toistuvat keskenmenot

[Pocahontas]

Mulla kolmas keskenmeno tänä vuonna. Havaittiin siis eilen ar- ultrassa ja tänään aloitettiin sairaalalla tutkimukset.

 

Sain siis eilen yksityiseltä ar-ultrasta lähetteen ja pyynnön aloittaa tutkimukset julkisella puolella. Yllätyksekseni julkisen puolen lääkäri kävi heti puhumaan tutkimuksista ja mahdollisista hoidoista ja otti asian ihan tosissaan. Sain todella hyvää palvelua sairaalastamme tänään.

 

Tänään otettiin jo 7purkkia verta, papa, klamydia ja kunhan kuukautiset alkaa taas tehdään tiettyinä kiertopäivinä hormoonitestejä. Helmikuussa on hyytymistestit ja maaliskuun alussa saan tulokset ja hoitosuunnitelman. Mulla on aavistus, että mulla olisi joku geenivirhe hyytymistekijöissä, jos on niin toivottavasti se on sellainen, jota voidaan lääkitä. Nyt alkoi reilun parin kuukauden pakollinen tauko yrityksestä ja se on vaan hyvä asia.

Edited December 8, 2011 by Pocahontas

[Inni]

Älyttömän suuret pahoittelut Pocahontas

Edited December 8, 2011 by Inni

[Puna-apila]

Iso hali ja pahoittelut, Pocahontas!!

 

Saako kysyä, millä viikoilla nuo keskenmenosi tapahtuivat?

[tahdenlento]

Pocahontakselle suuret pahoittelut ja voimahalit Käsittämättömän epäreilua! Onneksi julkinen puolikin ottaa asian tosissaan!

[Mismo]

Suuret pahoittelut Pocahontasille

[Tuma]

Pocahontas

[Pocahontas]

Pingvi : viikoilla 7-8.

 

Kiitos tsempeistä! On ihan outo olo. Eka keskenmeno otti koville, toista osasin odottaa ja tämä kolmas ei herätä lähes mitään tunteita. ( ainakaan vielä) Olen ilmeisesti alitajunnasa jo aavistanut kaiken.... Ihanaa kun lääkäri kielsi raskautumisen ennen testien valmistumista, niin pääsen nauttimaan muusta elämästä ja voin unohtaa vauvajutut. Katsotaan sitten keväällä tulosten jälkeen mikä on mieli jatkon suhteen.

[Puna-apila]

Kolme keskenmenoa tänä vuonna takana, neljäs raskaus menossa nyt...vkolla 6 ollaan.

Aina kauhea huoli vessassa tuleeko paperiin punaista...

Koitan päästä terveyskeskukseen varhaisultraan ensi vkolla, tänään soittelin ja tarkistelevat tilannetta mutta saattaisi jopa onnistua mahdollisesti.

Saisi ainakin tietää, onko sykettä vai onko mennyt kesken mutta vuoto ei vain ole tullut. Jännittää aika paljon että miten käy...

Kipuja tuntuu toisella puolella alavatsaa, toivottavasti ovat jotakin asiaankuuluvaa eikä merkki mistään ikävästä.

On sellainen olo, ettei oikein tiedä, voisiko nyt vihdoin onnistua...

[Pocahontas]

^ Oi, toivottavasti nyt onnistuisi! Sua varmasti pelottaa ihan kauheasti, mutta koita jaksella piinaavimmat viikot.

 

 

[Inna]

Onnentoivotuksia Pingville! Kunpa kaikki sujuisi tällä kertaa hyvin!

Edited December 15, 2011 by Inna

[Puna-apila]

Hei,

 

huomenna oon menossa yksityiselle varhaisultraan, rv noin 7+1 nyt. Jännittää tosi paljon, mitä selviää kun on tosiaan jo niin monta keskenmenoa takana.

Olin terveyskeskuksesta itselleni vaatinut kilpirauhaskokeita vähän syvällisemmin marraskuussa, ja nyt kävin lääkärillä mm niiden tuloksista.

S-TPOAb oli runsaasti yli viitearvon, mulla ase on 640 kun pitäisi olla alle 60!

Huolestuttaa, että tämä on juuri se syy näihin keskenmenoihin!

Lääkäri laittoi konsultaatiopyynnön kätilöopistolle tästä arvosta, että voiko sillä olla tekemistä keskenmenojen kanssa. Ärsyttää vaan, että vastauksen saamiseen menee useampi vko, siis että tietää ees, että ottaako kättäri käsittelyynsä tätä asiaani.

Mitä netistä googlailin, niin hyvinkin voi juuri tämä vasta-ainearvo olla syy keskenmenoihin.

Lainaus sivulta kilpirauhasenvajaatoiminta.fi:

 

"Kilpirauhasvasta-aineiden merkitys. Kilpirauhasvasta-aineiden esiintyminen lisää selvästi keskenmenon vaaraa, myös silloin kun kilpirauhasen toiminta on normaali (Glinoer 1997). Vaara erityisesti alkuraskauden keskenmenosta on 2–4-kertainen. Kilpirauhasvasta-aineet saattavat olla tuolloin epäspesifinen immunologisen järjestelmän häiriön osoitin, mutta joissakin tutkimuksissa, mutta ei kaikissa, lievän hypotyreoosin on arveltu osaltaan vaikuttavan keskenmenon syntyyn (Glinoer 1997). Rajatapauksissa tyroksiinihoitokokeilusta tuskin on haittaa, joskaan hyötyäkään ei ole osoitettu."

 

Kiva juttu, jos tää raskaus menee kesken juuri tämän kilppariasian vuoksi. Ei sitä varmaan ehdi tässä enää hoitaa niin, ettei olisi vaikutusta tähän raskauteen.

 

Saatiin muuten mieltä nostattava joulukortti puolisoni isovanhemmilta...onniteltiin toista kertaa siitä, että mentiin kesällä naimisiin, ja muistuteltiin, että miten puolisoni pikkuveli ja hänen vaimonsa menevät edelle meistä kun saavat lapsen kevättalvella...kuvana kortissa oli seimiasetelma ja kuvaan viitattiin siihen malliin kortin tekstissä, että nyt kun olemme avioituneet, ymmärrämmehän tehdä lapsia...

 

oltiin ajateltu mennä kylään näille puolisoni isovanhemmille joulun jälkeen mutta taitaa nyt jäädä...miten tuollaisiin kommentteihin voi oikein asiallisesti suhtautua?!

Tuli tosi paha mieli kortista eilen kun se saatiin.

[Inna]

Pingvi, toivottavasti saat varhaisultrasta vain ja ainoastaan hyviä uutisia! Kunpa ottaisivat nopeasti hoitaakseen tuon kilpirauhasasian ja pikkuinen jaksaisi pysyä lujasti matkassa. Ja ikävää on tuo sukulaisten käytös. Mutta todennäköisesti silkkaa ajattelemattomuutta. (Meille on siis myös puolisoni isovanhemmat vinkanneet jo pari vuotta sitten, onnekseni ennen yrityksen aloittamista, että kai tiiätte, kuinka niita vauvoja tehdään. Mutta eipä niitä näköjään noin vain taiota tähän maailmaan.) Tuollaisten kommenttien jälkeen tuntuu, että tekisi mieli huutaa koko maailmalle, että mitä kaikkea tässä on vuoden aikana käyty läpi ja kuinka tervetullut se pienokainen olisi. Näiden omakohtaisten kokemusten jälkeen miettii kyllä todella tarkkaan, mitä missäkin tilanteessa suustaan päästää.

[Pocahontas]

^ Totta. Nykyään ei todellakaan keneltäkään utele mitään vauvajuttuja, kun tietää miten pahalta se itsestä tuntuu. Joskus tekisi vaan mieli sylkäistä totuus naamalle, mutta siinä kyselijä joutuisi todella ikävään tilanteeseen

 

Pingville hurjasti tsemppiä!

[Sinikka]

Voisin minäkin jakaa kokemuksiani. Me pääsimme julkiselle puolelle tutkimuksiin 4. keskenmenon jälkeen (ensimmäinen oli kemiallinen, vaikkakin terveyskeskuksessa todettu, niin sitä ei huomioitu. 2.-4. km todettiin rv 7-12 ultrissa.) Verikokeet otettiin muistaakseni 2-3 kk viimeisimmän keskenmenon jälkeen, ja niitä otettiinkin sitten ihan reippaasti, 14 putkea. Tuloksiin sanottiin menevän 3 kk, mutta lääkäri soitti ne kuitenkin parin kuukauden kuluttua.

 

Muistan miten musertavalta tuntui, kun tuloksista ei löytynyt mitään poikkeavaa, vaikka tiesinkin että harvoin mitään löytyy. Ei yhtään mitään syytä sille, miksi me olimme niin monesti epäonnistuneet. Olisin niin paljon toivonut jotain vikaa, jota olisi voinut yrittää korjata tukilääkkeillä tms., mutta jäätiinkin sitten tyhjin käsin.

 

Kuten allekirjoituksestani näkyy, niin olen nyt 5. kerran raskaana ja ensimmäistä kertaa näin pitkällä. Jos tämä raskaus onnistuu, niin meidän aikaisemmat keskenmenot oli vain huonoa tuuria, vaikka sitä ei silloin uskonutkaan. Mitään tukilääkkeitä (klexanea, aspiriinia ym.) emme nyt siis ole käyttäneet.

 

Valtavasti voimia pettymyksiä kokeneille ja uskaltakaa nähdä valoa tulevaisuudessa, kaikki on mahdollista

[Pocahontas]

Kiitos kun kirjoitit Sinikka ja samalla toit vähän toivoa meille muillekin. Ihanaa, että teillä näyttäisi vihdoin onnistuvan

[Puna-apila]

Sinikka, kiitos positiivishenkisestä tekstistä!

Pocahontas ja Inna, kiitos myös kommenteista

 

Käytiin tosiaan ultrassa, syke löytyi mutta koko oli viikon jäljessä siitä, mitä luulin että sen olisi pitänyt olla.

Edellinen vuoto marraskuun alussa oli KMvuoto (edellinen keskenmeno tuli ihan alussa, aivan ekalla vkolla), ja oviksen plussasin 16.11.

Lääkäri jäi ihmettelemään vähän sitä, että koko ei vastannut noita tietoja, ja haluaa uuden ultran tammikuun alussa.

 

Eli aika epävarmat fiilikset on, vaikka toki oli kiva, että syke näkyi.

Lääkäri sanoi, ettei neuvolaankaan vielä kannata varata aikaa, joten hän ilmeisesti oli vähän epäileväinen myös. Sanoi, että muuten kaikki näytti aivan normaalilta paisti että viikkoja oli se yksi vähemmän kuin ennakkotiedoista voisi päätellä.

 

Lääkäri sanoi, että ovistestit eivät ole aina ollenkaan luotettavia vaan saattavat joillain naisilla antaa useampia plussia kierron aikana, ja että olisi tosi harvinaista, että keskenmenon jälkeen ovis olisi tullut 2vkoa vuodon alusta.

En tiedä oikein mitä ajatella, en ole kuullut, että ovistestit olisivat epäluotettavia, ja tuolta "ovulaation KM:n jälkeen" ketjusta lueskelin, että monilla on ovis tullut ihan normaalisti KM:n jälkeen.

 

Jos kesken menee tämäkin raskaus, pitää käyttää ehkäisyä 6-8vkoa ja sitten mennä KMtesteihin.

Aika piinaavaa. Mitään raskausoireita en ole huomannut, tuntuu, että muutama vko sitten olisivat rinnat ihan vähän aristaneet ja nyt sekin tuntuu menneen täysin ohi. Mutta kun nettiä lukee, ei näistä oireistakaan voi kai välttämättä päätellä mitään.

[SLm]

Mä sain kolmen kemiallisen jälkeen lähetteen julkiselle ja lähete hyväksyttiin, meillä tosin samalla täyttyy vuosi yritystäkin. Kaikki alkaneet raskaudet tämän vuoden aikana on keskeytyneet rv6 mennessä.

[Janski]

Sinikka

[Puna-apila]

No niin, niin kävi että 4.keskenmeno on todellisuutta...

Alkuviikosta oltiin yksityisellä tarkastusultrassa, ja alkiolla ei enää ollut sykettä ja se oli kasvanut vain muutaman millin puolentoista viikon aiemmasta ultrasta.

Yksityiseltä olisi saatu lääkkeet kohdun lääkk. tyhjennykseen mutta kun kysyttiin, saatin lähete julkiselle ja hän laittoi myös lähetteen km-tutkimuksiin. Lääkäri sanoi tosin, ettei voi taata tietty että julkisella tutkimukset aloittavat mutta kirjoitti, että on itse sitä mieltä, että tutkimuksiin pitäisi päästä(ja on siis lapsettomuusalan erikoislääkäristä kyse).

Eilen oltiin sitten sairaalassa, vielä kerran ultrattiin ja KM todettiin, sain lääkkeet kotiin ja samantien päästiin kromosomiverikokeeseen ja pariin muuhunkin testiin. Vaikka kokonaisuudessaan tää juttu ottaa tietty suunnattomasti päähän, oltiin tosi iloisia että nyt alkoi tutkimusten saralla tapahtua heti!! Ja n.6 vkon päästä lisää verikokeita, mm. hyytymistekijät ja miehen pitää viedä spermanäyte myös. Odotellaan aikaa Naistenklinikalta sitten, että päästään kuulemaan tuloksia noiden myöhempien testien valmistuttua.

Tiedetään toki, että vain tosi pienessä määrässä tapauksia saadaan mitään syytä selville, mutta onhan sekin nyt hyvä tietää, jos ei mitään tunnistettavaa ongelmaa löydy.

Mulla on ollut nyt parissa raskaudessa sama pohje kipeä ilman mitään rasitusta, haluan erityisesti saada selville, ettei oo hyytymistekijöissä ongelma.

Lääkäri oli siinä mielessä vähän masentava, että sanoi, että jos kromosomeissa jotain on, ei sille mitään voida, ja että niissä voi olla jotain niin pientä häikkää, joka aiheuttaa keskenmenoja, ettei se näy tutkimuksessa!

Täytyy toivoa, että kromosomit ovat ok.

 

Uskomattomalta tuntuu, että nyt todella kuulumme siihen n.1%:iin, jotka saavat ainakin 3 keskenmenoa. Yksi tai 2 noista keskenmenoista oli kemiallisia siis.

 

Osaako kukaan sanoa, miten pitkään hyytymistekijätestin valmistuminen kestää? Jostain labran sivulta katsoin että 1 vko, mutta toisilla sivuilla olen ymmärtänyt, että voi mennä paljon pidempikin aika!

Kun olisi tosi ikävää odottaa koko kevät niitä tuloksia!

Aika huonosti olen löytänyt mitään kunnollista tietoa KM-tutkimuksista yleensäkään netistä. Jos joku tietää hyviä sivuja, voitteko vinkata, kiitos!

 

Olimme jo melkein menossa yksityisen kautta tutkimuksiin (lähetteet oli jo valmiina) mutta tämän 4. KM:n jälkeen nyt pääsimme julkisellekin, ihanaa.

Mietityttää vain, kun yksityiseltä saaduissa lähetteissä huomasin tänään, että oli 4 labrapyyntöä lisää (hormoneihin liittyen), joita ei julkisella sanottu, että otettaisiin. Ajattelin, että yritän ensi vkolla soittaa Naistenklinikalle ja kysyä asiasta.

 

Kiitos edelleen Sinikalle, jonkinnäköistä toivoa siis saattaa olla vielä siihen , että onnistunutkin raskaus vielä omalle kohdalle tulisi.

[Puna-apila]

Melkoinen järkytys, äsken WC:ssä valui ensin aika iso määrä verta pönttöön ja sitten WCpaperiin soljahti sikiöpussi(?), jonka sisällä alkoi selkeästi erottui!

Tällaista järkytystä en ole vielä aiemmin joutunut kokemaan, ilmeisesti on mennyt vain suoraan vessanpönttöön kaikki ilman että on huomannut varsinaista sikiötä/alkiota.

No, kivutkin kyllä nyt tuntuivat helpottavan, toivottavasti ei ne enää tulekaan. Ei kivut kyllä olleetkaan mitään verrattavissa vuosi sitten kun oli 11+3 sikiöstä kyse.

[mianro]

Aika huonosti olen löytänyt mitään kunnollista tietoa KM-tutkimuksista yleensäkään netistä. Jos joku tietää hyviä sivuja, voitteko vinkata, kiitos!

Olen pahoillani, että taas kävi näin.

Pari linkkiä:

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo70028&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero

 

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo92733&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=haku&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_hakusana=toistuva+keskenmeno

 

Myös Ulla Järven kirjassa syntymätön käsitellään jollain tasolla toistuviakin keskenmenoja ja mahdollisia syitä.

[Inna]

Pingville voimia Onneksi saitte lähetteen tutkimuksiin, toivottavasti sieltä löytyy apu.

[Linn]

Pahoitteluni Pingvi menetyksistäsi ja ikävästä kokemuksestasi viimeisimmän km:n suhteen Voin kuvitella, kuinka järkyttävä kokemus tuo wc-reissu on ollut...

 

Osaako kukaan sanoa, miten pitkään hyytymistekijätestin valmistuminen kestää? Jostain labran sivulta katsoin että 1 vko, mutta toisilla sivuilla olen ymmärtänyt, että voi mennä paljon pidempikin aika!

 

Mulle tehtiin aikoinaan se SPR:n hyytymistutkimuspaketti, ja siinä meni parisen kuukautta ennen kuin tulokset tulivat. Viime keväänä puolestaan kävimme yksityisellä tutkimuksissa, jossa teetettiin uudestaan joitakin hyytymistekijätutkimuksia, ja näiden valmistumiseen ei mennytkään sitten kuin ihan muutama viikko, olisiko ollut kaksi. Joten mulle on jäänyt vähän epäselväksi se, että mistä syystä ko. tutkimusten vastausten saaminen kestää niin eri pituisia aikoja. Riippuu kai vähän miten laajalti niitä tutkitaan...?

 

Mietityttää vain, kun yksityiseltä saaduissa lähetteissä huomasin tänään, että oli 4 labrapyyntöä lisää (hormoneihin liittyen), joita ei julkisella sanottu, että otettaisiin.

 

Itselläni on siis taustalla 6 keskenmenoa ja mulle tehtiin tietyt tutkimukset jo ekan km:n jälkeen (johtuen km:n myöhäisyydestä, rv 21). Tuolloin tutkittiin siis nuo hyytymistekijät ja kaikenmaailman labroja otettiin, tulehdusnäytteet, vasta-aine- ja kilpirauhasjutut. Sitten kun sain kolmannen km:n, tutkittiin vielä kromosomit. Kaikki on ollut kunnossa, eikä siis mitään yhtä yhteistä selittävää tekijää keskenmenoilleni löytynyt. Päätettiin kuitenkin käydä varmuuden vuoksi vielä yksityisellä lapsettomuusklinikalla kyselemässä, olisiko jotain, mitä voisi vielä tutkia. Ja sitä kautta minäkin sain lähetteen vielä muutamiin labroihin ja tutkimuksiin, joita julkisella puolella ei oltu tehty. Mulle tehtiin hysteroskopia (kohtuontelon tähystys, mahdollisten kiinnikkeiden/väliseinän tms poissulkemiseksi) ja samalla otettiin näyte kohdun limakalvolta. Samoin kartoitettiin mm. alkukierron hormoniarvot, kilpirauhasarvot uudestaan, samoin muutama vasta-ainetutkimus ja hyytymistekijät tsekattiin uudelleen, sillä edellisestä kerrasta oli jo yli 5 vuotta aikaa. Julkisella puolella minulle on sanottu aina, että niitä ei tarvitse ottaa uudestaan, koska ne eivät kuulemma muutu, mutta yksityisellä puolestaan oltiin ihan eri mieltä... Ja niistä löytyikin pientä häikkää; ovario-vasta-aineet olivat hitusen koholla, samoin hyytymistekijät. Ja tästä syystä mulle määrättiin tukilääkkeiksi seuraavaan mahdolliseen raskauteen kortisonit ja aspiriini+minihepariinihoito. Tulinkin pian tutkimusten jälkeen raskaaksi, mutta ei lääkkeistä ollut sillä kertaa apua, kun kkm todettiin rv 9. Mutta tällä hetkellä mennään jo viimeisen kolmanneksen loppusuoralla, nyt lisänä on vielä progesteronilääkitys, jota on tarkoitus jatkaa yli puolen välin _jos_ sinne asti päästään. Sen tarkoitus on yrittää ennaltaehkäistä kohdunkaulan avautumista ja myöhäistä keskenmenoa (joita osa km:stani on ollut).

 

Joten melkoista työtä sai itse tehdä, ja maksaa ylimääräistä, että "kaikki mahdollinen" tutkitaan... En tiedä, olivatko nuo kaikki yksityisellä teetetyt jutut aivan välttämättömiä, mutta tässä vaiheessa tuntui, että mitä vain, ettei tarvitse sitten myöhemmin miettiä onko kaikki tutkittu.

Edited January 7, 2012 by Linn

[Puna-apila]

Kiitoksia, Linn, Minnro ja Inna kommenteista ja hyvistä tietovinkeistä!!!

Linn, oli erityisen valaisevaa kuulla noista kokemuksistasi tutkimusten suhteen. Jos muutkin voisivat kertoa omia kokemuksiaan KMtutkimuksista (mitä tutkittiin, pitikö mennä julkisen lisäksi yksityiselle jotta kaikki varmasti tutkittiin, löytyikö jotain yms), olisi varmasti monellekin tässä ketjussa lisää mielenkiintoista tietoa.

 

En jotenkin ole jaksanut olla tästä 4.keskenmenosta niin surullinen lainkaan kun ekasta erityisesti...tähän tosiaan kai alkaa turtumaan. Vaikka, pelko kieltämättä koko ajan kasvaa siitä, saadaanko ikinä vauvaa

Mutta nämä positiiviset jutut tässäkin ketjussa vähän pitävät edes toivoa yllä, esim se että Linn, olet niin pitkällä tässä raskaudessa monen keskenmenon jälkeen! Onnittelut

Eihän tässä voi muuta kuin nousta epätoivosta ja toivoa parasta...että joskus onnistuisi meilläkin.

[Hebu]

Pingvi: En usko, että keskenmenoihin koskaan varsinaisesti turtuu, mutta suru voi tulla eri muodossa ja ehkä eri aikaan.

 

Kerronpa nyt hieman omia kokemuksia, vaikka ajattelin, etten julkisesti niitä välitä jakaa. Toivottavasti niistä joku saa toivoa ja jaksamista elämäänsä lapsettomuuden kanssa. Tiedän kuinka mahdotonta on hyväksyä ajatusta siitä, ettei voi saada lasta. En tiedä kauanko omalle mielenterveydelle ja fysiikalle on terveellistä yrittää lasta ja milloin olisi aika hyväksyä lapsettomuus. Itse en koskaan sitä hyväksynyt.

 

Taustalla kymmenen vuotta lapsettomuutta (8 keskenmenoa) ja nyt viime vuonna ensimmäinen onnistunut raskaus ja sitä kautta syntynyt pikku päivänsäde . Keskenmenojani alettiin tutkia ensimmäisen kerran kolmannen keskenmenon jälkeen ja muutamaa keskenmenoa myöhemmin samat tutkimukset toistettiin vielä uudestaan (kromosomit, hyytymistekijät, kilpirauhanen, munuaiset jne.) . Myös puolisoni kromosomit tutkittiin. Minulle tehtiin kohdun väliseinän leikkaus (herttamaisen kohdun vuoksi), mutta se ei ratkaisuna ainakaan heti auttanut asiaa. Tutkimuksista ei selvinnyt syytä toistuville keskenmenoille, jotka kaikki tapahtuivat raskausviikoilla 6-9.

 

Lääkityksinä kokeiltiin erilaisia yhdistelmiä lugesteronia (keltarauhashormoni), estrogeenia, primaspania ja minihepariinia (Fragmin eri annoksia). Estrogeenista lisänä ei ollut merkittävää apua. Lugesteroni vain pitkitti keskenmenon alkamista. Viimeisessä raskaudessani, joka siis johti tyttäreni syntymään, käytin primaspania ja fragminia yhdistelmänä. Varsinaista syytä tämän raskauden onnistumiseen ei silti osata selittää, sillä samat lääkkeet minulla oli käytössä kahdessa edellisessäkin raskaudessa. Aiemmin alkiot kiinnittyivät kohtuni etuseinämään, mutta viimeisin puolestaan takaseinämään. Olisiko ollut kyseessä sitten huono kiinnittymiskohta, tiedä häntä... Joka tapauksessa keskenmenoni jäivät selittämättömiksi, mitään vikaahan ei tutkimusten perusteella minusta löytynyt. Syitä voi arvailla loputtomiin (painavien esineiden nostelu, stressi, jokin ruoka mitä söi, harrastukseni, minun ja mieheni geenien yhteensopimattomuus, elimistöni tapa hylkiä vierasta kudosta jne. , jne.).

 

Viimeisinkään raskaus ei ihan ongelmaton ollut. Kohtuun tuli hematooma, joka vuosi pitkään (16-17 viikoille asti). Stressi oli aivan valtava ja neuroottisesti noudatin neuvolan antamia ruokavalio ym.ohjeita enkä uskaltanut nostaa edes kauppakassia. Olin sairauslomalla lähes koko raskauden (aluksi hematooman vuoksi ja myöhemmin ennakoivien supistusten). Sain kortisonipiikit rv 32, kun tyttö oli aikeissa syntyä. Lopulta tyttö syntyi 36+1 rv ja oli lastenosastolla viitisen päivää syömättömyyden vuoksi sekä ekat pari viikkoa kotosalla nenämahaletkussa.

 

Lapsettomuuden aika ei suoranaisesti pääty tai unohdu lapsen syntyessä. Totta kai on aivan uskomattoman onnellinen lapsesta, mutta siltikin kokee itsensä lapsettomaksi ja mieltää itsensä edelleen siihen ryhmään kuuluvaksi. Keskenmenojen vaikutuksia elämään joutuu varmasti käsittelemään vielä pitkään. Ja samat ongelmat ovat edessä uudestaan niillä, jotka haluavat yrittää lapselleen sisarusta. Olemme puolisoni kanssa todella kiitollisia tytöstä, joka syntyi monien tuttujen ja tuntemattomien rukouksen voimalla. Muistan rukouksissani kaikkia, jotka elävät lapsettomuuden vaihetta tällä hetkellä.