Uutinen omille vanhemmille

[Johna]

Meillä annettiin leivosrasia jonka päällä oli ultrakuva nt-ultrasta. Molempien vanhemmat hetken aikaa ihmetteli, miksi tuodaan leivokset heille kunnes älysivät kuvan

[Edwina]

Soitin heti positiivisen testin tehtyäni äidilleni ja kerroin, että raskaana ollaan. Äiti oli jo ennen plussatestiä kuulema arvaillut, että mä olen raskaana. Sen oli kuulema nähnyt mun silmistä? Isälleni soitin ja kerroin raskaudesta, kun kotiuduttiin np-ultrasta. Aloitin puhelun sanomalla, että susta tulee isoisä.

[Guest OltsunÄippä]

Omalle äidilleni ja isälleni kerroin puhelimessa kun olin viikoilla 17. Äiti asuu sen verran kaukana ettei olisi voinnutkaan kertoa kasvokkain ja isä on aina menossa ettei keretä näkemään muutenkaan usein. Koska meillä oli miehen kanssa niin tuore suhde, olivat vanhemmat hiukan epäileväisiä mutta onnittelivat kyllä puhelimessa ja seuraavan kerran nähdessämme.

Miehen isälle kerrottiinkin aikaisemmin, olinkohan viikoilla 9-10. Oltiin juhannusta viettämässä, appi otti aika vaisusti uutisen. Oli jo sulateltavaa siinäkin että nuorin poika tuo tyttöystävän ensimmäisen kerran näytille ja sitten vielä kerrottiin uutinenkin

 

Seuraava kun joskus tulee, laitan äidilleni postikortin jossa on pelkästään LA *päivämäärä* Muuten hoidamme varmaan puhelimitse taas.

[jossu11]

Meillä kutsuttiin tulevat isovanhemmat kahville "kiitokseksi koiran ulkoilutuksesta" ekan neuvolan jälkeen. Kahvittelun lomassa sitten tokaistiin, että "On se hyvä kun tää piirakka on niin kuitupitoista, kun käskivät niitä kuituja siellä äitiysneuvolassakin syömään." Kyllä lusikat pysähty kaikilta puolitiehen Sitten tulikin onnitteluja ja aina niin (muka) karski isä pyyhki silmäkulmaa..

[forgetmenot]

Mullahan oli suuret suunnitelmat, että miten kerron äidille (vanhemmat eronneet), mutta lopulta koko homma kaatui siihen etten vaan kestänyt odottaa siihen asti, kun olisi nähty kasvokkain Viikonko mahdoin jaksaa odottaa sitten lopulta Äiti oli tosi hämmästynyt (en ole koskaan ollut mikään vauvakuumeilija) ja iloinen ja puhelu meni sitten vähän molemminpuoliseksi vetistelyksi

 

Mies kertoi omille vanhemmilleen (eronneet) itse. Avoppi oli niin puulla päähän lyöty, että toisteli "mitä?!" varmaan parikymmentä kertaa, kun ei keksinyt mitään muuta sanottavaa Sitten sekin vetisteli ja soitti vielä useamman kerran takaisin ja kyseli hirveästi kaikkea Miehen isä oli myös ihan shokissa. Sillä on toisen vaimon kanssa tehdyt pienet lapset, joten se ei kai ollut ajatellut, että sen aikuinen poika saattaisi jo olla lisääntymisiässä 25-vuotiaana Jotain se siis mumisi, että kun tuli itse tehtyä ekat lapset vähän turhan nuorena (mikä oli ehkä vähän ikävästi sanottu).

 

Omalle isälleni kertoisin mieluiten vaikka sitten, kun lapsi täyttää 18v. Vaan pakko se on jossain vaiheessa isänpuoleiselle suvulle kertoa ja samalla itse isälle, blaah...

[Jenni]

Esikoisen odotuksesta kerrottiin vasta viikolla 16+ kaikille isovanhemmille. Olimme ostaneet isovanhempien kirjat ja niiden väliin sitten askartelin ultrakuvat ja pienet lorut.

 

Toisen lapsen odotuksesta kerroimme minun vanhemmilleni puhelimitse viikolla 14+ koska olin joutunut ramppaamaan lääkärissä ja en kehdannut valehdella syytä. Mies kertoi vanhemmilleen sitten samana päivänä käydessämme heillä kahvilla.

[Lilypad]

Mä olin positiivisen raskaustestin ja alkuraskauden ultran välisenä aikana äidin kanssa kahdestaan kaupungilla - ja voi että oli vaikea olla kertomatta!! Olin kuitenkin päättänyt, että maltan sinne alkuraskauden ultraan asti edes, koska tiesin äitini innostuvan mummiudesta heti enkä halunnut joutua mahdollisesti ultran jälkeen tuottamaankin pettymyksen...

 

Ultrapäivän iltana (rv 6 + jotain) mentiin käymään mun vanhemmilla, olin ostanut vauva-aiheisen kortin, jonka olin osoittanut mummille ja taatalle. Äiti sanoi jo arvanneensakin, halasi ja onnitteli. Isäni kasvoille levisi todella ihana hymy ja hän tuli vielä lähteissä halaamaan ja kiittämään "Lahjan päivän lahjasta" (oli siis Lahjan nimppari tuolloin).

 

Mies kertoi omalle äidilleen samoihin aikoihin, anoppi ei iäkkäänä ja jo monen lapsen isoisoäitinäkään tietysti samalla tavalla asiasta innostunut, onnea ja siunausta toivotti kuitenkin ja varmasti sydämestään. Appiukolle kerrottiin vasta jokunen viikko myöhemmin (mies tahtoi näin) - hänen reaktionsa oli ehkä yllättävin: sanoi tienneensä ja tietävänsä myös, että tulokas on poika, koska oli nähny unessa itsensä pojanpojan kanssa mökkirannassa

[yell]

Me laitettiin eka ultrakuva kirjekuoreen ja sanottiin, et avatkaa vasta kotona. Oikein iloinen ja onnellinen tekstiviesti sieltä tuli takaisin, toivotettiin onnea kaikille meille kolmelle.

[Öttiäinen]

Soitin äidilleni ja kerroin että meillekin tulee vauva. Äiti tarkensi että puhutaanhan ihmisvauvasta Ei ollut ihan varma haluanko koskaan lapsia, oli kyllä sitten ihan iloinen uutisesta.

[tähkä]

Itse olen ajatellut kerto omille vanhemmilleni kysymällä isältäni, että haluaisiko hän kunnostaa vanhan pinnasänkyni. Saavat siitä sitten laskea yhteen 1+1...

[Memminkäinen]

Omille vanhemmille kerroin heti. He, ja äiti varsinkin ovat olleet aivan korvaamaton tuki, kun koitin selvitä kahdesta keskenmenostani ja kyynisesti ajattelin, että tarviin sitä tukea taas, jos huonosti käy. Tuntui kuitenkin ikävältä kertoa vasta sitten, jos jotain olisi sattunut, joten kerroin heti. Äiti oli tosi onnellinen, isästä näki, että sitä pelotti ihan hirveesti, että jos hänen pikku tyttönsä joutuu taas luopumaan siitä maailman rakkaimmasta asiasta. Onneksi ei ole tarvinnut luopua ja ar- ja nt -ultra (nt:hen mennään vielä uudelleen, oli sikiö vielä hiukan liian pieni mitattavaksi) kuvia isäkin katseli jo oikein onnellisena.

Miehen vanhemmille kerrottiin ar-ultran jälkeen, viikolla 9+, kun ultrassa oli syke näkynyt. Aikaisemmat raskaudet kerrottiin miehenkin vanhemmille aikaisemmin, mutta nyt mies halusi pantata uutista sen aikaa, että tiedetään, onko kaikki hyvin. Vaikka myönsi se, että olisihan se kertonut, vaikka olisi huonostikin käynyt.

[gertry]

Omalle äidilleni kerroin heti kun raskaustesti oli tehty. Olen äitini kanssa erittäin läheinen joten hän olisi arvannut muutenkin ilman kertomista. Tuleva mummi oli todella onnellinen ja olikin ihana saada tukea häneltä alusta alkaen. Emme nimittäin ystäville ja muille kertoneet kun vasta rv 12 jälkeen.

 

Miehen vanhemmille kerroimme myös vähän myöhemmin. Kerroimme heille jouluaattona. Olin ostanut heille erikoisen joulukortin jonka väliin laitoin ultran kuvan.

 

 

Edited August 18, 2010 by gertry

[Mango]

Molempien vanhemmille piti kertoa vasta nt-ultran jälkeen, mutta isäni sairastumisen takia kerroimme muutamaa päivää aiemmin. Omille vanhemmilleni kerroimme siis sairaalassa ja sanoimme, että tammikuussa olisi vaarinhommia, joten hoidathan itsesi kuntoon siihen mennessä . Pyysimme heitä olemaan vielä kertomatta kenellekään, mutta isäni tunnusti myöhemmin kertoneensa sairaanhoitajallensa, hih.

 

Appivanhemmille kerrottiin jo päivää ennen, jotta tasapuolisuuden nimissä kaikki saisivat tietää suunnilleen samoihin aikoihin.

 

 

[Idalie]

Ihania tapoja kertoa tuleville isovanhemmille! Itsekin olen asiaa vauvakuumeilun keskellä miettinyt, mutta ei ole vielä ajankohtaista...

[diamante]

Kummankaan vanhemmille emme ole vielä kertoneet raskaudesta. Ihan jo sen takia, että ajateltiin kertoa jouluaattona.

Mies ajatteli ostaa kortin vanhemmilleen, joka sitte läväytetään viimeiseksi lahjaksi aattona. Ehdotin sitten, jos väliin laittaisi ultrakuvan tms.

 

Eri asia sitten on jos oma siskoni huomaa jo käytöksestäni, että joku on pielessä.

Hiukan jännittää kyllä miten vanhemmat ottavat tämän, kun kuitenkin niin vähän aikaa ollaan oltu yhdessä ja raskaus niin alussa.

 

Kahdelle todella hyvälle ystävälle en ole osannut pitää suutani kiinni. Kamalasti onnittelivat.

[vinka]

Me ei olla salailtu raskautta, vaan ollaan kerrottu jo hyvissä ajoin (ensimmäisen ar-ultran jälkeen joskus viikoilla 6+jotain) niin tuleville isovanhemmille, kuin myös ystäville. Ei tosin olla facebooksissa tms. asiaa kuulutettu, vaan kerrottu jos ollaan satuttu sopivaan tilanteeseen (esim. viime viikonloppuna eräät juhlat, joissa meiltä kyseltiin kuulumisia). Jotkut ovat osanneet kysyä ihan suoraankin. Kaikki ovat olleet kannustavia ja onnellisia meidän puolesta.

[sarah]

Me soitimme vanhemmillemme heti positiivisen testin jälkeen ja voi sitä ilon määrää

Parhaimmille ystävillemme myös kerroimme melkein samantien.

Emme ole vielä olleet ensimmäisessä ultrassa, joten emme kauheasti vielä uskalla iloita ja kertoa kaikille.

[piiras]

Molemmista lapsista taidettiin kertoa vanhemmille vasta ensimmäisen ultran jälkeen (eli olisiko ollut vko 12). Äidille vietiin näytille ultrakuva, että katopas tätä Tuleva mummi oli kyllä aluksi ihan ihmeissään, että mikäs se tämä on. Kun toisen lapsen ultrakuvaa näytettiin anopille, niin hän oli että "kyllähän minä näin tämän jo silloin vuosi sitten". Yritettiin sitten selittää, että tämä on kyllä uusi

[Ledita]

Me kävimme alkuraskauden ultrassa ja kerroimme 8. raskausviikolla molempien vanhemmille. Oma äitini ei aluksi uskonut, että lapsenlapsi on tulossa, mutta on kyllä ollut hurjan onnellinen meidän tulevasta perheenlisästä.

[kirjaston kissa]

Äidilleni kerroin alkuraskauden ultran jälkeen ja tieto siitä meni tietty isälle. Alkuvuoden keskenmeno on tehnyt varovaiseksi ja pelokkaaksi, joten muut saavat ehkä tietää huomenna, kun kaikki on kunnossa np-ultrassa. Viikkojakin pitäisi olla yksi enemmän kuin kierron mukaan laskettuna, huomenna ehkä selviää lisää asiasta .

[Lillia]

Jos nyt olisi käynyt niin että paksuna oltaisiin, kertoisin sen joululahjana. Valokuva testistä ja se joulupakettiin, ja kortti missä lukee jotain tähän tyyliin :

 

" lukekaa tämä kortti kaikille perheenjäsenille, ja kaikkien läsnäollessa. Annamme teille lahjan, mitä teillä ei vielä ole. Annamme teille lahjan, mitä kukaan ei koskaan ota puheeksi, mutta kaikki toivovat sitä. Annamme teille lahjaksi lahjan, mitä ei voi palauttaa, eikä sitä voi vaihtaa. Annamme teille lahjaksi asian, joka tarvii rakkautta ja huolenpitoa myös teiltä, ja teidän tukeanne ja hyväksyntäänne. Pikkuisten jalkojen töminää tiedossa... vauvauutisin terveisin blaa & blaa. "

[Anqu]

Aivan ei ole vielä ajankohtainen aihe meidän kohdalla, mutta eihän tällainen kuumeileva ihminen osaa olla tällasia ajattelematta!

Olis ihanaa jos sattuisi osumaan joulun kohtaan, ei meidän aikatauluilla kyllä siihen keretä. Ellei jälkikasvu anna odottaa itseään yli vuotta

 

Olen jo vuodenpäivät miettinyt kaikkia kivoja tapoja kertoa tulevalle mummille. Ja tietty omalle siskolle ja parhaille kavereille. Äidille olen päättänyt kertoa vasta ultran jälkeen, jotta varmistuu asia tarkemmin. Siskolle on varmaan pakko kertoa jo aikaisemmin, ettei oma pää hajoa uutisten kanssa Siskolla on kaksi omaa lasta jo. En varmaan ikinä unohda, miten hän kertoi mulle toisen tulemisesta: laittoi mulle meilillä ultrakuvan! Olin koulussa tietsikkatunnilla, kun luin meilejä. Koitin siinä sitten parhaani mukaan käyttäytyä normaalisti

Edited October 18, 2010 by Anqu

[Roosa81]

Kerrottiin nyt jouluaattona mieheni ja minun vanhemmille. Laitoimmen joulukortin väliin kirjekuoreen ensimmäisen ultraäänikuvan ja sen avattuaan olivat tosi yllättyneitä ja iloisia. Paras joululahja tänä vuonna.

[peijooni]

Minulle tuo omille vanhemmille ja siskolle kertominen taitaa jännittää ja jopa ahdistaa eniten koko tässä alkaneessa raskaudessa.

En vaan osaa kertoa heille tämmöisiä juttuja, vaikka tiedän, että hyvinhän he sen ottaisivat.

Olettavat, ettei me olla lapsia tekemässä, mutta nyt kuitenkin yllättäen ollaan (jos kaikki menee hyvin).

[Anri]

Varmaankin kerrotaan ensimmäisen ultran jälkeen - jos (toivottavasti!) sinne asti päästään ja kaikki on hyvin.