Drusilla

Vertaistukiketju imetyksen kanssa taisteleville

180 posts in this topic

Kirjoitin tän toisaalle ja ajattelin laittaa tännekin. Mä niin samaistuin monen muun juttuihin täällä. Meidän päivän kulkua:

 

Tyttö nukahti yhdeltä, heräsi yöllä puoli viideltä, syötin imettämällä n. 1,5 tuntia ja nukahti lopulta kuudelta, heräsi kahdeksalta, annoin korviketta pullosta ja nukkui jonnekin yhdentoista kieppeille, en tarkemmin muista, mutta ihanan pitkän tuntuisen pätkän joka tapauksessa. Tähän mennessä kaikki ok.

 

Mut sit tää päiväsyöttörumba. Mulla on vaan taas kerran jaksaminen vähissä tän koko ajan syöttämisen kanssa. :girl_sad:

 

Annoin sille herättyään pullosta n. 150 ml korviketta, koska olin itse vielä tosi väsynyt ja oli pakko päästä vessaan ja syömään aamupalaa eka ennen syöttömaratonin alkua. No, imettämään aloin joskus kahdentoista maissa kuitenkin. Imetin kolmeen (vuorotellen molemmista rinnoista), vauva oli ehkä vartin kylläinen ja sit taas nälkäinen -> annoin korviketta 100 ml. Nukahti ehkä vartiksi tai korkeintaan puoleksi tunniksi vain herätäkseen taas nälkäisenä. Aloin taas imettää, imetin jostain klo neljästä seitsemään. Ja taas kätinä alkoi tuonkin imetysmaratonin jäljiltä ja parhaillaankin annan vauvalle taas 100 milliä korviketta pullosta.

 

Mä en jaksa!! :hysteric: Vielä kun tietää että neljän tunnin syötön jäljiltä tyyppi on tyytyväinen about puoli tuntia ja sit saankin taas syöttää sitä imettämällä monta tuntia ja vielä antaa pullosta maitoa, kunnes vauva aikaisintaan yhdeltätoista nukahtaa.

 

Pähkinänkuoressa siis:

 

Pullosyöttö klo 11:30 (150 ml)

Imetys klo 12:30-15:00

Pullosta klo 15:15 (100 ml)

Imetys klo 16:00-19:00

Pullosta klo 19:15 (100 ml)

Imetys n. klo 20-23

Pullosta vielä n. kerran vähintään 100 ml ennen kuin vauva nukahtaa yöunille noin kolmeksi-neljäksi tunniksi herätäkseen ekan kerran syömään.

 

 

Tyttö kasvaa erittäin hyvin (syntyessä 3825 g ja 54 cm, 1 kk mitat 5110 g ja 57 cm), ei puklaile paljoakaan ja on oikein tyytyväinen, kunhan saa syödä koko ajan. Mutta mulla on taas oma jaksaminen vähissä... Ja siitäkään kun ei ole kyse että olisi tiheän imun kausi (kun tyttö on ollut synnäriltä asti tuollainen) tai ettei maitoa tulisi, kun sitä tulee ajoittain ihan suihkuamalla, eikä lopu vaikka tyttö söisi kaksikin tuntia samaa rintaa (kuulen tytön nielemisen äänen ja tyttö kyllä saisi rintaraivarit jos maitoa ei tulisikaan, näinkin kun on tapahtunut joskus).

 

Mä en ehi tehä mitään muuta kuin syöttää tuota, nyt se taas itkee nälissään vaikka söi just 60 ml pullosta :hysteric:

 

Se on ainakin varmaa, että kiinteät tullaan aloittamaan todella aikaisin. :girl_mad:<_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kyllä epäilen, ettei kyseessä ole nälkä vaan suuri imemisen tarve. Oletko kokeillut tuttia? Tai riittäisikö vain läheisyys esim. kantoliinassa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuttia on käytetty jo synnäriltä lähtien. Tutti kelpaa silloin kun tytöllä on pieni nälkä, mutta ei hän sitä huvikseen luputa. Sylkee ulos jos ei ole nälkä ja jos on kova nälkä, huutaa niin että tutti ei tietenkään pysy suussa.

 

Kantoliinaa meillä ei ole, tosin siskoni lupasi omansa lainaan mutta sitä joudun vielä jonkin aikaa odottelemaan kun asuu niin kaukana.

 

Mä oon tässä päätymässä jo ratkaisuun lopettaa imetys kokonaan, kun tuo on niin rankkaa. :girl_sad: Ja meillähän on muitakin ongelmia, esimerkiksi rintakumia pakko käyttää aina, synnärilläkään ei onnistunut imetys ennen kuin sain rintakumin käyttöön, ja en pysty imettämään kuin sohvalla, joten se on aika rankkaa esim. öisin imettää kun pitää nousta ja mennä olkkariin asti, asetella tyynyjä, pyyhe rullata rinnan alle ja ties mitä muuta hankalaa asettelua! :girl_to_take_umbrage2: Ei todellakaan mitään vaivatonta ole ollut koskaan tää imetys mun kohdalla. Mä niin kadehdin äitejä jotka puoliunessa sängyssä työntää tissin vauvan suuhun. :girl_to_take_umbrage2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Elena, mun mielestäni teidän tyttö näyttää nukkuvan todella vähän. Meidän poika saman ikäisenä nukkui varmaankin melkein 20 tuntia vuorokaudessa, eli hereillä ei paljon muuta tehty kuin syöty, vaihdettu vaippa ja seurustelua ehkä vartin verran. Maksimissaan poika jaksoi hereillä ehkä tunnin kerrallaan, yleensä ei edes sitä. Voin olla ihan hakoteillä, äläkä loukkaannu tyhmästä kysymyksestä, mutta erotatko selvästi milloin tyttö syö ja milloin nukkuu rinta suussa? Vauvathan voivat tehdä imuliikkeitä nukkuessaankin. Nukahtaako vauva muuten kuin rinnalle? Siis voisiko kitinä olla väsymystä eikä nälkää?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä siirryin virallisesti osittaisimettämään kun vauva oli about 1,5 kk ja kokonaan pulloruokintaan noin 2,5 kk:na (ajankohdat saattaa heitellä totuudesta, kyseinen ajanjakso on sattuneesta syystä aika hämärien muistojen peitossa, enkä jaksa nyt etsiä päivämääriä muistiinpanoista girl_haha.gif). Syynä se, että syöttäminen vaan oli toistuvasti hankalaa ja vauva tuntui jäävän nälkäiseksi. Yritin kyllä kaikenlaisia imetysvalistuksen keinoja, pesimispäiviä pidin. Ne olikin tosi hauskoja kun vauva itki tissillä päivät pääksytysten. Siitä oli semmonen valistuksen kuvailema söpö oleskelu kaukana. girl_haha.gif Joo, nyt naurattaa, sillon vähempi. Maitoa virtasi kyllä kun oli virratakseen ja vauva söi hyvällä otteella, mutta silti oil jatkuvaa takkuamista ja itkemistä.

 

Jälkikäteen täytyy sanoa, että hetkeäkään en ole katunut. Olen tyytyväinen, että yritin muutamaa temppua, mutta olen myös erittäin tyytyväinen siihen, että kun ne eivät auttaneet, lakkasin takkuamasta ja annoin vauvalle suosiolla pullon. Vauva oli selvästi tyytyväisempi heti, mä olin pirteämpi, ja meidän keskinäinen suhde parani kertaheitolla, kun vauva sai multa ruokaa ollessaan nälkäinen ja mä sain palkkioksi tyytyväisenä hyristen sylissä syövän vauvan raivoavan nyytin sijaan. Tekisin aika samalla tavalla jos nyt joutuisin samaan tilanteeseen uudestaan: jatkaisin imettämistä mutta antaisin myös säännöllisesti pulloruokaa, ja antaisin sitten lapsen päättää kumpiko on jees. Jos ei pulloa tarjomalla elämä paranisi, niin sitten ehkä yrittäisin vaan siirtyä takaisin täysimetykseen; muuten en.

 

Tiedän imetyksen hyvät puolet ja päätöstä tehdessäni luin ihan alkuperäistä tieteellistä tutkimusta (kun kerran osaan), ja olen vakaasti sitä mieltä, että imetyksen hyödyt eivät korvaa sitä haittaa, joka äidille ja vauvalle koituu jatkuvasta kurjasta olosta. Imetys on siis hyvästä, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Sen siis tekisin toisella lailla, että sitten kun olisin päätöksen tehnyt, en enää lukisi imetysvalistajien juttuja. Niistä saa hyviä vinkkejä silloin kun vielä haluaa kaikkensa imetyksen puolesta yrittää, mutta jos on päätynyt korvikeratkaisuun niin siitä läpipaistavasta asenteesta, että "jokainen [kunnon] äiti haluaa imettää" ja "jos imetys ei onnistu, vika on siinä että ET VAAN OSAA" ei tule kuin paha mieli.

 

(On toki myös paljon äitejä, jotka sanovat, että ovat tyytyväisiä kun jatkoivat imetystä ja pääsivät vaikeuksista sitten kuitenkin yli. Mun tapaus on vaan yksi tapaus. Jokainen tekee omat johtopäätöksensä.)

 

Sen voin kyllä aika varmasti sanoa, että vaikka miten sanotaan, että vauvat voi tehdä mitä vaan ja kaikki on yksilöpyksilöllistä, niin jos maitoa tulee normaalisti niin kuin kerrot tulevan, ei voi olla tarpeen, että lapsi syö tuntikausia putkeen monta kertaa joka päivä. Sellainen määrä maitoa ei vaan mitenkään voi kaikki mennä lapseen ja sen ravinnoksi, jos siis ihan vaan laskee että vaikka kuinka hitaasti liruttaisi maitoa lapseen, niin tuolla aikamäärällä sitä tulee loppusummaksi ihan älyttömän paljon. Lapsi kuitenkin on ihan normaalin vauvan kokoinen... Eli jossain on joku omituisuus nyt. Joko sitä maitoa ei kuitenkaan mene vauvaan koko tuon kolmen tunnin ajan joka imetyksellä, tai sitten se häviää jonnekin (minne?).

Edited by J A W

Share this post


Link to post
Share on other sites

Elenalle jaksamista hankalan imetyksen kanssa. lipsrsealed.gif Meillähän on ollut hyvinkin samanlainen tissitakiainen, kuten tiedätkin. Ekat 5 viikkoa hajoilin, kun elämä oli ihan pelkkää imettämistä, mutta nyt tuntuu että alkaa helpottaa. Mä en tiedä, mitä tässä 5-6 viikon iässä on tapahtunut, mutta tässä parin viikon aikana maratonimetykset ovat loppuneet ja imetys alkanut sujua helpommin. Mullakaan muuten imetys makuulta ei onnistu, eli edelleen nousen öisin toiseen huoneeseen istumaan ja imettämään.

 

Tässä joitain tekijöitä, joiden uskon vähentäneen tissittelyä meillä.

 

-Musta tuntui, että vauva nukkui tosi vähän. Harvoin nukkui kunnon pitkiä päikkäreitä, vaikka yöllä nukkuikin hyvin. Toki rinnalla olo ei ollut läheskään koko ajan syömistä, välillä vaan lupsutteli tai torkkui. Ilman rintaa ei kuitenkaan suostunut olemaan. Nyt ollaan aloitettu säännölliset ulkoilut kaksi kertaa päivässä vauva Manducassa (=kantoreppu) tai kantoliinassa. Ulkoillaan (lenkkeilyä/kauppareissua/esikoisen kanssa puistoilua tms) vähintään tunti, jolloin vauva nukkuu kunnolla. Liinassa saa samalla läheisyyttä ja unet tuovat rytmiä päivään. Toki vaunulenkkikin käy, jos vauva nukkuu hyvin vaunuissa. Mä tykkään kantaa, koska vauva viihtyy siinä niin hyvin ja kun tuo nyt muutenkin tuntuu tätä syliä niin paljon kaipaavan. Nyt ollaan alettu nukuttamaan kotonakin päikkäreitä liinassa, kun tuntuu siinä nukkuvan hyvin (muuten tätä ei saa kotona nukkumaan pidempiä unia, paitsi yöllä).

 

-Mun sylissä vauva vaatii rintaa usein, vaikkei sitten kunnolla jaksakaan imeä kauaa. Muiden sylissä viihtyy hyvin, eli jos sylejä on tarjolla, anna vauva toiselle. Tai sitteriin/lattialle, jos vaan viihtyy.

 

-Jos meillä on vieraita tai itse ollaan jossain muualla, vauva viihtyy pidempiä aikoja ilman rintaa. Taitaa tykätä, kun on hälinää ja elämää ympärillä.

 

Eli mä koen tuon päivän rytmittämisen tosi tärkeäksi. Meillä se tarkoittaa vauvan nukuttamista kantoliinaan ja mielellään ulkoilua. Kunnon päikkärit katkaisevat "imetyskierteen" ja niiden jälkeen vauva on virkeämpi ja haluaa seurustellakin. Uskon myös, että tuo kantaminen yksin nukuttamisen sijaan on hyvä juttu. Koska rinnaltahan vauva hakee myös turvaa ja läheisyyttä, joita ei yksin nukkuessa saa. Todennäköisesti nuo tuntikausien imetykset ovat nimenomaan vauvalle turvan ja läheisyyden tankkausta, eikä läheskään pelkkää syömistä, ainakin meidän kohdalla koin näin. Toki vauvalla voi olla niin huono imuotekin, ettei saa kunnolla maitoa, ehkä sekin kannattaa tarkastaa?

Edited by Kaakaopapu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä niin kadehdin äitejä jotka puoliunessa sängyssä työntää tissin vauvan suuhun. :girl_to_take_umbrage2:

Lohdutuksen sanana tähän, että tuskin kukaan ja varsinkaan esikoisen äiti heti tässä onnistuu. Mulla on takana kaksi imetyksen aloitusta ja onnistunutta jatkoa. Kummallakin kerralla olen ensimmäisen kuukauden tuskaillut imetysasioiden kanssa. Puolentoista-parin kuukauden paikkeilla on sitten helpottanut ja silloin on päästy kuvailemaasi tilanteeseen. Ehkäpä vauvakin tarvitsee jokusen viikon harjoittelua, jos sitä tarvitsee tuore äitikin. Tsemppiä siis, hyvin sujuva imetys on ihan mahdollista takkuisesta alusta huolimatta :).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuullostaa kyllä rankalta Elena :(

Mä olen kovasti imetyksen puolesta, mutta uskon yhtä kovasti että äidin jaksaminen ja hyvinvointi on todella tärkeässä asemassa. Minusta tuo rintareppu/kantoliina kuullostaa kuitenkin hyvältä ja kokeilun arvoiselta ehdotukselta, meillä se (rintareppu) oli täysin korvaamaton apu ekat kuukaudet ja vauva oli siinä todella paljon..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onhan se niin, että monet pienet vauvat syö paljon. Syövät kauan kerrallaan ja usein. Jotkut imevät teholla, toisilla heruu nopeasti ja usein, toisilla harvoin. Mutta sanon tämän nyt kaikella hyvällä, toivon ettei kukaan loukkaannu. Luonto on meille tissit luonut enkä millään usko, että maito noin vaan loppuu. Jos vauva saa olla rinnalla niin kauan kuin haluaa (vaikka se onkin rankkaa ja väsyttävää) jos imuote on kunnossa ja jos vauvaa ei totuta pullosta lisämaitoon, niin ei se maito lopu. Ellei ole jotain erittäin harvinaista rakennevikaa tms tisseissä. Tottakai äidin jaksaminen on tärkeää, jos tuntuu, että maailma kaatuu päälle eikä halua imettää, niin mikäs siinä jos antaa pulloa. Mutta tiedän NIIN monta, jotka ovat jälkikäteen katuneet sitä, että imetys loppui liian aikaisin.

 

Kyllä minäkin meinasin nakata hanskat tiskiin kun oli rinnat rikki ja verillä, tyttö söi kokoajan ja imetys sattui jo jälkisupistusten ja levottomien jalkojen kanssa paljon. Mutta tiesin, että se helpottuu, se on vaan kausi ja sen jälkeen tyttö on saanut luomuista luomuinta ja kaikista terveellisintä ja edullisinta ruokaa.

 

Toivon nyt siis, ettei kukaan loukkaannu. Minusta se on vaan huolestuttavaa, että imetysketjussa, jossa haetaan vertaistukea ja apua imetykseen, suositellaan näin paljon korviketta. Minä ainakin silloin tarvitsin tsemppiä ja apuja imetykseen. Edelleen toki sanon, että kukin tekee omat päätökset ja hyvinvoiva äiti on paras äiti.

Suomessa täysimetetään keskimääräisesti 1,2kk vaikka suositus on 6kk. Suomen luvut ovat paljon alhaisempia kuin esimerkiksi Amerikassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaksamista Elenalle!

 

Tulin omia muistojani kertomaan, mutta totesin, että Kaakaopapu oli sanonut lähes kaiken.

 

Meilläkin vauva söi n. ensimmäiset kuusi viikkoa lähes jatkuvasti. Piti pieniä taukoja ja taas piti saada tissi suuhun. Näin jälkikäteen sanottuna voin kyllä sanoa, että ei se nälkää ollut, vaan tissihimoa. Ja silloinkin jo sanoin, että ei sillä nälkä ole, se vaan luulee, että sillä on nälkä. Pieni vauva kaipaa läheisyyttä ja sitä se saa tissin muodossa.

 

Samaa mieltä olen myös tuosta sylin vaihdosta. Aina ollessaan mun sylissä vauva haistoi maidon ja huuti kunnes sai tissin suuhunsa. Mies sitten saikin monesti tytön rauhoitettua hyvin sylissään. Varmaan ensimmäistä kertaa tuolloin joskus puolitoistakuisena tyttö rauhoittui mun syliin ilman tissiä.

 

En tiedä mitä tuolloin sitten tapahtui, että tilanne parani, mutta niin vaan kävi. Osaltaan varmasti kyllä helpotti se, että tuolloin päästiin aloittamaan kunnon ulkoilut superpakkasten jälkeen. Kävelin tuolloin helposti pari tuntia päivässä, kun liikkuvat vaunut olivat ainut paikka, jossa vauva nukkui kunnolla. Eikä se silloin tissiä kaivannut, vällyihin kiedottuna oli varmaan turvallinen tunne ilmankin.

 

Kannustaisin kovasti jaksamaan vielä hetken. Selvästi monella helpottaa jo ennen parin kuukauden ikää, ja vaikka tuo ikä tuntuukin nyt varmasti kaukaiselta on kuukausi kuitenkin lyhyt aika.

 

Äidin mielenterveys on kuitenkin mielestäni erinomaisen tärkeää. Jos et jaksa, et jaksa, hyvin se vauva kasvaa pullomaidollakin.

 

Mutta jos teillä vauva syö hyvin pullosta, olisiko sun mahdollista pitää vaikka silloin tällöin ihan oman ajan hetkiä? Jättäisit vauvan miehelle ja lähtisit kahvittelemaan tai leffaan tai mihin ikinä pariksi tunniksi, saisit ajatukset pois vauvasta. Saisit selkeän tauon imetykseen ja sen yrittämiseen ja ehkä jaksaisit taas hetken pidempään olla kiinni vauvassa. Mulla yksi ihanista muistoista pikkuvauva-ajalta on, kun olin jossain ollut vauvan luota pois ihan vaan tunnin-pari. Kotiin tullessa otin vauvan rinnalle. Vauva söi innokkaasti hetken, irrotti otteensa, katsoi kohti ja hymyili (ensimmäisiä kertoja) kaunista "ihanaa äiti kun olet siinä" -hymyä. :lipsrsealed:

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan totta tuo Nattusen viesti. Mutta siinä vaiheessa, kun on viikkotolkulla istunut yli puolet vuorokaudesta imettämässä ja rinnat ja muukin kroppa huutaa hoosiannaa jatkuvasta imettämisestä ja istumisesta, ei ihan parasta tukea ehkä ole sekään tieto, että "vauvat nyt vaan imevät paljon" tai että "kyllä minäkin taistelin vaikka rinnoista veri lensi" jne.

 

Mun mielestä tässä keskustelussa on hyvin jaettu tukea ja vinkkejä nimenomaan imetyksen sujumiseksi, ja ainakin viime päivien viesteissä on kai yhdessä mainittu korvikkeen käyttö.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Okei, pahoittelen kovasti kun en osaa tuoda ajatuksiani tarpeeksi hyvin esille, jotta kukaan ei pahastuisi. Ei ollut tarkoitus kärjistää yhteen kantaa, eikä antaa väheksyä sitä väsymystä tai uupumusta mihinkä imettäminen voi johtaa.

 

Eli anteeksi. Halusin vaan tuoda sen esille, että vaikkakin imetys on välillä aivan hirveää, se on myös todella palkitsevaa loppujen lopuksi (mitä minä en olisi uskonut silloin kun meinasin oikeasti lopettaa kyseisen homman). Tarkoitus oli siis tsempata jaksamaan ja uskomaan parempaan huomiseen jos haluaa imettämistä jatkaa (jos ei halua, niin en sitä mitenkään tuomitse).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen halunnut jatkaa imettämistä koko ajan - mutta käytännön ongelmat ovat saaneet myös haluamaan lopettaa. Sydän sanoo, että jatka vaikka et ehtisi syödä tai käydä vessassa, ja välillä mieli olisi synkänmustia ajatuksia täynnä jopa vauvaa kohtaan. :( Mutta kun kaikki ovat alusta asti neuvoneet, että kyllä se kohta helpottaa, syöntivälit harvenee, vauvalla on varmaan tiheän imun kausi yms. yms. yms., mutta kun meillä on ollut tällaista jo yli kuukausi. Siis ihan jatkuvaa imettämistä, ilman että vauva tulee kylläiseksi. Se vaan valitettavasti on tosi turhauttavaa! Kun muutenkaan imettäminen ei ole meillä helppoa (tosin nyt on jo rutiinia ja on oppinut kikkoja joilla se kuitenkin teknisesti onnistuu, edes siinä yhdessä asennossa sohvalla istuen), niin sitten vielä se, että lapsi ei sillä edes saa vatsaansa täyteen... Tulee jotenkin epäonnistunut olo vaikka näkeekin, että rinnoista suihkuaa maitoa.

 

Terkkari on katsonut imemisotteen kun kävi kotikäynnillä, ja sanoi että se on hyvä vauvalla. Joten siitäkään ei ole kyse.

 

Mua harmittaa tosi paljon, että vauvan syöntivälit on niin pienet, että jos yöllä syöttäisin lapsentahtisesti niin en saisi nukkua itse juuri ollenkaan. Siksi syötänkin öisin vain kerran pitkän imetyksen, ekan kerran kun vauva herää. Koska nukkuu yleensä ensin pisimmän pätkän, 3 tai jopa neljä tuntia joskus. Nyt olen pistänyt terkkarin neuvon mukaan aikarajaksi yhden tunnin imetyskerralle ja sen jälkeen vauva vetäisee helposti 100 ml maitoa pullosta tai enemmänkin... ((Tosin viime yönä nukahdin kolmen maissa sohvalle vauva tissillä ja heräsin viiden maissa, söi yli tunnin siinä vaikka välillä nukkui myöskin, mutta tänkin jälkeen nukahti vasta 100 ml pullomaidon jälkeen)) Aamulla kuudesta eteenpäin tyttö nukkuu 1-2 tunnin pätkiä ja nää välit annan kyllä suosiolla pullosta maitoa, koska se osoittautui alussa jo liian rankaksi nousta joka kerran sohvalle imettämään ja lisäksi vauva nukkuikin silloin huonommin.

 

Mä siis teen öisin noin lähinnä sen takia, että jaksaisin sitten päivällä sitä jatkuvaa imetysmaratonia.

 

Mä oon toki yrittänyt itsekin kokeilla, tyytyisikö vauva lyhyemmillä imetyksillä ja onko kyse jostain muusta kuin nälästä. Mutta mun mielestä mä tunnistan milloin tytöllä on nälkä - hamuaa, maiskuttaa suuta, itkee kiukkuisesti ja rauhoittuu sillä sekunnilla, kun saa suuhunsa tissin tai tuttipullon. :girl_sigh: Muunkinlaisia itkuja vauvalla on ja ne tunnistan mielestäni hyvin, mahavaivaitkut on erilaisia.

 

Mun mies tekee tosi pitkää päivää töissä (aamuvuorossa lähtee viideltä aamulla töihin ja tulee kuuden-seitsemän maissa illalla kotiin), joten mä olen tosi paljon kahdestaan vauvan kanssa ja varmaan senkin takia väsynyt.

 

En tiedä ymmärtääkö kukaan mun pointtia - että haluaisin kyllä imettää, mutta nykyisellään se tuntuu tosi turhauttavalta vauvan valtavan ruokahalun ja sen, että se ei vaan tule kylläiseksi pelkällä rintamaidolla, takia. Kuitenkaan mun sydän ei salli vielä lopettaakaan vaikka olen ollut välillä lopettamassa (ekan kerran halusin lopettaa jo pari päivää kotona oltuamme kun päivät oli pelkkää itkua sekä vauvalla että äidillä eikä homma onnistunut vielä edes teknisesti, nälkäiseksihän vauva toki jäi silloinkin aina imetyksen jälkeen kuten jää edelleen), mutta sitten taas muutan mieleni kun en vain henno olla antamatta rintaa, kun tyttö on nälissään. Mä tiedän oikein hyvin, että rintamaito on vauvalle parasta ja siksi haluankin imettää, mutta välillä vaan miettii että kuinka kauan pitää jatkaa ennen kuin voi luovuttaa, jos se on pelkkää epäonnistumisen tunnetta ja turhautumista täynnä. :girl_sigh:

 

Totta puhuen mä nytkin sinnittelen lähinnä ajatuksella, että ehkä mä raskin lopettaa sitten kun vauva on 2 kk tai 3 kk vanha, mikäli on samanlaista jatkuvaa imemistä kuin nyt.

 

Niin ja tuttia on annettu synnäriltä asti, tyttö ei sitä huoli jos on kylläinen :)

Edited by Elena

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en nyt tähän ketjuun varsinaisesti kuulu, mutta tuonpa nyt tämän tänne kuitenkin, toivottavasti kukaan ei pahastu:

 

Imetystukipuhelin - ja löytyisiköhän teidän seudulta jotakin ryhmää jossa voisit mennä käymään (jos haluat ja se tuntuu hyvältä ajatukselta tietty)?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voimia Elenalle ja muillekin! :lipsrsealed: Meidän esikoiset olivat sellaista tissillä asustelevia tyyppejä (sitten, kun 3kk:n iässä/ lasketussa ajassa heidät vihdoin sain käännytettyä rinnalle). Imetin, imetin ja imetin. Jos olisi ollut muita lapsia, en olisi pystynyt. Päivällä imetysrupeamat olivat helposti neljäkin tuntia. Kun vauvat alkoivat huutaa rintaa, juoksin äkkiä tekemään leipiä tms. (oli nälkä tai ei) ja juotavaa, sitten haalin äkkiä kaukosäätimet, kännykät sun muut hollille (edelleen vauvat huusivat) ja vasta sitten asetuin imettämään. Niin en hajoillut _ihan_ niin paljoa, kun oli kuitenkin telkkarit ja ruoat ja juomat saatavilla. Siinä sit nökötin sohvalla ja vauvat olivat tyytyväisiä. Yöt olivat ekat 1,5 vuotta vaihtelevia, kumpikin heräsi sen 2-8 kertaa noin keskimäärin ja aina imemään. Mulla oli mielestäni silloin imetystaipaleen alussa tosi rankkaa sikäli, että imetys oli kuukausia se mun "päätyö". Onneksi oli ymmärtävä mies ja sukulaiset :girl_crazy: Se piti vielä kirjoittaa, että mä olen iloinen imetyksen jatkamisesta, vaikka se oli välillä ihan mielettömän rankkaa ja vaikeeta. Vauvojen kasvaessa se oikeasti helpottui ja oli ihan hirmu ihana juttu aika pitkään meidän elämässä. :)

 

Meillä meni lisämaidon kanssa just toisinpäin kuin usein, eli kotiutumisvaiheessa lähes puolet meni pullosta, mutta siitä sit opeteltiin poispäin. Eli tiedän myös ton riittämättömyydentunteen, kun oma maito ei vaan riitä. Tsemppiä kaikille tämän ketjun äideille! :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai niin, se unohtui sanoa, että minä löysin helpotuksen kantoliinassa imettämisestä. En aluksi osannut siis imettää kunnolla maaten ja öisin kestävät imetysmaratoonit ilman kunnollista imetystuolia pistivät selän aivan muussiksi. Sitten kun tyttö oli vajaa 2kk hankimme trikooliinan jossa siis myös imetin, niin että kädet olivat vapaana ja pystyin vaikka hakemaan leipää samalla. Todella kätevää ja vaikkakin meni aikaa, ennenkuin sen parhaan asennon imettämiseen löysin. Saatoin pistää tytön liinaan, tissin suuhun ja heittää sohvalle selälleen makaamaan :) Vähän vaan tuki vauvan otsasta kun ei jaksanut vielä pitää niskojaan. Tämä oli myös hyvä asento kun maitoa tuli suihkuamalla, vähän hiljensi vauhtia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Elena: jos vaan viitsit uhrata yhden rintakumin, niin kokeilisin sitä leikkaustemppua. Eli leikkaat siitä kumista joka päivä pienen palan pois, niin vauvakin tottuu asiaan pikkuhiljaa :girl_smile: Mä kun uskoisin, että teillä moni ongelma voisi ratketa sillä kun pääsisi siitä kumista eroon..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Kokeilin, kiitos vinkistä. Mutta vauva suuttui siitä kyllä kans. :girl_sigh:

 

Mä oon nyt tajunnut, että rintaraivarit voisi johtua siitäkin että ollaan viime aikoina käytetty vähemmän Tommee Tippee-pulloja (jotka on suunniteltu rintaruokinnan ja pulloruokinnan yhdistämiseen, niin että maitoa tulee aika hitaasti pullosta ja muoto muistuttaa rintaa), ja enemmän normaaleja Ainun pulloja, ja siitä voisi johtua että tyttö huomaa selkeämmin pullon ja rinnan eron. Huomasin, että tyttö saa raivareita noille TT-pulloillekin, juuri siksi kun pitää tehdä maidon eteen hieman töitä. Täytyy nyt kunnostautua siinä, että huolellisemmin antaa vain noista Tommee Tippee-pulloista. Meillä vaan on niitä tällä hetkellä vain 2 kpl, joten täytyy ostaa lisää..

 

Nyt on mennyt ihan kohtalaisesti, tosin tyttö saa kamalia rintaraivareita. Mutta jos käydään jossain päivällä, niin tyttö nukkuu 2-3 tuntia, ja se on ihanaa. :) Näin ei tunnu siltä, että elämä on pelkkää imettämistä. Imetyshetket on tosin edelleen pitkiä, mutta oon yrittänyt pitää reilun tunnin aikarajana terkkarin neuvon mukaan ja antaa loput pullosta. Näin ollaan saatu tyttö hieman pidempään pysymään kylläisenä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suosittelen myös imetystukipuhelinta ja tulihenkilöä. Selvästi Elena kuitenkin haluat imettää.

 

Sun tilanne kuulostaa hyvin samalta kuin itselläni esikoisen kanssa. Näin jälkeenpäin, kahden onnistuneen imetyksen kokemuksella, luulen, että liian helposti annoin vauvalle maitoa pullosta, eikä rinta sitten enää kiinnostanut vauvaa. Lisäksi nimenomaa yöimetysten korvaaminen pullolla vähensi maidontulonkin niin, että omaa maitoa ei riittänyt lopulta vauvalle. Vaikka vauva vetäisee pullollisen maitoa imetyksen päälle, ei se tarkoita että vauva olisi jäänyt imetyksestä nälkäiseksi. Samoin nuo aamuyön herätykset harvoin ovat nälkää, mutta maidosta vauva rauhoittuu ja saa lohtua. Makuultaan imettminen vaatii harjottelua, mutta kun sen oppii, niin yöt sujuvat paremmin, kun äidin ei tarvitse täysin herätä (kokemusta on, kun tämä tirppana heräilee nykyään useita kertoja yössä).

 

Mä olen huomannut meillä saman, kuin muutkin tässä ketjussa, että jos olemme vain kotona, niin tyttö viihtyisi enimmäkseen rinnalla (tai ei enää mutta vielä kuukausi sittenkin). Kantoliinassa vauva saa pitkiä päiväunia ja läheisyyttä eikä kaipaa rinnalle niin usein. Noin pieni hamuaa ja maiskuttaa usein, vaikka ei olisi varsinaisesti nälkäinenkään. Tämä meidän kolmonen on selainen tapaus, että vieläkin tykkää nukkua rinnalla ja söisi ihan kuinka usein vain, nälkä tai ei. Kun ollaan muualla kuin kotona tai kotona keksitään tekemistä, niin vauvakin on tyytyväisempi eikä kaipaa rinnalle yhtä usein.

 

Tsemppiä edelleen!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heipsan.

 

Meillä pumpattiin kotona alusta saakka (eli siis 1,5 vko:a sitten) ja nyt ilmeisesti kävi niin, että maidon tulo vain ehtyi. :girl_sad: Sairaalassa annettiin jo öisin lisämaitoa pullosta ja sektiohaavan kanssa imettämisen käynnistäminen oli itselle yhtä taistelua, kun maha oli niin kipeä. Toisella kyljellä pystyi imettämään oikeasta tissistä, mutta istuessa ei onnistunut millään eikä vauvan kiinnostus hommaan todellakaan riittänyt vaan veti aivan hirveät raivarit tissillä. Vikana yönä sairaalassa meinasin alkaa itkeä, kun imetyksestä ei vaan tullut mitään.

 

No, kotona sitten otettiin tosiaan pumppu käyttöön ja päätettiin, että annetaan vauvalle sitten rintamaito pullosta. No, nyt sitten maito on ehtynyt, vaikka olen yrittänyt pumpata pumpata ja pumpata. Neuvolasta saan ihanasti tukea tähän asiaan ja tiedän että ei ole maailmanloppu vaikka vauva nyt sitten korvikkeella kasvaakin, mutta voi että tuntuu niin pahalta!! Tunnen osittain epäonnistuneeni sekä naisena että äitinä, vaikka luulisi sitä olevan suurempiakin pulmia tässä pohdittavana.

 

Onko kenelläkään muulla vastaavaa käynyt?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^pumppu ei koskaan ole vauvan veroinen tyhjentäjä, ja hyvin harvalla maito riittää pumpulle, vaikka muuten se vauvan tarpeisiin riittäisikin. Herumisrefleksi ei läheskään aina "toimi", jos vauva ei ole rinnalla sitä käynnistämässä. Ja vaikka maito tuntuu nyt ehtyneen, on sitä silti mahdollista edelleen lisätä. Jos vaan vauva suostuu, niin paljon ihokontaktia, annat vauvan käyttää sua niin paljon tuttina kuin vain mahdollista ja annat rintaa siis käytännössä aina kun vain vauva suostuu ottamaan. Ja pumppaatkin lisäksi. :girl_smile: Tiedän äidin, joka oman sairautensa takia joutui olemaan kaksi viikkoa imettämättä (ja pumppauskin onnistui huonosti) ja niin vain se maidontulo saatiin vielä käynnistymään.

 

Nuo epäonnistumisen tunteet kyllä helpottavat jossain kohtaa, mutta se "epäonnistumisen" suru on surtava ensin. Jaksamista!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse taistelin imetyksen kanssa esikoisesta ja surin kyllä kovasti, kun homma ei lähtenyt sujumaan. Pumppasin kyllä maitoa, mutta tieteenkään se ei pitkälle rittänyt ja vauvastani tuli korvikevauva.

 

Tällä toisella kertaa puhuin asiasta jo neuvolassa ja sitten synnärillä otin myös asian puheeksi. Ainakin täällä Tampereella on sen verran asiat muuttuneet, että sairaalassa on paikalla imetysneuvoja, jonka kanssa voi keskustella ja saada apua imetykseen eri tavalla kuin aikaisemmin. Päivittäin on myös imetysneuvontanumero, johon vastataan, jos kotona tulee aiheesta kysyttävää. Lisäksi oli mahdollisuus saada aika imetyspoliklinikalle, jossa imetystä käydään käytännössä läpi.

 

Itselleni oli tällä kertaa iso juttu jo se, että tukea oli eri tavalla tarjolla kuin viimeksi. Imetysneuvoja kertoi myös, että netistä saa tilattua sellaisen imetysapulaitteen, jossa kaulassa roikkuvassa pullossa on sitä lisämaitoa. Pullosta lähtee kaksi ohutta letkua, jotka imettäessä teipataan rintoihin kiinni niin, että kun vauva imee tissiä, letkuista tulee maitoa ja vauva erehtyy luulemaan, että se maito tulee sieltä tissistä. Itse näkisin tämän olevan hyvä ratkaisu juuri sellaiseen tilanteeseen, että vauva on syntymästään saanut pullosta maitoa ja oppinut saamaan sitä heti eikä äidillä maito nouse niin nopeasti, että noin vähällä vaivalla vauva sitä saisi. Vaikka tällä konstilla ei heti omaa maitoa vauvalle paljon tulisikaan, auttaa tuo tilanne samaan sitä maitoa oikeasti herumaan ja joka kerta maitoa tulee varmasti paremmin ja paremmin.

 

Olin varautunut tuollaisen laitteen ostamaan, mutta hyvällä opastuksella, imetys lähti sujumaan jo sairaalassa ja sujuu yhä näin viikon jälkeen hyvin. Pullosta on annettu vauvalle pumpattua maitoa kerran, jotta pääsin pitkälle lenkille. Eikä ainakaan tuosta kerrasta oppinut hyljeksimään tissiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua mietityttää tuo että aina sanotaan että imetyksessä lapsi saa läheisyyttä ja pulloruokinnassa saisi vähemmän.

 

Mä en oikein tajua sitä, kun varsinkin jos imetys sujuu helposti, niin yleensähän vauvalla nyt on vaatteet päällä niinkuin äidilläkin (=ei ihokontaktia) ja imetysmaratoneilla oikein rohkaistaan äitiä katsomaan leffaa tai lukemaan kirjaa (=ei katsekontaktia). Rinnalla lapsi myös katselee tissiä, kun on kylki äitiin päin.. Niin eikö pullolla ole enemmän katsekontaktia syöttäjän ja vauvan välillä, ja ainakin tässä ketjussa oikein pohditaan miten lapselle voisi läheisyyttä tarjota kun imettäminen takkuaa. Tällainen ajatus mulla..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua mietityttää tuo että aina sanotaan että imetyksessä lapsi saa läheisyyttä ja pulloruokinnassa saisi vähemmän.

 

Mä en oikein tajua sitä, kun varsinkin jos imetys sujuu helposti, niin yleensähän vauvalla nyt on vaatteet päällä niinkuin äidilläkin (=ei ihokontaktia) ja imetysmaratoneilla oikein rohkaistaan äitiä katsomaan leffaa tai lukemaan kirjaa (=ei katsekontaktia). Rinnalla lapsi myös katselee tissiä, kun on kylki äitiin päin.. Niin eikö pullolla ole enemmän katsekontaktia syöttäjän ja vauvan välillä, ja ainakin tässä ketjussa oikein pohditaan miten lapselle voisi läheisyyttä tarjota kun imettäminen takkuaa. Tällainen ajatus mulla..

 

Mä olen tätä samaa asiaa (hiljaa mielessäni) ihmetellyt myös. ^_^ Meillä on käytössä sekä pullo, että tissi, ja monesti kyllä tuntuu että siinä pullolla vauva on läheisemmässä kontaktissa! Ehkäpä tällä kontaktilla tarkoitetaan sitten suukontaktia. :gsala:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mä luulen, että tuo läheisyys on juuri sitä, että lapsi on omalla paljaalla ruuminosallaan kiinni äidin paljaassa ruumiinosassa. Onhan se intiimimpää ja läheisempää, kun vauvan suu on äidin rinnassa kiinni kuin pitää läheisyyttä yllä pelkällä katsekontaktilla. Isommallekin ihmiselle kosketus on tärkeämpi ja merkityksellisempi kuin pelkkä katsekontakti. Jos mä ajattelen ihan itseäni, niin mulle on tärkeää voida imettää lapsi itse. Ei pulloruokinta ole imetykseen verrattavissa eikä mun mielestä voi ajatella esimerkiksi, että pullolla ruokkimalla isäkin pääsee "nauttimaan imetyksestä". Imetyksessä on jokin alkukantainen tarve molemminpuolin. Jostain muistan lukeneeni, että imetys tukee myös vauvan seksuaalista kehitystä.

 

Ja loppuun tietysti se pakollinen, että tärkeintä on tietysti, että lapsi saa ruokaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now