Missä vauvaperheen on hyvä asua?

[Viljatuuli]

Taloyhtiö, jossa asuu lattian alla ihmisiä, voi olla aika stressaava lapsiperheelle, kun vauva haluaa hakata heti aamusta leluja lattiaan, potkia pattereita, tömistää parkettia jne. Elämään kuuluvia ääniä joo, mutta mä ainakin yritän antaa naapureiden nukkua säällisen ajan ja olen ihan kyrsiintynyt jatkuvaan metelinvaromiseen. Mä haluan maan tasalle tai edes paremman äänieristyksen päälle!

[Adalemina]

Meillä on hyvä asua täällä missä asutaan.

On kaikki peruspalvelut lähellä ja siltikin olemme keskellä oikeastaan ei mitään - maalla.

Edited July 24, 2010 by Adalemina

[Svenja]

*

Edited February 25, 2011 by Svenja

[Citronella]

Me ollaan mietitty tätä aihetta taas, kun mietitään omakotitalon rakennuttamista. Tällä hetkellä asutaan rauhallisessa pientalovaltaisessa lähiössä pk-seudulla, jossa on kaikki palvelut kävelymatkan päässä ja Hgin keskustaan pääsee vartissa. Olen nauttinut tosi paljon siitänykyisestä helppoudesta, että voi vain avata takaoven ja lapset pääsevät omalle pihalle leikkimään. Lapsiperheille löytyy toimintaa ja seuraa, alue on turvallista ja mukavan keskiluokkaista. Vastaavilla alueilla vaan ei kovinkaan paljon ole tarjolla tontteja joille rakentaa (tai joo jotakin pienenpieniä tontteja tai sitten hinta huitelee puolen miljoonan kieppeillä).

 

TOistaiseksi ei silti olla valmiita muuttamaan kehyskuntiin, saati sitten ihan maalle. Meille on kuitenkin tärkeää palvelujen läheisyys, kohtuulliset työmatkat, harrastusmahdollisuudet jne. En haluaisi että lapsilla olisi pitkä koulumatka, reilu kilometri on ihan maksimi. Entäs sitten, kun lapset alkavat harrastaa ja heitä pitäisi kuskata sinne ja tänne. Yksi työkaverini muutti juuri takaisin Kirkkonummelta Espooseen, kun lasten kuskaaminen kävi turhan raskaaksi. Lisäksi molemmat olivat töissä pk-seudulla ja he tykkäsivät käydä ulkona syömässä, konserteissa jne. Sitten täällä pk-seudullakin on alueet, joilla en haluaisi asua, joko siitä syystä, että ovat liian juppimaisia (en haluaisi että lapseni joutuvat elämään pienestä asti kilpaillen menestyksestä, hankkimaan tiettyjä merkkivaattejta tms) tai sitten sellaisia, että joutuu pelkäämään huumeita ja muita. VOisin kyllä kuvitella muuttavani perheen kanssa Helsingin keskustaankin, kunhan pikkulapsivaihe on ohi. Ehdin asua keskustassa useamman vuoden ennen lapsia. Katsotaan nyt mihin päädytään lopulta.

 

Kuten täällä on todettukin, niin ei varmasti ole mitään yhtä oikea paikkaa lapsiperheelle. Enemmän kyse on siitä, mikä kullekin perheelle sopii parhaiten.

[pihpuu]

Olemme vauva- ja lapsiperheenä asuneet sekä pahimmassa mahdollisessa lähiössä että miellyttävällä esikaupunkialueella. Kumpikaan paikka ei paikkana ole huono, olen ollut tyytyväinen molempiin. Hypoteettisesti asuisin mielelläni tällä nykyisellä alueella noin 15-20 minuutin matkan päässä Helsingin keskustasta, liikenneyhteydet ovat loistavat, samoin ulkoilumahdollisuudet. Kehyskunnista meilläkin olisi varaa omakotitaloon, mutta olemme pohtineet pitkään, jos kuitenkin jäisimme tänne. Omaan ei ole varaa, mutta asumisoikeusasuntoon olisi. Näin voisimme edelleen asua loistavien kulkuyhteyksien päässä, sukulaisten tavoitettavissa ja hyvien koulujen ja päiväkotien lähellä. Autoakaan ei tarvita. Me olemme tähän tyytyväisiä. Vielä vähän tyytyväisempiä olisimme, jos saisimme pienen palstapuutarhapläntin läheiseltä palstapuutarhalta.

[Svenja]

Siellä, missä perhe viihtyy :-)

 

 

 

[miimay]

Me asutaan nyt kaupungissa, kun tää kunta liittyi kaupunkiin joku aika sitten.. ihan kunnan keskustassa asutaan rivarissa toistaiseksi, mutta kuukauden päästä muutetaan omaan taloon 10km kunnan keskustasta ja palveluista, vauvat syntyvät sitten alkuvuodesta jos kaikki menee hyvin. Tilanne on oikeastaan sitten hyvin sama kuin minun ollessani lapsi, jolloin asuimme myös 10km kunnan palveluista (tosin eri paikkakunnalla). Ilman autoa pääsee silti hyvin postilaatikolle, uimarannalle 2km päähän, kyläkaupalle 2km päähän, koulun leikkikentälle 2km päähän jne. Kunnan keskusta sijaitsee siis 10km päässä ja toiseen suuntaan 10km niin on kauppakeskus, mies kulkee vuoronperään molempia reittejä töihin ja kotiin, eli tulee varmasti tullessaan aina kaupan kautta ja itsekin molempiin saatan sitten lasten kanssa hyvin lähteä.

 

Uskon että kaupungeissakin lapsista kasvaa ihan yhtä hyviä kuin maalla, mutta omien lapsieni haluaisin oppivan maalaiselämää sen vapauden ja välittömyyden takia, jota itse olen kokenut.. saadaan hillua vaikka alasti kotipihassa jos siltä tuntuu, voidaan ite keväällä kylvää porkkanoita, herneitä, mansikoita, kurpitsoita, perunaa... puissa saa kiipeillä ja meluta saa! Voidaan ottaa vaikka pupuja, lampaita, kanoja tai hevosia jos siltä tuntuu <3 Harrastusmahdollisuudet ei yhtään vähene, onhan täällä elinvoimaiset kansalaisopistot ja kaupungissa 40km päässä sitten loput

Edited August 11, 2010 by miimay

[Lainie]

Me asumme nyt rauhallisella pientaloalueella omakotitalossa. Tää on ihan jees ja varmasti on mukava, kun lasta voi nukuttaa takapihalla. Miehen työpaikan sijainnin vuoksi kaupungin keskusta ei tullut kyseeseen.

 

Jos kuitenkin asuisimme yhä Suomessa, asuisimme Helsingin keskustassa, koska siellä lapsen vanhemmat olisivat onnellisia ja näin luultavasti lapsikin

Tykkäisin asua niin, että pääsisin kulkemaan julkisilla tapahtumiin ja ystävien luokse ja koska merkittävä enemmistö ystävistäni asuu myös Helsingin keskustassa, en olisi suostunut muuttamaan sieltä mihinkään.

[minimimmi]

Kuinkas iso asunto olisi tarpeellinen. Mietin mahtuuko noin 50 neliöön kaikki tarpeellinen. Isompaan asuntoon olisi muuttamisen vaiva ja isompi vuokra.

[syksyn tyttö]

Toi riippuu pohjasta ja säilytystilasta. Voipi olla, että pitää monessa asiassa miettiä säilytystä uudestaan, mutta varsinkin kun lapsi on pieni niin hyvin mahtuu, ja senkin jälkeen kun ei hamstraa kauheasti tavaraa. Lapsi pärjää kohtalaisen vähällä, riippuen vanhempien asenteesta.

[AnneJ.]

Kun esikoinen oli vauva, asunnolla oli kokoa 56 m2. Siinä ei ollut maailman paras pohja. Kyseessä oli kaksio. Kyllä siinä mahtui ihan hyvin vauvan/taaperon kanssa asumaan, mutta kun odotin kuopusta, vaihtui asunto. Jos siinä vanhassa ois ollut pohja toisenlainen, ois hyvin voinut asua kahdenkin kanssa siinä. Riippuu varmasti asunnosta siis aika paljon Nykyinen on kolmio ja lapsilla on yhteinen huone ja tulee aina olemaankin, koska tässä on tarkoitus asua ainakin siihen asti, kun pojat ovat aikuisia

[Jenny-Maria]

Kasvoin itse taajamassa rivitaloalueella ja se oli hyvä ympäristö, kouluun oli n. 300 metriä, kaupat lähellä, mutta samalla takapihalta pääsi metsään, jos halusi.

 

Nyt asumme maalla ja täältä löytäisin heti kaksi miinuspuolta, eli etäisyydet joka paikkaan (esim. vauvan kanssa kauppaan lähteminen on oma askareensa) ja samalla myös etäisyydet muihin perheisiin, eli lasta täytyisi periaatteessa jatkuvasti kuskata jonnekin, jos haluaa pitää omia ja lasten kontakteja yllä.

 

Taajaman puolesta sanoisin myös harrastusmahdollisuudet, mutta sen näkee sitten...

[Guest wanda]

Itselleni on kultaakin kalliimpaa, että kaikki palvelut ovat tässä lähellä. Löytyy ostoskeskus, paljon puistoja, parikin avointa päiväkotia, lenkkipolkuja, kuntosalia yms. Kaikkialle pääsee 5min pyörällä. Omat harrastemahdollisuudet vieressä ovat yhtä tärkeitä, kun paikat lapsille, koska kynnys lähteä oman ajan viettoon on sitten pienempi. Viikon asuin omakotitaloalueella siskoani hoitamassa. Siellä oli yksi puisto ja kaupat kaukana, enkä ikimaailmassa muuttaisi sellaiseen paikkaan lapsen kanssa. Se viikko oli piinallinen ja tappavan tylsä. Minusta ei olisi siihen siihen suomalaiseen omakotitaloidylliin. Täällä olen tosi onnellinen, vaikka kyseessä onkin ruma vantaalainen lähiö

Edited April 17, 2012 by wanda

[Ida-Mari]

Me asutaan 300km päässä lähimmästä ostoskeskuksesta (ja synnäristä), 150km päässä lähimmästä kaupungista ja 13km päässä kuntakeskuksesta eli kaikista peruspalveluista (koulut, kaupat, apteekki, päiväkodit, terveyskeskus yms). Kuntakeskuskin on sellainen 4000 asukkaan kokoinen. Eikä meitä sais minnekään muualle. Toki joskus haluais shoppailemaan tai "ihmisten ilmoille" - mitä sillä ikinä tarkoitetaankaan - mutta parasta niissäkin reissuissa on se, kun ajetaan kotipihaan. Naapureita meillä kyllä on, olisko tässä kylässä joku 100-200 asukasta. Lapsiperheitäkin on. Julkista liikennettä ei ole mihinkään suuntaan, ainoastaan koulukyydit menee aamulla ja iltapäivällä ja tietty vain kouluaikoina. Eikä tuota 13km väliä sillälailla edes ajattele. Eihän siihen mene kuin sen 10min, ei paljon mitään.

 

Mies on asunut tässä kylässä lapsena ja sanoi, ettei tuo välimatka ole koskaan ollut ongelma. Kyllä sinne harrastuksiin tulee kuskattua, ei se niin iso homma ole. Ja mopokortti tuli hommattua heti kun vain ikä riitti niin pääsi itsekin sitten kouluun ja harrastuksiin, ja toki kaikki kulkee vähintään kuntakeskuksessa töissä joten sinne kyllä pääsee jos viittii kysästä naapurilta kyydin.

 

Kysymyshän on siis vain ja ainoastaan siitä, missä vanhemmilla on hyvä olla. Siellä ne lapsetkin viihtyy sitten.

[Solja]

Me asutaan kaupungin keskustassa ja voin kyllä allekirjoittaa nuo wandan listaamat hyvät puolet! En noin muuten ole mikään suuri city-ihminen ja viihtyisin ihan hyvin jossain taajamassakin pientaloalueella, mutta nyt pikkulapsivaiheessa on ihanaa kun kaikki on ihan kävelyetäisyydellä. Meillä on melkein joka päivälle tarjolla jotain kerhoa eri tahojen järjestämänä, puistoja on kävelyetäisyydellä varmaan kymmenkunta (ja lyhyen bussi-/ratikkamatkan päässä ties kuinka monta), kirjasto ja kaupat ihan vieressä yms. Mä itse tykkään kovasti siitä ettei elämää tarvitse aikatauluttaa liikaa (kun sitä lapsen kanssa nyt joka tapauksessa joutuu jonkin verran aikatauluttamaan) vaan voi tehdä päätöksiä päivänkulusta suht spontaanistikin eikä aikaa mene liikaa kulkemisiin. Ei tämäkään toki mikään täydellinen ole ja voisin kuvitella, että esim. alakouluikäisen kanssa joku rauhallinen rivarialue olisi ihanin, mutta tähän hetkeen tällainen asuminen sopii oikein hyvin.

[Salma]

Makuasiahan tämä on. Itse asumme melko kaukana palveluista (muutama km), mutta naapureita ja siis kavereita lapsille on kosolti. Luonto lähellä ja tilaa olla ja asua. Sopii meille, itse en lasten kanssa välittäisi asua keskustassa, siitäkin on kokemusta.

[Armiannikki]

Ekan ollessa vauva asuttiin lähiössä, jossa palveluita kuten kauppa, kirjasto, koulu ja päiväkoti. Keskustaan pääsi kävellen tai bussilla. Muuten ihan ok mutta kun vertaan nykytilanteeseen, kun asutaan lapsiperhevaltaisessa maaseututaajamassa jossa on noiden palveluiden lisäksi myös neuvola ja koulussa luokkia yhdeksänteen saakka, en voisi parempaa paikkaa keksiä. Kaupungin keskustaan pääsee 20-25 minuutissa, kirkonkylälle seitsemässä. Itselle etäisyys kaupunkiin ja kauppakeskuksiin ei ole ongelma, koska tykkään liikkua omalla autolla. Joo tiedän ei ole ekologisinta, mutta katsotaan sitten muissa asioissa tarkemmin omaa hiilijalanjälkeä.

[Fifi]

Me asutaan suurkaupungin keskustassa pienehkossa asunnossa ja viihdytaan erinomaisesti, vauva on nyt viikkoa vajaa 9kk.

 

Meilla on 10-15 minsan kavelymatkan paassa 4 leikkipuistoa, useampi kilometri kavelyteita joenrannalla, paljon kivoja lapsiystavallisia kahviloita, ravintoloita, kauppoja, uimahalli, 3 kirjastoa... ja bussilla paasee katevasti minnepain kaupunkia tahansa.  

Jossain vaiheessa tarvitsemme kylla lisaa tilaa ja silloin toivottavasti voimme jaada talle samalle alueelle tai korkeintaan parin kilsan paahan, pikkukaupunkiin tai suburbiaan en halua enka maalle.

 

Ma olen itse kasvanut Helsingin keskustassa enka vaihtaisi city-lapsuuttani mihinkaan, mies on kasvanut pikkuruisessa maalaiskylassa eika sillakaan ole onneksi mitaan hinkua landelle,  joten uskon etta meidan perheelle kaupunkiasuminen on oikea ratkaisu.

[MrsCinnamon]

Just ketju jota etsinkin!

Elikkä lapsenteko kovasti päällänsä, ja vuoden päähän haeskellaan uutta asuinpaikkaa, joten nämä asumisasiat pyörivät tasaiseen tahtiin mielen päällä. Ollaan asuttu viimeiset seitsemisen vuotta opiskelujen takia keskisuuren kaupungin keskustassa/lähiöissä, mutta näin entisenä maalaistyttönä kovasti hotsittaisi päästä asumaan (reilusti) pienemmälle paikkakunnalle. Kunhan ensi kesäksi valmistun, aletaan miehen kanssa puuhailemaan muuttoa Keski-Suomeen. Olisiko kellään omakohtaisia kokemuksia Jyväskylän seudusta lapsiperheiden kannalta? Siis ei välttämättä niinkään Jyväskylästä, siis keskustasta ja sitä ympäröivistä lähiöistä, mutta enemmän niistä ympäryskunnista kuten Petäjävesi, Toivakka ja Muurame TAI Jyväskylään liitetyistä, hitusen kauempana citystä sijaitsevista alueista tyyliin Säykki ja Korpilahti?