Elena

Seulontakriittiset

106 posts in this topic

Onko täällä muita, jotka eivät osallistu seulontoihin / np-ultriin jne?

 

Me ei aiota osallistua, se oli selvä asia heti alusta alkaen. Kunta tarjoaa ultran, jossa näkyy sikiön koko ja lukumäärä (jos olisikin kaksoset tms.). Lisäksi loppuraskauden ultra. Osallistumattomuuteen on monia syitä, mm.

 

-huolestuminen mahdollisesti aivan turhaan ja koko raskaus menisi murehtiessa

 

-raskaudenkeskeytykset, joiden jälkeen onkin todettu että olikin terve lapsi :girl_impossible:

 

-sairas ja vammainenkin lapsi on rakas ja elämä elämisen arvoinen sairaallakin (meillä tässä taustalla kristillinen elämänkatsomus)

 

-joka tapauksessa lapsi voi elämänsä aikana sairastua, tai esim. synnytyksessäkin vaurioitua, joten tervettä lasta ei kukaan voi taata

 

-minusta vain ei olisi siihen päätökseen, joka pitäisi tehdä jos ilmenisi, että kaikki ei olekaan kunnossa.

 

Tällaisen aika mielenkiintoisen pätkän löysin täältä:

 

Raskauden aikaisiin sikiöseulontoihin osallistumatta jättämisestä on se hyöty, että se mahdollisesti vähentää ns. turhaa huolestuneisuutta ( esim. väärät positiiviset seulavastaukset). Jos ei seulota, ei tule myöskään diagnostisista jatkotutkimuksista aiheutuvia keskenmenoja. Iso osa raskauksista, joissa sikiöllä on jokin kromosomipoikkeavuus, keskeytyisi kuitenkin ilman, että vanhemmat tietäisivät sikiön poikkeavuudesta ja täten he eivät joutuisi pohtimaan suhtautumistaan raskauden keskeytykseen tai sen jatkamiseen.

 

Raskauden aikaisissa sikiöseulonnoissa on se haitta, että ne antavat suhteellisen paljon ns. vääriä positiivisia vastauksia, mikä aiheuttaa vanhemmille turhaa huolta. Toisaalta taas seulontaan osallistuminen ei takaa tervettä lasta ja ns. väärä negatiivinen seulontatulos saattaa aiheuttaa katkeroitumista. Vanhemmat joutuvat miettimään suhtautumistaan poikkeavaan lapseen ja päättämään raskauden keskeyttämisestä tai jatkamisesta. Rajanveto vaikeaan sikiöpoikkeavuuteen on usein vaikeaa, mikä voi johtaa poikkeavuuksien korostamiseen ja vaikeisiin päätöksentekotilanteisiin. Löydöksen merkitystä syntyvän lapsen elämänlaatuun voi on vaikea antaa ja se aiheuttaa huolestumista ja vaikeita päätöksiä. Jatkotutkimuksina tehtävät sikiön kromosomitutkimukset ovat keskenmenoriski, joskin pieni.

 

Mitä jos et halua osallistua sikiöseulontoihin?

Sikiöseulontoihin osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Jos raskaana oleva nainen päättä olla osallistumatta sikiöseulontoihin, hän voi halutessasi osallistua silti alkuraskauden yleiseen ultraäänitutkimuksen. Joka tapauksessa, vaikka raskaana oleva ei haluaisi osallistua mihinkään sikiön ultraääni- tai kromosomiseulontatutkimuksiin, se ei vaikuta millään tavoin normaaliin raskauden neuvolaseurantaa.

 

Seulonnnan periaatteisiin kuuluukin, että seulontaa osallistumattomia hoidetaan raskauden aikana ihan samalla tavalla kun seulontaan osallistujia. Suomen terveydenhuollossa ei kohdella asiakkaita eri tavoin riippuen siitä, mitkä heidän valintansa ovat oman, tai tässä tapauksessa sikiön, terveyden suhteen. Terveydehuollossamme korostetaan myös yksilön oikeutta tehdä oma, tietoon perustuva päätöksensä niistä tutkimus- ja hoitotoimenpiteistä, joita hänelle tarjotaan tai suunnitellaan, tämä on kirjattu lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista.

 

Usein raskauden aikaisiin seulontatutkimuksiin osallistumista pidetään itsestään selvänä asiana ja monet äidit luulevat niiden kuuluvan osana normaalia raskauden seurantaa. Harvat kyseenalaistavat osallistumista seulontoihin lainkaan. Vanhemmat haluavat vain saada tiedon, että sikiöllä on kaikki asiat kunnossa ja täten saada mielenrauhan itselleen. Monet raskaana olevat naiset antavat vasta sitten itselleen luvan nauttia raskaudesta, kun he konkreettisesti näkevät sikiön sydämen sykkivän ja että saavat tietää, että sikiöllä ei ole havaittavissa mitään poikkeavuutta. (4, 8, 10.) Seulontatutkimuksista kieltäytyminen vaatiikin raskaana olevalta naiselta paljon enemmän tietoa ja henkilökohtaista harkintaa kuin suostuminen vallitsevaan käytäntöön eli seulontaan osallistuminen.

 

Myös tämän paljon keskustelua herättäneen jutun löysin. Edustitpa kumpaa kantaa tahansa, kommentit ovat ajatuksia herättävää luettavaa!

Onko teille tehty selväksi, että seulontaan osallistuminen on vapaaehtoista? Jos ette myöskään osallistu, niin mitkä syyt teillä on siihen?

Edited by Elena

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummassakin raskaudessa ollaan käyty kummatkin ultrat eli nt- ja rakenneultra. Vapaaehtoisuus on mainittu ensimmäisellä neuvolakäynnillä kun ollaan kysytty halukkuus ultriin. Ensimmäinen ultra on tuonnut suuremman mielenrauhan puuttuvien raskausoireiden takia, että mahassa oikeasti on pieni elämän alku. Itselläni siis varsinaisia raskausoireita on ollut viikon ajan plussatestin jälkeen ja sen jälkeen hävinneet äkkiä jonka takia pieni huoli on noussut kummallakin kerralla, samoin lähipiirissäni on ollut kohdun ulkopuolinen raskaus jonka takia myös tahdoimme varmistaa alkion olleen oikeassa paikassa.

 

Jokaisen äidin päätöshän noihin meneminen on, ja varmasti siihen on hyvä syynsä jos ei tahdo mennä taikka tahtoo mennä ultraan. Itselleni se on tuonnut helpotusta että kaikki on kunnossa, vaikkakin ensimmäistä odottaessa lääkäri sanoikin että vasta sitten tietää lapsen oikeasti olevan terve ja kunnossa kun useampi vuosi on mennyt syntymästä, kaikki sairaudet ja kromosomipoikkauvuudet eivät näy päällepäin suoraan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siis onko niin että ette Elena ole menossa mihinkään ultraääneen? Koska pitää muistaa että myös rakenneultra on seulonta siinä missä nt-ultrakin. Monelta se vain tuntuu unohtuvan. Tai en tiedä miten yleistä tämä on, mutta moni tuntemani ihminen ajattelee että nt-ultra niskatuvotuksen mittauksineen on seulontaa ja rakenneultraääneen mennäänkin sitten vain moikkaamaan vauvaa ja mahdollisesti selvittämään myös sukupuolta.

 

 

Ja vielä oma näkökulmani asiaan: ilman rakenneultraääntä me oltaisiin synnytetty maailmaan lähes heti kuoleva lapsi. Siinä mielessä olen siis hyvilläni, että tahdoin osallistua seulontoihin, koska vaikka tilanne oli vaikea, niin koin paljon inhimillisemmäksi keskeyttää raskauden kuin odottaa ilolla lapsen syntymää ja menettää hänet täysiaikaisena. Meillehän siis tehtiin ihan tarkat tutkimukset ja sitä mahdollisuutta ei olisi ollut että sikiö olisi ollut terve. Musta tuntuu aika uskomattomalta että nykytutkimuksin sairaaksi (istukkabiopsia tai lv-punktio) todettu lapsi syntyisikin terveenä. Toisin päin tämä toki on mahdollista, koska erilaisia kromosomihäiriöitä ja geenipoikkeamia on niin paljon.

Edited by Venetia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siis onko niin että ette Elena ole menossa mihinkään ultraääneen? Koska pitää muistaa että myös rakenneultra on seulonta siinä missä nt-ultrakin.

 

Kuten sanoin tuolla ekassa viestissä, "Kunta tarjoaa ultran, jossa näkyy sikiön koko ja lukumäärä (jos olisikin kaksoset tms.). Lisäksi loppuraskauden ultra." Mulla on se käsitys, että kunnat tarjoaa yleensä 2 ultraa raskauden aikana. Mutta ilmeisesti näitä ei niin tarkkaan analysoida varsinaisista rakenne- ja np-ultrista poisjääville (ainakaan ääneen). Loppuraskauden ultrassa varmaan olennaista on se, että jos vauvalla on esim. sydänvika, siihen voidaan varautua. Mä saatan olla käsittänyt tän väärin, joten lisätieto ei oo pahitteeks tosta toisesta ultrasta. :) Mä en tarkkaan vielä tiedä tästä systeemistä. Tää koko juttu tuli hieman yllättäen, koska tilatessani ekaa neuvola-aikaa multa kysyttiin samantien puhelimessa, että haluanko osallistua sikiöseulontaan. Mä en siis vielä tarkkaan tunne tuota ultrakäytäntöä. Täytyy kysellä lähipiirin ihmisiltä, jotka ei oo halunneet osallistua seulontaan.

 

Mulla ei ole tarkoitus moralisoida ketään ja kenenkään ratkaisuja. :girl_smile: Musta on hyvä, että osallistuminen on vapaaehtoista. Mutta olisi kiva kuulla että onko täällä muitakin jotka ei aio osallistua/ole osallistunut seulontaan ja mitkä syyt ja perustelut heillä oli asiaan. Koska tän asian kans tuntuu olo vähän mustalta lampaalta tjsp, kun "kaikki" osallistuu noihin aika itsestäänselvyytenä.

Edited by Elena

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei osallistuttu nt-ultraan, vaan mentiin sen sijaan vain yleiseen ultraan rv 15. Olen sen verran nuori (24, silloin vielä 23), normaalipainoinen ja astmaa lukuun ottamatta perusterve, eikä suvussakaan ole kummankaan puolella mitään kummempia riskitekijöitä, niin ei koettu tuota tarkempaa seulontaa tuossa vaiheessa tarpeelliseksi. Tai mä sen päätöksen lopulta tein, mutta mies tuki sitä täysin. Neuvolassakin terkka oli ihan ymmärtäväinen asian suhteen, eikä ihmetellyt sitä sen kummemmin. Meillä ei tuohon nt-ultaan menemättömyyden taustalla ole mitään ideologiaa tms., en vaan kokenut sitä nyt tarpeelliseksi, kun tarkempaan seulontaan voi kuitenkin liittyä mahdollisesti turhaa lisähuolta. Kyllä mulla välillä kävi mielessä, että teinkö virheen, mutta pitäydyin kuitenkin päätöksessäni. Yleisessä ultrassa jo näytti kuitenkin vauvalla olevan kaikki kunnossa. Rakenneultraan sitten mentiinkin normaalisti ja oli kyllä ihana kuulla, että kaikki oli kunnossa. Sukupuolen selviäminen oli mukava lisä. Ja ainakin näillä näkymin terve poika meille syntyikin. Mahdollisella seuraavalla kerralla täytyy miettiä tuo nt-ultraan meneminen sitten erikseen uudestaan, mitään ehdotonta mielipidettä nt-ultra vs. yleinen ultra mulla/meillä ei ole. Ylipäätään olen sitä mieltä, että on vain hyvä asia, että tuollaisia seulontoja tarjotaan, mutta jokainen saa itse päättää, haluaako niihin osallistua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä nyt ehkä toistelen ylläolevia, mutta me ollaan osallistumassa näihin tutkimuksiin.

 

Olen myös kristitty, tosin ääriliberaalista päästä (en tarkoita poliittista liberalismia vaan uskonnollista. Tarkoitan tällä sitä että mua ei kiinnosta vähääkään mitä kukakin tekee makkarissaan, kenen kanssa ja milloin, käyn pridessä vastustamassa näköalattomuutta ja musta on sairaan mahtavaa että saatiin vapaamielinen Irja Askola piispaksi Hesaan. Piti nyt avautua tästäkin, koska moni nykyään on, sori vaan, niin uskonnollisesti sivistymätön, ettei muista että kristittyjä on moneen junaan. Monet luulee, että kaikki kristityt ovat suvaitsemattomia paskiaisia, joihin mä en kuulu). Kristillisestä katsomuksesta käsin olen silti sitä mieltä, että lääketiede on sitä varten, että sillä voidaan edistää terveyttä ja hyvinvointia, ja että ihmisellä on vapaus tehdä lääketieteellisiä valintoja ihan itse.

 

Mun oma sisko on myös vammainen, joten tiedän omakätisesti mitä sairaan lapsen kanssa eläminen on ja voin sanoa ihan rehellisesti että siihen ei musta olisi. Tästä syystä haluan ehdottomasti osallistua näihin tutkimuksiin, jotta raskaus voidaan keskeyttää erittäin vakavan poikkeaman takia, joka ei antaisi lapsellekaan elämisenarvoista elämää.

 

Jos lapsella olisi jokin poikkeama, mikä tulee esille vasta myöhemmin, sen kanssa on luonnollisesti elettävä. Mutta jos se voidaan estää, niin olen siihen valmis.

 

Edit: Venetian tavoin pidän äärimmäisen epäuskottavana, että istukka- tai lapsivesibiobsian tulokset olisivat vääriä. Itselleni on tehty geenitesti, ja se kyllä tehtiin niin moneen kertaan ettei virhettä voi olla (eli samasta näytteestä useampi eri koe).

Erilaiset mosaiikkitilanteet on sitten eri asia, ja silloin vikana voi olla huonosti otettu näyte.

Edited by Rautalanka

Share this post


Link to post
Share on other sites

En jaksa nyt etsiä aiheeseen liittyviä lakitekstejä, mutta kunnan järjestämään rakenneultraanhan voi mennä myös sen jälkeen, kun raskaudenkeskeytys ei enää ole mahdollinen. Tällöin saattaa myös näkyä sellaisia rakennevikoja, joita aikaisemmin ei näy. Abortin sijasta voidaan sitten valmistautua mahdollisiin leikkauksiin tai muihin hoitoihin tai sitten siihen pahimpaan.

 

(En halua tässä ketjussa kertoa, miksi meillä päädyttiin osallistumaan kaikkiin tarjottuihin seulontoihin. Itse en luullakseni olisi kovinkaan helposti valmis raskaudenkeskeytykseen missään vaiheessa, vaikka mitään uskonnollisia syitä ei ole, vaan ihan vaan omat tunteelliset syyt :rolleyes:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En jaksa nyt etsiä aiheeseen liittyviä lakitekstejä, mutta kunnan järjestämään rakenneultraanhan voi mennä myös sen jälkeen, kun raskaudenkeskeytys ei enää ole mahdollinen. Tällöin saattaa myös näkyä sellaisia rakennevikoja, joita aikaisemmin ei näy. Abortin sijasta voidaan sitten valmistautua mahdollisiin leikkauksiin tai muihin hoitoihin tai sitten siihen pahimpaan.

 

Nimenomaan näin on tarkoitus tehdä! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en jaksa uskoa, että nykyään tehtäisiin hirmuisesti väärien tuloksien perusteella raskauden keskeytyksiä, koska seulan hälyyttäessä poikkeavaa tulosta (yleistä!) otetaan lapsivesinäyte tai istukkabiopsia, jonka tulos taas on ehdoton (kunhan näyte on otettu oikein). Periaatteessa siis pieni riski on siihen, että väärä tulos saataisiin aikaiseksi väärän näytteenoton vuoksi tai viljelyissä tapahtuneen virheen takia, mutta itse en jaksa niihin juurikaan uskoa..

 

Itse halusin kaikki seulat ja olen valmistautunut siihen, että tarvittaessa raskaus keskeytetään mikäli seulassa havaitaan jotakin sellaista joka on hyvin, hyvin vakava kehitysvaurio tai sairaus joka aiheuttaa menehtymisen pian syntymän jälkeen ellei ennenkin sitä. Näitä en ole valmis kestämään ihan jo aiempien kokemuksien takia vammaishuollosta sekä vastasyntyneiden teholla keikkailusta..

 

Toisaalta, jokainen taaplaa omillaan, kunhan muistaa myös sen, että on itse tehnyt valintansa eikä voi siitä muita syyttää. En tarvinnut kovin montaa vuoroa kehitysvammasten laitoshoidossa kun jouduin toteamaan ettei miusta ole siihen ollenkaan.

 

Meille kuitenkin tuli kotiin ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä kirje, jossa selvitettiin hyvin tarkkaan seulontavaihtoehdot sekä niiden vapaaehtoisuus ja vaihtoehdot seulontaan. Ja lisäksi neuvolassa kysyttiin vielä, haluammeko niihin osallistua/olemmeko pohtineet asiaa yhdessä ettei kyseessä ole vain toisen puolison mielipide.

Edited by laura!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse halausin molemmista seulontoihin ja ihan siitä syystä ettei minusta olisi kehitysvammaisen lapsen äidiksi. Minä kunnioitan niitä äitejä jotka siihen pystyy ja haluaa. En väheksy millään tavalla kehitysvammaisia ihmisiä mutta ajatus siitä, että saisin vaikeasti vammaisen lapsen ja siitä aiheutuva huoli miten pitkään lapsi pysyy ylipäätänsä hengissä ja kuoleeko hän ennen minua, se on jo ajatuksena todella musertava. Eihän sitäkään voi taata että perusterve lapsikaan ei kuolisi ennen vanhempiaan johonkin sairauteen tai onnettomuudessa. Mutta se että tietää sen todennäköisen varhaisen kuoleman.

 

Enkä toisaalta hyväksy sitäkään, että maailmaan syntyy hyvin vaikeasti vammaisia vauvoja, jonka elämä on pelkkää kärsimystä. Ei sekään ole minusta oikein.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Osallistun tähän keskusteluun siltä osin, että mulle neuvolaterkka (eläkeikää lähentelevä täti) jankkasi moneen kertaan, että olenko aivan varma että haluan(-mme) osallistua seulontoihin. Aloin jo kyllästyä koko jankkaamiseen, koska me olimme etukäteen päättäneet osallistua. Kuitenkaan siitä jankkauksesta ei tullut missään vaiheessa ilmi, että seulonta ei ole sama asia kuin ultra vaan että siis olisi voinut päästä siihen toisenlaiseen ultraukseen, missä katsotaan sikiöiden lukumäärä/sijainti! Mulle jäi siis kuva että nt-ultra on se ainut vaihtoehto. Moni varmaan olisi kiinnostunut tuosta toisesta vaihtoehdosta niskaturvotuksen tutkimisen sijalle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En väheksy millään tavalla kehitysvammaisia ihmisiä mutta ajatus siitä, että saisin vaikeasti vammaisen lapsen ja siitä aiheutuva huoli miten pitkään lapsi pysyy ylipäätänsä hengissä ja kuoleeko hän ennen minua, se on jo ajatuksena todella musertava. Eihän sitäkään voi taata että perusterve lapsikaan ei kuolisi ennen vanhempiaan johonkin sairauteen tai onnettomuudessa. Mutta se että tietää sen todennäköisen varhaisen kuoleman.

 

 

Kehitysvammaisen lapsen vanhempana voi olla vaikea ajatus sekin, että entä jos itse kuolee ennen lasta. Kuka hänestä sitten pitää huolta, joutuuko hän laitoshoitoon ja minkälaiseen paikkaan? (Ei ole omakohtaista kokemusta, en ole vielä edes äiti, mutta lähipiirissä seurannut...)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille on tehty hyvin selväksi eri vaihtoehdot tässä asiassa.

 

Ensimmäisessä raskaudessa pääsimme neuvolaan niin myöhään, ettei nt-ultraa ollut enää mahdollisuus tehdä, mutta jonkinlainen veriseulatutkimus tehtiin silti. Pääsimme ultraan muistaakseni viikoilla 15+2, ja siinä katsottiin juurikin sikiöiden lukumäärä, raskauden kesto jne. Meille tarjottiin normaalin rakenneultran vaihtoehdoksi tuota myöhempää rakenneultraa, eli niin myöhään, ettei keskeytys ole enää mahdollinen. Valitsimme sen, koska tuossa ensimmäisessä ultrassa kaikki vaikutti olevan niin hyvin, että ajattelimme, ettei todennäköisesti mitään niin vakavaa enää ilmenisi, että keskeytys olisi tarpeen (tällä palstalla on kuitenkin jo käynyt selväksi, että niinkin voi tapahtua). Eipähän tarvitse miettiäkään. Eikä siinä mitään ilmennytkään, eli kaikki hyvin.

 

Tässä toisessa raskaudessa osallistumme normaaleihin seulontoihin, vaikka se aiheuttaa meille jopa ylimääräisen maksun (pelkkä poliklinikkamaksu, mutta kuitenkin, voihan sitä olla vähän pihi... yleensä tutkimukset on siis maksuttomia) liian aikaisin tehdyn ensimmäisen ultran takia (toivottavasti se nyt tosiaan oli liian aikaisin eikä vauvan pienuus johtunut muusta). En ajattele näitäkään ensisijaisesti sen selvittämisenä, keskeytetäänkö raskaus vai ei, vaan tottakai haluamme saada kaiken mahdollisen tiedon lapsemme terveydestä. Vaikka sitten raskautta ei keskeytettäisikään, niihin on helpompi varautua, kun ne tietää. En ole tähän mennessä joutunut päättämään, menisimmekö tutkimukseen, jossa on keskenmenoriski. Käsittääkseni riski on hyvin pieni, ja tutkimuksesta saa tärkeää tietoa. Kuitenkin esimerkiksi äitini tuttu oli mennyt tällaiseen tutkimukseen, koska epäiltiin muistaakseni Downia, ja raskaus oli mennyt kesken, vaikka lapsi olisi ollut terve. Vanhemmat eivät käsittääkseni olisi edes halunneet keskeyttää raskautta, vaikka Down olisi ilmennytkin.

 

En ole oikein päättänyt kantaani siitä, onko oikein, että raskauksia voi keskeyttää, ja miksi juuri tietyillä rajoilla. Toisaalta voisi ajatella, että ei mitään raskautta saa missään vaiheessa keskeyttää, se on kuitenkin oikea elämän alku siellä. (Ja itsehän on raskaaksi hankkiutunut, yleensä.) Toisaalta voisi ajatella, että vammaisen tai vaikeasti vammaisen (kuka sitten sen rajan vetäisi?) lapsen tapauksessa raskauden saisi keskeyttää, koska onko järkeä tuottaa tähän maailmaan ihmisiä, jotka pahimmassa tapauksessa kärsivät itse ja tuottavat kärsimystä muillekin. Toisaalta miksei sitten tällaisia vaikeasti vammaisia ihmisiä voisi armomurhata myös syntymän jälkeen? Eikö raja vammaisen lapsen abortointiin ole 24 viikkoa, ja raja siihen, että sikiö lasketaan lapseksi 22 viikkoa? (Tästä en tosiaan ole aivan varma, vaikka olen tätä asiaa useamman kerran yrittänyt selvittää...) Jos näin on, mitä järkeä siinä on? Jos kerran kohdussa olevan lapsen voi vielä tappaa, miksei sitten sen 24 viikon jälkeenkin...

Nämä ovat vaikeita asioita, ja toivon, etten koskaan joudukaan siihen tilanteeseen, jossa joutuisin oikeasti oman kantani näihin päättämään (no kaikkiin ei oikeastaan joudu missään tilanteessa, kun laki on mikä on, ja varmaan on hyväkin että on).

 

Jos olet keskeyttänyt raskauden tai sinulla on vammainen lapsi tai mitä tahansa, älä kiltti loukkaannu tuosta äskeisestä, se oli ihan yleistä pohdintaa, eikä tosiaan edes mitään mielipiteitäni, asioita vain, joita olen joskus miettinyt tämän asian tiimoilta :lipsrsealed:

 

// Edit: Ja piti vielä sanoa, että tuntuu siltä, että en tosiaan jaksaisi olla vammaisen lapsen vanhempi, mutta en silti tiedä pystyisinkö raskautta keskeyttämäänkään tai olisiko se mielestäni oikein. Ehkä siihen toisaalta pystyisi kasvamaan sen raskauden mukana, kun tiedon saisi ajoissa. Ja tosiaan joskus näihin tilanteisiin joutuu, vaikka kuinka välttäisi. Toivomme tietysti, ettemme koskaan joudu raskautta keskeyttämään emmekä saa vammaista lasta.

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä otan kantaa täältä taka-alalta, vaikka tässä taloudessa vauvat vasta haaveissa. Ymmärrän Elena sun pointin seulontakriittisyyden suhteen. Mä oon pohtinut tosi paljon tätä seulonta-asiaa itsekin, ja jonkin verran myös miehen kanssa - vaikkei me vielä olla edes raskaana. Mä oon uskossa, ja siitä lähtökohdista ollaan miehen kanssa vauvoja haaveilemassa, että "me otetaan mitä meille annetaan". Eli oli siellä masussa millainen pikkuvauveli tulossa vain (sairas, vammainen, terve), ni otetaan lahjana vastaan tämä pieni. Lapsi on aina mun mielestä pieni suuri ihme.

 

Seulonnat on kakspiippuinen juttu: ne voivat käsittääkseni aiheuttaa suurta turhaa huolta, eli ne voi hälyyttää vaikkei syytä sitten loppupeleissä olisikaan. Ymmärrän kyllä sen pointin seulontoihin osallistuvilla, että halutaan ottaa selville, onko vauvalla kaikki kunnossa. Eli onhan seulonnoissa se positiivinen informatiivinen puolensa! Mutta jos tälle seulonnan tielle lähtee, täytyy ymmärtää se, miten suuri vastuu onkaan sitten, jos löydöksiä tulee. Siinä joutuu kovien ja kipeiden valintojen eteen. Musta ei olis tekemään niin suuria päätöksiä toisen ihmisen (vauvan) elämän suhteen. Eli jos meille tulisi tieto, että jotakin poikkeavaa seulonnoissa olisi, ei se aiheuttaisi raskauteen mitään muutoksia eli raskaus saisi jatkua.

 

Toisaalta haluaisin olla huolettomasti raskaana enkä turhaan tietää löytyykö esim.kromosomipoikkeavuuksia/epämuodostumia tms. Oon kyllä niin utelias ihminen, että melkein jo siitäkin lähtökohdasta kiinnostaisi ainakin rakenneultrassa sitten aikanaan käydä..girl_haha.gif Sitten pystyisi henkisesti valmistautuu mahdolliseen vauvan poikkeavuuteenkin, vaikka ylimääräistä huoltakin siitä saattaisi saada jos kaikki olisikin kunnossa. Joten jos meille vauva joskus suodaan, varmaan passiivis-aktiivisesti jollain tasolla ehkä seulontoihin kuitenkin osallistutaan..

 

Oon lukenut pitkänä sivuaineena erityispedagogiikkaa, joten siitäkin lähtökohdasta puhun. Mun mielestä elämä on elämisen arvoista. lipsrsealed.gif Jokainen kuitenkin tekee omat valintansa ja kantaa niistä vastuun. Tsemppiä Elena sulle, mä uskon, että teillä menee kaikki ihanasti! Tsemppiä myös muille asiaa pohtiville/asian kanssa kipuileville!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me päätimme, ettei osallistuta seulontoihin, tai se oli selvää jo ennen raskautta. Koko sana sikiöseulonta on jotenkin kaamea. Osallistuin yksityisellä varhaisultraan ja aion osallistua kunnalliseen yleiseen alkuraskauden ultraan ja rakenneultraan, tai millä nimellä se kulkeekaan ilman seulontaa. Seulontoihin liittyviin verikokeisiin en tietenkään osallistu. Ultriin osallistutaan ihan siitä syystä, että halutaan nähdä, että vauva on elossa ja halutaan nähdä, miltä se siellä kohdussa näyttää. Miehellekin ultra tekee raskaudesta paljon konkreettisemman, kun se näkee, että on niihin vaimon oireiluihin joku hyvä syykin :girl_haha:

 

Joku sanoi, että osallistuu seulontoihin, koska hänestä ei olisi kehitysvammaisen äidiksi. Itsekään en tiedä, olisiko minusta siihen, todella vaikea ajatus se olisi. Mutta sen tiedän varmasti, että en pystyisi hyvällä omalla tunnolla elämääni elämään, jos olisin päättänyt lopettaa sisälläni kasvavan ihmisalun elämän. Monesti asiaa perustellaan sillä, että naisella on oikeus päättää omasta ruumistaan. Vaikka alkio/sikiö kasvaakin naisen sisällä, on se silti aivan erillinen ainutlaatuinen ihmisalku, Jumalan luoma niin terveenä kuin vammaisenakin.

 

Toivottavasti kukaan ei loukkaannu ajatuksistani. Nämä ovat vain meidän mielipiteitä, eikä tarkoitus ole tuomita ketään! :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä jokaisen pariskunnan tulisi tehdä päätös jo raskauden alkuvaiheessa siitä, että miten toimitaan missäkin tilanteessa. Halutaanko keskeytys vammojen edessä vai otetaanko se mitä tarjotaan. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että nykyisen lääketieteellisen osaamisen edessä joku olisi valmiimpi tunkemaan päänsä pensaaseen.

 

Mä vielä pystyn käsittämään sen että joku jättää seulonnoista nt-ultran ja verikokeen väliin, mutten sitä että joku jättäisi rakenneultran väliin. Rakenneultrassa saatava tieto esim. lapsen sydämen rakennepoikkeavuuksista voi olla merkittävässä asemassa siinä kohtaa kun ratkaistaan lapsen edellytyksiä pärjätä kohdun ulkopuolella. Suomessakin niitä lääkäreitä jotka pystyvät tekemään vaativimpia leikkauksia vastasyntyneille on kuitenkin vain kourallinen ja lasten tehohoitoyksiköitä ei tosiaankaan ole kaikissa sairaaloissa, joten oikealla sairaalavalinnalla voidaan mahdollisesti pelastaa se pieni ihminen elämälle jos tieto hoidon tarpeesta on saatu jo raskausaikana.

 

Ei tuota seulonta-sanaa kannata liikaa pelätä. Ei se tarkoita sitä, että seulonnassa haaviin jääneet automaattisesti eliminoidaan. Esim. mammografia on rintasyöpäseulonta, seulonta siinä mielessä että saadaan tarvittaessa hoitoa tarvitsevat nopeasti hoitoon ei niinkään että rintasyöpädiagnoosin saaneille automaattisesti ammuttaisiin nappi otsaan. Aivan yhtä lailla sikiön seulontatutkimuksissa (joita nuo ultratkin ovat) saadaan tietoa sikiön terveydentilasta ja voidaan varautua parhaalla mahdollisella hoidolla pienokaisen syntymään. Tuskinpa kukaan vanhemmista jättäisi viemättä lastaan kuitenkaan hoitoon hänen synnyttyään mikäli esim. sydänvian oireita esiintyy vain sillä perusteella että lapsi on yhtä rakas sairaanakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Cloudberry, taidat olla ihan mun hengenheimolainen :lipsrsealed: Puit tosi hyvin sanoiksi mun ajatuksia. Kyllä mekin ultriin osallistutaan, muttei seulontoihin.

 

Myös muiden ajatuksia aiheesta on ollut mielenkiintoista lukea, mielipiteiden erilaisuuskin on rikkautta. :girl_smile: On ihan terveellistä, kun huomaa että ihmiset voi ajatella eri tavalla asioista - ja loppujen lopuksi kaikilla on mielipiteilleen omat syynsä ja perustelunsa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Elena, mustakin on kyllä tosi kiva kuulla, että on muitakin, jotka asennoituu kriittisesti noihin seulontoihin :girl_smile: Meillä kävi niin, että terveydenhoitaja oli valmiiksi jo näpytellyt, että osallistutaan seulontoihin, kun yleensä kaikki osallistuu. Sitten kun se kysyi asiaa, ja ei haluttukaan osallistua, niin se ei osannutkaan poistaa niitä merkintöjä mun tiedoista. Mun piti sitten verikokeisiin mennessä erikseen mainita labran tädille, että otetaan vain nämä ja nämä kokeet, mutta näitä seulontahommia ei. Luultavasti täytyy sitten ultrassakin varmistaa, ettei ne mittaile mitään niskaturvotuksia, jos ne on vahingossa sinne koneelle jäänyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tehtiin ekassa neuvolassa tosi hyvin selväksi, että seulonnat ovat vapaaehtoisia. Tästä olin ihan hyvilläni: en missään nimessä kokenut, että olisi painostettu suuntaan taikka toiseen.

 

Oma kantani seulontoihin on se, että me olemme menossa (nt-ultra + verikoe jo käytynä), mutta jollain tavalla ymmärrän kyllä myös niitä, jotka eivät halua niihin osallistua. Kummassakin vaihtoehdossa on omat hyvät ja huonot puolensa, joten musta on mahdotonta sanoa, että toinen tapa toimia olisi toista parempi. Uskon, että tässä asiassa päätös tehdään aika usein tunne-, ei järkiperusteilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei tuli vaan mieleen kun puhutaan seulonnasta että minkälainen tutkimus tämä sitten on jos ei ultra tai verikoe?

Share this post


Link to post
Share on other sites

n 12 rv:n seula tarkoittaa käytännössä verikoetta (ns. AFP+hcg-seula) sekä ultrassa tehtävää niskapoimumittausta. Tuo on siis trisomiaseula noin karkeasti sanoen. Sen lisäksi tuossa np-ultrassa katsotaan myös karkeasti rakenteita. Mutta mikäli seulaan ei halua osallistua, katsotaan tuossa samassa ultrassa ain sikiön oikea paikka ja lukumäärät.

Mahdollisia löydöksiä voivat olla kromosomihäiriöt, mutta myös graavit rakennepoikkeavuudet hermostossa ja vatsa-ontelon alueella.

 

Rakenneultrassa sitten nimensä mukaisesti etsitään rakenteellisia poikkeavuuksia. Tämä perustuu puhtaasti ultraan, ei mitään lisä verikokeita ei oteta. Sikiötä katsellaan ja mittaillaan eri kulmista ja löydöksiä verrataan sitten ns. tavallisiin arvoihin.

Mahdollisia löydöksiä ovat aivojen, selkäytimen, virtsateiden ja suolistoalueen kehitysongelmat, sekä luuston kehityshäiriöt ja monielinviat. Sydänvioista paljastuu tässä vaiheessa vain noin puolet.

 

Tuo seulonta itsessään ei koskaan riitä raskauden keskeytyksen syyksi. Seula on nimensä mukaisesti seula, jonka tarkoituksena on halea raskaanaolevien joukosta ne korkean riskin äidit, jotka vaativat jatkotutkimuksia. Käytännössä jatkotutkimukset tarkoittavat istukkabiopsiaa, lapsivesipunktiota tai esim. magneettitutkimuksia. Vasta niiden perusteella tehdään mahdollinen päätös raskaudenkeskeytyksestä. JAtkotutkimuksiinkaan meno ei tarkoita että raskaudenkeskeytys on se itsestään selvyys. Mahdollista on myös että vanhemmat tekevät päätöksen pitää vaikeasti vammainen lapsi myös tarkkojen tulosten jälkeen ja tämä on täysin hyväksyttävää. Seuloihin osallistuminen ei siis tarkoita sitä että poikkeavassa tilanteessa automaattisesti päätyisi keskeytykseen. Seulonta voi myös auttaa vanhempia varautumaan tulevaan elämään sairaan lapsen kanssa.

 

Itselläni on takana kaksi raskautta, kaksi np-ultraa ja kaksi seulahälytystä. Ensimmäisellä kerralla vauvaltamme löytyi vaikea kehityshäiriö, jonka perusteella raskaus keskeytettiin. Toisella kerralla seulahälytyksestä huolimatta jatkotutkimukset kertoivat hälytyksen olleen väärä ja nyt meillä on elävä poika. Ja mainittakoon nyt vielä että olen alle 30-vuotias, normaalipainoinen, eikä suvussani (saati miehen) ole minkänlaisia sairauksia/kehityshäiriöitä/rakennepoikkeamia

 

Jos vielä raskaaksi tulen, aion edelleen seuloihin osallistua. Jokainen ultra muutoinkin on kohdallani täyttä painajaista tuon ensimmäisen raskauden löydöksen vuoksi, mutta silti mieluummin tiedän kuin olen tietämättä.

Edited by Nat

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä raskaus sai alkunsa lapsettomuushoidoista, joten alkuraskauden ultra oli lapsettomuuspolilla. Siellä siis selvisi jo alkioiden lukumäärä ja että alkio oli oikeassa paikassa. Niskaturvotusseulaan osallistumisesta juttelimme miehen kanssa paljon. Olin ja olen edelleen siinä käsityksessä, että aika usein hedelmällisyyshoidoissa alkunsa saaneissa raskauksissa tulee hieman normaalia enemmän ns. vääriä hälytyksiä erityisesti tuossa veriseulassa, ei niinkään niskaturvotuksessa. (Tämä on nyt n:n-käden tietoa, en siis tiedä onko totta.) Sen vuoksi mietin osallistumista veriseulontaan hyvin tarkkaan ja pohdimme miehen kanssa, mitä teemme, jos seula hälyyttäkin, tai mitä teemme, jos emme menekään seulaan ja ongelmia havaitaan vasta myöhemmin.

 

Minustakin on tärkeää, että vaikkei aivan alkuraskaudessa mitään päätöksiä suuntaan tai toiseen (esim. keskeytyksen suhteen) pysty tekemään, niin vaihtoehdoista on hyvä puhua niin oman miehen kuin neuvolan terkankin kanssa.

 

Lopulta päätimme, että otamme verikokeet, eikä niissä mitään häikkää löytynytkään. Rakenneultraan halusimme ehdottomasti osallistua juuri sen takia, että mahdolliset rakennepoikkeavuudet havaitaan ajoissa. Lisäksi kävin loppuraskaudessa "huvin vuoksi" ultrassa omalla gynelläni, lähinnä kuulemassa painoarviota, mutta myös tarkistamassa vauvan vointia yleisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nat kiitos erinomaisen hyvästä ja koskettavasta kirjoituksestasi!

 

Tämä on mielenkiintoinen aihe. Ja aika harva tietää mihin on menossa mennessään seulontaultraan. Meillä onneksi neuvola on todella esimerkillisesti hoitanut asian esittelyn ja toisaalta itse olin ottanut myöskin asioista selvää (siis jo esikoisen aikana).

 

Esikoisesta emme jääneet kiinni seuloissa, mutta tässä toisessa raskaudessa niskaturvotus hälytti niin selvästi, ettei verikokeitakaan tarvittu. Ja voin sanoa, että jos mitään ultrakuvista ymmärtää, tuon kokoisen niskaturvotuksen (3,7mm) huomaa maallikkokin. Toisinsanoen jos olisin samoilla viikoilla mennyt ultraan ja kieltänyt turvotuksen mittaamiseen, en olisi kuitenkaan säästynyt siltä huolelta mitä löytynyt turvotus raskauteen aiheutti - huomasin turvotuksen jokatapauksessa pelkkää monitoria katsomalla.

 

Osallistuin seuloihin, koska haluan jo tässä vaiheessa tietää sikiön voinnista mahdollisimman paljon. Olin valmis myös raskauden keskeytykseen, mikäli vakava poikkeama olisi löytynyt. Me kuitenkin onneksi selvisimme säikähdyksellä. Turvotus havaittiin raskausviikolla 12+0, istukkabiopsiaan pääsin seuraavana päivänä ja tulokset valmistuivat viikossa. Meillä sairaan lapsen riski oli 1/3 ja kun tutkitut kromosomit osoittautuivat terveiksi, sydänvian tai muun rakenteellisen poikkeaman riski oli vielä 10%. Kävin rv 16 ennenaikaisessa yksityisessä rakenneultrassa jossa rakenteet todettiin terveiksi. Lisäksi rv 20+0 olin Naistenklinikan sikiötutkimusyksikössä rakenneultrassa, jossa toistettiin sama havainto; kaikki rakenteet mitä ultralla voidaan tutkia, ovat kunnossa.

 

Toki tämä kaikki on aiheuttanut valtavaa huolta. Yhteensä noin kuukauden verran (rv12-16) piilottelin ja kielsin raskauden mahdollisimman hyvin ja valmistauduin huonoihin uutisiin. Toisaalta niin olin tehnyt koko alkuraskaudenkin kun pelkäsin keskenmenoa (tästäkin kokemusta löytyy). Nyt kun kaikki tulokset on saatu, mieli on helpottunut. Sikiö on tutkittu mahdollisimman hyvin - siis perusteellisemmin kuin esim esikoinen aikoinaan joten usko tulevaan on luja.

 

Seulontoihin osallistuisin edelleen mikäli niihin olisi tarvetta. Samoin suosittelen niitä kaikille muillekin, kunhan ihmiset ensin ymmärtävät mihin ovat menossa. Seulonnat siis saattavat aiheuttaa huolta - myös täysin turhaa sellaista. Mutta vasta seulontatulosten saamisen jälkeen kukin pari sitten omien vakaumustensa mukaisesti päättää miten mahdollisten huonojen uutisten myötä toimii. Itse ajattelen, että päätös pitää tehdä vasta tulosten saamisen jälkeen. Siihen asti ei voi kuin odottaa (ja se odottaminen on piinaavaa).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä aihe!

 

Me ollaan käyty molemmissa raskauksissa ultrissa mutta ei veriseuloissa. Tuo veriseula tuntui turhalta kun sen ainoa idea oli seuloa poikkeavuuksia, kun taas ultrissa pääsee myös näkemään vauvan. Ylipäätään en usko että oma arvomaailmani antaisi periksi abortoida vammaista lasta. Ei minustakaan omasta mielestäni ole kehitysvammaisen lapsen äidiksi, mutta ei ole mielestäni minun asiani ennakolta päättää etten ottaisi häntä elämääni . Olosuhteet varmasti kasvattavat - eihän kukaan ole vanhempikaan ennen kuin saa lapsen. Elämässä voi muutenkin tulla vastaan ennakoimattomia asioita, ei kaikkea voi hallita.

 

Minäkin olen kristitty ja tämä varmasti vaikuttaa näkemykseeni, tosin en usko että minusta olisi ihan tunteidenkaan puolesta aborttiin. Sellaisessa tilanteessa kyllä harkitsisin asiaa vakavasti, jos lapsella ei olisi mitään elinedellytyksiä kohdun ulkopuolella (mutta kuinka hyvin sekään aina tiedetään?). Mutta siis seulonnoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, voihan sitä informaatiota käyttää myös siihen että henkisesti valmistautuu sairaan lapsen vanhemmuuteen ja kerää tietoa aiheesta. Siksi mekään ei olla absoluuttisen seulontakielteisiä, vaikka raskaudenkeskeytystä ei pidetäkään vaihtoehtona.

 

Niin ja tiedostan myös että on helppo puhua niin kauan kuin ultrissa ei ole koskaan mitään poikkeavaa löytynyt, kuten meillä (ja useimmilla) on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now