16-vuotias odottaja

[Guest Äippä93]

Moikka! Olen siis -93 syntynyt tyttönen ja rv 12 menossa. Olen päättänyt synnyttää lapsen mutta vielä en tiedä, annanko sen adoptoitavaksi vai pidänkö itselläni. Pitäisi kyllä pikkuhiljaa tehdä tuo päätös. Sinänsä tunnen itseni valmiiksi äidiksi ja haluaisin mielelläni tutustua lapseen, mutta lukio on vielä kesken (vuoden siis olen siellä käynyt) ja en tiedä, olisiko lapsen pitäminen kannattavaa. Kenelläkään ehdotuksia mitä kannattaa tehdä?

Lapsi on minun ja poikaystäväni yhteinen, ollaan oltu yhdessä n. kaksi vuotta. Poikaystäväni on tukenut minua tosi paljon raskauden yhdeydessä, ja asutaan yhdessä (molemmat käy lukiota samassa paikkaa, joka ei siis ole kummankaan kotipaikkakunta).

Sitten vielä, kannattaisiko syksyllä mennä vielä muutamaksi kuukaudeksi kouluun, vai jatkaa vaikka sitten vasta joulun jälkeen/syksyllä 2011?

 

Jos jollain on vastaavanlaisia kokemuksia, kertokaa niistä mielellään!

[Guest Äippä93]

ja lisäisin vielä, että toki ilman erityisempiä kokemuksiakin saa kommentoida (;

[uhra]

Oma tilanteeni on mahdollisimman erilainen eikä lähipiiristäkään löydy vastaavia kokemuksia. Tosin ystäväni ystävä sai ensimmäisen lapsensa 16-vuotiaana ja raskaus, synnytys ja vauva-aika meni ihan normaalisti nuoresta iästä huolimatta. Tytön äiti ja anoppi olivat suureksi avuksi vauva-aikana muistakseni.

 

Uskon kuitenkin, että elämä teillä tulee järjestymään ja kaikki menee omalla painollaan. Ehkä ei vielä tässä vaiheessa kannata liikaa stressata, jos tunteita lasta kohtaan ei olekaan. Monella ne konkretisoituvat vasta paljon myöhemmin. Hyvä juttu on myös se, että poikaystävä on asiassa mukana. Se on aina lasta ajatellen parempi, että tuleva äiti saa jostain tukea.

 

Kukaan muu ei päätöstä voi tehdä kuin sinä itse, mutta uskon, että aika näyttää sulle jossain vaiheessa sen, mikä tuntuu oikealta. Apua kannattaa pyytää perheiltä ja lähipiiristä niin paljon kuin suinkin, etenkin sitten kun suoritat koulun loppuun.

 

Suomessa on hyvät neuvola- ja tukisysteemit, joten pienenkin kanssa kyllä pärjää, kun hakee apua. Kannattaa ehkä nyt odotusaikana myös tutustua erilaisiin äitiysaiheisiin kirjoihin, muistaakseni niitä on tehty myös nuorille odottajille.

 

Koulun jatkamisesta ei tarvitse vielä stressata, aika näyttää senkin myöhemmin, miten vauvan kanssa menee ja missä vaiheessa tunnet pystyväsi jatkamaan opiskelua. Sekin aika tulee.

 

Tsemppiä paljon uuteen elämänvaiheeseen!

[Guest Äippä93]

kiitos vastauksesta!

Lähinnä suurin ongelma tällä hetkellä on, annanko lapsen adoptioon vako enkö. Nimittäin jos annan, siitä pitäisi ilmeisesti ottaa yhteyttä jonnekkin virastoon tms aika pian?

[Miinanen]

Jos harkitset lapsen antamista adoptoitavaksi, saat oman kunnan sosiaalitoimistosta neuvontaa. Mitään täysin sitovaa päätöstä et vielä edes voi tehdä, sillä synnytyksen jälkeen on lakisääteinen 8 viikon harkinta-aika, ennen kuin voit adoptiopapereita allekirjoittaa. Pidempäänkin voi odottaa.

Edited June 7, 2010 by Miinanen

[Guest Äippä93]

Kiitos!

Onko jollain jotain ehdotuksia miten synnytykseen voi valmistautua? Se nimittäin hiukan jännittää ja pelottaa minua .

[Guest OltsunÄippä]

Oikeastaan et pysty valmistautumaan synnytykseen oikeastaan sen enempää kuin lukemalla aiheesta ja valmistautumalla henkisesti siihen. Sulla on viikkoja sen verran vähän vielä että nyt kannattaa vain koittaa keskittyä omaan ja lapsen hyvin vointiin, mikäli kuitenkin abortti on pois luettu vaihtoehto. Koska päätit synnytyksen jälkeen pitää lapsen taikka antaa adoptioon niin kummankin terveys on pääasia. Ilmeisesti sulla on ollut eka neuvolakäynti jo, oletko siellä puhunut asiasta th:n kanssa? Neuvolasta on mielestäni mahdollisuus päästä psykiatrin kanssa puhumaan, joka on kanssa suositeltavaa jotta saat vielä lisää tietoa ja pääset puhumaan puolueettoman henkilön kanssa.

[Guest OltsunÄippä]

Oletko kertonut äidillesi raskaudesta jo? Toivottavasti saat häneltä apua ja tukea asiassa.

 

Enkä nyt tuota psykologin tapaamista tarkoittanut huonossa mielessä mitenkään, mutta kokemuksesta tiedän että puolueettoman ihmisen kanssa asiasta keskustelu saattaa myös auttaa päätöksessä. Samoin neuvolasta saat lisätietoa, voit pyytää lähetettä synnytyssairaalasi pelkopolille keskustelemaan synnytyksestä ja siitä mikä siinä pelottaa, ja tietty yksi lisä tuki on me vaukkarit ja muut vauvafoorumit joissa saa myös tukea ja voi pysyä tuntemattomana jos itse haluaa.

[Guest Äippä93]

Itseasiassa eka neuvola vasta keskiviikkona :s vähän sekin jännittää. Onko kellään muuten tietoa mistä sais jotain oikeasti kivan näkösiä raskausvaatteita, kun pikkuhiljaa niihinkin joutuu siirtymään.

Onko miesystävänne/miehenne muuten muuttaneet käytöstään teitä kohtaan tultuanne raskaiksi? kun musta tuntuu että toi poikaystävä on muuttunu ihan tosipaljon viimesten kuukausien aikana. Tai sit se saattaa olla vaan jtn kuvitelmaa

[Guest Äippä93]

ja kyllä, kerroin äidille ihan n. viikon sen jälkeen kun sain itse tietää

[Guest OltsunÄippä]

Okei, ekassa neuvolassa on sitten vielä parempi/helpompi puhua asiasta. Siellä kun kysytään muutenkin kaikki maa ja taivaan väliltä koskien ehkäsyä, vanhempien terveyttä ja elämäntilannetta. Rohkeasti puhut asiasta, he ovat siellä sitä varten että neuvovat ja tukevat odottavaa äitiä. Sinne saa tulla puoliso mukaan eli kysy poikaystävältäsi haluaako tulla mukaan, hänen terveystiedot tarvitaan kanssa eli perinnölliset ja sukurasitteiset taudit ym.

 

Hyvin mahdollista että poikaystäväsi on hiukan muuttunut, mullistaahan tämä hänenkin elämäänsä. Puhumalla asiasta saatte kummatkin selvyyden tilanteesta ja siitä että olette kummatkin samalla sivulla. Monet nuoret äidit ovat saanneet elämän tasapainoon kumminpäin vain tehdessä eli pitämällä lapsen taikka luopumalla lapsesta. Koulua voi aina jatkaa myöhemmin taikka lapsen saadessa saattaa saada selvemmän kuvan mitä tahtoo elämältään. Tukiverkko on tärkeä oli vanhemmat minkä ikäsiä tahansa

 

Äitiysvaatteita saa Stockmanilta, H&M:ltä (ei kaikista kuitenkaan, netistä löytyy hiukan), Zarasta ja netissä löytyy mm. Ellokselta ja lukuisista yksityisistä nettimyyjiltä googlettelemalla. Huuto.netistä löytyy kanssa paljon käytettyjä. Tämän saman Odotus-osion alta löytyy kaksi vaateketjua ainakin, suosittelen niihin tutustumaan kanssa. Saa vinkkejä hyvin.

[Guest Äippä93]

Kiitos tosipaljon!

Ja ilman muuta kuuntelen mielelläni ihan perusjuttuja odotukseen liittyen, olen kuitenkin aika pihalla näistä jutuista ja te kokeneemmat tiedätte kuitenkin enemmän (;

[Guest OltsunÄippä]

Yksi ehdotus on että rekistöröit itsesi, kirjoitat sen 10pakollista viestiä ja liityt oman kuukautesi odotusklubiin. Näin saat samassa raskausvaiheessa olevien tuen. Tosiaan jos et tahdo paljastaa ikääsi ja muuta niin se ei ole pakko. Muut kyllä ymmärtävät jos tahdot pitää sen osan salassa, mutta omasta kuukausiketjusta saa helpommin ehkä tietoa ja apua muilta samoilla viivoilla menijöiltä

[pipa]

Kai munkin täytyy laittaa lusikkani soppaan.

 

Mitä ikinä päätätkin niin valinta on varmasti kummassakin tapauksessa oikea. Mutta mitä pidemmälle raskautta etenet niin varmasti huomaat kiintyväsi pikku hiljaa mahavauvaan. Minulla oli nuoruudessa ystäviä jotka juuri tuossa iässä saaneet lapsensa ja osa heistä olivat innoissaan lapsistaan ja osalla jäi sitten lapsenhoito vähemmälle ja isoäidin hoivaan.

 

Täytyy siis miettiä hyvin tarkkaan mitä tällä hetkellä toivot elämältäsi. Haluatko vielä pitää hauskaa vapaasti ilman vastuuta ja käydä koulut loppuun. Sen jälkeen vielä ehkä nauttia lisää nuoruudesta, käydä ehkä katsastamassa vähän maailmaa. Nimittäin kun lapsi syntyy niin se ei enää välttämättä onnistu helposti ja pieni vauva vie kaiken aikasi aluksi. Mä en itse kadu sitä että tein lapseni nuorena mutta kyllä väistämättä välillä miettii että mitä kaikkea olisi voinut vielä tehdä ennen lapsia. Nyt joudun odottamaan että pääsen joskus tulevaisuudessa opiskelemaan ja joku päivä hieman matkustamaan ilman pikkuisia taaperoita/vauvoja. Lapsen syntyessä monista asioista on luovuttava mutta en kuitenkaan sano että se olisi kamalaa. En itse enää missään nimessä vaihtaisi tätä elämääni mihinkään. Mutta valehtelisin jos väittäisin ettei tämä ole välillä rankkaa henkisesti.

 

Nuori odottaja saa myös kokea aikuisten tuomitsemista paljon enemmän, mikä on harmillista! Vaikka kyllä monesti näkee teiniäitejä hengailemassa rautatietoreilla vaunuissa pikkuinen vauva sankan tupakka pilven sisällä. Mutta tätä samaa tapahtuu ihan yhtä paljon vanhempien äitien keskuudessa, eli on ihan ihmisestä kiinni eikä iästä!

 

Tsemppiä!

[Guest Äippä93]

Kiitos!

Ja jos joku vielä jaksaa tänne kirjotella, ni siitä vaan

[Nadda]

Tsemppiä odotukseen - päädyitpä raskauden lopussa kumpaan päätökseen tahansa.

 

Minä tiedän muutamia, jotka ovat saaneet vauvansa suurinpiirtein tuon ikäisenä. Jokainen heistä jäi heti tai jonkin ajan kuluttua yksinhuoltajaksi, koska vauvan isä ei ollut valmis kantamaan vastuutaan. Osa on saanut ihan konkreettista apua vanhemmiltaan vauvanhoidossa ja osa taas on pärjännyt omillaan. Kunkin kasvutarina on hyvin erilainen, joista positiivisin on varmaan se, että yksi näistä on nykyään jo useamman lapsen, vakituisessa parisuhteessa elävä, onnellinen äiti.

 

Haluan sanoa, että itse pystyt vaikuttamaan paljon siihen, millaiseksi tulevaisuus muodostuu, mutta sitä ei kannata myöskään turhaan murehtia. Olen aivan varma, että pärjäät vauvan kanssa, jos päätät sen pitää. Jokainen kuitenkin kokee äidiksi tulon eri tavalla eikä nuori ikä ole este sille, etteikö kaikki sujuisi hyvin. Vauva muuttaa aina elämää, olipa elämäntilanne ja ikä mikä tahansa.

[aloytta]

Minun vanhin lapseni oli aivan täysi vahinko, vaikka taatusti elämäni paras vahinko!! <3 Olin vielä 17-vuotias kun tulin raskaaksi, opiskelin vieraalla paikkakunnalla jossa minulla ei ollut minkäänlaista tukiverkkoa, eikä ainakaan ainutta tuttua joka olisi osannut neuvoa tai auttaa millään lailla! Aborttia en silloin kuitenkaan pitänyt edes vaihtoehtona. Erosimme lapseni isän kanssa minun ollessani kuudennella kuulla raskaana.Nyt jälkeepäin ajateltuna en todellakaan ymmärtänyt silloin mihin olin ryhtymässä ja kuinka valtavan paljon olisin vauvassa kiinni! Äitini oli suuri apu -ei oikeastaan vauvan hoidossa vaan siinä että rokaisi ja ohjasi minua oikeaan suuntaan vauvan syntymän jälkeen, auttoi kantamaan vastuuta ja sai lopullisesti tajuamaan kuinka suuri vastuu lapsesta todellakin on! Rankkaahan se oli, sitä en voi kieltää, mutta päivääkään en vaihtaisi pois!

 

Osaan kuvitella kuinka ristiriitaisia ajatuksia ja isoja kysymyksiä päässäsi kulkee! Neuvolasta ainakin saat varmasti keskusteluapua ja vastauksia kysymyksiisi, teetpä sitten kumman päätöksen tahansa. Mutta se on vaan todellakin kumma homma kuinka siihen mahassa olevaan elämään kiintyy jo raskausaikana =) Ja silloin esikoiseni synnyttyä, en tiennyt mitään kauniimpaa enkä ihanampaa asiaa mitä voisi ikinä maan päällä olla kun oma tyttäreni. Sinulla on vielä pitkä odotusaika edessä, ja pitkä sen on hyvä ollakkin, koska se tuo mukanansa monenlaisia tunteita ja henkisiä "kasvukipuja" mitkä on tärkeää käsitellä ajan kanssa.

 

Toivon sinulle kaikkea hyvää raskausajallesi! Anna ajatusten ja tunteiden kypsyä rauhassa, niin päätöksestäsi tulee varmasti edes vähän helpompi! Ja vielä lisäksi iso halaus! Asioilla on kyllä tapana järjestyä! =)

 

 

[Guest Äippä93]

Kiitos tosipaljon!

Mitä ne muuten tarkkaan ottaen siellä neuvolassa tekee?

[Liilu]

Huh. Olet kyllä nuori, mutta ei se kenestäkään huonoa äitiä tee. Itsestä tuntuisi, että tuossa iässä vaihtoehdot olisivat olleet joko abortti tai lapsen pitäminen. Adoptioon luovuttaminen tuntuisi kyllä todella raskaalta. Mitä jos sitä katuu myöhemmin. En usko, että aborttia katuisi niin paljon. Mutta jos pidät lapsen, toivottavasti elämäsi on kunnossa ja terveellä pohjalla, ja toivottavasti vanhempanne voivat auttaa. Uskoisin, että juuri vanhempien tuki nuorelle äidille/perheelle on todella tärkeää, ihan käytännönkin asioiden kanssa, jotta kouluja ym voidaan käydä. Tsemppiä!

[forgetmenot]

Kiitos tosipaljon!

Mitä ne muuten tarkkaan ottaen siellä neuvolassa tekee?

Täällä on ketju aiheesta. Kannattaa muutenki selata tätä Odotus-osiota läpi (alasivuja on vaikka kuinka monta!), sillä tämä on varsinainen tietopankki! Tuolla sivun vasemmassa alakulmassa lukee Search forum ja sen vieressä on hakuruutu, jolla voi hakea odotus-osiosta hakusanalla aiheita ja viestejä. Sanan voi katkaista tähdellä niin saa enemmän vastauksia (koska hakukone hakee tällöin kaikki sanat, jotka alkavat niillä kirjaimilla mutta loppuvat eri tavoin), esim. jos hakee tietoa ultratutkimuksesta niin kirjoittaa ruutuun ultra* tai ultraään* tai vaikka ultratutk*

Edited June 8, 2010 by forgetmenot

[Rautalanka]

Koska sulla oli eka neuvola?

 

Vaikutat kyllä mun mielestä tekstiesi perusteella fiksulta nuorelta. Ota silti kaikki apu vastaan jota tarjotaan, kaikenlaista tukea on olemassa. Mun mielestä nuorille vanhemmille on joku järjestökin, olisko ollut teiniäidit tai jotain muuta yhtä kökköä Mutta neuvolassa varmasti osaavat auttaa ja neuvoa eteenpäin! Tukea saat, päätät sitten pitää lapsen tai et. Molemmat on hyviä vaihtoehtoja, mutta itse sun on päätös tehtävä. Tsemihalaus!

[Kaybay]

Hienoa, että oot rohkeasti lähtenyt hakemaan tietoa odotuksesta! Vaikka itsellä on tuota ikää jonkun (köhköh..) verran enemmän niin siltikin tää esikoisen odottaminen jännittää, nostaa pintaan paljon kysymyksiä ja mun mielestä tämä foorumi on ollut tosi hyvä paikka jakaa kokemuksia. Tosi rohkeaa on myös se, että mietit myös adoptiota vaihtoehtona, varmasti sinulla tulee olemaan paljon läpikäytäviä asioita raskausaikanasi.

 

Tsemppiä odotukseen!

[forgetmenot]

Mun mielestä nuorille vanhemmille on joku järjestökin, olisko ollut teiniäidit tai jotain muuta yhtä kökköä

Vauvalehdessä taisi olla juttua tästä tyttöjen talosta joka toimii Helsingissä. Jos aloittaja ei asu pääkaupunkiseudulla niin tuolta varmasti saa yhteystietoja muihin vastaaviin paikkoihin!

[höpöli]

Mä halusin vain sanoa, että myös nuorena voi saada lapsen, eikä se tarkoita oman elämän loppumista.

Mulla on tuttu, joka sai lapsen 16-vuotiaana. Hän ei ollut seurustellut kauaa lapsen isän kanssa, mutta heillä kävi hyvin ja ovat edelleen n. 30-vuotiaina yhdessä ja heillä on useampi lapsi.

Myös nykyinen työministerimme Anni Sinnemäki on saanut lapsen 16-vuotiaana, jos oikein muistan

[Svenja]

Munkin piti tulla kommentoimaan, jotta vaikutat tekstisi perusteella hirveän järkevältä ja fiksulta nuorelta! Tuntuu todella sille, että haluat tehdä päätöksen juurikin lapsen parhaaksi, adoptiokin voi joskus olla sitä..vaan kun noin fiksulta kuullostava äiti, niin liekkö sille edes tarvetta Toki päätös on sinun ja kumman ikinä valitsetkaan, on se oikea.

Muistan muuten itse iässäsi minulla olivat kuukautiset myöhässä ja olimme jo poikaystäväni kanssa varmoja, että "vahinko" käynyt..No, ne alkoivat sitten myöhemmin, liekkö stressi siirtänyt niitä..Kuitenkin, arvaas mitä, olen vieläkin tuon saman miehen kanssa yhdessä (ikää tänä vuonna 22) ja meillä lapsen saamiseen tarvittiin lapsettomuushoitoja. Näiden kokemusten vuoksi välillä melkein toivon, että silloin vahinko olisi oikeasti käynyt ja meidän ei olisi tarvinnut pelätä ettemme koskaan lasta saisi..tai odottaa sen saamista 2 pitkää vuotta. Näinkin voi siis käydä

Kaikkea hyvää, tulehan kertomaan kuulumisia!