Ahdistaa

[Itee]

Heipä hei! Olen uusi täällä ja ajattelin kertoa vähän tilanteestani ja pyytää vertaistukea.

 

Olen kärsinyt sekundaarisesta lapsettomuudesta useita vuosia, aktiivista yritystä on takana ensin entisen mieheni kanssa 2,5 vuotta ja nyt nykyisen mieheni kanssa pari vuotta. Viime syksynä pääsimme mieheni kanssa lapsettomuushoitoihin ja ensimmäisestä inseminaatiohoidosta tärppäsi, tulin raskaaksi ja olin ikionnellinen. Raskaustesti näytti vain heikosti positiivista, joten en missään vaiheessa uskaltanut iloita asiasta täysillä. Ensimmäisessä ultrassa sikiö näkyi ja syke myös, mutta koko ei vastannut viikkoja. Seuraavassa ultrassa sopivasti juuri ennen isänpäivää näkyikin entisestään pienentynyt möykky ilman sykettä ja lääkäri totesi, että keskenmenohan tämä nyt on. Siitä seurasi lääkkeellinen tyhjennys ja kaikenlaista vaivaa, emmekä ole vieläkään päässeet aloittamaan uusia hoitoja. Minusta tuntuu, etten ole mitenkään vielä päässyt yli tuosta keskenmenosta, se tuntuu minusta erittäin epäreilulta ja turhalta. Helpottaa huomata, että hirvittävän moni muukin on kokenut keskenmenon tai kaksi ja siitä huolimatta saanut myöhemmin vauvan. Silti en aina jaksa uskoa, että omalle kohdalle sellainen onni sattuisi.

 

Joinakin päivinä tuntuu, että tuo keskenmeno on antanut toivoa, että kuitenkin on mahdollista vielä tulla raskaaksi, mutta toisina päivinä surun, ahdistuksen, katkeruuden ja vihankin tunteet hyökkäävät niskaan kuin hyökyaalto. Miten tästä pääsee eteenpäin? Miten voi taas iloita elämästä? Lisäksi harmittaa, kun ympärillä on raskaanaolevia ihmisiä enemmän kuin ikinä ennen. Tällä hetkellä tuttavistani kahdeksan odottaa vauvaa ja moni muu on juuri saanut oman ihanan käärön syliinsä. Miten te muut olette selvinneet? Itse ajattelen, että se uusi raskaus ja vauva saattaisi tilannetta parantaa, mutta toisaalta en voi olla varma, että tulen enää ikinä raskaaksi uudelleen.

[ayashe]

Hei! Ensi alkuun pahoittelut tilanteestasi ja keskenmenosta.

 

Tällaisena pikavastauksena vinkkaan että kannattaa kirjoitella tänne foorumille vielä 3 viestiä lisää - 10 viestin jälkeen pääset lukemaan noita suljettuja alueita. Kuumeiluklubeista löytyy ketju keskenmenon jälkeen kuumeileville, ja lapsettomuuspuolelta oma ketju sekundäärisesti lapsettomille - uskoisin että noista ketjuista löytyy hyvää vertaistukea sinulle. Kuten sanoit, meitä on täällä monta, ja joukossa paljon onneksi niitä onnistumisiakin. Itselläni ei ole lapsettomuustaustaa, mutta keskenmeno tuli juuri koettua.

[Itee]

Kiitos ayashe vastauksestasi! Yritän kovasti saada tarvittavia viestejä kasaan ja odotan innolla, että pääsen "tositoimiin" Juuri nyt luulen, että menkat tekevät tuloaan, koska kaikki tuntuu niin ylivoimaisen vaikealta ja kamalalta. Eiköhän tämä tästä taas pian...

[Guest fred]

Täälläkin uusi käyttäjä jota ahdistaa. Takana keskenmeno viisi kuukautta sitten, raskausviikolla 8, siittä toipuminen oli erittäin hankalaa koska lapsi on erittäin toivottu.

 

Kaksi kuukautta sitten toivoin että olisin raskaana kun totesin että rintojani aristaa, mutta testit näyttivät sitkeästi miinusta.

 

Nyt on taas "oireita" eli rintoja aristaa (mitä ei ole tapahtunut kuin edellisen raskauden aikana ja sitten tuon "valeraskauden aikana", on paha olo, hajut ottavat nenään, väsyttää kokoajan. Pelkään todella paljon, ja ahdistaa. En ole uskaltanut tehdä vielä raskaustestiä, sillä jos se on positiivinen niin tiedän että alan toivomaan että nyt se onnistuu. Jos se on negatiivinen ja olenkin vain kuvitellut oireet, mitä teen sitten? 

 

Taustalla on äitini useat keskenmenot ja useampi kohdun ulkoinen raskaus. Tuleeko näin tapahtumaan minullekkin? kestänkö sen?