ElliNoora

toistuvat keskenmenot

257 posts in this topic

Onko täällä muita, joilla olisi ollut useampia keskenmenoja?

 

Meillä takana yksi onnistunut ja helppo raskaus (sai myös alkunsa helposti), mutta sen jälkeen olen saanut kokea kaksi keskenmenoa, jotka molemmat osoittautuneet alkuraskauden ultrassa viikolla 9+ tuulimunaksi.

 

Nyt sitten saisi taas yrittää, mutta pelottaa oikein että taas tärppää ja sitten siinä kuitenkin käy huonosti... :unsure: Todennäköisyydet on kuitenkin jo kasvaneet kahden perättäisen km jälkeen..

 

Kertokaa siis ihmiset kokemuksianne. Tarvitsee tukea, myös realistista sellaista :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on takana kaksi keskenmenoa. Eka oli marraskuussa '06, keskeytynyt km. Toukokuussa '07 tuli plussa testiin, mutta sekin meni kesken kesäkuussa. Sillä kertaa spontaanisti.

 

Täytyy myöntää, että kyllä ne peräkkäiset km:t mielialaan vaikutti. Toisen jälkeen ajattelin, etten edes halua tietää, jos vaikka olisinkin raskaana. Piti saada muuta ajateltavaa ja yrittää keskittyä muihin juttuihin. Mielessä kävi sekin, jos oikesti kroppa ei onnistu ylläpitämään raskautta kuin tietyille viikoille asti ja aina menee kesken. Ja se, jos emme saakaan koskaan elävää lasta. :mellow:

 

Joulukuussa mieli oli selvästi parantunut ja tuntui, ettei uusi raskaus olisi maailmanloppu. Taistelutahto alkoi taas löytyä. Tammikuussa tulikin sitten plussa testiin. Tottakai alussa pelotti kovasti uusi keskenmeno, mutta päivä kerrallaan mentiin eteenpäin. Pari viikkoa vielä kun jaksaa, niin ollaan jo puolivälissä. :) Eli ei ainakaan samoja ongelmia ole ollut kuin aikaisemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli vuoden sisään 2 keskenmenoa, joiden jälkeen meni vielä vuosi, ennen kuin saimme kestävän plussan.

 

Varmaan jo tiedätkin, ja olen varma ettei tämä paljon lohduta, että 2 keskenmenoa menee vielä "huonon tuurin" piikkiin. Noin tilastollisesti ainakin.

 

Itse mietin toisen keskenmenon jälkeen myös miten pää kestää seuraavaa raskautta ja mahdollista menetystä. Ja kyllä sitä ennätti miettiä raskauden edetessä pelon koko kirjon. Ainakin lähes.

 

Haluaisin omasta kokemuksesta kertoa sen, että uusi raskaus ja onnistunut raskaus on myös mahdollisuus. Se voi olla se korjaava kokemus, joiden avulla pääsee irti peloista ja epäonnistumisen tunteista. Oma pieni poikaseni ei koskaan voi tietää miten paljon hän on minua eheyttänyt jo ennen kuin syntyikään. Eli haluaisin kannustaa ja rohkaista vauvahaaveissa eteenpäin, jotta sinäkin saisit kokea näitä eheyttäviä kokemuksia.

 

Nyt meillä kuumeillaan seuraavaa vauvaa ja hieman vanhat peikot yhä kummittelevat mielessä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä keskenmeno viime kesänä vkolla 18, vauva kuristui napanuoraan. Nyt maaliskuussa tuulimuna vkolla 7+3. Eilen plussasin...jännittää ja pelottaa, pakko olla vielä varpasillaan, ettei tipu kovin korkealta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kesken meni sitten tämä kolmaskin :( Mistä ihmeestä te muut saatte voimia yrittää aina vaan uudestaan?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Osanottoni, rouvaU :(.

 

Ei niitä voimia hetkessä kerätäkään. Anna itsellesi aikaa toipua. Mulla varsinkin toisen keskenmenon jälkeen tuntui, etten edes haluaisi tietää, vaikka olisinkin raskaana. Reilu puoli vuotta siinä meni, ennenkuin taistelutahto taas palasi, mutta ihmeekseni palasi kuitenkin. Sinä aikana tuli jo mietittyä moneen kertaan, millaista elämä sitten on, jos me ei ihan oikeasti saadakaan ikinä koskaan lapsia. Ja paljon muutakin tuli käytyä läpi. Voimia!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kolmas keskenmeno nyt reilun vuoden sisään eikä onnistuneita raskauksia. Ja taistelutahto on nyt totaalisesti hukassa :( Nyt onneksi alettiin tutkimaan et saan hiukan mielenrauhaa...mutta tällähetkellä tuntuu että yksikin vielä lisää niin se olisi jo liikaa :mellow:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on ollut nyt kaksi peräkkäistä keskenmenoa. 01/08 todettiin alkuraskauden ultrassa keskeytynyt keskenmeno rv 7+jotain ja tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Uusi plussa ja keskenmeno 06/08. Tällä kertaa luonnollinen keskenmeno rv 5+4.

 

Onneksi on tuo esikoinen. Hänestä olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen. En voi kuvitellakaan, kuinka raskasta toistuvat keskenmenot ovat, jos ei ole vielä onnistuneita raskauksia.

 

Ensimmäinen reaktio tämän toisen keskenmenon jälkeen oli "Tämä loppui nyt tähän. En jaksa tätä enää yhtään kertaa. Laitan kaikki mammavaatteet ja vauvanvaatteet huuto.nettiin...." Mutta tosi pian tuli sellainen olo, että periksi ei anneta. Uutta raskautta toivoo, mutta myös pelkää. Jotenkin on niin varma olo, että kesken sekin varmaan menee.

 

Neuvolasta sanottiin, että kannattaa mennä lääkärille selvittelemään mikä voisi olla keskenmenojen syynä, kun esikoisen raskaus alkoi niin helposti (ekasta yrityskierrosta) ja kaikki meni raskausaikana hyvin. Aion varata ajan omalle gynelleni kun hän palaa kesälomilta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaksi keskenmenoa nyt ilmeisesti sitten koettu. Eli ensimmäinen 10/08 keskeytynyt keskenmeno noin viikolla 11, vastasi viikkoa 9. Uusi plussa 22.12.08 nyt eilen alkoi runsas verinen vuoto, menkkatyyppistä kipua alavatsalla, elikkäs varmaan viikolla 6+3 sitten meni kesken. Toivottavasti kohtu tyhjentyis itekseen.

Tällä hetkellä en pysty ajatteleen yritystä tai muita vauvajuttuja, katotaan mitä aika tuo tullessaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kielolle pahoittelut. Tosi kurjaa! Voimia hirmuisesti!

 

Viestiketjun aloittajana toivon, että voisin vihdoin minäkin tuoda positiivisia uutisia... Meille tuli vielä noiden kahden tuulimunan jälkeen yksi spontaani keskenmeno, joka alkoi viikko testaamisen jälkeen. Tämän keskenmenon jälkeen tulin taas heti seuraavasta kierrosta raskaaksi ja nyt viikkoja tästä raskaudesta on kasassa 17, vaikka olin aluksi aivan varma että huonosti menee tälläkin kertaa. Nyt jo uskallan ehkä toivoa, että kaikki menisi hyvin. Tyyppi on nähty ja kuultu useampaan otteeseen, joten yritän olla luottavainen.

 

Eli toivoa on, vaikka siltä se ei silloin menetyksen kohdalla tunnu ja uusi raskaus ei ainakaan meidän kohdalla ollut mikään ilon vaan pikemminkin pelon aihe. Nyt kun puoliväli lähestyy, alkaa jo vähän hymyilyttää-edelleen varovaisesti..

 

VOimia hurjasti kaikille. Koittakaa jaksaa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi Kielo :( Ihan liian julmaa. Ei pysty käsittämään mikä tarkoitus kaikilla noilla vastoinkäymisillä on. Haluan silti uskoa, että te vielä onnistutte ja teidän tuuri on vaan ollut käsittämättömän huono. Useimmat saavat lapsen, vaikka keskenmenoja olisi montakin. Mutta kamalan raskaita aikoja sitä joutuu kahlaamaan läpi ja voin uskoa, että toivoa voi olla vaikea löytää.

 

Ihan älyttömästi voimia ja jaksamista teille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitoksia kaikille tuesta ja tsempityksistä! Ne merkitsee paljon mulle tämän surun keskellä.

Mieli on ihan maassa, mutta mies on tukena ja päivä kerrallaan koitan palautua. Nyt kun tässä muutama viikko kuluu eteenpäin niin toivon, että taistelutahtoa uuteen yritykseen alkaa löytymään. Tällä hetkellä ei ole kyllä taistelutahtoa pätkän vertaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostan tätä hiukan ylemmäs...

 

Tonne aikasemmin olinkin jo kirjoittanut mutta pettymykset ovat meidän kohdalla vain jatkuneet. Petytty ollaan jo viisi kertaa ja jotenkin on toivo hukassa :( Lääkärit vaan pyörittelevät peukaloita ja mitään muita tutkimuksia ei enää kuulemma voi tehdä. Meillä siis kaikki pitäisi olla kunnossa.

 

Lähinnä haluisin kuulla onko täällä useampia keskenmenoja kokeneita ja miten asiat on myöhemmin järjestyneet? Helpottavaa sinänsä oli lukea aikaisempia kommentteja, kun aika monella oli raskaustickeri :) Ehkä sitä joskus sitten mullakin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pahoittelut kaikille keskenmenon kokeneille!

 

Mulla on takana 4 keskenmenoa :( ja parhaillaan jännäillään, miten tällä kertaa käy.

Janskin tavoin mulle on tehty kaikki tutkimukset mitä tehdä voi, mutta mitään yhtä yksittäistä syytä ei ole löydetty, joka selittäisi ja yhdistäisi tapahtuneet keskenmenot toisiinsa. Toistaiseksi lääkärit on sitä mieltä, että meillä on ilmeisesti ollut vain pirun huonoa tuuria... todellakin. Ei auta kuin kädet ristissä mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja toivoa parasta.

 

Saanko udella Janski, millä viikoilla sulla nuo keskenmenot ovat tapahtuneet? Voimia asian käsittelyyn ja toivoa tulevaan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Linn: Kaikki on keskeytyny h7-8 viikoilla. Jotenkaan en vaan voi uskoa enää huonoon tuuriin mutta eikai tässä muuta voi kun toivoa? :unsure: Paljon tsemppiä sun raskauteen!! Toivon että sun ei enää tarvisi pettyä. Ihanaa kevättä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Janski: Ehditkö käydä yhdessäkään raskaudessa alkuraskauden ultrassa vai oliko sulla mahdollisesti tuulimunaraskauksia? Oon toisilta foorumeilta lukenut, että joskus määrätään keltarauhashormonia auttamaan kehoa ylläpitämään alkuraskautta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sinikka: ^ Jep. Kyllähän ehdin ultrauttaan kaikkia paitsi ekaa raskautta. Tod.näkösesti ainakin 3 on ollu tuulimunia. Keltarauhashormonia mulle kans on luvattu koittaa kun ensin todetaan sikiöllinen raskaus. Muttakun tuntuu että siihen pisteeseen ei ikinä pääse :unsure: Ootko lukenu että millä viikoilla sitä keltarauhashormonia normaalisti aletaan antaa???

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ en osaa kyllä sanoa, ihan oon netistä googlettamalla jostain keskustelusta lukenut. Olisikohan hakusanana ollut keskenmenon hoito tms. Hormonia annetaan varmaan ekan 3:n raskauskuukauden aikana, veikkaisin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jipii, nyt minäkin pääsen tähän kerhoon. :mellow: Kolmas keskenmeno (tosin eka oli "vaan" kemiallinen raskaus) todettiin tänään, kaikki raskaudet perättäisistä kierroista. Kieltämättä lievästi pessimistinen olo jo valmiiksi, jos joskus tikkuun plussa vielä tulee... Yksi iso harmituksen aihe on myös haaveilemani pieni ikäero lasten välille, se jää nyt haaveeksi, kun pitää pitää kierron yritystaukokin, ja mun kiertohan on pitkä... Esikoista edeltäen ei keskenmenoja ollut, mut nyt sitten siitäkin edestä. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

en ole varma jouduinko minäkin tähän ketjuun. viime kierrosta oli selvä spontaani keskenmeno rv 6 ja nyt sen jälkeinen kierto josta ei ole hajuakaan millon on alkanut jne niin ehdin tehdä haalean plussan ja nyt taas vuodan. en tiedä onko tämä siis varhainen keskenmeno vai mikä, mut tuo haalee plussa ainakin kielisi jostain. ja vuoto on samanlaista kirkkaan liman seassa kirkasta verta kuten edellisessäkin keskenmenossa. normaaleissa menkoissa veri on tummaa kun synti. ja tosiaan kiertopäivistä ei oo mitään hajuakaan. jos kp1 olisi keskenmenopäivä niin olisin ollut nyt kp 38 / 28.

 

 

on se kumma miten vaikeeta joillekin lapsen teko voi olla. meillä oli ensin yli 2½ vuoden lapsettomuus, lapsi sai alkunsa hormonittomasta inseminaatiosta. ja nyt sitten vissiin päästiin tähän keskenmenorumbaan.....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä varhainen km rv 5rv ekalla tjottauskuukaudella ja toinen rv 7. Jälkimmäinen oli kauhea shokki ja toivon ettei kukaa joutuisi kokemaan samaa. Nyt ootellaan kuukautisia ja ootellaan, ootellaa.. -_-

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now