Drusilla

Vertaistukiketju imetyksen kanssa taisteleville

180 posts in this topic

Tulenpa taas päivittelemään tilannetta, kun poitsu meni nukkumaan.

Suurimmaksi osaksi imetyksellä mennään. Silloin kun käyn jossain niin mies antaa pullosta, mutta muuten pyritään imettämään. Eilen oli ihana kun jäin vauvan kanssa kaksistaan illasta. Köllöttelimme vaan sängyllä. Tarjosin rintaa, mutta poitsu käänsi pään pois, mutta ei huutanut. Annoin sitten vaan olla. Siinä hämärässä huoneessa poitsu katseli lamppua ja sitten äitin kännykän valoa, kun samalla surffailin. Jonkin ajan kuluttua tarjosin rintaa uudelleen ja silloin kelpasi. Poitsu siinä aikansa söi ja nukahti sitten. Nukahti niin hyvin, että sain nostettua helposti omaan petiin. Pitkästä aikaa poitsu nukahti siis rinnalle ja rauhallisena. Rauhallinen oli muutenkin eilinen päivä. Olo oli niin iloinen ja hämmentynyt kun homma onnistui niin helposti! :)

 

Imetys siis alkaa jo jotenkin sujua. Kenties täysin täysimetykseen ei ehkä päästä, mutta näinkin on hyvä jo. Ainoa vaan että se on mun stressin aihe ja mietin sitä tosi monta tuntia päivässä. Mietin koko ajan miten saisin sen sujumaan paremmin ja paremmin, että ei tarvitse lisämaitoa ja että paino varmasti nousee. Eli vielä kun osaisi hellittää omasta stressistään niin imetys sujuisi paremmin. Sitä vaan kun mielessä kiiluu se kuva täydellisestä äidistä imettämässä hymyssä suin. Itsekin olen korvikkeella kasvanut, eikä allergioita tms mitään ole ja ihan normaali muutenkin. Jos jostain syystä siis takapakkia tulisikin, niin ei kai siihen pitäisi kuolla. Syyllisyydentunne ja epäonnistumisen tunteet toki joutuisi kärsiä, mutta milloinpa elämässä niitä ei joutuisi kohtaamaan? :girl_sigh:

 

Menipä taas pohdiskeluksi. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Unohda se syyllisyys ja epäonnistuminen (helpommin sanottu kuin tehty, tiedän, mutta silti). Äidinmaidosta on hyötyä, mutta lapsista tulee ihan hyviä osittaisimetyksellä ja täyskorvikkeellakin. Pääasia että haluat ruokkia lastasi. Enemmän vauva kärsii siitä, jos äiti jää jumiin siihen, että asiat pitää tehdä tietyllä tavalla niin että stressaantuu ja ahdistuu ja kokee olevansa epäonnistunut äiti, kuin siitä, että saa tissiä ja pulloa vuoronperään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Osittaisimetys on jo tosi hieno juttu! Pienikin määrä äidinmaitoa auttaa ruoansulatusta ja vauva saa tarvitsemiaan vasta-aineita. Minusta kuitenkin kuulostaa, että teillä vielä korvikemäärät ovat hyvin vähäisiä. Voi hyvin olla, että pääset täysimetykselle, mutta mitäpä se haittaa, vaikka et pääsisikään. Ja korviketta voi jättää myös pois, kun aloitettelette kiinteitä eli et vähennä silloin rinnan antamista yhtään vaan jätät korviketta pois, kun maidon tarve vähenee :) Tsemppiä! Hyvä hoito ja rakkaus ovat aina tärkeintä. Ja jokainen pisara omaa maitoasi hieno juttu, vaikka vauva ei täysimetyksellä olisikaan.

 

+ äitiys on yhtä syyllisyyyttä. Minä tässä poden syyllisyyttä tällä hetkellä siitä, että olen töissä (aloitin muutama vko sitten) - vaikka rahaa tarvitaan, kun laina ei itse maksa itseään ja kotihoidontuella sitä ei maksella. Vielä enemmän tunnen syyllisyyttä siitä, että pidän töissäolosta. Olisiko sitten hyvä, jos vihaisin työtäni :girl_crazy: ?

Edited by Mamabarba

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päivitän tilannetta taasen :grin: Tällä kertaa hyvillä mielin:

Oma mieli on hyvä nyt kun päädyin ratkaisuun osittaisimetys. Enää en ajattele koko ajan imetystä ja olen rennompi. Ei itketä illalla kun poju ei suostu rinnalle vaikka mitä tekisin. Yöllä, päivällä kun poju heräilee uniltaan sekä viimeiseksi illalla saa rintaa, mutta päivällä sitten lisäksi pullosta jos tuntuu että tarvitsee tai ei suostu rinnalle vaikka on nälkä. Yli puolet tai puolet on omaa maitoa kuitenkin joten olen aika tyytyväinen. Rentous varmaan näkyy imetyksessäkin sillä joskus hämmästyn, että ai tämä onnistuukin vaikka poju onkin hermona jo. Ja mikä parasta, en ole kireä kuin viulun kieli ja jaksan hymyillä imettäessäkin! :dancegirl: Pojukin tuntuu tyytyväiselle kun ei tarvitse huudattaa kun ei meinaa saada heti rinnalle. Olen kyllä kiitollinen kaikesta avusta ja tuesta teille. :give_heart: Vaikka imetyksen parista löytyy fanaattisia ihmisiä niin kyllä näyttää löytyvän myös ihania ja toisiaan tukevia äitejä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihania kuulumisia, tiitäinen. Mä uskon itse voimakkaasti siihen, että on niin tärkeää, että vauva vaistoaa, että äidin on syödessä hyvä olla, että sen rinnalla on ihan sama mitä se ruoka on...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now