Drusilla

Vertaistukiketju imetyksen kanssa taisteleville

180 posts in this topic

Meillä neuvolantäti suhtautuu korvikkeeseen paljon hövellimmin kuin minä. Se on sitä mieltä, ettei äiti voi jatkuvasti elää tissi vauvan suussa ja että äidin jaksamisella on rajansa ja silloin annetaan korviketta, jos oma maito ei oikein meinaa riittää eikä se ole mitään myrkkyä eikä huonoa äitiyttä. Ja oikeassahan se on. Joku imetystukilista pitää korviketta ihan paha ruumiillistumana, mutta ei se oikeasti niin vaarallista lapselle ole.

 

Edelleen toi "et yrittäny tarpeeks" risoo, koska a) mää en o tottunu epäonnistumaan ja B) mulle suositteli ihan neuvola aloittamaan sen korvikkeen anto, että nähtiin, että pojan paino nousee.

 

Lisäys: toi aurinkolasinaama on siis b-kirjain ja sulkumerkki :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään oli Turun Sanomissa tutkimuksesta jossa todettiin et imetys ei vaikuta lapsen allergisoitumiseen, itseasiassa yli puoli vuotta imetetyt lapset oli allergisempia kuin vähemmän aikaa imetetyt. 3,5 kk riittää vauvalle allergioiden kannalta...kylläpäs helpotti omatuntoa B)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä sain tänään taas neuvolassakäynnillä terkalta hirveät moraalisaarnat imetyksen lopettamisesta... Miten mä voin imettää jos mun lapseni ei saa sitä maitoa sieltä? Mä olen uuvuksiin asti kaikin keinoin yrittänyt heruttaa sitä helvetin maitoa mutta kun sitä ei tule. Meinasin pyytää terkkaa puristamaan nännistä niin näkee.

 

Voi juma että mua nyppi kun sieltä tuli että kyllä sitö maitoa tulee jos vaan yrität ja yrität... Niin joo hehheh :angry:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tänään oli Turun Sanomissa tutkimuksesta jossa todettiin et imetys ei vaikuta lapsen allergisoitumiseen, itseasiassa yli puoli vuotta imetetyt lapset oli allergisempia kuin vähemmän aikaa imetetyt. 3,5 kk riittää vauvalle allergioiden kannalta...kylläpäs helpotti omatuntoa B)

 

 

Anteeksi että kuokin ketjussa, mutta tutkimustulos ei ollut ihan tuollainen kuin lehdessä kirjoitettiin. Tutkimuksen mukaan yli 9 kuukautta täysimetetyillä lapsilla esiintyi jonkin verran enemmän atooppista ihottumaa kuin muilla lapsilla. Näin pitkään täysimetykseen on yleensä syynä lapsen vaikeat allergiat. Kiinnostavaa olisi tietää miten tutkija on päätynyt tulokseen jossa nimenomaan imetys on syynä atopiaan eikä lapsen muut allergiat ja perimä. Osittaisimetyksen kestoa ja allergiayhteyttä ei tässä tutkimuksessa tutkittu.

 

Eli toimittajalla oli todellakin mennyt sekaisin termit imetys ja täysimetys. Tutkijan mukaan kuuden kuukauden täysimetys olisi kuitenkin suositeltavaa allergioidenkin kannalta. Toivottavasti Turun Sanomat korjaa vihreelliset tietonsa, palautetta on jo lähtenyt useammaltakin taholta :angry:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ketjun henkeen kuuluen todettakoon nyt, ettei sen kuuden kuukauden täysimetys aina niin vaan onnistu. Itseasiassa on jännä, että suomalaiset tuntuvat olevan niin allergista kansaa, vaikka täällä vallitsee todella imetysmyönteinen, jollei jopa korvikevastainen ilmapiiri, verrattuna Keski-Eurooppaan. Esim. Ranskassa on ihan tavallista, ettei lasta imetetä ollenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen sitä mieltä että neuvolan kommenteista ei kannata ottaa stressiä. Itse tietää parhaiten omat resurssinsa, ja pääasiahan on että vauva saa tarpeeksi ruokaa, oli se sitten rintamaitoa tai korviketta. Välillä tuntuu että imetyksestä on tehty liian fanaattinen asia, minun mielestä korvikevauvat saa yhtä hyvät edellytykset elämään kuin imetetytkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kiinnostavaa olisi tietää miten tutkija on päätynyt tulokseen jossa nimenomaan imetys on syynä atopiaan eikä lapsen muut allergiat ja perimä. Osittaisimetyksen kestoa ja allergiayhteyttä ei tässä tutkimuksessa tutkittu.

 

Mä kuuluin itse tuohon tutkittavien ryhmään ja siinä seurattiin lapsia vuosina 1981-200. Syntymästä kaksikymppiseksi. TUtkittavat valittiin satunnaisesti, tiettyinä päivinä tietyissä sairaaloissa syntyneet. Olen kyllä saanut s-postitse tutkimuksen ja tulokset, mutta en ole niin tarkkaan lukenut että tietäisin että miten juuri tuohon tulokseen on päädytty. Sen verran tiedän että vauvoja oli eri ryhmissä. Joissain ryhmissä imetys loppui alle 6kk, joissain mentiin pidempään. Itseäni täysimetettiin 8kk. Ja tuolloin oli muistaakseni vallalla käsitys, että mitä pidempään täysimetystä sen parempi (?). No, jokatapauksessa allergiatesteissä olen rampannut pienestä pitäen aina siihen parikymppiseksi. Ja perhetaustat tutkittiin hyvin tarkkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heipä hei,

 

vähän ulkopuolisena tähän ketjuun tulen, kun ei mulla oo vauvojakaan. Mutta kunhan nyt tulin kertomaan omia kokemuksiani, itsekin esikoisen osittaisimetysaikana purin tuntojani vastaavaan ketjuun toisella palstalla, ja siitä oli kyllä tosi paljon apua.

 

Mulla siis esikoinen syntyi sektiolla, ja ensimmäinen imetys oli oikeastaan vasta seuraavana päivänä. Kättärillä kyllä oltiin imetysmyönteisiä, pääsääntöisesti, mutta herkässä tilassa sain sellaisia kommentteja, jotka kyllä edesauttoivat sitä korvikkeeseen siirtymistä. Eli kun poika oli muutaman päivän ikäinen, hänet punnittiin ensimmäistä kertaa sen ensipunnituksen jälkeen. Paino oli pudonnut aika paljon, lähes 15%. Tästä silloin vuorossa oleva kätilö kauhistui, ja pelotteli minut kun rupesi ääneen miettimään että pitääköhän tähän nyt päivystävä lääkäri kutsua paikalle yms. No päätettiin kuitenkin vain antaa korviketta (muistaakseni ei saanut luovutettua äidinmaitoa) pullosta, seuraavana arkipäivänä sitten lääkärintarkastukseen kun kotiinkin piti lähteä. No lääkäri totesi lapsen ja äidinkin terveiksi ja käski antaa korviketta imetyksen päälle, määristä antoi tosi epämääräisiä arvioita tyyliin: no tänään kun hän on 4 vrk:n ikäinen, voisit antaa 40 ml kerralla. Eli että sitten kahden viikon ikäiselle annan 140 ml kerralla, vai?? Vieläkin kiukuttaa...

 

No mutta minä kyllä silloin yritin vaikka mitä keinoja, lapsi vaan oli vähän vaativampaa sorttia nimenomaan tuon syömisen suhteen, ja jotenkin sitä oli niin jäykkis että se imetys ensin ja sitten pullon lämmitys tuntui tosi vaikealta kun lapsi sen väliajan huusi aivan kamalasti. Meillä kävi imetystukihenkilö, join ihan hulluna sen imetysteen ja perhekaljan lisäksikin, imetin jatkuvasti ja kun lapsi nukkui pitkiä päikkäreitä, pumppasin sinä aikana pari kertaa (vaikka ois kyllä kannattanut itekin nukkua). Mihinkään perhekahviloihin oli turha kuvitella lähtevänsä, siis ajattele nyt että tissin pois sylkäissyt lapsi sylissä ryntäät sitä mikroa etsimään että saat maidon lämpiämään!

 

Kolmen kuukauden iässä poika ei huolinut rintaa enää kuin öisin. Kuukauden imetin sitten pari kertaa yössä (ja senkin jälkeen piti antaa vielä pulloa, joten eiköhän ne aika tippoja ollut mitä tuli). Neljän kuukauden iässä poika oli "hoidossa", eli nukkui mökkiolosuhteissa mummon kanssa lämpimässä kun me vanhemmat jouduttiin kylmään vinttiin hytisemään, ja silloin tuntui sopivalta ajankohdalta lopettaa imetys täysin.

 

Aika pitkään tunsin omantunnontuskia, etenkin kun tutustuimme lähellä asuviin vauva-äitipareihin, joilla imetys onnistui hienosti ja katselivat ihmeissään kun meikä vääntää tuttipullojen kanssa. Mutta tilanne siis oli se, että maitoa ei tullut riittävästi, jotta poika olisi ollut tyytyväinen, joten meidän tilanteessa parasta oli siirtyä täysin korvikkeelle jo siinä vaiheessa.

 

No tämä toinen lapsi sitten. Joutui vrk:n ikäisenä lastenosastolle, jossa hänelle annettiin 8*vrk 40 ml luovutettua äidin maitoa. Siis sille vastasyntyneelle, jolle synnyttäneiden osastolle piti riittää ne pienetkin tipat. No siinä oli jo aluksi vähän tappion tuntua, miten ikinä voisin saada tytön syöntitahdin kiinni. Onneksi vrk:n kuluttua sain hänet vierihoitoon ja sain imettää "lapsentahtisesti". Kovasti yritin täysimettää, kun vauva oli tosi tyytyväinen, ei huudellut nälkäänsä eikä kyllä mitään muutakaan. Paino vaan ei noussut kuin n. 50 g/vko. Jotta neuvolasta sitten sain ohjeet, kerran tai pari päivässä 50 ml korviketta tai tarpeen mukaan. Siis tällä kertaa sain jo ihan kunnolliset määrät ja kerrat neuvoksi, eihän me niitä toteuttaa voitu, kun tytskä ei niin paljoa jaksanut kerralla juoda, ja mä taas en halunnut jatkuvasti alkaa pulloakaan antamaan. Parin kuukauden ikäisenä korvikemäärät kasvoivat, ja mä jo itselleni lupasin, että saan lopettaa imetyksen heti kun siltä tuntuu. Yhtäkkiä imetys rupesikin sujumaan, ja jotenkin me löydettiin se meille sopiva tahti, eli aamulla, iltapäivällä ja ihan viimeiseksi illalla hän sai rinnan lisäksi myös korviketta, muuten söi rintaa.

 

Jossain vaiheessa huomasin, että hei, olen imettänyt pidempään kuin esikoista. Sitten tajusin, että kohtahan tässä on puoli vuotta imetetty. Seuraavaksi olikin jo 8 kk:n rajapyykki, silloin yökukkumiset hermostuttivat ja suunnittelin jo rinnasta vieroittamista, mutta meilläkin tyttö joutui munuaistason virtsatietulehduksin takia sairaalaan, jossa hän suunnilleen asui rinnalla. Seurauksena tietysti maitomäärä lisääntyi ja imetys jatkoi ihan luonnostaan.

 

Loppujen lopuksi imetin tyttöä tasan vuoden ikäiseksi. Tytölle tuli eka hammas vasta 10,5 kk:n iässä, ja sen jälkeen imetys kävi todella kivuliaaksi, etenkin öisin kun imetin makuultani. Tissiä myös piti saada monta monta kertaa yössä, ja olin jo aika väsynyt, joten pikkuhiljaa siinä sitten jätettiin tisuttelut pois.

 

Loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen molempiin imetyksiini. Etenkin siihen, että toisen kohdalla tajusin jo käydä lämmittämässä sen maidon ENNEN kuin lykkäsin nännin vauvan suuhun, mitenhän sitä ei ekan kohdalla tajunnut :rolleyes: Kai sitä kuvitteli, että se maito ehtii hapantua.

 

Erityisen tyytyväinen olen imetysten lopetuksiin. Molempien kohdalla imetys loppui luontevasti, mun rinnat ei pakkautuneet enää kun imetys oli hiipunut pikkuhiljaa, vauvat oli tyytyväisiä saadessaan maitonsa tuttipullosta sylissä ja läheisyyttä siinä samalla. Todettakoon vielä, että lapsilla ei ole allergioita ja pojalla oli eka korvatulehduskin ja siihen eka antibioottikuuri vasta hiljattain, 3,5 vuoden iässä, muutenkin ovat olleet pääsääntöisesti terveitä.

 

Tsemppiä kaikille, teilläkin monella on vasta ensimmäinen lapsi kyseessä, etteköhän pääse yrittämään täysimetystä vielä uudelleenkin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä imetys nyt sitten loppui täysin. Vauva ei huolinut rintaa ei sitten niin millään. Ei uattanut kumin kanssa, ilman kumia eikä rinta kasteltuna maitoon, ei mikään. Haikea olo jäi, tietyllä lailla epäonnistunutkin, sillä ajattelin pystyväni osittaisimettämään edes tuonne 3 kuukauden ikään saakka. Hyvä mieli on kuitenkin siitä että kaikkeni yritin.

 

Meillä tilanne on nyt sinällään positiivinen että aina kitisevän ja huonosti nukkuvan lapsen tilalle saatiin aina aurinkoinen ja poikkeuksellisen hyvin nukkuva tapaus :) Masuvaivat loppuivat kuin seinään, samoin kuin kakan panttauskin. Kakan väri muuttui vihreästä taas normaalin keltaiseksi. Meidän pieni kirppui kasvoi niin kovasti että kahdessa viikossa vaatekoko hyppäsi suoraan 50 cm:stä 62 cm:n :) Haikeaa ja vaikeaa, mutta ehkä näin on meille paras.

 

Paljon voimia ja jaksamista teille kaikille muille!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä imetys nyt sitten loppui täysin. Vauva ei huolinut rintaa ei sitten niin millään. Ei uattanut kumin kanssa, ilman kumia eikä rinta kasteltuna maitoon, ei mikään. Haikea olo jäi, tietyllä lailla epäonnistunutkin, sillä ajattelin pystyväni osittaisimettämään edes tuonne 3 kuukauden ikään saakka. Hyvä mieli on kuitenkin siitä että kaikkeni yritin.

 

Meillä tilanne on nyt sinällään positiivinen että aina kitisevän ja huonosti nukkuvan lapsen tilalle saatiin aina aurinkoinen ja poikkeuksellisen hyvin nukkuva tapaus :) Masuvaivat loppuivat kuin seinään, samoin kuin kakan panttauskin. Kakan väri muuttui vihreästä taas normaalin keltaiseksi. Meidän pieni kirppui kasvoi niin kovasti että kahdessa viikossa vaatekoko hyppäsi suoraan 50 cm:stä 62 cm:n :) Haikeaa ja vaikeaa, mutta ehkä näin on meille paras.

 

Paljon voimia ja jaksamista teille kaikille muille!

 

Voi kuulostaa tutulta nuo masuongelmat! Siis loppuiko teillä vain itsestään nuo kakka- ja itku-ongelmat? Meillä taistellaan harvan kakkamisen kanssa. Ja kun poika kakkaa aina joka toinen päivä aina yöllä, kähisee, punnaa ja mun pitää aina auttaa häntä jalat laittamalla koukuun ja masua hieromalla. Aamu neljältä yleensä.. Sen jälkeen sitten huudetaan tunti ja syödään ja nukutaan. Silloin kello onkin jo 6 ja mulla on tunti-puolitoista aikaa enää nukkua kun mies ottaa aamuhoitovuoron.

 

Mulla imetysongelmat alkoivat varmaan ensinnäkin pitkästä (kaksi vuorokautta) kestäneestä tuskallisesta synnytyksestä. Sen aikana kivuissa olen nukkunut 48 tunnissa vain viitisen tuntia kokonaan. Synnärin jälkeen jouduin tiputukseen hengenvaarallisten tulehdusarvojen vuoksi viikoksi(tiputus 2 päivää ja sen jälkeen tabletit) sairaalaan kohtutulehduksen ansiosta. Nukkuminen 40 asteen kuumeessa hikoilemassa kastelemalla läpi kaikki vuodevaatteet on jäänyt vähälle. Kun pääsin kotiin,olin raunio. Maito väheni ja poika tottui pulloon. Ehkä myös maito oli pahanmakuista voimakkaiden antibioottien takia. sIITÄ Asti kuitenkin sinnikkäästi olen aina antanut ensin molemmat rinnat ja korvike AINA päälle. Nyt näyttää että korviketta pitää nostaa, kun pojan paino tuplaantui kahden kuukauden iässä nyt ja hän jää nälkäiseksi entisestä annoksesta. Ymmärrän niin hyvin kaikkia naisia täällä, kun itselleni oli tosi tosi tosi kova pala, itkemisen j masennukseen asti se, etten pysty täysimettää. Hyvät puolet tässä on, että saapas poika tarvittavat vitamiinit krvikkeesta tasapainotettuna asiantuntijoiden tuloksena. Eipäs tarvi pelätä, etten itse tarpeeksi anna jotakin. Ja vasta-aineita se saa juuri mitä tarvitsee vaikka kerrankin päivässä antaisin rintaa.

 

Poika tykkää olla rinnalla, mutta alkuinnostus on muuttunut niin, että rinnassa pitää ollla tavaraa tai hänen täytyy olla äärimmäisen tyytyväinen vain lutkuttaakseen rintaa ihan läheisyyden vuoksi.

 

Se itkee sängyssä.. Mä jatkan tästä myöhemmin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvät puolet ovat että voi olla pois kotoa huoletta, mies hoitaa ruuan. Plus ettei tarvi vilauttaa tissiä ulkoilmoilla kun syöttää vauvaa vaikka ravintolassa.

 

kuinka paljon annatte korviketta? meillä plkkänä 3 tunnissa 130ml tai 80-90ml plus rinta. ikää 2kk ja painoa pojalla 6 ja jotain kg.. =))

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jäbän ruuan tarve tuntuu kasvaneen aika lailla tasan 3kk ja viikko iässä. Ennen annoin päivän kolmella viimesellä syötöllä 50ml ja ylimääräisen 50ml nukkumaan mennessä. Nyt annetaan aamulla ja iltapäivästä eteenpäin 40ml, paitsi sitten illalla 60ml. Lisäksi huonosti heruva rinta ei enää kelpaa ollenkaan. Enää oikeastaan yön syötöt ja päivän kaks ekaa menee ilman korvikelisää. Lisäksi tuokaan ei tunnu riittävän kovin pitkiin uniin, koska jäbä herää yöllä 3-4 kertaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt kun tyttö täyttää ens viikolla vuoden voin rehellisesti tunnustaa että olen ollut monesti iloinen, että lapsi on korvikelapsi.

Minulla on ollut mahdollisuus omaan aikaan, aikaan miehen kanssa kaksin ja lapsen mahdollisuus olla hoidossa/yökylässä koska ruoka ei ole koskaan ollut riippuvaista minusta. Lapsella ei ainakaan vielä ole mitään allergioita. Itse olen kaikille eläimille allerginen (äitini imetti)

Lapseni on nukkunut aivan vauvasta asti täysiä öitä, itse on herännyt öisin syömään alle 10x ensimmäisen kuukauden aikana. Helpottavaa huomata että äitiys ei olekaan pelkkää imetystä, yösyöttöjä tai valvomista.

Toivon toista lasta. Olen varautunut siihen, että samat syyllistykset mahdollisesti alkaa. Olen myös varautunut siihen että tällä kertaa sanon että nyt riittää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Osaimetän kaksosiani, vaikka maidontulo on vähäistä. Parempi kuitenkin vähempikin äidinmaito vastikkeen ohessa, kuin ei äidinmaitoa ollenkaan (vaikka ei se maailma kai siihenkään kaatuisi). Mielelläni kyllä imettäisin molempia vaikka aamusta iltaan, mutta asia ei todellakaan ole niin yksinkertainen. Rintavarustukseni on sen verran pieni, ettei maitoa kai siitäkään syystä ole ihan hirveästi tarjolla. Vauvat kyllä imevät kunnolla, mutta kylläisiksi he eivät siis tule. Imetän vuorosyötöin toista, sitten taas toista vauvaa ja suht tiheään pitkin päivää/yötä.

 

Asia on jonkin verran vaivannut mieltäni ja erityisesti sairaalasta jäi paha maku suuhun. En saanut juuri lainkaan opastusta imettämisen aloittamiseen, vaikka itse olinkin aktiivinen kyselemään. Vauvat makoilivat keskolassa ja minä itkeä tihrustin yksin vuodeosaston vessassa lypsymuki kädessäni... :(

 

Nyt muutamien itkujen ja mieheni kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen alan vihdoin uskoa, etten ole huono äiti tai epäkelpo naisena, jos en pysty täysin imettämään vauvojani. Eikä elämä todellakaan lopu siihenkään, jos/kun maidontulo lakkaa lähikuukausina (-viikkoina? :unsure: ). Kyllä niitä terveitä lapsia kasvaa varmasti pelkällä vastikkeellakin! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten te muuten, joilla on maito loppunut tai joilla on vain heti alusta korvikke-syönti ollut, muuten annatte läheisyyttä vauvalle? Miten voi korvata imetystä fyysisesti?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla imetys takkusi alusta asti ja olin jo vähällä luovuttaa, kun tyttö oli parikuinen. Mulla auttoi se, että ostin imetystyynyn ja sain siten paremman imetysasennon ja sitten se imetyskään ei enää ollut yhtä tuskaa. Samoihin aikoihin tyttö oppi syömään ilman rintakumia eli sekin helpotti tilannetta. Toki myöhemminkin olen korviketta antanut, toinen "riittämättömän maidon kausi" oli noin nelikuisena. Tyttö viihtyi hyvin mahallaan maaten, mutta kun muutenkin oli tosi kova pulauttelija, niin eipä tuolla kauaa maidot sisällä pysynyt. Ja taas tuttelia. Aloitin sitten kiinteiden antamisen n. 4,5kk iässä ja sen jälkeen onkin oma maito riittänyt. Edelleen annan tytölle vähintään pari kertaa viikossa tuttelia ihan omaa itsekkyyttäni, koska tällä varmistan sen, ettei tyttö ala hylkimään pulloa. (Joo, ei tuo varmaan enää edes alkais, ikää 11 kk ja tykkää maidosta.. :rolleyes: ) Ja onhan se varmaan ukollekin kiva kun voi itse esim. hoitaa tytön iltapuuhat ja laittaa unille.

 

Uusinainen: En mä tiedä korvaako se nyt sitä imetyksen tuomaa läheisyyttä (tiedämme kaikki - varsinkin imetystuskailijat - että on ihmisiä, joiden mielestä sitä ei millään voi ikinä korvata mikään muu), mutta mä ainakin kannoin tyttöä paljon kantoliinassa. Ja kesäkuumilla (kotioloissa, ei sentään silleen ihmisten ilmoille lähdetty :rolleyes: ) oli tyttö vaippasillaan ja minäkin melko vähissä vaatteissa. Että ihotuntuma säilyi... ;) Ja nyt on liina vaihtunut Patapumiin, mutta jonkin verran kannan edelleen.

 

Niin, ja tähän loppuun: En olisi ikinä uskonut siinä alussa, että imetän näin pitkään, mutta nyt mua mietityttää, että mitenhän sen oikein lopettaisi. En kuitenkaan juurikaan yli vuotta ajatellut imettää, ei ole mun juttu tuo taaperoimetys. Mutta jotenkin vaan tuntuu hirveän haikealta.. :( Ehkä lähinnä siksi, että mun ajatusmaailmassa VAUVOJA imetetään ja ehkä se imetys on enää se juttu, millä voin elättää harhakuvitelmaa siitä, että tuo kävelevä, pottaileva, ensimmäisiä sanojaan tapaileva pieni ihminen on VAUVA. Tsemppiä kaikille imetyksen kanssa tuskaileville!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tyttömme on nyt 2,5 kk ja koko ajan olen imetyksen lisäksi antanut Nannia pullosta. Pikku hiljaa "huono äiti" -fiilikset ovat muuttuneet tyytyväisyydeksi tähän tilanteeseen. Imetän sen minkä pystyn ja loppu ruoka tulee pullosta. Vauva kasvaa ja voi hyvin :) . Jännä vain, miten asian hyväksymiseen meni niin pitkä aika.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isabelleza, harmi ettet ole saanut kauheasti sairaalasta tukea imetykseen. Kaksosten imettäminen ei varmasti ole niitä helpoimpia hommia. Hienoa, että jaksat kuitenkin yrittää. Tosiaan, olet ihan hyvä äiti, vaikka maitoa ei suihkuaisikaan valtoimenaan, tärkeimpää on kuitenkin rakastaa niitä pikku mussukoita :) Rintojen koon ei pitäisi vaikuttaa mitenkään maidon riittävyyteen, suurin osa taitaa kuitenkin olla muuta kuin maitorauhasta...

 

Poika on nyt alkanut nukkumaan yöt ilman yhtään syöttöä ja vähän jo pelkään, että tällä tahdilla maidontulo hiipuu. Vielä ei ole vaikuttanut siltä, mutta saattaahan tuo olla edessä. Lisäksi aamuisin on rinnat kipeänä ja pojalla ei ole niin kova nälkä kuin voisi kuvitella. Kaiken kukkuraksi pelkään hankkineeni rannekanavaoireyhtymän imettämisestä, vauva kun on käsivarren päällä tuntikausia päivässä ja kädet ovat usein kipeät ja puutuneet :(

Share this post


Link to post
Share on other sites
Miten te muuten, joilla on maito loppunut tai joilla on vain heti alusta korvikke-syönti ollut, muuten annatte läheisyyttä vauvalle? Miten voi korvata imetystä fyysisesti?

 

Meillä tätä läheisyyshommaa on mietitty myöskin. Tulimme mieheni kanssa siihen tulokseen, että kaikki vauvalle annettu hellyys (sylissä pitäminen, haliminen, pusuttelu jne.) on tärkeää. Tietenkään tällainen (esim. isän antama) läheisyys ei korvaa sitä fyysistä ja psyykkistä läheisyyttä, jota vauva kokee äidin rinnalla ollessaan, mutta kaikki läheisyys on varmasti tärkeää ja hyödyksi vauvan kehitykselle. Ja voihan sekä äiti että isä ottaa vauvan ihokontaktiin paljaalle rinnalle tai mahan päälle pötköttelemään, jolloin vauva saa samantapaista läheisyyttä kuin äidin rinnalla. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on ollu ongelmia imetyksen kanssa heti alusta asti. Mulla on rinnanpäät matalat ja vauva ei saa otetta tissistä ilman rintakumia.

Neuvolassa ja sairaalassa ihmiset jaksoivat paasata siitä, että kyllä se siitä lähtee käyntiin kunhan vaan jaksaa kokeilla ja olla kärsivällinen. Noh..Vauva itki kun ei saanut tissistä otetta vaikka kuinka sitä yritettiin asetella ja ties mitä poppakonsteja. Yhden kerran vauva onnistui imemään ilman rintakumia ja se onnistui kun kätilö asetteli varmaan puol tuntia vauvaa tissille.

 

Nyt ei edes rintakumilla onnistu vaan poika repii kumin irti ja sit taas kiukutellaan ja yritetään asetellla vauvaa tissille.

Eli nykyään pumppaan maidon ja annan korviketta. Maidon tulo on ihan selvästi vähentyny, mutta

pumppaan maitoa niin kauan kuin sitä on saatavilla ja jatkan korvikkeilla.

 

Aluksi kyllä tuntui pahalta antaa vauvalle korviketta ja tunsin itseni huonoksi äidiksi, kun en jaksanu yrittää enemmän ja pidempään, mutta nyt alan jo hyväksymään asian ettei minusta ole imettäjäksi ja tärkeintä on, että vauva saa tarpeeksi maitoa oli se sitten rintamaitoa tai korvikemaitoa.

Enkä enää ole todellakaan romahtamispisteessä ja itkemässä joka toinen minuutti miten huono ihminen olen.

 

Vauvakin on selvästi paljon tyytyväisempi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mää muistan itkeneeni aika monet itkut "äidinmaito on parasta ravintoa lapselle" lauseen vuoksi. Se taitaa lukea vielä korviketölkin kyljessäkin, että syyllisyys olisi maksimoitu. Jotenkin tosiaan se tyytyväinen lapsi sitten vähitellen paikkasi pahimman syyllisyyden pois.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tapauksessa rankka/pitkä synnytys ja ristiriitaiset imetysohjeet saivat sen aikaan, että vauva sai aika paljon lisämaitoa jo sairaalassa. Toiset hoitajat tarjosivat yöllä kitisevälle vauvalle heti maitoa, kun taas viimeisenä yönä kaksi fanaatikkoa pihtasi maitoa, vaikka sitä itkusilmässä vauvalle anelin. Olihan tämä jo siihen mennessä saanut lisämaitoa reippaasti ja sitten olisikin pitänyt yhtäkkiä selvitä koko yö syömättä mitään. Minulta ei sairaalassa olessa tullut kuin muutamia hassuja tippoja maitoa, ja syöttöpunnituksella oltiin miinuksella. Se tuntui todella pahalta kun vertasi oman vauvan painoa muiden syöttöihin, jotka oli kaikilla reilusti nousussa. Lopulta en edes noita mittauksia tehnyt, koska tiesin ettei maitoa tule. Sairaalasta päästyämme myös

stressi helllitti sen verran että maitoa alkoikin nousemaan, ja poikaselta uskallettiin jättää korvikkeet pois. Onneksi mentiin kuitenkin neuvolaan muutaman päivän päästä punnitukseen,koska paino oli edelleen laskussa ja vauvassa kuivumisen merkkejä. Maitoa ei miulta siis tullut edelleenkään kuin muutama ruokalusikallinen per tissi. Vastikkeelle siis taas ja vihdoin saatiin paino nousuun ja pissoja vaippaan. Tässä vaiheessa miulla iski kovan väsymyksen päälle synnytyksen jälkeinen masennus, josta tässä taistellaan eroon. Asiaa ei helpota se, että en pysty lastani itse omilla rinnoillani ruokkimaan. Molemmat vaikuttavat toisiinsa niin... stressaan tuosta imetyksestä, mikä entisestään estää maitoa tulemasta sen enempää. Oma jaksaminen on myös vaatinut sen, että on ollut todella helpottavaa kun on saanut jaettua syöttämisen vastuun muillekin.

Silloin pääsin vihdoin nukkumaan pahimman väsymyksen pois.

 

Imuote oli pienellä pitkään hakusessa enkä usko sen edelleenkään olevan ihan kohdillaan. Tuntuu, että vauva ei ime tarpeeksi voimakkaasti ja siksi hermostuu tissillä suht nopeaan vaikka maitoa tulisikin sillä hetkellä hiukan enemmän. Syynä tähän voi tietysti olla se, että on jo reilun viikon aanut suht suuria määriä (n.50-70 ml) korviketta pullosta, josta se soljuu mahaan suht aivattomasti.

Silti imetän edelleen siinä toivossa, että edes ne muutamat äidinmaitotipat veisivät mukanaan edes vähän vasta-aineita pieneen masuun. Hetkittäin on sellainen olo, että haluaisi lopettaa tämän

vähäisenkin imetyksen kokonaan, koska se tuntuu lähinnä pelleilyltä. Mutta vielä en ole luovuttanut.

Hassua edes käyttää sanoa vielä, koska vauva on tänään vasta kaksi viikkoa vanha.

Läheisyyttä siinä tankataan puolin ja toisin jos ei muuta. Ja jospa sitä maitoa jostain ihmeen syystä

vielä alkaisi vähän reiluummin tulemaan kun oma stressi ja väsymys helpottaa.

Edited by Noose

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poju joutui heti syntymänsä jälkeen teholle ja sai siellä pullomaitoa. Syöttömäärät oli isoja alusta saakka koska pojalla oli infektio johon sai penisiliinikuurin. Eli ravintoa piti saada reilusti jotta poika saatiin terveeksi. Vierihoitoon poika pääsi vasta kolmantena päivänä synnytyksestä eikä maito ollut mulla noussut. Stressasin pojan voinnista ja kaikesta aivan älyttömästi, eli ei mikään ihme ettei maitoa tullut. Sairaalassa poika sai joka syötöllä n. 50ml lisämaitoa epätoivoisen imetyksen lisäksi. Imetykseen sain lopulta ohjausta ja pojun imuote mitä mainioin...maitoa ei vaan tullut tarpeeksi. Sairaalassa hoitajat sanoivat kyllä minulle koko ajan että jos ei oma maito riitä niin sitten pullo. Ja ettei se todellakaan ole mikään maailman loppu. Mutta siltähän se tuntuu kun ei lastaan pysty ruokkimaan... :(

 

Kotona maito nousi vasta reilun viikon päästä synnytyksestä. Sitä edelsi imetyksestä stressaaminen siihen pisteeseen asti että valvoin viikon...Maidon nousun jälkeenkään oma maitoni ei tuon suursyömärin nälkää tyydytä vaan edelleen poika saa lisämaitoa. Monen monituiset kyyneleet olen vuodattaut imetyksen takia mutta nyt alan hiljalleen päästä asian kanssa sinuiksi. Poika kasvaa ja on mitä ihanin vauva! Imetän osittain niin kauan kun hyvältä tuntuu. Poju haluaa selvästi tissille ja annankin sitä aina kun poju vaan kiinnostusta osoittaa. Joskus (hyvin harvoin) tissi riittää ja poju tyyntyy. Mutta ennen kaikkea tuo imetys on meille läheisyyttä ja sen vuoksi sitä haluan jatkaa...vaikka sitten huvituttina :P

 

Mä en olisi etukäteen voinut edes kuvitella miten kipeä paikka imetyksen epäonnistuminen voi olla...Eikä asiaa todellakaan auta kommentit siitä että kyllä se maito riittää jos vaan imettää. Itse alussa istuin tissi raivoavan vauvan suussa lähes 24/7 eikä imetys ollut enää mielekästä kummallekaan. Ja silti lisämaitoa tarvittiin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Maailman terveysjärjestön Korvikekoodi säätelee äidinmaidonkorvikkeen markkinointia. Suomessa muun muassa äidinmaidonkorvikkeen mainostaminen muille kuin terveydenhoidon ammattilaisille ja äidinmaidonkorvikkeen myyminen alennetulla hinnalla on kiellettyä.

 

 

Jep jep..Tässä sitä taas näkee miten kamala äiti on, jos ei imetä :angry:

Sanotaan, että äiti itse aiheuttaa itselleen syyllisyyden tunteen, koska ei pysty imettämään syystä tai toisesta. Mutta jaa, kyllä se on vaan niin, että ympärillä ihmiset aiheuttaa sen, etenkin toi markkinointi kielto suomessa todistaa miten suuri synti on antaa lapselle korviketta.

 

Ja mikä ihme siinäkin on, että tuotetta ei voi laittaa alennusta?? En usko kuitenkaan, että imettävä äiti päättää lakata imettämisen, koska "Oho! äidinmaidonkorvike onkin alennuksessa. Pitääkin ostaa ihan sen takia korviketta, koska halvalla lähtee." <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now