Kaksi (tai useampi) kieliset perheet

[LottaP]

Me ollaan myös aika tiukasti puhuttu vain omia kieliämme (suomea ja englantia) esikoiselle, mutta viime aikoina olen vähän lipsunut niin että olen lukenut englanninkielisiäkin kirjoja jos typy on niitä mulle kiikuttanut. En poe siitä kuitenkaan hirveän huonoa omaa tuntoa, sillä ehkä tyttö osaa/oppii tunnistamaan sen että tietyt kirjat ovat englanniksi, ja nimenomaan niitä kirjoja luetaan vain englanniksi (oli lukija kuka tahansa). Eli siinä on tietty tilanne jossa kieltä käytetään, eikä sitä vaan heitetä sikin sokin tavallisen juttelun sekaan. Tai siis näin olen sen itselleni järkeillyt. Tyttö kuitenkin heti huomaa että puhun englantia hänelle ja yleensä kun alan lukemaan englanninkielistä kirjaa katsoo hän mua kummasti, kiipeää syliin ja näyttää vähän siltä että haluaisi tukkia mun suun .

[smlain]

Meillä on kotikielenä suomi, miehen pitäisi puhua pojille ruotsia. Välillä se tosin unohtuu, mutta yritys on kova. Kirjojen kohdalla ollaa pidetty tiukasti tuo kielijako. Tosin ruotsinkielisiä kirjoja on niin paljon vähemmän että mies on alkanut nyt lukea myös suomenkielisiä, mutta kääntää ne ruotsiksi. Olen minäkin pari ruotsinkielistä kuvakirjaa lukenut suomeksi kun sellaisen kanssa on jompi kumpi syliin kapunut. Noin päin kääntäminen ei vaan enää onnistu kun kirjat pitenevät...

[Annick]

Kyselin aikaisemmin kirjaehdotuksia, kiitos vastauksista! Selailin amazonin tarjontaa ja kaikissa tuntuu olevan kommentti etta sisaltavat teoriaa kaksikielisyyden eduista ja haitoista mutta kaytannon ohjeet puuttuvat.

Olisiko kaytannon oppaita sitten suomeksi, tietaisiko kukaan?

[Graintad]

mutta meneekö tuo poikaraukka ihan sekaisin tässä kieliasiassa jos mä alankin yhtäkkiä lukea kirjoja molemmilla kielillä? Itse oon täysin kaksikielinen, joten lukeminen sujuu yhtä hyvin molemmilla kielillä, mutta kun aina puhutaan että lapsen kanssa ei tulisi kieltä vaihtaa..

Mun äiti teki niin että luki myös ruotsinkielisiä kirjoja mutta sanoi mulle aina että nyt luetaan tämä kirja papan kielellä... En ollut mennyt sekaisin...

Kuulinhan mä senkin kun mun isä puhu suomea mun äidille...

 

Mä oon ajatellut että mä luen kyllä pojalle kirjoja myös englannin ja suomenkielellä sen ruotsin lisäksi... Mies ei kuitenkaan ole niin innoissaan ääneen lukemisesta ja mummi kun aikoo puhua suomea niin ajattelin että poika saa apua myös siitä että hänelle luetaan suomksi... Tosin meillä ei kyllä ole yhtään yhtään suomenkielistä kirjaa vielä, ruotsin ja englannin kielisiä löytyykin sitten vähän enemmän...

[Neven]

Mä olen kyllä sanonut tytölle että tämä kirja on isin kielellä tuo toinen.

Joskus aiemmin yritin niitä kääntääkin, mutta nyt kun neiti on jo melkein kolme, olen yrittänyt sitten tuoda vähän enemmän esille sitä että meidän perheessä puhutaan useampaa kieltä. Hollanniksi en suostu lukemaan, koska ääntäminen on mulla tosi huonoa.

[pipa]

Osallistumpas minäkin tähän keskusteluun, kun kokemusta tästä löytyy jo kohta kahden vuoden verran.

 

Ihan aluksi voisin kertoa että olen itse synytynyt kaksikielisessä perheessä. Äidinkielenä oli mulla Eesti ja Venäjä. Molemmat vanhemmat puhuivat omaa kieltänsä ja opin ekaksi Eestin kielen ja sen jälkeen rupesin puhumaan venäjää yhtä sujuvasti. En sekoittanut kieli lainkaan sekaisin toisiinsa.

 

Nyt meidän perheessä puhutaan kolmea kieltä. Mies on puhuu ruotsia ja minä viroa. Miehen ja minun yhteinen kieli on sitten suomi. Aluksi oli tosi outoa puhua vauvalle omaa äidinkieltäni, koska aina tuli puhuttua suomea ja olin aluksi vaivaantunut miehen seurassa puhuessani omaa kieltäni vauvalle Nopeasti oma kieli alkoi luistaa sitä mukaan kun lapsi alkoi ottamaan enemmän kontaktia meihin.

Sitten tuli huoli siitä että oppiikohan tuo poika ikinä kunnolla minun äidinkieltäni, koska täällä Suomessa on niin vähissä vironkielisiä tuttuja ja sukulaisia. Äitini puhuu niin järkyttävän huonoa viron kieltä ja sekoittaa suomen ja viron kielisiä sanoja keskenään ettei tuosta ota kukaan selvää. Ja muutenkin poika kuulee ehkä enemmän ruotisa ja suomea. Mutta kyllähän tuo on yhtä tasaisesti oppinut kumpaakin kieltä, ehkä viron kieli on nyt vahvempi kun ollaan kaksisteen enemmän.

 

Vielä ei ole kuitenkaan takeita siitä että minun äidinkieli jatkuisi pojalla yhtä vahvana kun menee ruotsalaiseen päiväkotiin/kouluun. Pelottaa myös että poika kieltäytyy puhumasta minun kieltäni. Nimittäin monet minun ikäiseni virolaiset jotka ovat asuneet pidempää Suomessa ovat teineinä lopettaneet oman kielen käyttämisen.

 

Mutta toivon kovasti että poika oppisi edes jotenkuten käyttämään viron kieltä niin pärjää sitten sukulaisteni kanssa jotka asuvat Virossa.

[Aune]

Hei vaan kaikille!

 

Olen puheterapeutti ja toiminut reilun vuoden kaksikielisten (yksi kielistä suomi) perheiden kanssa ulkomailla asuessani.

 

On totta, että kannattaa valita yksi kieli per vanhempi-periaate, ja pitää siitä tiukasti kiinni. Näin lapsi parhaiten oppii erottamaan kielet toisistaan. On normaalia, että kieliä omaksuessaan lapsella tulee vaihe, että hän puhuu näitä kieliä sekaisin. Sekin on normaalia, että kielien dominanssi vaihtelee elämän eri vaiheissa yleensä riippuen siitä, kumpaa käyttää enemmän. Vanhemmat voivat puhua keskenään kolmatta kieltä, jos se on luonnollista heille, tai aivan hyvin myös toisen äidinkieltä/molemmat omia äidinkieliään toisilleen. Pääasia on kuitenkin tehdä selväksi se, että puhuu vain yhtä kieltä lapselle.

 

Periaatteessa lapsi on kykenevä omaksumaan sujuvasti useampaakin kuin kahta kieltä rinnakkain yhtä aikaa (siis omaksumaan luonnollisesti vuorovaikutuksen kautta), jos lapsella ei ole mitään kielellisen kehityksen viivettä tai erityisvaikeutta (dysfasia) tai vammaa. Käytännössä kuitenkaan ei suositella liian monen kielen sekamelskaa yhtä aikaa, ellei se ole välttämätöntä, esim. kieli 1=kotikieli, kieli 2=kotikieli, kieli 3=ympäristön kieli, mahdollisesti vielä kieli 4=ympäristön toinen kieli (kaksikielisessä maassa asuminen, jossa kumpikaan vanhemmista ei puhu kumpaakaan maan kieltä äidinkielenään). Kaksi/monikielisen lapsen kielellinen kehitys voi myös joiltain osin mennä hieman erilailla, kuin yksikielisen lapsen, esim. sanaston kehitys (hallitsee vaikka leikkisanastoa paremmin ympäristön kielellä, kuin kotikielellä, jos käy tarhassa missä muita 2.kielen puhujia leikkikavereina). Pääosin kuitenkaan mitään SUURIA eroja ei pitäisi olla. Tärkeää on kiinnittää huomio siihen, että lapsi puhuu edes yhtä kielistään aika lailla äidinkielen veroisesti. Jos kaikkia kieliä osaa selkeästi heikommin, kuin ikätoverinsa, niin syytä tarttua asiaan.

 

Ehdottomasti kannattaa puhua vain sitä omaa äidinkieltään, ja mielellään vain yhtä vaikka on kaksikielinen vanhempi. Kieli on hyvin pitkälle myös tunteiden ilmaisua, joten parhaiten kaikki tunnepuolen vivahteet ja kielen muutkin vivahteet tulee ilmaistua omalla äidinkielellään. Tämä vahvistaa myös tunnesidettä lapseen. Oikein sydäntä raastoi, kun näin pari vuotta sitten Suomessa suomalaisen isän aasialaisen vaimonsa kanssa, kun tämä nainen puhui heidän pojalleen todella huonoa suomea. Millaiseksi tunneside heillä muodostuu, kun ei saada sitä olennaisinta eli kommunikointia tehdä luonnollisesti? Lisäksi oikea kielenmalli on tärkeää.

 

Lapsen kieltä voi rikastuttaa vieraskielisessä ympäristössä asuessaan juuri noilla asioilla, joista olette puhuneet, eli:

- kirjat (myös äänikirjat), lastenohjelmat dvd:llä, myöhemmin tietokoneohjelmat

- etsiä muita suomenkielisiä perheitä, erityisesti toisten lasten seurassa lapset kehittyvät huimasti

- leikit, laulut

- vierailut Suomessa

- kannattaa myös "vaatia" lasta käyttämään yhtä tiettyä kieltä vanhemman kanssa kun lapsi erottaa kotona puhutut kaksi kieltä (olikohan noin 3-vuotiaasta lähtien? täytynee tarkistaa..). Eli kun lapsi sanoo jotain isänsä kielellä äidilleen, äiti pyytää lasta sanomaan saman äidin kielellä. Pienemmän kanssa voi tehdä niin, että kun lapsi puhuu vaikka isän kielellä äidille, äiti vain toistaa saman omalla kielellään -> lapsi näin ajan kanssa oppii erottamaan kielet paremmin ja osaa valita oikean kielen puhuessaan vanhemmilleen

 

Kyselitte noista kirjoista. Mitään selkeitä oppaita ei tietääkseni ole suomeksi, tai ei ainakaan ollut vielä pari vuotta sitten, kun itse aihetta tutkin. Sirje Hassinen on väitellyt aiheesta (muistaakseni vuonna 2005), ja hän väitöskirjassaan selostaa melko laajasti näitä kaksi/monikielisyyden eri teorioita. Minusta hän on eniten perehtynyt aiheeseen Suomessa. Mutta niitä oppaita ei ole. Nykykäsityksen mukaan kaksikielisyys on kuitenkin ennen kaikkea luonnollinen asia, kun lapsen elämänpiirissä on kaksi (tai useampia) kieltä. Se on myös enemmän etu, kuin haitta (haitta lähinnä, jos tosiaan on vaikeuksia jo sen yhden kielen omaksumisessa, eli on jotain kielellisen kehityksen vaikeutta).

 

Kysyä saa lisää! Tästä tuli melkoisen pitkä ja sekava selostus. Palailen tänne lukemaan jossain vaiheessa uudelleen, miten nyt mammalomaltani ehdin.

Edited June 21, 2010 by Aune

[Naan]

Makin olen miettinyt noita kirjoja, varsinkin kun niin monet ihanan oloiset/muuten kiinnostavat kirjat on englanninkielisia. Mutta toistaiseksi luen vain suomeksi, ja kaannan muut mennessani. Laulujen osalta en ole ollut aivan yhta tiukkis: laulan pojalle kovasti seka suomeksi etta englanniksi.

 

Meillahan tilanne on se, etta kotona puhutaan pelkastaan suomea, ja ymparistossa (sis paivakodin) pelkastaan englantia. On ollut todella mielenkiintoista huomata miten nopsaan yksivuotias imee kielitaitoa itseensa (hoito uraa takana nyt n. 10vkoa) Hoitajat ovat talla viikolla testailleet puhutun ymmartamista, ja huomanneet sen huomattavan laajaksi.

[wertyh]

Meillä mies on ihan suomalainen ja minä venäjältä kotoisin Enimmäkseen lapselle suomea puhutaa mutta välillä saatan venäjää puhuu ja toki kun äitini tulee kylään niin hännen kanssa puhun venäjää ja hän puhuu lapsellekin venäjää en sitten tie miten tyttö oppikko vaan suomee vai molempii kielii vai miten. Saa nähä. Mut toki oisin iloinen jos oppis vähän venäjääkin.

[AnneJ.]

^ Mikset halua puhua omaa äidinkieltäsi lapsellesi? Se olisi lapsen kannalta parempi.

[miisukka]

Kiva kuulla muiden kokemuksia kaksikielisen lapsen kehityksesta. Meidan poika on nyt kaksivuotias, ja mina puhun hanelle suomea ja mies englantia, ja Englannissa siis asutaan. Mulle on ollut hieman jarkytys huomata, etta taalla melko pienella paikkakunnalla monille ulkomaalaistaustaisille aideille on koulussa sanottu, etta pitaisi puhua lapselle enemman englantia ja vahemman omaa aidinkielta Mullekin sanottiin neuvolassa lapsen ollessa seitsemankuinen, etta mun pitaisi puhua puolet ajasta pojalle englantia ja puolet suomea, koska neuvolantati oli huolissaan, etta poika jaa leikkien ulkopuolelle paivakerhossa, jos ei puhu kunnolla englantia. Ma itse yritan pidattaytya tarkasti puhumasta englantia pojalle, silla mun vanhemmat eivat puhu sanaakaan englantia, joten mulle on tosi tarkeaa, etta han oppisi myos puhumaan eika vain ymmartamaan suomea. Aika nayttaa... Meilla ei ole ketaan suomenkielisia ystavia taalla, joten poika kuulee suomea vain minulta ja Suomen lomillaan. Meilla on kylla suomenkielisia dvd:ta, mutta ne suosikit ovat englanninkielisia. Pojalla on nyt muutaman sanan sanavarasto, ja useimmat sanat ovat englanniksi, mista olen vahan huolissani.

 

Mita te muut teette tilanteessa, jossa olette vaikkapa vieraskielisen ystavanne kanssa jossakin, ja puhut valilla hanelle ja valilla lapselle - puhutko lapselle suomea myos vieraskielisen ystavasi lasnaollessa? Siis kayn itse paljon kahvitreffeilla muiden englantilaisten aitien kanssa, ja tunnen oloni hieman epamukavaksi kun puhun pojalle suomea. Minulla on taalla muutama ulkomaalainen ystava, jotka minun lasnaollessani puhuvat lapsilleen englantia eivatka vaikkapa albaniaa, silla heidan mielestaan on epakohteliasta puhua kielta, jota toinen ei ymmarra. Mutta eiko lapsi mene enemman sekaisin siita, kun aiti puhuu eri kielia? Vai onko ok puhua lapselle englantia kun muita on lasna, ja puhua suomea vain kahdenkesken?

[Io.]

Miehen ollessa paikalla (mies ei puhu paria sanaa enempaa suomea) puhun suomea pojalle ihan normaalisti. Talla tavoin mieskin on oppinut vahan enemman suomea. Jos olemme kotona ja taalla on vieraita niin jos pyydan tai komennan poikaa niin sanon sen suomeksi. Jos pyydan jotain mika koskettaisi vieraita esim. Nayta mummille tuota, niin sitten sanon sen englanniksi. Kylla mina vahan enemman englantia puhun pojalle jos olen vieraitten seurassa. Kaupassa joskus huomaan puhuvani englantia mutta se on kun nykyaan ajattelen englanniksi joten sitten automaattisesti tulee, etta let's go get some detergent. Kun huomaan taman niin yritan taas vaihtaa suomeksi.

 

Meilla poika talla hetkella ymmartaa suomea paljon englantia paremmin. Jos mies haluaa jotain menevat perille niin hankin sanoo sen sanan suomeksi, esim. syo, nuku, tule. (Nuo ovat niita harvoja sanoja joita han osaa). Olen sanonut, etta hanen pitaisi puhua vain englantia mutta todellakin tuntuu, etta suomeksi ymmarretaan ja englanniksi kun sanotaan niin katsotaan ihan hoomoilasena.

 

En usko sen vaikuttavan paljoa jos joskus sanon jotain englanniksi. Kylla suurin osa puheestani on suomea. Ainoa mika harmittaa on se, etta suurin osa kirjoista on englanniksi ja nyt kun ne alkavat olemaan monisanaisempia niin vaikea alkaa kaantamaan niita itse suomeksi. Kuvakirjoja oli helppo lukea suomeksi.

 

Dvd:ista sen verran, etta huomasin, etta Muumi-ja Taotao-dvd:ta ei olla aluekooditettu. Joten nyt pauhaa muumit ja taotao meidan telkkarissa eika aina tarvitse katso englanninkielisia piirrettyja.

[AnneJ.]

miisukka: Tietysti puhut lapselle aina samaa kieltä olit missä tahansa. Se on sun ja lapsen kieli. Jos muut eivät siitä tykkää, niin se on niiden muiden ongelma! Voithan sitten halutessasi sanoa muille lyhyesti mistä puhuit lapsesi kanssa eli tyyliin "juttelimme tuosta koirasta".

 

Vai onko ok puhua lapselle englantia kun muita on lasna, ja puhua suomea vain kahdenkesken?

Ei ole ok. Lapselle pitää puhua aina samaa kieltä. Sitten joskus paljon isompana voi alkaa puhua toistakin kieltä satunnaisesti, mutta vasta sitten, kun lapsi osaa kunnolla puhua ja ymmärtää kielten eron eikä sekoita kieliä keskenään. Pienelle lapselle ei missään tapauksessa kannata puhua kahta kieltä sekaisin.

Edited July 10, 2010 by AnneJ.

[AnneJ.]

Ainoa mika harmittaa on se, etta suurin osa kirjoista on englanniksi ja nyt kun ne alkavat olemaan monisanaisempia niin vaikea alkaa kaantamaan niita itse suomeksi. Kuvakirjoja oli helppo lukea suomeksi.

Ei varmaan ole ongelma hankkia lisää suomenkielisiä kirjoja?

[Lainie]

Mä liityn pyörimään tähän ketjuun. Lasta ei vielä ole, mutta n. 20-21 viikon päästä toivottavasti on

 

Minä tulen puhumaan lapsellemme suomea, mies englantia. Asumme englanninkielisessä maassa nyt ainakin toistaiseksi. Aika näyttää, josko parin-muutaman vuoden päästä siirrymme täältä jonnekin muualle.

 

Ja todellakin niin, että tulen aina puhumaan vaan suomea, vaikka mies tai vieraat eivät sitä ymmärtäisikään. Tietysti sillä poikkeuksella, että joskus saattaa tosiaan lipsahtaa yksittäisiä lauseita englanniksi, kun vaikka Io:n tavoin saatan tehdä ostoksia tavallaan englanniksi.

 

Tohon kirjojen hankkimiskysymykseen: Suomesta on erittäin kallis postittaa mitään maailmalle, joten ymmärrän, jos ei aina viitsitä olla vaivaamassa esim. isovanhempia. Ja sit taas kun perhe tulee käymään Suomessa, on lapsiperheellä sitä rompetta jo niin paljon, että siinä tulee jo niistä äkkiä lentoyhtiöiden painorajoitukset vastaan.

Muten tietenkin mullakin on mietinnässä se, miten niitä kirjoja saisi käsiinsä.

muoks: tulee myös kalliiksi, kun kaikki suomenkieliset kirjat pitää ostaa (jos ei saa tutuilta), kun ainakin täällä englanninkieliset kirjat voi vaan hakea kirjastosta.

Edited July 10, 2010 by Lainie

[Io.]

Mina ostin viime Suomenvierailulla ihan hirveasti kirjoja. Me oikein tulimme tyhjien matkalaukkujen kanssa Suomeen jotta pystyn ostamaan kirjoja ja dvd:ta. Mutta kaikki kirjat mita ostin oli Mauri Kunnaita, Astrid Lindgreneita ja muita isommille lapsille tarkoitettuja. Enka niita viela lapselle lue kun talla hetkella han vain haluaa repia sivut pois ja syoda kannet hajalle. Joten mina yritan lukea niita englanninkielisia kirjoja suomeksi vaikka aika tonkkoahan se on kun aina valilla jaan muistelemaan mika sana se nyt olikaan. Se on harmittavaa miten paljon oma kielitaitoni on huonontunut kun taalla on asunut. Toivon todellakin, etta poikani saa edes jonkinlaiset suomenkielentaidot mutta se jaa nahtaviksi. Parasta taalla yritetaan. Mina muistan aina ruotsinserkkuni, jotka puhuivat 60-luvun murretta mita olivat vanhemmiltaan oppineet. Saa nahda miten hassusti poika puhuu parinkymmenenvuoden paasta, kunnon 2000-luvun pississuomea.

[Neven]

Me ollaan menossa parin viikon päästä Hollantiin sukuloimaan. Koska menemme autolla, mukaan mahtunee sitten hollanninkielisiä kirjoja ja dvd:tä. Otamme mukaan vaan välttämättömimmän, emme edes omia vaunuja, vain sellaiset sateenvarjorattaat, jotta kerrankin saadaan jotain tuliaisiakin tuotua

 

Katsotaan miten isomman tytön hollannin kielen oikein käy tuolla reissulla. Helmi puhuu edelleen kotona suomea, myös isälleen, vaikka tämä puhuukin hollantia tytölle. Neiti kyllä ymmärtää hollantia lähes täydellisesti ja käyttää joitakin sanoja. Toivottavasti hollanninkielinen ympäristö toisi hiukan lisääkin sanoja.

 

miisukka:Kyllä mä puhun tytölle koko ajan suomea, vaikka ympärillä olisikin sitä ymmärtämättömiä. Lapselle tulisi puhua äidinkieltä ja meillä se on suomi, isin kanssa se on hollanti. Niillä mennään. Yleensä sitten käännän sellaiset lauseet, joissa tyttö puhuu esim. mummostaan, tämä kun ymmärtää just sanan mummo, niin olisi epäkohteliasta olla kertomatta mistä on kyse

[Suvi]

Hihii, meitin pojalla kävi eka sekaannus kahden kielen kanssa, kun sanoi ruokailun päätteeksi "Thänkos" Oli vähän hämmentyneen näkönen että ihan kuin joku olisi mennyt pieleen

 

Ikää nyt 1v9kk

[Kazan]

^

[Neven]

[Felicidad]

Meillä 2v-poika sekoittaa tällä hetkellä tosi paljon molempia kieliä. Meillä molemmat puhuu äidinkieltään ja keskenään puhutaan miehen äidinkieltä. Tultiin juuri viime viikolla kuukauden matkalta miehen kotimaasta ja huomaa selvästi, että sanojen määrä lisääntyi matkan aikana.

Edited November 15, 2012 by Eva Luna

[Neven]

Miten mun pitäis suhtautua tuohon kolmivuotiaaseen, neiti on alkanut nyt vängätä vastaan hollannin kielisiä sanoja kohtaan

Tänäänkin mies sanoi tytölle hollanniksi että nyt mennään kotiin (thuis) johon tyttö sitten että ei se ole thuis vaan se on koti.

Mitä todennäköisemmin siis ymmärtää että thuis on koti, mutta miten tuohon vänkäämiseen pitäisi suhtautua, voisi jatkaa sitä vaikka kuinka kauan...

 

Pitäisikö vaan antaa olla ja jättää huomiotta tuollainen käytös?

 

Me ollaan just menossa Hollantiin ja mietin, miten siellä sitten käyttäytyy, nyt on viime päivät vaan naureskellut kun mies on jotain hollanniksi sanonut.

No ehkäpä tämä nyt on sitten vaan jotakin kolmivuotiaan uhmaa ja toivottavasti nopeasti ohimenevää...

 

Ja voi olla ettei tuolla "aidossa" ympäristössä sitten koe hollannin kieltä omituiseksi, ehkä se on jotakin sellaista, kun ei sitä keneltäkään muulta Suomessa kuule yleensä kuin isältään.

[AnneJ.]

^ Mä en varmaankaan puuttuisi asiaan, ainakaan jatkuvasti. Toivon mukaan vänkäys menee ohi. Itse asiassa nyt, kun mietin, niin samantyylistä on ollut meilläkin, että poika (en muista kumpi) on sanonut, ettei joku tavara/asia ole se ja se, vaan se toisenkielinen sana. Hatusta heitettynä auto ei ole auto, vaan bil tms.

[Neven]

Kiitti AnneJ!

 

Kumman se pitäisi korjata? jos siis korjaa. Kun onhan sekin sitten hassua, jos minä menen mukaan tuohon hollannin kielen vänkäämiseen, toisaalta, jos tiedän oikean vastauksen, niin eikö sitten pitäisi korjata.

äh, tää on hankalaa...

 

Siis, tyttö eilen vänkäsi isänsä kanssa tuota thuis-koti-juttua, kumpi on oiekein ja sitten alkoi vääntää sitä samaa mun kanssa. PItaisikö mun vaan antaa asian olla ja vaihtaa puheenaihetta vai jääkö tytölle sitten väärä käsitys asiasta?

[Felicidad]

Mitä muistan jotain vanhoista tenttikirjoista, niin usein se vanhempi korjaa kenen kanssa lapsi puhuu. Meillä ei vielä varsinaista vänkäystä ole, kun poika ei puhu niin paljon, mutta jos/kun tulee niin voisi vaikka sanoa, että äiti sanoo näin ja isä toisin.

Edited November 15, 2012 by Eva Luna