle ja vähän sulatella asiaa, että osaisin suhtautua siihen jotenkin järkevästi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla itsellä on sellainen kanta, että ennemmin adopitolapsi kun biologinen. Maailmassa on mielestäni ihan tarpeeksi jo ihmisiä ja varsinkin köyhyysrajan alapuolella olevia ihmisiä, joten miksi enää tehdä maailmaan yhtään sen enempää. Ennemmin auttaa niitä vähäosaisia esim adoptiolla. Kaikilla ei tietenkään ole samaa mielipidettä, mutta tämä on vaan mun kanta asiaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuitenkin adoptioon annettavia lapsia on paljon vähemmän kuin adoptiota toivovia vanhempia, eli ne lapset jotka adoptiolla voidaan pelastaa kyllä pelastetaan nyky tilanteessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kuitenkin adoptioon annettavia lapsia on paljon vähemmän kuin adoptiota toivovia vanhempia, eli ne lapset jotka adoptiolla voidaan pelastaa kyllä pelastetaan nyky tilanteessa.

 

Ahaa, aina oppii uutta ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä suhtaudun epäilevästi että adoptoimalla autetaan vähä osaisia... Se ei sovi mun ajatusmaailmaan, vähäosaisia voi auttaa niin monella (ja mun mielestä paremmalla) tavalla...

Edited by Graintad

Share this post


Link to post
Share on other sites

Välillä olen harkinnut adoptiota aika vakavastikin. Maailmassa on kuitenkin niin paljon lapsia ilman vanhempia ja ilman kotia. Tietysti "oma" on aina oma, mutta uskon että adoptoidusta lapsesta voi ja tuleekin varmasti aivan yhtä rakas. Enkä pidä pois suljettuna sitä että vielä joskus päätyisin adoptioon.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tietysti "oma" on aina oma, mutta uskon että adoptoidusta lapsesta voi ja tuleekin varmasti aivan yhtä rakas.

 

hmm... ei millän pahalla mutta mä näen punaista joka kerta kun ihmiset sanovat että oma lapsi kun puhutaan bio lapsesta... on se adoptiolapsikin ihan täysin 100% samalla tavalla oma kun bio lapsi...

Sori vaan purkaus, et varmasti tarkoittanut sitä mitenkään ilkeästi, mutta toi särähtää oikeasti tosi pahasti korvaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä adoptio ei saa olla mikään hyväntekeväisyyden muoto, jolla "pelastetaan" kärsiviä ja huono-osaisia lapsia. Tällöinhän adoptoidun lapsen tulisi tuntea ikään kuin kiitollisuutta siitä, että hänet on pelastettu. Hyväntekeväisyys on yksi asia, adoptio (erityisesti kv.) taas on tavallisuudesta poikkeava, usein raskaampikin, tie vanhemmuuteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen jrc:n kanssa täysin samaa mieltä siitä, ettei hyväntekeväisyyttä ja adoptiota missään nimessä tule sotkea toisiinsa. Adoption kautta syntyvä vanhemmuus on haastavaa vanhemmuutta joka tuo mukanaan monia asioita joita ei biologisen vanhemmuuden kautta tarvitse ottaa huomioon.

 

Graintadin kanssa olen myös samoilla linjoilla siinä, että biolapsi ei ole yhtään sen enempää "oma" kuin adoptiolapsikaan. Usein adoptiolapsi on todella kauan toivottu ja odotettu unelmien täyttymys, eivätkä vanhemmat voi kuvitellakaan mitään ihanampaa. Ovathan he juuri saaneet kotiin omaan pikkuisen.

 

Hyväntekeväisyyttä jos haluaa tehdä ja todella auttaa huono-osaisia lapsia kannattaa harkita sijaisvanhemmuutta suomessa. Sijaisperheistä on jatkuva pula ja heitä todella tarvitaan. Meillä on suomessa paljon lapsia jotka eivät voi syystä tai toisesta elää omassa perheessään, mutta jotka ovat liian pieniä laitoshoitoon. Näissä tilanteissa kaivataan kipeästi sijaisperheitä. Tämä on kuitenkin täysin eriasia kuin adoptio.

 

 

Itsellä ei ole adoptiota kohtaan vahvoja mielipiteitä. Voisin kuvitella adoptoivani, mutta jos lapsen saaminen luonnollisesti onnistuu varmasti valitsen sen reitin ihan jo niinkin brutaalin syyn kautta kun, että se on halvempaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Maailmassa on mielestäni ihan tarpeeksi jo ihmisiä ja varsinkin köyhyysrajan alapuolella olevia ihmisiä, joten miksi enää tehdä maailmaan yhtään sen enempää. Ennemmin auttaa niitä vähäosaisia esim adoptiolla. Kaikilla ei tietenkään ole samaa mielipidettä, mutta tämä on vaan mun kanta asiaan.

 

Tämä voisi melkein olla minun kirjoittamani. Me tosin yritetään kyllä saada lasta ihan "perinteisestikin", kun adoptioprosessia ei voi edes aloittaa ennen kuin on täyttänyt 25 vuotta. Juu, nuoria ollaan kun tuohonkin rajapyykkiin on vielä vuosia mutta silti haaveilen kovasti adoptiolapsen saamisesta. Itse asiassa olen haaveillut siitä jo noin kaksitoistavuotiaasta saakka.

 

edit. Varsinkin kun olemme mieheni kanssa käyneet useammankin kerran venäläisissä lastenkodeissa, tiedämme haluavamme antaa rakastavat vanhemmat lapselle jota ei välttämättä kukaan ole koskaan edes pitänyt sylissä. Itkuhan siinä tuli sekä minulle että lapselle eräälläkin kerralla, kun olisin vaan halunnut ottaa sen pienen lapsen mukaani. Ei sitä voi edes tajuta, millaisissa oloissa jo ihan pieniäkin lapsia välillä pidetään.

Edited by sipsukka

Share this post


Link to post
Share on other sites

adoptio on meille "se viimeinen oljenkorsi". Hoidot kokeillaan ensin, ja sittenkin vielä mietimme, onko meistä adoptioon.. Mieheni sanoilla; jotain kautta meillä kuitenkin on joskus vielä onnellinen perhe.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin olen joskus miettinyt adoptiota ja ehkä joskus voisimmekin adoptoida. Ikinä ei tiedä miten elämä menee, saako biologista tai adoptoitua lasta, mutta näin ajatuksen ja haaveen tasolla ajattelen asiasta näin:

 

En ajattele adoptiota hyväntekeväisyytenä tai, että maailmassa on jo liikaa ihmisiä. Ajattelen, että biologinen lapsi herättää minussa sellaista äidinrakkautta, että saan nähdä miten minun ja mieheni rakkaudesta syntyy lapsi, joka kantaa meidän molempien piirteitä. Adoptiolapsen saamisen ajattelen herättävän sellaista äidinrakkautta, että saan kunnian hoitaa ja suojella pientä lasta, joka muuten olisi niin yksin tässä maailmassa. Saan tarjota hänelle perheen ja rakkautta. Molemmat lapset ovat ihan yhtä paljon tai vähän "omia" ja ehdottomasti yhtä rakkaita. Mutta koen, että rakkaus on kuitenkin jotenkin erilaista ja siksi olisi ihanaa jos minulla olisi sekä biologinen että adoptoitu lapsi.

Edited by Kam Jok

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen haaveillut adoptiolapsesta jo varhaisesta murrosiästä lähtien ja viime vuosina tunne on voimistunut, ei vähiten biologiselle lapselle mahdollisesti periytyvän sairauden vuoksi. Kun vain saisi vielä vakuuteltua miehen asiasta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kävi pohdinnassa adoptio jo kun naimisiin mentiin, että jos ei saada lasta, niin... Mutta Nyt meillä on ihan pieni poika. Paljon toivottu pikkuveli kuoli (myöhäinen keskenmeno) hiljattain. Mutkia on matkassa paljonkin mun terveyden takia (raskaudet vaikeita hoitaa) joten adoptio ei ole täysin mahdoton ajatus perheenkasvattamiskeinona. Kuitenkin toivotaan, että saatais pikkumiehelle sisaruksia helpommin eli biolapsia.

Hyväntekeväisyytenä adoptio on todella huono keino. Lapselle tuskin voi suurempaa taakkaa antaa kuin elämän kokoinen kiitollisuudenvelka. Lapsi aistii sen ennemmin tai myöhemmin... Juuri tässä kiukkuisen, kipeen lapsen kanssa toista yötä valvon ja tuli mieleen et nyt jos tämän lapsen oisin jostain jalosta uhrautuvaisuudesta hankkinut niin huutaisin varmasti räkänokalleni: ole pentu kiitollinen et sulla on sentään katto pään päällä....

Ja toisaalta on syytä muistaa että kehitysmaiden ihmiset eivät tiedä paremmasta, eikä kaikkien elämä ole kurjaa vaikka kyöhää olisikin. Tämä vaan siksi ettei ihmiset haaveilis adoptiosta "väärin motiivein".. Adoptiodun ihmisen elämään voi jäädä monenlaista varjoa varhaislapsuudesta, ilottomasta ja turvattomasta vauva-ajasta sekä erilaisuuden tunnetta toisenväristen lasten keskuudessa. Mutta varmasti usealla ihmisellä on käynyt mielessä haave adoptiosta ihan auttamishalustakin... joten ei mitenkään ilkeydellä tätä paasausta...

Vaikka itselläni raskaudet tosi hankalia, niin haaveilemme silti useammasta biosisaruksesta pojulle. Helpompaa tai ainakin nopeampaa kuin adoptio. Mutta yhtä rakas adoptoitu lapsi meille olisi kuin bio.

Edited by mimmynmama

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suunnittelemme adoptiota, koska biologista lasta ei ehkä ole mahdollista koskaan saada. Lapsettomuushoidoissa käymme vielä toistaiseksi pääasiassa siitä syystä, että adoptioprosessiin menee niin monta vuotta aikaa. Adoptiolapsi ei ole meille yhtään huonompi vaihtoehto kuin biologinen lapsi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä olisi mahdollisuus saada biolapsi, jos suomen lainsäädäntö sallisi kohdunvuokrauksen. itsellä kohtu poistettu lapsen syntymän yhteydessä, joten itse en voi raskaaksi enää tulla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon jostain syystä jo pienenä ajatellut, että adoptoisin... Kai se johtuu siitä, että mun isä on kuollut kun olin vauva ja mulla on ollut äidin lisäksi muita vanhempia, enkä koe, että vanhemmanrakkaus ois biologiasta kiinni. Enkä oo mitenkään... ruumiillinen ihminen muutenkaan, mua ei yhtään kiehdo raskaus ja synnyttäminen. Mies kuitenkin haluais ns. ensisijaisesti biologisen lapsen, joten sillä linjalla mennään tällä hetkellä. Tosin mulla on hyvin todennäköisesti syöpägeeni, jonka takia ois hyvä poistaa kohtu ja munasarjat, joten voi olla, että adoptio on taas vakavasti harkinnassa. Meillä on läheisiä adoptioperheitä, joten homma on sikälikin tuttua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle on ihan sama, onko lapsi biologisesti minun vai ei. Rakastaisin lasta joka tapauksessa ihan yhtä paljon. Me nyt kuitenkin yritämme ensin biolasta, sillä se nyt vaan on helpoin tie vanhemmuuteen. Mutta jos se ei onnistu, niin sitten vaihtoehtona on adoptio.

Biolapsen saamiseksi olemme valmiit käyttämään jotain hoitoja (esim. clomit tms.) mutta keinohedelmöitykseen emme halua edetä. Jos siis tilanne menisi siihen, että ilman hoitoja ei biolasta tule, niin sitten alkaisimme viemään adoptioasiaa eteenpäin.

Meille syy adoptoida olisi tämän lisäksi se, että haluamme olla vanhempia, haluamme kokea sen rakkauden, mikä on lapsen ja vanhemman välillä. Uskomme, että lapsi voisi täydentää meidän perhettä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minulle adoptio on ollut aina vaihtoehto. Tai jopa niin että se on ollut minulle niin kauan kuin muistan ensisijainen vaihtoehto hankkia lapsia. Nyt kuitenkin aikuisiällä asia ei ole enää niin yksinkertainen, monestakin syystä. Yksi syy on se, että ajatuksia ja toiveita sovitellaan miehen kanssa yksiin.

 

Se miksi minulla itselläni adoptio on ollut aina mielessä, en osaa selittää.

 

Näinpä. Vaikea sanoa miksi adoptio-ajatus on kulkenut mukana niin kauan kuin muistan. Perustelut on sitten muuttuneet ja kehittyneet vuosien myötä, kun ajatus on kypsynyt ja tieto ja ymmärrys lisääntynyt. Miehen kanssa ollaan neuvoteltu sellainen kompromissi että yritetään sekä biolasta että adoptiolasta. Eli ensin nyt yritetään josko meille tulis vauva, ja tuli tai ei, niin myös adoptio on suunnitelmissa joidenkin vuosien päästä.

 

En ole koskaan ajatellut että adoptiolla pelastaisin lapsen, mutta täytyy sanoa että viimeaikoina olen joutunut vähän kyseenalaistamaan koko kansainvälisen adoption eettisyyttä. Olen nyt pidemmän aikaa tehnyt tutkimusta maassa josta adoptoidaan lapsia länsimaihin, ja tutustunut läheisesti ihmisten elämään ja kulttuuriin. Tässä yhteiskunnassa on toki monenlaista ongelmaa, mutta kokonaisuus näyttäytyy täältä käsin vähän erilaisena kuin sieltä. Lisäksi kaikissa kulttuureissa on omat upeat ja kamalat puolensa, ja olennaisimmalta tässä yhteydessä tuntuu nimenomaan se todella syvä kulttuurien erilaisuus (en nyt puhu mistään ruokatottumuksista). Paljon olen miettinyt että mahtuuko omaan maailmankuvaani oikeellisena ja hyvänä asiana se, että lapsi (usein jo vanhempi kuin vauvaikäinen) irrotetaan omasta yhteisöstään ja kasvatetaan täysin erilaisessa kulttuurissa. No, tässäpä taas yksi puoli asiasta pureskeltavaksi.

 

Tästä ei kenenkään tarvitse ottaa itseensä, jokaisella omat pohdintansa. Minulla työ ohjaa luonnollisesti miettimään yhteiskunnallisia ja kulttuurisia kysymyksiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^

Musta toi on ihan luonnollinen ajatusprosessi...

Varmasti jos ei nyt jokainen niin lähes jokainen joka on adoptiomassa miettii noita asioita...

Me puhuttiin asiasta neuvonnan aikanakin.

Me ollaan miehen kanssa järkeistetty asia niin että lapsen on parempi asua perheessä kuin laitoksessa. Tietenkin se että löytyy samasta maasta perhe joka adoptioisi lapsen olisi se paras vaihtoehto, mutta koska näin ei ole, niin kv adoptio on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin laitoksessa kasvaminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now