toistuvat keskenmenot

[Puna-apila]

Kiitos, Hebu, siitä tuhannesti, että kuitenkin päätit jakaa tarinasi täällä

Sinun tarinasi on kuitenkin myös yksi todiste siitä, että monien keskenmenojenkin jälkeen on vielä toivoa. Rankalta, kovin rankalta se tietenkin kuulostaa myös - mutta vauva syntyi sitten vihdoin!!!

Luulen, tää olet oikeassa siitä, ettei näihin keskenmenoihin taida oikeasti ikinä turtua...Suru varmastikin tulee kunnolla vasta myöhemmin, ja tosiaan, luulen että se on jo nyt ollut vain erimuotoista.

Olen minä ajatellut, että aika monta keskenmenoa saa kyllä vielä tulla ennen kuin oikeasti ei enää vain voi jatkaa yrittämistä.

Kunpa noissa tutkimuksissa meillä jotain selviäisi, siis sellaista, jonka voisi jotenkin hoitaa.

 

Osaatkohan sanoa, mitä munuaisista tutkittiin noissa KMtutkimuksissa tarkemmin? Tai mitä kokeita otettiin?

Musta tuntuu, että tässä vuoden sisällä tuolla yläselässä on tuntunut sellaista kipua, arvelisin, että voisi olla kenties munuainen tai lisämunuainen kyseessä. Ajattelinkin tästä puhua sitten kun lääkärin vastaanotolle naistenklinikalle päästään.

 

Oli aika rasittavaa töissä vastailla poissaolooni liittyen, olin siis viime ke&to pois tämän keskenmenon vuoksi, kuumeen ilmoitin syyksi.

En ymmärrä, miksi ihmiset olettavat aina, että on ollut flunssaa jos on ollut pois töistä, tai kyselevät tyyliin että "flunssaako oli?"

Eikö muilla ikinä ole sellaisia sairaspoissaoloja, joiden syytä ei nyt haluaisi kertoa tai muutenkaan asiasta puhua! En itse aio kysellä yhtään mitään kenenkään poissaoloista enää ja toivon kovasti, että kaikki tulisivat ajatelleeksi, että voi niiden taustalla muutakin olla. En halua kertoa mitään työpaikalla tästä asiasta ja olinkin iloinen, että keskeytyslääkkeet sain juuri ennen pitkää vkonloppua torstaina.

[SLm]

hebu kiitos kun kerroit omat kokemuksesi!

 

Jäi mieleeni tuo kun sanoit, että samat ongelmat on edessään niillä jotka toivovat lapselleen sisarusta. Itse haaveilin neljästä lapsesta, ja kaksi tulikin helpolla, ilman keskenmenoja tai pitkää yritystä. Nyt kun kolmannen lapsen haaveilua varjostaa toistuvat keskenmenot, on pakko luopua ajatuksesta että lapsia olisi joskus neljä. Mikäli vielä yksi raskaus saadaan kunnolla käyntiin ja kolmas lapsi syntyy, en suostu enää uudestaan käymään läpi tätä kuukausien yritystä ja toistuvaa menetyksen tuskaa.

 

Oon vieraantunut omasta kehostani täysin, en tunne tätä toimimatonta hormonimyrskyjen kourissa taistelevaa vartaloa omakseni. Alan vihaamaan kaikkia oireita ja tuntemuksia joita tulee vastaan kuukautiskierron eri vaiheissa, vihaan sitä tunnetta kun ensimmäiset raskausoireet nostaa päätään, ilon ja pelon sekaista tunnetta kun testiin piirtyy toinen viiva, tunnetta kun vatsan kouristukset alkaa ennen kuin on ehtinyt edes kunnolla sisäistää olevansa raskaana.

 

Jotenkin sitä ajatteli, kun kolmatta alettiin yrittämään, miten ihanaa aikaa vauvanteko on. Nyt olen jo alkanut ajattelemaan, että kunpa ei olisi vuosi sitten vielä päädytty yrittämään kolmatta. Pelkään ettei meidän parisuhde selviä tästä, välillä tuntuu että oma mielenterveys alkaa olemaan koetuksella. Olen niin pettynyt, ettei yksikään raskaus kantanut loppuun asti.

Keskenmenoihin tosiaan turtuu. Muistan marraskuussa kun tuijottelin digitestiä, joka sanoi raskaana. En ollut iloinen, suunnitellut tulevaa, hihkunut onnesta. Ajattelin vain, ettei sekään tule kestämään. Eikä se kestänytkään.

 

Meillä on ensi kuussa tutkimukset. Voin tulla kertomaan tänne mitä tehtiin ja löytyikö syytä keskenmenoille. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta pieni toivonpilke jossain syvällä uskoo, että saadaan vielä vauva. Nyt vaan tuntuu tosi pahalta. Voisin olla nyt raskaana jos kaikki oli mennyt kuten piti.

[Sinikka]

Tutkimuksista: Kaivelin esiin paperini ja jos siitä jotain apua on jollekin, niin laitan tänne mitä niiden mukaan tutkittiin (itse en kaikkia termejä ja lyhenteitä kylläkään ymmärrä...) Eli lapsettomuuspolille päästiin 3 kk viimeisimmän km:n toteutumisen jälkeen ja heti seuraavassa kuukautiskierrossa verikokeisiin. Tulokset meille on näköjään soitettu 2 kk verikokeiden jälkeen.

 

Suunnitelma:

"Otetaan PVK, paastosokeri, alkukierron FSH, prolaktiini ja TSH, LH, koska epäsäännöllinen ja pitkittynyt kierto androgeenit ja lisämunuaiskokeet. Otetaan myöskin tukostaipumus ja pariskunnan karyotyyppi."

 

Diagnoosi:

Lääkäri sanoi puhelimessa, että kaikki tulokset olivat normaalit. Papereissa lukee: "P-Trombot normaali, FVIII hieman viitearvon yläpuolella samoin kuin AT3. Koholla oleva AT3 päinvastoin suojaa trombeilta ja FVIII on useinkin hieman viitearvon yläpuolella ja tällä ei mitään merkitystä. TSH xx, Korsol xx, DHEAS xx, Testo x, SHBG xx, Testo xx, ADIONI xx, FSH xx eli lievästi matala, mutta tällä ei merkitystä. LH xx, prolaktiini xxx. Kromosomit molemmilta normaalit."

 

Lopussa kehoitus yrittää luomuna raskautta. Toivottavasti tuosta oli apua jollekin, googlettamalla saa varmaan selville mitä mikäkin termi tarkoittaa.

[Guest heidima]

Pingvi:Suruhan voi ilmetä monella eri tavalla. Joku uppoutuu töihin, joku alkaa kirjoittamaan päiväkirjaa, joku hankkii uuden harrastuksen, joku purkaa puolisoonsa turhautumistaan, joku turvautuu alkoholiin jne...

 

Toivotaan, että tutkimuksissa selviäisi jotain. Kaikkein ikävintä on epätietoisuus, kun ei selkeää syytä keskenmenoille löydy.

 

Muistelen, että munuaisista tutkittiin niiden toimintaa, joka liittyi jotenkin fosfolipidivasta-aineisiin. En kyllä nyt muista tarkemmin, että mistä oli kyse .

 

Töissä kerroin esimiehelleni aina keskenmenoistani, jotka hän kyllä sairauspoissaolotodistuksen koodeista pystyisi itsekkin selvittämään. Työkavereille en viitsinyt sen paremmin mitään selittää. Sanoin vain, että olin sairaana. Osa oli sen verran fiksuja, etteivät mitään kyselleetkään. Se on kyllä uskomatonta, että sairauslomaa annetaan tuo kaksi päivää, kun eihän keskenmenosta varsinaisesti sairaaksi tule (jos ei tule komplikaatioita). Henkisesti tuntui kyllä raskaalta parin päivän jälkeen palata töihin ja jatkaa elämää, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

 

SLm: Sekundäärinen lapsettomuus on varmasti lähes samalla lailla henkisesti raskasta kuin primäärinen. Samat pettymyksen ja menetyksen sekä surun tunteet siinäkin myllertävät. Ja keskellä tunteiden myllerrystä täytyy yrittää ylläpitää normaalia perhe-elämää. Vertaistukea ja keskusteluapua löytää mm.enkelisivuilta, Simpukka ry:stä ym.. yhdistyksiltä. Jos tuntuu, että koettelemukset ovat liikaa parisuhteelle, ei kannata odottaa, että ongelmat häviävät ajan kanssa vaan hakea apua. Harvemmin niin meinaan käy (nimimerkillä kokemusta on)...

[Hebu]

Tuo Heidima, olen siis minä. Olin näköjään ulkona...

[Illusia**]

On tullut selailtua viime aikoina paljon näitä keskenmenoon liittyviä sivustoja. Ajattelin, että oliskohan minunkin aika "avautua" täällä kun tuntuu, että on niin kova tarve puhua näistä keskenmenoista enkä haluaisi rasittaa läheisiäni liikaa ongelmillani Toisekseen tuntuu, että he eivät ymmärrä täysin kuinka pahalta tämä tuntuu..

 

Olen siis saanut kaksi keskenmenoa puolen vuoden sisään, ensimmäinen raskauteni päättyi 8+ ja toinen 7+. Vähän yli vuosi on lasta yritetty.

Ensimmäinen km meni huonon tuurin piikkiin ja selviytymiskeinona oli ajatus uudesta raskaudesta. Nyt toisen km:n jälkeen ei olekaan enää niin optimistiset ajatukset tulevasta uudesta raskaudesta. Toki vieläkin toivon tulevani taas nopeasti raskaaksi, mutta..

 

Jotenkin sitä vaan yrittää löytää jonkinlaista diagnoosia, josta selviäisi mikä meni vikaan ja kuinka keskenmenon voisi seuraavalla kerralla välttää. Valitettavasti siihen ei vaan saa vastausta. Tuntuu hölmöltä ajatella, että tässä joutuu kokemaan sen mahdollisen kolmannen keskenmenon ennenkuin pääsee tutkimuksiin jos edes silloinkaan.

Vielä hölmömmältä tuntuu, että mä kirjoitan jo tulevasta mahdollisesta keskenmenosta vaikka edellisestä on kulunut vasta kohta viisi viikkoa.

Melko positiiviset odotukset tulevaisuudelta siis Täytyy yrittää vaan tsempata ja löytää se taistelutahto jostain.

 

Tuntuu kun näitä sivuja selailee, että näitä keskenmenoja tapahtuu enemmän kuin mitä niistä puhutaan..en ole siis yksin ongelmani kanssa..en lähellekään.

Se, että osa kuitenkin useamman keskenmenon saaneista loppujen lopuksi saa lapsen, antaa toivoa, että ehkä mekin vielä joskus..

[Puna-apila]

Hei taasen, ja kiitos Sinikka ja Hebu, että kerroitte tutkimuksista, joita on tehty näihin keskenmenoihin liittyen!

Illusia, en minäkään ollut kenenkään puhuvan toistuvista keskenmenoista, ennen kuin näille nettipalstoille eksyin. Olisin varmaan tuntenut olevani ainoa maailmassa, jolle niitä tulee, jos ei olisi tätä nettiä!

 

Tänään kolahti kirje naistenklinikalta, parin viikon päästä aika lääkärille!

Olen tosi tyytyväinen siitä, en olisi uskonut, että jo ennen kaikkia niitä verikokeita pääsisi lääkärille (vasta kk:n päästä voi ottaa esim ne hyytymistekijät, jotta on mennyt tarpeeksi pitkä aika edellisestä raskaudesta).

Saa nähdä, mitä tuolla vastaanotolla sitten tehdään, vai keskustellaankohan vain.

Tuohon mennessä tosin kromosomitestien tulokset ovat jo varmaan valmistuneet, jännittää kyllä jonkin verran, jos niistä on jotain ilmennyt.

 

Onko teillä muilla ollut sitä ongelmaa, että näiden keskenmenojen jälkeen ei oikein seksi maistu?

Mun ei tee oikein mieli enää olleskaan, jotenkin seksikin vain masentaa kun alkaa ajattelemaan, että mitäs sitä sekstailemaan kun ei lapsiakaan voida saada...

Nythän meidän muutenkin pitää käyttää ehkäisyä siihen saakka, että testien tulokset selviää. Onhan sitä ennenkin seksiä harrastettu vuosikausia ilman, että oli tarkoitus tulla raskaaksi, mutta nyt kun ei tiedä onnistuuko edes lapsenteko, tuntuu seksi jotenkin turhalta...mies ei tietenkään ole samaa mieltä

[Pocahontas]

^ Mulla ei ole keskenmenot vaikuttaneet seksiin ainakaan vielä. Paitsi siltä osalta, että ei ole niin kivaa kun pitää käyttää kumeja kun ollaan vielä tutkimustauolla.

 

Mulla kesti keskenmenokierto onneksi vaan 38 päivää ja päästiin jo ottamaan alkukierron testit kp 3. Seuraavaksi otetaan kokeet kp 21-23. a sen jälkeen onkin jo kohta hyytymisverikoe. Mulla on vaan lääkärille soittoaika varattuna, mutta varmasti saan ajan erikseen, jos jotain lääkitystä/ hoitosuunnitelmaa tehdään. Mikäli kunnallinen puoli ei löydä mitään, niin sitten suuntaan takaisin samalle yksityiselle gynelle, joka sanoi, että kokeillaan eri tukilääkityksiä. Ainakin luget otetaan ekaan yrityskiertoon mukaan vahvistamaan mahdollista alkuraskautta.

 

Nyt tauon aikana olen vähentänyt radikaalisti vaukkarointia, eikä vauva-asiat ole enää olleet niin pinnalla mielessä. Olen kuntoillut ahkerasti ja samalla pudottanut pari kiloa painoa. Vielä muutama pudotettavana tauon aikana, niin on ainakin BMI kohdillaan yrityksen aloitettaessa.

[Puna-apila]

Hienoa Pocahontas että olet jaksanut kuntoilla ahkerasti! Samaa yritän minäkin...

Olenkin nyt käynyt useamman kerran jo hiihtämässä, ja kohta suuntaankin ladulle taas

Painoa olisi kyllä pudotettava, ja ihan jonkun verrankin.

Tykkään vaan liikaa hyvästä ruoasta.

 

Saanko udella, missä päin Suomea olet? Mietin vain, että on varmaan aika sairaalakohtaista, miten asiat etenevät. Mulle yksityinen sanoi, että 6-8vkon päästä keskenmenosta voi ottaa hyytymistekijät, ja sairaalassa uskoivat tämän, lääkäri väitti eka muuta mutta tarkasti joltain muulta lääkäriltä vielä tiedon. Helpottavaa, etten joudu nyt ihan kuukausikaupalla odottelemaan ainakaan sitä testiä (näillä näkymin ainakaan). Varmaan sekin aika kyllä riippuu raskauden kestosta.

Mulla oli myös borrelioosiarvot lievästi koholla, aika huolestuttavaa. Saa nähdä tehdäänkö siihen liittyen jotakin jatkoa. Olen etenkin englanninkielisiltä sivuilta netistä lueskellut, että silläkin voi olla tekemistä keskenmenojen kanssa, vaikka sairaalassa lääkäri sanoikin, ettei ole kuullut että tällä olisi keskenmenoihin yhteyttä. Enkä tiedä, miten sitä voisi hoitaa kun on jo varmasti vuosia, kun olen tartunnan saanut! Siitä aion myös ensi viikolla kysellä. Olen vain ymmärtänyt, että borrelioosi on hankala ja monimuotoinen tauti, eikä monetkaan lääkärit siitä tiedä kauheasti.

[mekh]

Onko teillä tietoa siitä, tekeekö yksityinen puoli keskenmenotutkimuksia kahden km:n jälkeen? Ja osaatteko sanoa, missä hinnoissa ne on yksityisellä puolella? Meillä jo pelkästään raskaaksi tulo on ollut vaikeaa ja molemmilla kerroilla on tullut keskeytynyt keskenmeno.

[mekh]

Onko teillä tietoa siitä, tekeekö yksityinen puoli keskenmenotutkimuksia kahden km:n jälkeen? Ja osaatteko sanoa, missä hinnoissa ne on yksityisellä puolella? Meillä jo pelkästään raskaaksi tulo on ollut vaikeaa ja molemmilla kerroilla on tullut keskeytynyt keskenmeno.

 

Vastaan itse itselleni, jos jotakuta muutakin sattuu kiinnostamaan. Kysyin asiaa Väestöliitosta, jossa ollaan oltu lapsettomuushoidossa ja tässä vastaus:

Kyllä me teemme keskenmenotutkimuksia Väestöliiton klinikoilla. Kannattaa kuitenkin tarkasti pohtia kannattaako kahden keskenmenon jälkeen tehdä laajempia lisätutkimuksia, koska IVF-alkuisten raskauksien keskenmenojen syy voi olla myös alkioissa. Itse asiassa lisätutkimuksista vain harvoin löytyy keskenmenoja selittävää tekijää. Kromosomivikoja ja fosfolipidi vasta-aineita löytyy noin 2-4 %:lla. Verikokeiden kustannukset riippuvat siitä miten tarkasti halutaan selvittää. Tutkimusten yhteishinta on noin 240 euroa ja kromosomitutkimuksen kanssa noin 400 euroa.

[Sinikka]

^ minä melkein menisin teidän tilanteessanne tutkimuksiin, kun niihinhän yksityisellä pääsee, jos vain maksaa. Varsinkin kun molemmat raskautenne ovat keskeytyneet ilmeisesti samoilla viikoilla. On niin kohtuutonta, että teidän hoitohistoriallanne joutuu käymään vielä keskenmenoja läpi, joten olisihan niiden mahdollinen syy hyvä yrittää selvittää tässä vaiheessa.

 

Toivon sinulle mekh aivan hirveästi voimia ja jaksamista suureen suruunne ja vaikeaan tilanteeseenne. Kaikesta huolimatta uskon, että teillä on kaikki mahdollisuudet saada elävä lapsi syliin asti. Jos jaksatte jatkaa hoitoja ja tulet uudestaan raskaaksi, kannattaa oman mielenrauhan vuoksi käydä ar-ultran jälkeen vielä yhdessä tai kahdessa ylimääräisessä ultrassa ennen nt-ultraa.

[mekh]

^ minä melkein menisin teidän tilanteessanne tutkimuksiin, kun niihinhän yksityisellä pääsee, jos vain maksaa. Varsinkin kun molemmat raskautenne ovat keskeytyneet ilmeisesti samoilla viikoilla. On niin kohtuutonta, että teidän hoitohistoriallanne joutuu käymään vielä keskenmenoja läpi, joten olisihan niiden mahdollinen syy hyvä yrittää selvittää tässä vaiheessa.

 

Toivon sinulle mekh aivan hirveästi voimia ja jaksamista suureen suruunne ja vaikeaan tilanteeseenne. Kaikesta huolimatta uskon, että teillä on kaikki mahdollisuudet saada elävä lapsi syliin asti. Jos jaksatte jatkaa hoitoja ja tulet uudestaan raskaaksi, kannattaa oman mielenrauhan vuoksi käydä ar-ultran jälkeen vielä yhdessä tai kahdessa ylimääräisessä ultrassa ennen nt-ultraa.

 

Kiitos, Sinikka. Mä oon ajatellutkin, että jos vielä kolmannen kerran raskaudun, niin sitten ramppaan ultrissa monta kertaa. Meijän eka raskaus oli päättynyt viikolla 6+jotain ja toinen 8+5. Se tuo tavallaan lohtua, että ne on tapahtunut eri viikoilla.

 

Jos ajattelee hoitoihin mennyttä rahaa, niin 400 euroa ei ole musta paha hinta km-tutkimuksista. Me päätetään se sitten, kun tapaan seuraavan kerran omalääkärin. Ja kyllä me vielä hoitoja jatketaan. Meillä on vielä 8 alkiota pakkasessa, 4 oljessa, joten ainakin ne käytetään.

[penguin]

Mekh, voimia teille. Meillä ei ole hoitotaustaa, mutta kärsimme toistuvista keskenmenoista. Ennen kun saimme tyttäremme, meillä oli kaksi keskenmenoa. Nyt yritämme toista lasta, ja meillä on ollut kaksi keskenmenoa. Km:t tapahtuvat aivan alkuvaiheessa, ja epäilenkin, että kohdun limakalvossa on jotain häikkää. Jos seuraavakaan raskaus ei onnistu (jos mä nyt vielä onnistun raskaaksi tulemaan!), menen yksityiselle tutkimuksiin.

[Puna-apila]

Nyt on käyty hormonipoliklinikalla muttei ainakaan vielä tultu yhtään viisaammiksi näiden keskenmenojen suhteen. Kromosominäytteet olivat menneet jotenkin pilalle, ja niiden tulokset eivät siis selvinneet vielä. Ja muita ei vielä ole otettu, kun pitää kulua eka vielä useampi viikko, jotta hyytymistekijätestit olisivat luotettavat. Eli taas vaan oli peruskeskustelua ja selvitystä siitä, mitä on tapahtunut tähän mennessä (4KM vuoden sisällä).

Muihin testeihin pääsen vasta maaliskuun alussa, sitten pitää taas odottaa kk vastauksia. Kestääkö sen hyytymistekijätestin vastausten valmistus oikeesti noin kauan!? En tajunnut kaikessa hötäkässä sitä lääkärillä ihmetellä.

 

Mua vähän alkoi jälkikäteen ärsyttämään erikoistuvan lääkäriharjoittelijan mukana olo huoneessa. Se lähinnä todettiin, että näin on, olisi varmaan voinut kieltäytyäkin. Jälkikäteen vaan aloin miettimään että kyllä tässä on nyt sen verran kärsitty ja ikävistä asioista on kyse, että harjoitelkoon lääkäri jossain muualla. Ne 2 lääkäriä teki myös sisätutkimuksen, jota kysyttiin, onko OK, mutta ei nyt ihan äkkiseltään tule mieleen siinä makuuasennossa sanoa ettei sovi.

Ymmärrän kyllä, että jossain on harjoiteltava, mutta jos perusultrassa ja sisätutkimuksessakin on vielä oppimista, voisiko sen harjoittelun suorittaa jonkun "normaalimman" tapauksen kanssa, eikä toistuvista keskenmenoista kärsivän potilaan kanssa...Ensi lääkärikerralla harkitsen kyllä kahteen kertaan jo etukäteen, josko kuitenkin sanoisin, että ei nyt ikävä kyllä sovi tuon harjoittelijalääkärin läsnäolo. Suurella todennäköisyydellähän se olisi joku ihan muu henkilö taas.

En tiedä miten tämä asia nyt minua alkoikin niin ärsyttämään, kaiketi vaan kun on niin pettynyt ja surullinen olo kaikesta, ettei kaipaisi mitään lisähösläystä lääkärin vastaanotolle. Jos se toinenkin lääkäri oikeasti sanoisi esim mielipiteitään ja olisi täten avuksi, olisi eri juttu. Onko teillä ollut näitä lääkäriharjoittelijoita myös tutkimuksissa? Oletteko suhtautuneet kärsivällisemmin kuin minä...?

 

Mutta huoh, ei siis taas muuta voi kuin odotella...ja laihduttaa olisi hyvä (nyt lääkäri ei siitä puhunut, mitä vähän ihmettelenkin!). Mitä, jos mulla onkin PCO eikä se vain näy ultrassa oikein...Onneksi lääkäri suostui ottamaan miessukuhormonitestit, vaikka eka olikin sitä mieltä, ettei oteta, kun ei vaikuta PCO:lta.

 

Onko teillä muilla toistuvista KMsta kärsivillä ollut epäilystä PCOsta?

[Hebu]

Noista harjoittelijoista minulla on arvatenkin kokemusta ja paljon . Sama juttuhan minullakin monesti oli, että tuppasi ärsyttämään kun ehdotettiin harjoittelijan paikallaoloa. Kaikkein ikävin kerta oli, kun paikalla oli kokonainen "ryhmä" opiskelijoita (4 kpl). Ajattelin kuitenkin niin, että koska kyseessä on yliopistollinen sairaala, joka harjoittaa opetustoimintaa, harjoittelijoiden mukana olo kuului asiaan. Ja koska kaikki raskaudet eivät ole helppoja, eivätkä aina pääty onnellisesti lapsen syntymään, harjoittelijat saivat hyvää kokemusta tulevaisuutta varten. Tulevaisuudessahan he mahdollisesti toimivat kyseisissä tehtävissä ja kaikkea ei voi opetella kirjoista. Harjoittelijat oppivat myös arvokkaita vuorovaikutustaitoja kun kohtasivat keskenmenoja itkevän potilaan. Mutta tottakai harjoittelijoista voi aina kieltäytyä ja pitääkin jos siltä tuntuu.

[Pocahontas]

Pingvi: Mulla oli tänään hyytymistestit ja vastaukset saan vajaan kolmen päästä.

[Puna-apila]

Minun ei nyt sitten auta kuin odotella huhtikuulle...oli eilen lääkärisoittoaika, jonka sain tällä vkolla, kun yksi testitulos oli epäselvä. Hän meinasi, että aika huhtikuun alussa on hyvä, jotta kaikki testit on varmasti valmiit.

 

Nyt kun olen ollut 2 krtaa tällä vkolla puhelinyhteyksissä hormonipoliklinikalle (ekalla kerralla puhelimeen vastasi kätilö ja nyt tuo lääkäri soitti), on käynyt ilmi,etää nämä naistenklinikan lääkärit ovatkin vasta erikoistumisvaiheessa olevia lääkäreitä!

Eli näillä perusselvittelykerroilla ainakaan ei pääse millekään JO erikoistuneelle lääkärille! Olen tästä tiedosta tosi yllättynyt - oletin saavani tuolla naikkarin hormonipolilla hyvinkin pätevien lääkärien hoitoa.

En oikein myöskään ymmärrä, miten tällaisilla vasta erikoistumisvaiheessa olevilla lääkäreillä on siten vielä harjoittelijalääkärikin siinä mukana, kun itsekin vasta ovat erikoistumassa.

Tämä kävi ilmi, kun kysyin, vaihtuuko lääkäri yleensä vai onko seuraava aika samalla lääkärillä. Tähän kätilö vastasi, että minua hoitanyt lääkäri oli 6vkon harjoittelujaksolla, kuten yleensä muutkin lääkärit, joten ensi kerralla olisi taas uusi lääkäri.

Kyllähän näillä erikoistuvilla on muun sairaalan lääkärien taustatuki mutta...kuinka paljon he ehtivät ketään konsultoida sitten.

Yksityisellä, jossa kävimme, on tietty kaikki jo alan spesialisteja. Mutta totta kai haluan nämä kerusKM testit nyt julkisella, säästäähän siinä pitkän pennin.

 

Onko jollain mielipiteitä/tietoa tästä hormonipolin käytännöstä, että lääkärit eivät olekaan vielä valmistuneita erikoislääkäreitä?

[penguin]

Mekh, voimia teille. Meillä ei ole hoitotaustaa, mutta kärsimme toistuvista keskenmenoista. Ennen kun saimme tyttäremme, meillä oli kaksi keskenmenoa. Nyt yritämme toista lasta, ja meillä on ollut kaksi keskenmenoa. Km:t tapahtuvat aivan alkuvaiheessa, ja epäilenkin, että kohdun limakalvossa on jotain häikkää. Jos seuraavakaan raskaus ei onnistu (jos mä nyt vielä onnistun raskaaksi tulemaan!), menen yksityiselle tutkimuksiin.

 

Eli nyt näyttää siltä, että meille tuli kolmas keskenmeno/kemiallinen puolen vuoden aikana. Kunhan vuoto alkaa ja loppuu, käyn gynellä juttelemassa asiasta.

[Guest poikkeama]

penguin :'( Ollaankohan me juteltu ysv:llä?

 

voin niin jakaa tunteesi, aikalailla samoilla viikoilla (joista tosiaan yksi kemiallinen) on meilläkin nämä keskenmenot tulleet... ja kaikki elo-tammikuun sisällä... Ja vitutus se on täälläkin ollut yksi yleinen tunne - kaiken muun lisäksi.

 

Mua on jo tuon esikoisen takia tutkittu vaikka kuinka paljon koska hätäsektioon johtaneet tapahtumat (r-myrkytys ja r-hepatoosi) olivat aika rajuja ja äkkiä tulleita. Joten sinällään ei ollut yllätys että niitä keskenmenoja voi tulla (ja ties mitä ongelmia, kun minulla on hyytymistekijöissä häikkää, sain fosfolipidivasta-ainesyndrooma diagnoosin). Sen sijaan kohdunulkoinen ja tuulimuna ei niihin liity. Ne on ihan "uusia" ongelmia.

 

Toukokuussa tulee vuosi yritystä. Alun perin lääkärin määräyksestä olisi pitäny odottaa kaksi vuotta ennen uuden raskauden aloittamista,sillä minulle on tehty hätäsektio, pystyviilto sekä vatsaan että kohtuun rv 25 (eli pikkuviikoilla), jolloin se on tehnyt vielä pienessä ja paksussa kohdussa paljon tuhoa. Mutta saimme toukokuussa luvan aloittaa ja sain tuolloin miniasa ja klexanelääkityksen sekä seurannat äitipolille heti raskauden alusta. Ja ongelmiahan on piisannut ja omaakin terveyttä ja sisäelimiä taas tutkittu ja ihmetelty.

 

Ja nyt tammikuussa tarjottiin sitten mahdollisuus noihin kromosomitutkimuksiin.

 

Emme niihin kumminkaan lähde,sillä jos niistä jotain paljastuisi (esim. perinnöllinen kromosomipoikkeavuus), mies ei haluaisi tietoisesti vammaista eikä me tahdota aborttiakaan, jolloin koko juttu tyssäisi tähän ja yksi lapsi olisi sitten se meidän lukumme. Lääkärin mukaan on kumminkin todennäköistä, että sieltä ei mitään löydy, kun meillä jo yksi terve lapsi on. Joten jatketaan yritystä ilman kromosomitutkimuksia (ja ilman hoitoja ainakin tässä vaiheessa - toisaalta oma kroppani ei kestä hormonihoitoa, joten sekin on poissuljettu vaihtoehto) ja toivotaan että toinen elävä (ja terve) lapsi meille vielä suotaisiin. Ja että sen mitä luonto "hoitaa" niin hoitaa, mutta suru se on meille silti.

 

Menipä sekavaks sepustukseks

 

Eksyin tännekin kun tuntuu ettei tiedä mihin kirjoittelisi, en halua täyttää enää tällä hetkellä omaa blogianikaan näillä kun ihmiset saa kuvan että en osaa nautia elämästä ja murehdin pienistä ja olen säälittävä... muihin asioihin keskittyneitä foorumeitakaan en viitsi täyttää omalla sepustuksella yksistään... Joten avauduin tännekin.

 

http://maailmamustav...0&max-results=7

Tuo blogi kuvineen on kyllä uskomattoman hyvä!! Ylin kuva kertoo jotenkin tämän hetkiset fiilikset.. samoin kolmas...

Monta kertaa meinannut ostaa tuon kirjan - jo ennen näitä meidän keskemenoja...

 

T: poikkeama

[penguin]

^ Joo, moi!

 

Kamalan raskas tie sulla takana. Ei kai auta kuin toivoa, että tilanne muuttuu.

 

Edit. Mullakin oli muuten hepatoosi loppuraskaudessa.

Edited March 13, 2012 by penguin

[Puna-apila]

Nyt on sitten kuultu yhteenveto KM-tutkimuksista. Suurempia ei löydetty, paitsi että mulla perinnöllinen tukostaipumus ja joku toinenkin tähän liittyvä arvo kohollaan, joka pitää vielä tarkastaa kesällä. Jos se toinen arvo kohollaan edelleen, pitää syödä asperiinia, ei sen kummempaa, ja että sitä voisi aloittaa nyt jos syömään varmuuuden vuoksi, jos aikoo jättää ehkäisyn.

 

Kysyttäessä lääkäri sanoi, ettei hänen mielestään ole estettä yrittää uutta raskautta, sanoi vain, että pitää itse miettiä, jaksaako psyykkisesti ja että välillä voi olla hyvä että suuntaa ajatukset johonkin muualle. Tässä kohdassa alkoi kyllä vähän ärsyttämään... johan tässä on pidetty taukoa pitkä aika yrityksestä kun oli tuo keskenmeno ja sitten piti odottaa 3kk että sai testit otettua ja tulokset valmistuivat. Ikää tulee koko ajan lisää eikä tässä huvita odotellakaan, tuskinpa se mitään parantaa. Eli kai aletaan sitten vaikkapa ensi kierrosta yrittämään taas, huoh. Käydään nyt vielä yksityisellä varmaan kuitenkin kuulemassa mielipidettä myös, siis siihen lähinnä että miten merkittävässä asemassa hänen mielestään nämä löydetyt jutut voivat olla keskenmenoissa. Kun tuo perinnöllinen juttu ei Naistenklinikan lääkärin mukaan ole sellainen, että se voisi olla syynä keskenmenoihin, olisi synnytyksen jälkeen lähinnä kuulemma suurempi riski saada veritukos. Mutta jos lääkeiden syönnistä ei kerran ole haittaa, varmasti niitä syön varmuuden vuoksikin.

 

Mitenkäs muut, oletteko aloittamassa uutta yritystä tutkimusten jälkeen heti?

[penguin]

Multakin otettiin toi tukostaipumuskoe, mutta todettiin, että mulla ei oo tukostaipumusta. Oon kuitenkin ottanut varalta (ja omin lupineni) Primaspania (50 mg) tässä raskaudessa ovulaatiosta asti, saa nähdä onko siitä mitään hyötyä. Mitään haittaa siitä ei ymmärtääkseni ole.

[Puna-apila]

Tuli käytyä siellä yksityisellä vielä. Hän oli ihan eri mieltä asperiinin tehosta - on erikoistunut näihin tukosjuttuihin ja sanoi, ettei ole mitään tehoa hänen mielestään pelkällä asperiinilla vaan pitäisi aloittaa hepariinipistokset vkoilla 4-6 eli hetimiten plussauksen jälkeen. Hän sanoi, että tästä olisi enemmän hyötyä todennäköisimmin, ja ainakaan siitä ei haittaa ole - paitsi että maksaa n.100€ kuussa (ei kyllä kamalan kallis siis mielestäni). Eli jos raskaaksi tulen tässä niin enköhän mene heti hakemaan sitten häneltä reseptin näihin piikkeihin. Julkiselta kun en tiedä, saisiko niitä lainkaan, ainakaan noin aikaisin aikaakaan mihinkään lääkärille, jotta sen reseptin saisi. Eli lääkärit ovat kovin eri mieltä näistä mutta mieluiten nyt kuuntelen tätä syvällisen eksaktin aiheen asiantuntijaa, etenkin jos kerran tästä hepariinihoidosta ei mitään haittaakaan ole. Kuulemma voi ottaa asperiinia samalla (100mg, kuten naikkarilla suositeltiin), tai olla ottamatta, kun ei siitä oikein apua kuulemma ole.

[Inna]

Minäpä kirjoittelen myös kuulumiseni, kun km-tutkimukset on saatu nyt hyvin käyntiin. Meillä ei löytynyt mitään poikkeavaa hyytymistekijöistä eikä kromosomeista, mutta kilpirauhasarvot eivät ole niin hyvät kuin voisivat olla. TSH on 4,04, mutta lääkäri on sitä mieltä, että seuraillaan. T4v normaali (arvosta ei tietoa). Toukokuussa olisi aika hysteroskopiaan, jossa tarkistetaan, että kohdussa on varmasti kaikki ok. Itsellä on vahva tunne, että mitään ei tule tapahtumaan ennen kuin saan tyroksiinilääkityksen. Vajaatoiminnan oireita on joka lähtöön ja sukurasitekin painaa niskassa.