janiina

Miksi adoptio?

75 posts in this topic

^ Kyl, varmasti aika paljon samoja juttuja jokainen ajallaan miettii, vähän eri painotuksilla. Adoptionkin kun liittää osaksi laajempaa yhteiskunnallista kokonaisuutta, väestönkasvun räjähdyksineen ja globaalin eriarvoisuuden ongelmineen, niin ei tässä pohdittavat heti lopu. No, onneks tässä on vielä aikaa ennen kuin pitää olla vastaukset valmiina ;) Tai ainakin jonkunlainen rauha näiden kysymysten kanssa tehtynä. Ymmärsinkö oikein että Graintad sulla prosessi on jo hyvinkin pitkällä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^

Meillä on adoptiolupa saatu viime elokuussa ja ensimmäisen vaiheenpaperit ovat kerätty ja lähtevät huomenna postiin... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainakin jossain vaiheessa suomessa on ollut käytäntönä, ettei lasta edes saa adoptoitua "pelastus"-mielessä, varsinkaan kansainvälisesti. On pitänyt olla todella painavat syyt adoptiolle, jos pariskunta pystyy saamaan lapsia ja suvussa ei ole mitään erityisiä sairauksia niin adoptiolupaa ei helly. Tämä tieto on tosin 90-luvulta lähipiiristä, eli uutta tietoa tästä ei minulla ole (siis että pitääkö enää paikkaansa). Eri maissa adoptiolla on eri lainsäädännöt. Esim. Suomessa yläikäraja on pienempi kuin monessa muussa euroopan maassa.

 

Itse voisin adoptoida, mutta mies ei niin kauan kuin biologisia lapsia pystytään tekemään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^

edelleenkään lasta ei pidä adoptoioda sen takia että se pelastettaisiin...

Siinä tulee hyvin nopeasti ajatus että lapsi on jotenkin velkaa vanhemmille koska he ottivat hänet kotiinsa. Adoptio on hyvin itsekäs asia, ihminen adoptio koska haluaa lapsen.

Eihän kukaan kysy lapselta haluaako hän tulla adoptioduksi.

Mutta voi adoptoida ilman lapsettomuustaustaa, asia pitää vain osata selittää miksi haluaa adoptiolapsen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Näinpä. Vaikea sanoa miksi adoptio-ajatus on kulkenut mukana niin kauan kuin muistan. Perustelut on sitten muuttuneet ja kehittyneet vuosien myötä, kun ajatus on kypsynyt ja tieto ja ymmärrys lisääntynyt. Miehen kanssa ollaan neuvoteltu sellainen kompromissi että yritetään sekä biolasta että adoptiolasta. Eli ensin nyt yritetään josko meille tulis vauva, ja tuli tai ei, niin myös adoptio on suunnitelmissa joidenkin vuosien päästä.

 

En ole koskaan ajatellut että adoptiolla pelastaisin lapsen, mutta täytyy sanoa että viimeaikoina olen joutunut vähän kyseenalaistamaan koko kansainvälisen adoption eettisyyttä. Olen nyt pidemmän aikaa tehnyt tutkimusta maassa josta adoptoidaan lapsia länsimaihin, ja tutustunut läheisesti ihmisten elämään ja kulttuuriin. Tässä yhteiskunnassa on toki monenlaista ongelmaa, mutta kokonaisuus näyttäytyy täältä käsin vähän erilaisena kuin sieltä. Lisäksi kaikissa kulttuureissa on omat upeat ja kamalat puolensa, ja olennaisimmalta tässä yhteydessä tuntuu nimenomaan se todella syvä kulttuurien erilaisuus (en nyt puhu mistään ruokatottumuksista). Paljon olen miettinyt että mahtuuko omaan maailmankuvaani oikeellisena ja hyvänä asiana se, että lapsi (usein jo vanhempi kuin vauvaikäinen) irrotetaan omasta yhteisöstään ja kasvatetaan täysin erilaisessa kulttuurissa. No, tässäpä taas yksi puoli asiasta pureskeltavaksi.

 

Tästä ei kenenkään tarvitse ottaa itseensä, jokaisella omat pohdintansa. Minulla työ ohjaa luonnollisesti miettimään yhteiskunnallisia ja kulttuurisia kysymyksiä.

 

Salia, olet lainannut minua ja nyt vuorostani minä sinua.

 

Minullakin adoptio kulkenut mielessä mukana hyvin kauan. Tykkään ajatella, että 15 vuotta, mutta se on tuskin totuus. Uskon, että se on kulkenut mukana jopa 25 vuotta. Mistä se johtuu, sitä en osaa kenellekään selittää.

 

Aikuisena asiasta on tullut vielä monimutkaisempi. Kysymykset kansainvälisen adoption eettisyydestä, adoptiolapsen erityistarpeiseta, adoptioon oikeutetuista vanhemmiksi haluavista sekä jopa ihan omista haaveista ja toiveista elämään liittyen yleensä ovat nousseet pinnalle. Niiden parissa vietetyt unettomat yöt eivät ole ratkaisseet asiaa suuntaan eivätkä toiseen. Prosessi on kuitenkin niin pitkä, että jotain on päätettävä. On päätettävä luopuako haaveesta vai lähteäkö tutkiskelemaan sen toteutumisen mahdollisuuksia muutenkin kuin netistä.

 

Millä oikeudella minä hakisin lapsen kasvatettavakseni toiselta puolelta maailmaa, olemaan aina erilainen kuin muut? Riittääkö syyksi toive omasta lapsesta? Miten selitän hänelle myöhemmin nämä itsekkäät syyni kun hän etsii identiteettiään ja syyttää minua?

 

Miten kestän sen, jos emme saisikaan lupaa adoptioon? Epäonnistumisen mahdollisuus on suuri. Sekä vanhemmaksi haluamisessa sekä vanhemmuudessa. Selviänkö haasteista?

 

Unettomat yöt osittain varmasti jatkuvat täällä. Prosessi on ollut vuosien mittainen jo ilman, että se on ollut virallista. Yhteisymmärrykseen olemme miehen kanssa päätymässä, mutta se ei vapauta omaa mieltäni.

 

Uskon, että suurin osa adoptiovanhemmiksi haluavista käyvät läpi samankaltaista kamppailua ja tiedostavat (toivottavasti) adoptioon liittyvät riskit ja adoptiolapsen erityistarpeet jo etukäteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvin samanlaisia ajatuksia minulla kuin monella muullakin jo tanne kirjoittaneella.. Eli miksi adoptio? Koska mieheni kanssa haluamme lapsia ja perheen. Siis samoista syista aiomme yrittaa niin bio- kuin adoptiolastakin. Ja toki monet kysymykset ovat usein mielessa eettisyydesta, erityisesti siis kun puhutaan kv adoptiosta, ja hyvantekevaisyytta adoptio ei tietenkaan ole. Meidan perheeseen vaan sopisi lapsi (tai useampikin), joka syntyy perheeseemme meidan sydamista, eika valttamatta minun vartaloni kautta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea adoptioluvasta Graintad!

 

Jos yritän vastata ketjun alkuperäiseen kysymykseen lyhyesti, niin sanoisin että adoptio tuntuu loogiselta ja hyvältä tavalta perustaa lapsiperhe. Kun meidän elämässä olisi lapselle paikka ja lapsen elämässä vanhemmille, niin tuntuu luontevalta ja oikealta että siinä molemmat saisi toisensa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miksi adoptio? Koska olemme toivoneet lasta pian 6 vuotta ja takana 3 tuloksetonta ICSI-hoitoa. Hoidot rupesivat olemaan henkisesti liian raskaita, fyysisestä puolesta puhumattakaan, joten siirryimme adoptiotaipaleelle kolmen julkisen puolen tarjoaman hoidon jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sarmi : tervetuloa tänne joukkoon, aika hiljainen paikka tämä kyllä on, mutta kivaa saada tänne muistakin jotka ovat virallisesti aloittamassa prosessia...

Oletteko miettineet minnepäin suuntaatte? Kotimaan vai kv-adoptio?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos! Kotimaan adoptioprosessi on jo menossa puolvälissä :)

 

Taidetaankin olla "tuttuja" eräällä toisella palstalla ;) Olen siellä E-alkuisella nimimerkillä.. Löysin tän palstan vasta nyt, ihan sattumalta ja päätin jäädä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

aah... Juu, kävin kurkkimassa toisaaltaan ja tarkistin kuka olet... :lol: Mä en käy sielä kovinkaan usein, ja kirjoitan sinne vielä vähemmän...

 

Onko mitään hajua kaunako teidän odotus vielä kestää?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaa-a, odotuksen ajan kun tietäisi. 2,5 vuotta ehkä vielä, jos viiden vuoden odotusajassa pysyttäis eikä venyisi kuudeksi.. Muutama neuvonta vielä jäljellä.

 

Missäs vaiheessa te olette? *Ei muista millään*

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uusi (ehkä joillekin vanha) tuttavuus tulee mukaan keskusteluun. Meillä on ollut alusta lähtien selvää, että jos lapsia hankitaan, niin sitten adoptoimalla, sillä omalla kohdallani biologisten lasten hankinta olisi ollut lähes mahdotonta ja kun todella vaikean endometrioosin vuoksi kohtukin on 1,5 vuotta sitten poistettu on tosiaan vaihtoehdot aika hyvin kartoitettu. Ajatus adoptiosta on kulkenut mukana vuosia ja siitä on puhuttu paljon.

 

Me ollaan siis aivan alkutaipaleella, sillä alkuinfo on 16.11 ja eiköhän se siitä sitten lähde. Jotkut asiat pelottaa ja mietityttää, mutta toivon, että vuosien päästä voisin olla äiti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivottavasti saatais keskustelua aikaiseksi, tuntuu vaan, että jokaisella adoptiopalstalla on aika hiljaista ja hidasta tuo keskustelu, johtunee varmaan tästä prosessin pituudesta ja odottamisesta. Meillä nyt varsinkin, kun kaikki on vielä niin alkuvaiheessa ja mä pelkään koko homman karituivan mun lääkärinlausuntooni sitten kun se aika koittaa... Mies nauraakin, että tää mun "pessimisti ei pety" asenne on aika vahva tällä hetkellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika vähän tosiaan missään keskustellaan julkisilla palstoilla... Yksityisillä keskustelupalstoilla se on ehkä aavistuksen verran aktiivisempaa...

Mutta mulla oli ainakin aikoinaan kova kynnys liittyä Venäjän palstalle, vasta luvan jälkeen uskalsin liittyä, mutta edelleenkin olen kovin hiljainen sielä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tällä hetkellä aika vahvana kohdemaa, vaikka sitä ei vielä tässä vaiheessa periaattessa tarvitsekaan tietää, mutta jotenkin en vaan uskalla edes ajatella noihin "suljettuihin" keskusteluryhmiin liittymistä ennen kuin on edes kotiselvitys tehty ja jos/kun se saadaan kunnialla loppuun, niin siten vasta liitytään kun lupa on saatu... :) Toisaalta olishan se mukava lukea toisen juttuja ja tarinoita näistä aiheista ja siitä maasta mistä toivottavasti tulevaisuudessa meidänkin lapsi tulee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieheni puhui minulle monta vuotta adoptiosta, koska oli jossain vaiheessa sitä mieltä, että ei halua ollenkaan biologista lasta. Nyt olen saanut hänen päänsä kääntymään, että edes yksi biologinen lapsi, jonka jälkeen olen valmis adoptioon. Haluaisin meille sellaisen käkkäräpää tytön kenellä on juuri puhjennut yksi hammas :lipsrsealed: maalla ei niin väliä, mutta mieheni sanoi että ei Venäjältä, sillä siellä maassa etanakin vie paperit nopeammin oikeaan osoitteeseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^

Mä korjaan nyt ainakin sen verran että tällä hetkellä Venäjä on yksi nopeimmista maista. Lapsiesityksen voi saada äärimmäisen nopeastikin...

 

Ja sitten olettehan tietoisia siitä että sukupuolta ei saa valita, eikä edes toivoa... On tietenkin olemassa maita mistä tulee enemmän tyttöjä ja sitten maita mistä tulee enemmän poikia... Mutta esim. kiinastakin tulee poikia tai Venäjältä tulee myös tyttöjä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se on muuten aika mielenkiintoista miten monelle mun tuttavapiirissä on tullut "yllätyksenä" se, että adoptiossa ei saa valita sukupuolta. Kun ystäväni ihmetteli, että miksiköhän ei, niin oli pakko kysyä, että saikos hän valita kumpi sieltä masusta putkahti maailmaan, kun hän oli raskaana.

 

Meillä hommat on menneet sen verran eteenpäin, että maaliskuun lopulla on ensimmäinen neuvontakäynti. Hitaasti mutta varmasti...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se on muuten aika mielenkiintoista miten monelle mun tuttavapiirissä on tullut "yllätyksenä" se, että adoptiossa ei saa valita sukupuolta. Kun ystäväni ihmetteli, että miksiköhän ei, niin oli pakko kysyä, että saikos hän valita kumpi sieltä masusta putkahti maailmaan, kun hän oli raskaana.

 

Meillä hommat on menneet sen verran eteenpäin, että maaliskuun lopulla on ensimmäinen neuvontakäynti. Hitaasti mutta varmasti...

 

Meiltä on taas kysytty että miten se toimii, te menitte paikan päälle ja valitsitte sitten sen lapsen minkä te haluatte... :girl_crazy:

joo, ei se ihan niin mene, ne soittaa sitten kun meidät on valittu vanhemmiksi jollekkin lapselle...

 

Onnea ensimmäiseen neuvontakäyntiin... Ainakin mua se kerta jännitti kaikkein eniten, sen jälkeen kaikki neuvonnat sujui hyvin... :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minkälaisia lääkärikäyntejä liittyy adoptioneuvontaan? Itselläni iski ajatus, että jos joskus hakeudumme adoptioneuvontaan, niin pomppaanko heti aluksi ylipainoni vuoksi. En ole hinaajasarjaa, mutta en kalpene itä-eurooppalaisille kiekonheittäjille... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuskin se siihen kaatuu... Ei kaatunut meilläkään...

Lääkärissä pitää neuvonnan aikana tai ennen käydä, riippuu vähän kuka neuvonan antaa, se on se normaali t-todistus, ei mitään maata järisyttävää... Ja sitten oli jotkut labrat.

Sitten sen jälkeen se riippuu ihan että mikä maa.

Venäjän kanssa se on kai se tarkin.

Eli 8 erikoislääkäriä Venäjällä ja sitten yleislääkäri suomessa (taas kerran se t-todistus). Mutta suoraan sanoen, jos ei ole mitään erikoisia vaivoja niin en Venäjällä olevat lääkärit ole mikään ongelma, päästiinhän mekin ne läpi... :grin:

 

Muista maista mä en sitten tiedäkään... Olettaisin että ainakin Suomessa pitää käydä taas kerran lääkärissä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei labroja tarvinnut, kun viime vuonna täytettiin perhelomake ja toimitettiin liitteineen PeLalle. Kaikki labrajutut oli vedetty yli siitä lomakkeesta. Meillä lähti lomakkeen mukana molempien t-todistukset ja itse pyysin vielä omalta hoitavalta lekurilta lausunnon harvinaisesta perussairaudestani ja kuulemma PeLan lääkäriltäkin oli tullut puoltava lausunto kun oli todistukset lukenut, joten tässä odotellaan 25.3 jolloin on ensimmäinen neuvonta :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now