Mitä olisit halunnut tietää ennen synnytystä?

[Emuli]

Olisin halunnut tietää, että sisätutkimukset käy helvetillisen kipeää.

[Guest pikkaraiset]

^ Tuota ei ole muuten mainostettu missään. Mulla oli ensimmäinen lääkärikäynti ja mä olin ihan järkyttävän kipeä seuraavana päivänä. Olin mielettömän huolissaan kaiken muun huolen lisäksi.

[Hupsis]

Hillitön yöhikoilu tuli yllätyksenä. Yöpaitaa joutui vaihtamaan pahimmillaan monta kertaa yössä ja lakanoitakin joka yö, kun hikeä pukkasi niin paljon, että siitä kastui aivan läpimäräksi. Mietin jo tämän alkaessa, että mikä sairaus mulle nyt on iskenyt..

[Anno]

Että hillitön turvotus voi iskeä synnytyksen jälkeen

[hmmm]

Olisin halunnut tietää, että vaikka synnytyksessä repeäisi julmasti riekaleiksi niin ennen sairaalasta pääsyä voidaan tehdä sisätutkimus.

 

Ja että kotiin päästyään ei välttämättä ole siinä kunnossa, että voisi lähteä vaunujen kanssa kävelylle. Ja sitten kun kivut ovat hieman hellittäneet ja voi lähteä kävelemään parin sadan metrin päähän kotiportilta niin meinaa kunto loppua kesken.

 

Ja sitten olisi ollut hyvä nähdä vaikka kuvia synnyttäneiden naisten mahoista.

 

Mahdollisella seuraavalla kerralla tiedän paljon enemmän. Ja vaikka tuo ensimmäisen synnytys menikin vähän huonosti niin nyt tiedän senkin, että siitä kaikesta selviää. Aiemmin ihmettelin sitä, että ihmiskeho pystyy jälkeläisiä kasvattamaan ja synnyttämään, mutta nyt ihmettelen myös sitä, miten nopeasti se keho itsensä korjaa.

[meowth]

Olisin halunnut tietää, että sisätutkimukset käy helvetillisen kipeää.

Hillitön yöhikoilu tuli yllätyksenä.

Joo, nämäkin!

 

Toi hikoilu tuli mulle täysin yllätyksenä Mulla oli melkoiset turvotukset raskauden aikana ja vieä synnytyksen jälkeenkin, joten ajattelin että nesteet haihtuu, ku tuli tosiaan hikoiltua kuin pieni sika... Onneks meni ohi!

[Snowflake]

Ja sitten kun kivut ovat hieman hellittäneet ja voi lähteä kävelemään parin sadan metrin päähän kotiportilta niin meinaa kunto loppua kesken.

 

Aiemmin ihmettelin sitä, että ihmiskeho pystyy jälkeläisiä kasvattamaan ja synnyttämään, mutta nyt ihmettelen myös sitä, miten nopeasti se keho itsensä korjaa.

 

Just näin!

Edited May 19, 2008 by Snowflake

[Emuli]

Tarkoitin sisätutkimuksilla lähinnä niitä tutkimuksia, joilla yritetään saada kohdunsuuta avautumaan viimeisillä viikoilla tai synnytyssalissa. Omalla kohdalla niillä ei ollut mitään vaikutuksia ja tulee vieläkin vihainen olo, kun miettii sitä kidutusta. Onneksi meni taju jossakin vaiheessa. Toisaalta kiva, että itse synnytyskivut eivät tuntuneet niin pahoilta lyhyen tutkimuksen rinnalla

[LeeLoo]

Tarkoitin sisätutkimuksilla lähinnä niitä tutkimuksia, joilla yritetään saada kohdunsuuta avautumaan viimeisillä viikoilla tai synnytyssalissa. Omalla kohdalla niillä ei ollut mitään vaikutuksia ja tulee vieläkin vihainen olo, kun miettii sitä kidutusta.

 

Voi hemmetti mitä toimintaa. Mikähän voi olla tuollaisen kivun tuottamisen peruste?

[Guest pikkaraiset]

Tarkoitin sisätutkimuksilla lähinnä niitä tutkimuksia, joilla yritetään saada kohdunsuuta avautumaan viimeisillä viikoilla tai synnytyssalissa. Omalla kohdalla niillä ei ollut mitään vaikutuksia ja tulee vieläkin vihainen olo, kun miettii sitä kidutusta. Onneksi meni taju jossakin vaiheessa. Toisaalta kiva, että itse synnytyskivut eivät tuntuneet niin pahoilta lyhyen tutkimuksen rinnalla

 

Voi Joo, mä vähän arvasin, että sisätutkimus liittyy jotenkin synnytyksen ajankohtaan Mutta siis jos jo ekan lääkärin sisätutkimus voi sattua tosi paljon, niin on ihan hyvä varautua siihen myöhemminkin. Ei tarvitsisi terkkarille soittaa hädissään seuraavana päivänä.

[onion]

--Olisin halunnut tietää, että vaikka synnytyksessä repeäisi julmasti riekaleiksi niin ennen sairaalasta pääsyä voidaan tehdä sisätutkimus.--

 

Oikeasti? Miksi?! Eikös se jälkitarkastus 5-8 viikon päästä oo just sitä varten että sillon katotaan paikat, en ymmärrä miks se sisätutkimus tehtäis ennen kotiuttamista.. Mulla ei muuten sisätutkimukset raskausaikana sattuneet sen enempää kuin muulloinkaan vaikka jännitin niitä aina kauheesti. Epämukavaahan se oli muttei muuta. Mut synnytyksen jälkeen en ois kyllä antanu kenenkään ronkkia, eivät kyllä yrittäneetkään.. Siirsin jälkitarkastusaikaakin kun olo oli pitkään niin kipee. Ei tosiaan vaunulenkille lähdetty ihan heti, hikee pukkas kun hetken oli jalkeilla. Mutta mulla olikin korkee verenpaine, hemoglobiini matala ja takapuolessa joku ylimääränen limakalvonriekale joka vihoitteli. Sit kun se poistettiin niin tajusin että ei se hanuriosasto muuten enää kipee ollutkaan..

 

Muistakaa näitä juttuja lukiessa, että harvoin ne kaikki riesat yhdelle tulee, joku voi päästä hyvinkin vähällä. Tietysti kaikkeen on hyvä varautua mutta en mä kyllä ois välttämättä halunnukaan tietää mitä kaikkee VOI olla edessä.

[Guest Neiti.Aurinko]

Että äidillä on täysi oikeus toipua rauhassa synnytyksen jälkeen.

 

Niinpä, ja sairaalassa toipuminen oli vaikeeta kun rankan hätäsektion jälkeen mut kärrättiin huoneeseen, jossa oli äiti lapsensa kanssa... mä olin ihan sekaisin, tosi kipeä, kiinni katetrissa ja mun lapseni oli teholla enkä nähnyt sitä moneen päivään. Mä katselin lapseni valokuvaa ja vedin velliä naamaan makuuasennossa kun viereinen äiti hellitteli vauvaansa. Ei mikään kauheen pehmee lasku äitiyteen. Oisin ymmärtänyt jos sairaala ois ollu täynnä mutta kun viereinenkin huone oli ihan tyhjä... Itkuinenhan mä olin kun oli ikävä omaa lasta...

[Guest annukka]

Olisin halunnut tietää, että vaikka synnytyksessä repeäisi julmasti riekaleiksi niin ennen sairaalasta pääsyä voidaan tehdä sisätutkimus.

 

Ja että kotiin päästyään ei välttämättä ole siinä kunnossa, että voisi lähteä vaunujen kanssa kävelylle. Ja sitten kun kivut ovat hieman hellittäneet ja voi lähteä kävelemään parin sadan metrin päähän kotiportilta niin meinaa kunto loppua kesken.

 

Ja sitten olisi ollut hyvä nähdä vaikka kuvia synnyttäneiden naisten mahoista.

 

Mahdollisella seuraavalla kerralla tiedän paljon enemmän. Ja vaikka tuo ensimmäisen synnytys menikin vähän huonosti niin nyt tiedän senkin, että siitä kaikesta selviää. Aiemmin ihmettelin sitä, että ihmiskeho pystyy jälkeläisiä kasvattamaan ja synnyttämään, mutta nyt ihmettelen myös sitä, miten nopeasti se keho itsensä korjaa.

 

Nämä juuri.

 

Mä jouduin vielä käymään sairaalassa ylimääräisissä sisätutkimuksissa kolme kertaa viikon sisällä synnytyksestä tulehduksen takia. Ihme kyllä, siitäkin selvisi.

[hmmm]

Mulla noita tutkimuksia ennen kotiinlähtöä tehtiin koska oli tulehdus ja piti selvittää, kuinka pahasti oikeasti repesin ja oliko mut kursittu kasaan kunnolla ja miten muutama irronnut tikki tilanteeseen vaikutti. Ja tutkimuksia tehtiin pariin otteeseen kun ensimmäinen tutkinut lääkäri halusi myös toisen lääkärin mielipiteen ennen kuin mut päästettiin pois osastolta. Ja jos olisi pitänyt uudelleen alkaa tikkaamaan niin sitten olisi kuulemma nukutettu. Eivät ilkeyttään kiduttaneet vaan halusivat varmistaa, että kaikki on niin kunnossa kuin vain mahdollista.

 

Tarkoitus ei ollut ketään pelotella. Mulla tuo synnytys nyt vaan sattui menemään hiukan normaalia huonommin.

[Prouva]

Voi hemmetti mitä toimintaa. Mikähän voi olla tuollaisen kivun tuottamisen peruste?

 

 

Synnytyksen aikana ainakin se, että saadaan kohdunsuu mahdollisesti avautumaan nopeammin. Itsellä tätä puuhaa on harrastettu kummassakin synnytyksessä johtuen lapsien sydänäänistä. Kiire on ollut siis saada heidät ulos. Kovin hehkeä olo ei ole siinä vaiheessa, kun on kontallaan sängyllä kätilön käsi pimpsassa. Varmaan samanlaiselta lehmästä tuntuu keinosiemennyksessä... Mulla ei kylläkään nuo kaivelut ole sattuneet, kun on ollut puudutukset päällä.

[Suskis]

---Varmaan samanlaiselta lehmästä tuntuu keinosiemennyksessä... ---

 

Totaalinen repeäminen :lol:

 

Musta olis ollut kiva, jos joku olis kertonut mulle, että oman vauvan kanssa voi olla alkuun tosi avuton. Kaikki aina toitottaa sitä, että vaikka ei olis vauvojen kanssa ollut tekemisissä, niin kyllä sitä omaa vauvaa osaa hoitaa. Mä olin alussa jotenkin ihan lukossa ja mä halusin miehen aina vahtimaan ja neuvomaan mua vaipan vaihdossa yms., kun pelkäsin tekeväni jotain väärin. Ihan kuin mun miehellä olis ollut yhtään sen enempää kokemusta asiasta Mutta sitten kun vaan teki, niin siitä se kokemus ja itseluottamus kasvoi. Että en mä ainakaan synnytyksessä kokenut mitään ihmeellistä valaistumista lapsen hoidon suhteen, vaan tiedot ja taidot on tullut vasta kokemuksen myötä.

[Tilsu]

Ihan spontaanisti tuli vain mieleen, että taisin sanoa siellä synnytyssalissa monen monta kertaa kätilölle, että miksi kukaan ei ole koskaan sanonut mulle, että synnyttäessä voi tulla tooosi paha olo... (mä siis pelkään ihan todella oksentamista...)

[Untu]

Mulle olisi joku voinut infota että 10cm auki oleminen ei tarkoita välttämättä sitä, että saa ponnistaa!!! Kaikkialla kun toitotetaan että sen jälkeen on enää ponnistusvaihe...ja p**kat!

[Nesbit]

Niinpä, ja sairaalassa toipuminen oli vaikeeta kun rankan hätäsektion jälkeen mut kärrättiin huoneeseen, jossa oli äiti lapsensa kanssa... mä olin ihan sekaisin, tosi kipeä, kiinni katetrissa ja mun lapseni oli teholla enkä nähnyt sitä moneen päivään. Mä katselin lapseni valokuvaa ja vedin velliä naamaan makuuasennossa kun viereinen äiti hellitteli vauvaansa. Ei mikään kauheen pehmee lasku äitiyteen. Oisin ymmärtänyt jos sairaala ois ollu täynnä mutta kun viereinenkin huone oli ihan tyhjä... Itkuinenhan mä olin kun oli ikävä omaa lasta...

 

Voi kamala, kuinka tokeroa toimintaa! Ma olin meidan alueen kiireisimmassa sairaalassa, mutta ne pitivat huolen, etta aidit, joiden vauvat oli teholla, olivat yhdessa huoneessa, jossa ei ollut aiteja vauvoineen. Mulla paasi itku jo kun nain muita aiteja vauvoineen kaytavilla, kun oma raasu oli teholla. Ja aika monta paivaa ma olin ihan yksinkin huoneessa, kun vauvansa teholta saaneet aidit vietiin toiseen huoneeseen. Olin ihan hirmu kiitollinen sairaalan henkilokunnalle juuri tasta! Hormoonimyrskyssa ilman vauvaa (ja kamala huoli vauvan terveydesta), traumaattinen synnytys takana, ainakaan en joutunut katselemaan kuin muut onnellisena hoitavat omaa pienta. Ja tiedan, etta tilasta teki tiukkaa, kun kaikki muut huoneet olivat aivan taynna, ja heti kun vauva paasi pois teholta, tayttyi meidankin huone aideista ja vauvoista. (Me tosin lahdettiin samana paivana kotiin.)

 

Sori, OT.

[sunniva]

Mun anoppi heräsi sektion jälkeen niin ettei heräämön henkilökunta tiennyt missä sen vauva on, ei edes että vauva oli elossa ja terve. Sitä itkettää vieläkin, 35 vuoden jälkeen, enkä ihmettele.

[Guest siipi]

*Sen ettei minulta loppujen lopuksi haluttu edes kuulla, mitä olin synnytykseltäni ajatellut.

Synnytysasento määrättiin, samoin kivunlievitys (oletettiin siis automaattisesti että

haluan epiduraalin).

 

*Sen että melkeinpä synnytystäkin pahempaa oli avautumisvaiheen aikana tehdyt sisätutkimukset.

 

*Sen että pelkoni käy toteen - epiduraalia ei anneta ajoissa rukoiluistani huolimatta ja pelkään kuolevani.

 

 

 

..mutta ehkä parmpi etten tiennyt noista mitään.

[Guest Kyllikki-Kaarina]

Minun viimeisiä raskausviikkojani olisi helpottanut, jos olisin etukäteen tiennyt, että kaikki voi sujua ilman ongelmia ja ongelmaton synnytys voi olla oikein hieno ja kaunis kokemus.

[-Helmi-]

Mä olisin halunnut tietää, että sektiosta voi toipua nopeasti ja näppärästikin. Aina kun toitotetaan sitä, miten hankala ja kivulias, pelottava ja vaarallinen sektio on. Ja toipuminen se vasta hankalaa onkin... No, ei ollut.

 

En myöskään tiennyt, että liitoskivut voivat olla julmia viikkoja synnytyksen jälkeen.

 

Enkä tiennyt sitä, että esikoisen synnytyksen jälkeen jälkisupistukset voivat olla sitä luokkaa, että joudun anelemaan kipulääkettä. Kumma kyllä kakkosen jälkeen säästyin niiltä.

 

Olin etukäteen kuullut kyllä juttuja siitä, miten avautumisvaiheessa saa välillä pitää puoliaan tosissaan, että saa tarvitsemansa huomion. Silti en aivan tajunnut, että käytännössä ajoittain joutuu (varmasti paikasta riippuen) suorastaan polkemaan jalkaa saadakseen huomiota. Meille kävi klassiset, eli pääsin todella kivuliaaksi ennen kuin kukaan ennätti antamaan kivunlievitystä ja mies joutui viimein hurjistumaan, että sain apua.

[Guest Neiti.Aurinko]

Mä olisin halunnut tietää, että sektiosta voi toipua nopeasti ja näppärästikin. Aina kun toitotetaan sitä, miten hankala ja kivulias, pelottava ja vaarallinen sektio on. Ja toipuminen se vasta hankalaa onkin... No, ei ollut.

 

OT, mutta mua kiinnostaa oliko sun sektio suunniteltu, kiireellinen vai hätäsektio? Kun siis itse synnytyin hätäsektiolla ja jos vielä haluan synnyttää niin luultavasti suunnitellulla mutta se toipuminen oli hätäsektiosta niin hirveää että pieni toive on josko suunnitellusta toipuisi edes vähän helpommin...

[te-pa]

Mulle tehtiin kiireellinen, kun mä olin jo niin kipee. Vauvalla ei ollut mitään hätää koko aikana. Sektio tehtiin perjantaina ja vaikka haava aristaakin niin silti pystyy jo rauhallisesti touhuamaan.

 

Sen mä olisin halunnu tietää että synnytyksessä ja sen jälkeen käytettävät kipulääkkeet lamaa suolen toiminnan ja jo entisestään ilmavaivaisesta voi tulla jättikokoinen vappupallo kun ilma kerääntyy suolistoon. Tää sattu enemmän kuin sektiohaava.