Drusilla

Vertaistukiketju imetyksen kanssa taisteleville

180 posts in this topic

Tämä ketju on tarkoitettu osittaisimetykseen ja pulloruokintaan siirtyneille äideille tueksi ja avuksi. Tänne EI kaivata täysimetysvalistusta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saako silti kannustaa oman maidon lisäämiseen jos joku sitä toivoo? (Nimim. 3kk pumppauksen jälkeen pääsin vasta imettämään ja maitomääräkin siinä lisääntyi eli ymmärrän kyllä miltä tuntuu kun ei saa maitoa riittämään). Esim. keskosilla on usein sellainen oudossa järjestyksessä tapahtunut imetys/pullo/pumppaustaipale.

:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saa toki ja olen siis itsekin omaa maitoa saanut lisättyä selvästi pahimmasta, mutta tänne ei siis kaivata propagandaa äidinmaidon ja täysimetyksen ylivertaisuudesta eikä siitä, että kyllä se riittää, kun tarpeeksi on motivaatiota. Imetys on kuitenkin herkkä laji eikä kukaan tarvitse enää lisää mielipahaa, jos jo valmiiksi tuntee epäonnistuneensa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Drusilla, ymmärrän poittisi täysin :) Ihana kuulla, että olet saanut maitoa lisättyä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin yrittänyt epätoivoisesti lypsää ja lypsää ja kaikki poppaskonstit käytetty... maito on vaan lähes finito ja muutaman tipan saan puristettua ulos. Yritän tarjota tissiä mutta tyttö ei enää edes tunnista sitä eikä osaa ottaa imuotetta. ..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla oli suuret suunnitelmat täysimetyksestä 6 kk ikään asti. Toisin kävi, tällä hetkellä imetän ja annan korviketta.

 

Minua ei ole ohjeistettu osittaisimetykseen mitenkään. Lisämaitoa käskettiin antaa, jos "näyttää olevan tarvetta". Onko teillä muilla joku tarkka systeemi, esimerkiksi lisämaitoa joka imetyksen jälkeen tai korviketta iltaisin/öisin? Meillä lisämaidon tarve on suurin ennen yöunille menoa ja yöllä.

 

Välillä tekisi mieli siirtyä kokonaan korvikeäidiksi :( . Näin ainakin silloin, kun korviketta menee suurempi määrä ja tuntuu, että omaa tuotantoa ei ole ollenkaan.

 

Enpä olisi uskonut imetyksen aiheuttavan näin paljon stressiä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suunnitelmat 6 kk:n täysimetyksestä kaatuivat jo alkumetreillä molemminpuolisiin hankaluuksiin. Lapsemme on siis lähes alusta saakka kasvanut Nannilla, mutta yllättävän vähän olen asiasta stressannut. Toki olisin toivonut lapsen saavan imetyksen kautta hyödylliset vasta-aineet, allergiasuojan yms. ja näiden puuttuminen harmittaa ja surettaa. Mutta tilanne nyt on tämä eikä sille mitään voi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minua ei ole ohjeistettu osittaisimetykseen mitenkään. Lisämaitoa käskettiin antaa, jos "näyttää olevan tarvetta". Onko teillä muilla joku tarkka systeemi, esimerkiksi lisämaitoa joka imetyksen jälkeen tai korviketta iltaisin/öisin? Meillä lisämaidon tarve on suurin ennen yöunille menoa ja yöllä.

Meillä annettiin korviketta aluksi (kotiutumisen jälkeen) joka aterialla, aina en edes yrittänyt imettää. Myöhemmin aina imetin ensin ja sitten vasta pullosta päälle, jos oikeasti ei vauvat olleet tyytyväisiä edes viittätoista minuuttia. Ja annoin mahd. vähän pullosta, jotain 20-30ml aluksi ja sitten toinen satsi jos ei riittänyt. Meillä kanssa oli suurin tarve illalla. Ja myös myöhemmin imivät sitten illalla oikein kunnon maratoneja. Vauvat tykkää usein tankata ennen yöunille menoa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen kanssa annoin vastiketta joka aterialla imetyksen päälle. Olin varma, että joudun lopettamaan imetyksen viimeistään parin kuukauden kuluttua, mutta puoli vuotta saatiin sinniteltyä. Tunsin kyllä monesti itseni todella huonoksi äidiksi, kun kaivoin tuttipullon esille yleisillä paikoilla.

 

Nyt toisen lapsen kanssa päätin kokeilla kaikki keinot. En edelleenkään kylve maidossa, mutta ehkä sinnikkyys on tuottanut tulosta, koska näiden ensimmäisen kolmen viikon aikana ollaan lisämaitoa annettu ihan satunnaisia kertoja. Imetystee auttoi selvästi maidon määrään. En silti uskalla nuolaista, että täysimetyksellä selvittäisiin , mutta paremmalta vaikuttaa. Välillä on meinannut usko loppua, kun on tuntunut, että poika on ollut koko päivän rinnalla. Onneksi en ole luovuttanut. Olen ihan varautunut siihen, että vastiketta voi joutua antamaan, enkä jaksa enää stressata asiaa kuten esikoisen kanssa. Esikoinen on kuitenkin ollut erittäin terve ja tyytyväinen vauva.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tyttö osittainimetetty 4kk, jolloin lopetti itse rinnan imemisen. Maitoa ei enää tullut ja käänsi vaan päätä pois jos yritin tarjota rintaa. Sen jälkeen siirryttiin täysin korvikkeisiin. (Täys)imetyksen epäonnistumiseen oli monta syytä mm. vauvan väärä imuote, kipeät rinnanpäät, kyvyttömyyteni imettää makuultaan, minun hidas toipuminen sektiosta jne.

 

Aluksi podin huonoa omatuntoa korvikkeen annosta, nykyään olen jo suhteellisen sinut asian kanssa. Tietty asiaa auttaa kun on syönyt kiinteitä jo monta kuukautta (nyt ikää 8kk).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tyttö aloitti korvikkeella elämänsä kun oli lastenosastolla hoidossa. Kun sitten pääsi vierihoitoon niin tissille meno oli aluksi tosi hankalaa mutta sitten löysi imuotteen nopsasti. Maito mulla nousi tosi hitaasti(sektion jälkeen) eikä vissiin missään vaiheessa riittänyt tytölle koska tuntui että koko ajan jäi nälkäiseksi; tulos: jouduin jo sairaalassa antamaan lkisämaitoa. Tyttö valvotti minua kotona kaikki yöt ja luultavasti stressin ja väsymyksen tuloksena maito ehtyi lähes olemattomiin. Nyt yritän antaa tissistä vähän päivittäin, mutta ei haluaisi enää tissille. Heti alkaa rintaraivarit. Nanilla menään, haluaisin kovasti silti imettää...

 

Ja myös meillä lisämaidon tarve on suurin yöunille mennessä, n. klo. 20-22 imee eniten maitoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Maitoa kyllä riittää, mutta muuten imetys on ollut aika ongelmallista. Alussa poika ei meinannut millään oppia hyvää imuotetta ja jo kahden päivän päästä sai toisen nännin rikki. Maito ei lähtenyt herumaan sairaalassa ja vasta sitten kotona poika oikeastaan alkoi saada minun maitoani. Sairaalassa oli sellainen fiilis, ettei koko homma lähde ollenkaan sujumaan ja stressasin ihan kauheasti, kun koko ajan joku oli opettamassa emmekä pojan kanssa osanneet. Vauva sai lisämaitoa sairaalassa ja kotona ekana iltana jo korviketta.

 

Tällä hetkellä osittaisimetän. Suurin syy tähän on se, että stressaan aivan älyttömästi imetyksestä välillä. Poika haluaisi syödä suunnilleen koko ajan ja välillä saa raivareita tissillä. 50% kerroista syö kunnolla eli imee ja nielee, loput sitten joko hörppii niin, että olemme molemmat maidossa tai sitten vain lipsuttelee kielellä, mutta hermostuu jos otan pois tissiltä. Joskus olen huvitutti ja poikaa ärsyttää, kun sitä maitoa tuleekin imiessä.

 

Pahinta on aamuisin, kun poika tihentää syömistä neljästä lähtien. Kun sitten kello on seitsemän ja mies herää, olen aivan poikki ja päätä särkee. Siinä vaiheessa on yleensä tartuttava pulloon. Olo on aamuisin tosi kurja, varsinkin tuon päänsäryn takia.

 

Tiedän täysimetyksen hyödyt ja täydellisessä maailmassa minunkin lapseni olisi täysimetyksellä. Hymy huulilla kasvot loistaen ruokkisin lastani omilla antimilla. Harmi vain, että tämä ei ole täydellinen maailma ja joskus en vain yksinkertaisesti jaksa imettää. Jos yrittäisin täysimetystä, olisin sekä fyysisesti että henkisesti niin poikki, ettei minusta paljon muuta iloa lapselle olisikaan. Silti tunnen, että minua paheksutaan aina kun ruokin lasta pullosta esimerkiksi kylässä käydessä. Jos imetys on kotonakin välillä hankalaa, vielä vaikeampaa se on kun on muita ihmisiä läsnä. Anoppikin luulee, ettei maitoa riitä, se olisi ilmeisesti ainoa hyväksyttävä syy antaa pullosta. Sanokoot sitten itsekkääksi, mutta joskus on pakko laittaa oma hyvinvointi lapsen "täydellisen" ruokinnan edelle niin kauan kun se tarkoittaa sitä, että jaksan vielä loppupäivänkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Maitoa kyllä on, mutta ei lähellekään tarpeeksi tuon meidän suursyömärin tarpeisiin. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni valvoessa, kun muksu huusi yöt läpeensä nälkää... luultiin, että toisella on massu kipeä. :rolleyes: Yöt rauhoittuivat heti, kun ymmärrettiin kokeilla lisämaidon antoa.

 

Suurin tarve lisämaidolla on meilläkin juuri ennen nukkumaan menoa. Poika saattaa illan pari tunnin valveilla olo aikanansa syödä kaksi kertaa kummatkin rinnat tyhjiksi ja siihen päälle 150 ml Nania. :blink: En ymmärrä mihin mahaan poika tuon määrän maitoa saa mahtumaan. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sanokoot sitten itsekkääksi, mutta joskus on pakko laittaa oma hyvinvointi lapsen "täydellisen" ruokinnan edelle niin kauan kun se tarkoittaa sitä, että jaksan vielä loppupäivänkin.

 

Minusta tämä ei ole itsekästä, pikemminkin hyvän äidin merkki, koska tiedostaa tilanteen ja ongelman eikä päästä sitä räjähtämään käsiin.

 

Meillä siirryttiin öisin lisämaidon antamiseen, kun minä könysin yötä myöten sohvalle imettämään ja vielä kärsin nukahtamisongelmista jolloin en jaksanut päivin tehdä muuta kuin itkeä väsymystä ja imetyksen epäonnistumista ja yrittää nukkua. Saatoin siis pyöriä sängyssä kolmekin tuntia hereillä kun mies ja vauva nukkui vieressä. Lopputulemana en jaksanut seurustella vauvan kanssa yhtään tai nauttia äitiydestä. Vauva alkoi siis saada Tuttelia yöllä ja minä sain nukahtamislääkkeet neuvolalääkäriltä. Pikkuhiljaa tilanne helpottui, mutta täysimetyshaaveet lensi ikkunasta ulos sen saman tien.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Myöhemmin aina imetin ensin ja sitten vasta pullosta päälle, jos oikeasti ei vauvat olleet tyytyväisiä edes viittätoista minuuttia. Ja annoin mahd. vähän pullosta, jotain 20-30ml aluksi ja sitten toinen satsi jos ei riittänyt. Meillä kanssa oli suurin tarve illalla. Ja myös myöhemmin imivät sitten illalla oikein kunnon maratoneja. Vauvat tykkää usein tankata ennen yöunille menoa. :)

 

Meillä juuri näin. Aluksi kun paino ei noussut kunnolla, annoin joka syötöllä, nyt vasta, jos selkeästi jää nälkäiseksi ja yötä vasten vain, että saan nukuttua yhden pidemmän pätkän. Korviketta menee vajaasta desistä puoleentoista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Galentin, et ole itsekäs vaan pidät omasta jaksamisestasi vaan huolta kuten Aylakin sanoi :)

 

Meillä on sama, eli että neljän jälkeen heräilee ihan jatkuvasti, puolen tunnin/tunnin välein...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poika oli viisi päivää sairaalassa (virtsatietulehdus) ja olin siellä sitten seurana ja ruoka-automaattina. Sairaalassa ollessa poika tihensi entisestään syömistä, mistä tuntuu olleen seurauksena entistä vilkkaampi maidontuotanto. Nyt vain näyttää siltä, ettei lapsi jaksa kaikkea tilaamaansa syödä. Maidon nouseminen on paljon kivuliaampaa kuin aikaisemmin :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä synnytin Vammalassa, joka on tunnettu imetysmyönteisyydestään. Tavallaan se meni jo vähän fanaattisuuden puolelle, siellä ei todellakaan tultu tarjoamaan pulloa vaan painotettiin että lapsi pärjää oikein hyvin niillä ekoilla maitopisaroilla jotka musta irti saa. Ehkä se oli ihan hyvä, sillä alkuun pääseminen oli hankalaa, ja jos sairaalassa olisi vähänkin kannustettu korvikkeenkäyttöön, olisin varmaan aloittanut sen. Nyt me sinniteltiin kuusi viikkoa täysimetyksellä, mutta ilmeisesti maitoa ei koko aikana ollut tarpeeksi, sillä paino oli koko ajan alakanttiin. Kokeilin eri konsteja maidon lisäämiseksi, join kotikaljaa ja imetysteetä sekä yritin pumpata maitoa. Kuuden viikon jälkeen neuvolan lääkäri sanoi että voimme antaa kokeeksi "vähän" korviketta. Eipä se sen tarkemmin kertonut paljonko on vähän. No, alettiin tehdä ensin niin, että imetin aina ensin ja sitten annettiin pullosta lisää. Joka syötöllä sai antaa ainakin 40-50 milliä lisää. Korvikkeen määrä lisääntyi aluksi mutta vakiintui sitten noin 4 desiin päivässä, eli mulla riitti omaa tuotantoa vähän yli puolet koko tarpeesta. Yöt olivat myös rikkonaisia, mutta ne mentiin kuitenkin täysimetyksellä. Nyt kun tyttö on neljä kuukautta vanha, meillä on jo (voimakkaan refluksin ja pulauttelun vuoksi) kiinteiden opettelu käynnissä. Korvikkeen määrä on nyt vähän vähentynyt kiinteiden myötä, ja imetän edelleen noin 4-5 kertaa päivässä ja pari kertaa (aamu)yöllä. Maidon määrä ei ole vähentynyt (kai) mutta en ole sitä lisääntymäänkään saanut. Pitänee kuitenkin olla tyytyväinen ja olettaa että neiti on tästäkin määrästä onnistunut saamaan joukon vasta-aineita :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli muuten mieleen, että sairaalassa kyllä yritettiin kovasti kannustaa imettämisessä ja neuvottiinkin, mutta kyllä sitä lisämaitoakin sai sitten kun pyysi. Se vain tuntui jotenkin nöyryyttävältä, että listassa (syöttämisestä piti pitää kirjaa) luki aina lisämaidon kohdalla "syy: nälkä". Miksi ihmeessä muuten vauvalle ruokaa antaisi? :blink: Siitä tuli vain sellainen fiilis, että olen jotenkin vajaa, kun lapsella on vähän väliä nälkä enkä tajua erittää riittävästi maitoa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli n. runsaan kuukauden iässä ongelmia, kun vauva ei tuntunut tulevan kylläiseksi pelkästä imetyksestä. Imetyksen jälkeen kokeiltiin antaa pullosta korviketta ja sitä saattoi upota vielä desin verran. Usko imetykseen oli kyllä koetuksella, mutta kun imetin molemmat rinnat aina samalla kerralla niin jotenkin päästiin tuosta vaiheesta eroon ja maito on riittänyt (tyttö syntyessään 4550g ja 5kk iässä 9kg). Illalla kuitenkin annetaan pari desiä korviketta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoisen imetys loppui rintatulehdukseen 2 kk iässä. Pojalla oli liian kireä kielenjänne, tätä ei sairaalassa eikä neuvolassa huomattu, joten oikea imuote oli mahdoton. Rinnat meni verille ja näin ollen sairastuin tulehdukseen. Tosi kypsää kun maitoa olis tullut vaikka kuinka!

 

Nyt kuopuksen kanssa imetys takkusi alusta alkaen. Maitoa ei vaan tule riittävästi pojan tarpeisiin. Painoa ei ollut tullut kuin nimeksi 1-kk neuvolaan mennessä. Vaikka neuvolassa ei vielä oltu huolissaan, niin mä itse tiedostin heti pojan kitinät näläksi. Kun hoidan molemmat lapset kotona niin mahdollisuutta maratoni-imetyksiin ei todellakaan ole :( Toisina päivinä vastikkeen määrä on huomattavasti pienempi kuin toisina, mutta nyt ihan viime aikoina poika on alkanut protestoimaan tissillä ja kaipaamaan pulloa :( Joten näyttää siltä etten kovin pitkään pysty tälläkään kertaa imettämään.

 

Hieman kuitenkin lohduttaa se, että esikoinen on välttynyt allergioilta voimakkaasta sukurasitteesta huolimatta vaikka onkin korvikelapsi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sektiosta toipuessa maidon tulo vaikeutui, joten korviketta piti antaa jo sairaalassa. Helpolla lisämaitoa ei meinattu ensin antaa, koska oma maito kuulemma riittää. Ei riittänyt, koska vauva huusi nälkäänsä aina imetyksen jälkeen... :huh: Korviketta on pitänyt syöttää koko ajan. Rinnasta imemisen vauva lopetti jo parin kuukauden ikäisenä: pullosta maitoa herui paljon helpommin. :rolleyes: Pumppaamalla olen saanut edes vähän äidinmaitoa kasaan. Aika kypsää hommaa päivittäin, pitemmän päälle...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poika edelleen hoikka, joten epäilen, että joudutaan pian kiinteille. Korviketta menee desistä pariin desiin nykyisellään ja koska paino on alakäyrällä, luulen, että korvikemäärät tulee taas tuosta nousemaan. On vaan hyväksyttävä, että vaikka volyymi ehkä nykyisin suurimmalta osin riittääkin, ei poika saa energiaa rintamaidosta tarpeeksi. En siis kuulu 3 litraa kermaa päivässä heruviin äiteihin ja siihen on alistuttava.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä odotan myös hieman kauhunsekaisin tuntein lääkärineuvolaa. Poika painoi kuukauden iässä 3430 grammaa, syntyissään 3120 grammaa ja sairaalasta lähtiessä 2900 grammaa. Viikon iässä paino oli jo 3190 grammaa. Viikon iästä tuohon kuukauden ikään on siis mun mielestä tullut aika huolestuttavan vähän painoa, vaikkei neuvolassa asiasta mitään vielä mainittukaan. Poika syö aina kerrallaan molemmat tissit, aika menee aina noin tunti. Lisäksi vetää vielä 100-160 ml vastiketta päälle. Musta aika selkeä merkki ettei oma maito riitä. Ja ei kyllä ole mahdollistakaan imettää tuollaisia maratooneja päivisin, kotona kun puuhastelee hyperaktiivinen 1 v 9 kk esikoinen. Jotenkin silti kypsyttää tää tilanne :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli aikoinaan todella hankalaa imetyksen kanssa, ja itkua monesti väänsin kun neuvolasta vaan käskettiin jatkamaan ilman korviketta. Tyttö söi jatkuvasti alle 2 h välein, ja mä olin ihan rikki. Sitten jouduin itse sairaalaan (tytön ollessaa 2kk), ja tyttö tuli lastenosastolle hoitoon. Siellä oli pakko antaa korviketta rintamaidon lisäksi. Tämän jälkeen jatkettiin molempia, kunnes 5kk vanhana hylkäsi rinnan kokonaan. Omantunnon tuskat oli kovat pitkään, sillä neuvolan terveyden hoitaja ikäänkuin syyllisti että luovutin liian helpolla. Jälkeen päin ajateltuna se korvike juttu oli ihan ehdoton ja hyvä ratkaisu meille.

 

Kovasti sympatioita imetyksen kanssa taisteleville. Ei hyvä äitiys ole kiinni imetyksen onnistumisesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now