Sumu

Lasten kuulo-ongelmat

12 posts in this topic

En tiedä minne tämä aihe kuuluisi, jos on väärässä paikassa niin voi siirtää.

 

Tilanne on siis se, että odotamme esikoista. Mieheni isä on syntymäkuuro, ja itseasiassa ei ollut korvalehtiä myöskään vaan ne tehtiin jälkeenpäin, ja miehelläni on normaali kuulo. Äidilläni on normaali toisessa ja toisessa erittäin heikko kuulo, minulla normaali kuulo. Selvisi, että äidin heikko kuulo taitaa olla periytyvää, sillä mummillani on sama.

Niin rupesin miettimään millainen riski meidän lapsilla on huonoon kuuloon tai kuurouteen ja googlella en osannut etsiä. Osaisiko joku kertoa kuurouden perintötekijöistä?

 

Tarkennuksena vielä etten koe sitä kauheana vaivana, hirveän pahana mörkönä tai ongelmana! smile.gif

Olen vain utelias ja pohdin aika paljon etukäteen kaikkea.

Edited by Madison
Yhdistetty kaksi ketjua, tv. mode

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ammattini puitteissa tähän vastailen, mutta en viitsi laittaa työpaikkaani tänne näkyville. Sanotaanko nyt vain niin, että kuuloasioiden parissa työskentelen. Voin kertoa lisätietoja yv:nä, jos haluat.

 

Miehesi isällä on kuvauksesi perusteella molemminpuoleinen mikrotia, joka kuuluu harvinaisiin kuulovammaryhmiin. Molemmin puoleiseen mikrotiaan voi liittyä myös kasvojen poikkeavuutta, jolloin puhutaan Treacher Collins -oireyhtymästä. Kun ulkokorvia ei ole, käytetään yleensä nykyisin luujohtokuulokojetta (Baha-koje).

 

Periytyvyyden selvittäminen lapsellenne pitäisi selvittää geenitestein. Äidilläsi ilmeisesti on geenivirhe, joka aiheuttaa kuulonaleneman. Pitäisi selvittää, onko sinullakin. Jos näin on, on periytyminen mahdollista. Samoin pitäisi selvittää, johtuuko miehesi isän mikrotia geenivirheestä. Te voitte siis miehesi kanssa olla geenivirheen kantajia, vaikka teillä onkin normaali kuulo. Jos geenivirhettä ei löydy, on mahdollisuudet kuulovammaan samanlaiset kuin sellaisissa perheissä, joissa ei synnynnäistä kuulovammaa esiinny.

 

Onnellista odotusta!

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos vastauksesta. :)

Mikrotia oli uusi sana meille ja ainakin netistä kun luin lisätietoa niin aika oikealtahan se kuulostaa. Eli siis miehellenikin sana oli uusi, kun eivät he perheessään puhu virallisilla nimityksillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ainakaan löytänyt tälläistä ihan yleistä kuuloaihetta, mutta jos sellainen on, niin siirtäkee sinne ihmeessä tämäkin..

 

Eli ihan yleisiä kysymyksiä itsellä pyörii mielessä kuten koska ja miten ongelmat todettiin/huomattiin. Miten niitä tutkittiin? Missä iässä? Mikä oli tulos? Entä hoito? Onko kuulonalenema vaikuttanut lapsen puheenkehitykseen tai elämään jotenkin huomattavalla tavalla? Mikä on tilanteen tulevaisuus?

 

Itseä on alkanut aihe kiinnostamaan kuopuksen vuoksi. Meillä kuopus ei läpäissyt sairaalan kotiutuskuulotestiä kun vasta 3 viikkoisena (useiden ja useiden testauksien jälkeen), silloinkaan ei sitten molemmat korvat testiä läpäisseet, vaan vain oikea (tämähän riittää siinä vaiheessa).

Nyt olen huomannut että kuopus ei reagoi ääniin, eikä hänelle riitä rauhoittumiseen että kuulee ääneni vaan aina pitää olla näkökontakti. Oikealle puolelle hitaanlaisesti kääntää kun siellä jotain ääntä pitää, vasemmalle ei oikeastaan ollenkaan.

Tänään sitten neuvolassa erinäisillä äänillä korvia testailtiin ja neuvolan tulos oli sama kuin mitä itse olen huomannut. Oikealle poika reagoi jonkin verran, vasemmalle ei lainkaan. Neuvolan kanta on että jäädään seurailemaan, mutta itse olen alkanut harkitsemaan yksityiselle siirtymistä. Nyt siis ollaan tavallaan välitilassa, mikään ei ole varmaa suuntaan eikä toiseen.

 

Itseä ehkä eniten mietityttää, että onko lapsella tosiaan kuulonalenema ja jos on, niin kuinka paha. Onko vikaa vain toisessa korvassa vai molemmissa. Voiko tila pahentua ja voiko lapsi olla mahdollisesti tulevaisuudessa vielä kuuro.

 

Tällä hetkellä konkreettisin kysymys on kuitenkin että minkälaiselle lääkärille kannattaa hakeutua ja milloin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirjoitin aiheesta just omaan päikkyyni ekan kerran, kopsaanpa sieltä:

 

Olen alkanut epäillä, että meidän kuopuksella (1v2kk) on kuulossa jotain häikkää. Poika ei tunnu oikein reagoivan puheeseen millään tavalla, joskus (ehkä) reagoi jos huutaa kovaa. Mutta esim. ulkona, jos se on selin minuun, niin voisin vaikka räjäyttää dynamiittipötkön, eikä tuo korvaansa lotkauttaisi. Eikä reagoi esim. sellaiseen, jos läiskäytän kädet yhteen tosi lujaa ihan pojan korvan juuressa. Ei siis säikähdä ääniä ilmeisesti lainkaan Ja jokeltelukin on mielestäni junnannut paikoillaan jo pitkään, kyllä sieltä vähän jotain sanantynkää toisinaan hahmottuu, mutta useimmiten on vaan tättättTÄÄ, tättättTÄÄ.

 

Mies ja mun äiti pitää mua typeränä ja vauhkona, ja ne sanoo että poika on vaan niin cool ja omissa ajatuksissaan, ettei huomaa mitään. Mun mielestä taas tuon ikäinen ihmislapsi ei voi olla niin muissa maailmoissa, ettei edes säikähdä äkillisiä kovia ääniä!

 

Yritin soittaa neuvolaan tänään, mutta juuri olivat sitten koulutuksessa, kun rohkaistuin lähteä viemään asiaa eteenpäin. Olisi hieno kuulla, millaisia kokemuksia tällaisesta aiheesta ihmisillä on?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alison, tyttöjen serkulla on kuulo-ongelmia. Hän ei läpäissyt kuulotestiä toisella korvallaan ihan pienenä ja sitä jäätiin neuvolassa seurailemaan. Ei läpäissyt vielä seuraavallakaan kerralla joten saivat lähetteen TAYS:iin. Hänet tutkittiin nyt 5kk iässä, ilmeisesti tämä on suositusikä. Kuulon alenema toisessa korvassa muistaakseni 60db eli kuulee huutoa -> saa kuulokojeen jatkossa ja käyvät jossain kuntoutusleirillä. Kannattaa tingata sitä lähetettä/hakeutua yksityiselle varmuuden vuoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

PMLats, toivottavasti saat pian neuvolassa asiaa eteenpäin! Tuo Tätätätä- jokeltelu on kuitenkin ihan positiivista, jossain ainakin sanotaan että se usein jää kuulovikaisilla lapsilla n.6kk iän jälkeen vähitellen pois ja puhe alkaa viivästymään.

 

catap, tuo olikin hyvä tietää että lastesi serkku on tutkittu jo 5kk iässä! Ja kiitos muutenkin että jaoit tietosi!

 

Rohkaistuin eilen sitten soittamaan neuvolaan uudelleen. Ehkä itse hieman lamaannuin neuvolassa kuuloasian suhteen, olen niin vahvasti kuitenkin tuudittautunut siihen että kaikki on ok ja minä vain kuvittelen. Noh, oli tilanne tullut neuvolantädillekkin yllätyksenä ja kun näitä tapauksia melko harvakseltaan kuitenkin on (ja vielä tässä iässä) niin ei hän oikein heti osannut reagoida. Oli kuitenkin keskustellut kollegoidensa kanssa ja nyt meille on varattuna lääkäriaika 6kk neuvolan jälkeen (ja lääkärille pääsemme jos edelleen vaikuttaa ettei lapsi kuule).

 

Mää nyt olen kuitenkin alkanut miettimään että uskallanko/kestänkö venyttää tätä asiaa niin pitkälle. Edelleen vaan itsepintaisesti uskon että kaikki olisi ok, mutta sitten taas jos ei ole, niin tulen itseäni syyttämään etten vienyt lääkärille aiemmin (kun kerta vakuutuskin on).

 

Nyt olen myös tarkemmin vielä miettinyt niin mm. nämä asiat puoltavat sitä että kuuloa olisi syytä tutkia:

-Poitsun jokeltelu on jäänyt vähitellen pois. Alkuun piti hyväntuulista meteliä, nyt "jokeltaa" vain itkiessään.

-JOS (harvoin enää) poitsu jokeltaa, niin hän tekee sen korkealla äänellä ja hänellä on usein ääni käheänä (jos ei oikein kuule ääntään, pitääkin sen sillä tavalla että se väristyttää mukavasti äänihuulia ja saa siittä äänen tunteen ja tietenkin käheän äänen?).

-Meillä ei ole mitään vastavuoroisuutta jutustelussa, lapsi ei vastaa millään tavalla hänelle höpöttelyyn.

-Kun taas ilmeistä poitsu on todella tarkka. Hymyyn vastataan nopeasti leveällä hymyllä, samoin kosketus saa hyvät reaktiot.

 

Äitini kanssa myös mietittiin, että olkoot kuinka tahansa tottunut koviin ääniin, niin kyllä sitä nyt luulisi lapsen reagoivan kovaan äkkinäiseen ääneen jollain tavalla?

Siis painotan kuitenkin että uskon lapsen jotain kuulevan, oikeastaan kyse on siittä että mitä, kuinka korkealta/matalalta ja kuinka kovaa/hiljaa.

Summa summarum, taidanpa varata yksityiseltä ajan..

Share this post


Link to post
Share on other sites
Itseä on alkanut aihe kiinnostamaan kuopuksen vuoksi. Meillä kuopus ei läpäissyt sairaalan kotiutuskuulotestiä kun vasta 3 viikkoisena (useiden ja useiden testauksien jälkeen), silloinkaan ei sitten molemmat korvat testiä läpäisseet, vaan vain oikea (tämähän riittää siinä vaiheessa).
Sen verran tahdon tätä aihetta kommentoida, että meidän kokemusten perusteella tuo kotiutuskuulotesti on aika lailla vain suuntaa antava. Meillä testailtiin kotiutusta odotellessa useampaan otteeseen ja useamman hoitajan toimesta. Lopulta mies tuskastui ja otti laitteet omiin käsiinsä, saaden lopulta myös kuulotestin läpäistyksi. Hän tietää noista audiopuolen asioista itseäni enemmän ja kritisoi sitä testiä aika paljon, ilmeisesti siihen vaikuttaa mm. hoitajien erilainen tekniikka (tässä oli silminnähden aika paljon eroja), sekä myös mahdollinen lapsivesi korvakäytävissä. Itse olin tuolloin kyllä jo aika lailla huolesta soikeana, varmaan hormoneillakin silloin osansa.

 

Meidän muksu ei myöskään ole koskaan ole ollut kovin kummoinen jokeltelija ja esimerkiksi sitä ns. tavujokeltelua ei hirveästi ollut. Itsehän arvelin tämänkin tietävän tulevaisuudessa puheen viivästymistä, mutta kyllä tuo nyt vajaan 2 vuoden iässä jo hyvin sanoja tapailee ja parisanaisia lauseitakin jo jonkin verran on alkanut tulla. Onneksi tässä ajan mittaan on alkanut itsekin oppia ottamaan vähän rennommin... Teillähän on ilmeisesti jo vanhempia lapsia, joten ei ilmeisesti liene tällaisesta esikoisen äidin huolesta kyse ^_^

 

Ymmärrän kuitenkin huolesi ja siitä johtuen on varmaan ihan hyvä selvittää tuota, jos se on mahdollista. Serkkuni poika on ollut syntymästään asti kuuro ja ainakin tuolloin se havaittiin vasta myöhemmin. Mummonsa epäilyksistä johtuen osattiin alkaa tutkia eli ei kai se aina sille lähimmällekään hoitajalle ole niin ilmiselvää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Latsi, missä kunnossa teidän juniorin korvat ovat?

 

Meillä oli vähän samanlaista. Ekoja sanoja alkoi tulla vuodenvaihteen tietämillä, mutta ne hiipuivat hiljalleen pois ja jäljelle jäi vain "mämmämmäää". Natiainen aloitti korvatuhlehduksen helmikuussa ja se tulehdus vain oli ja pysyi useista antibiootti- ja penisiliinikuureista huolimatta. Toissapäivänä korvat vihdoin päästiin operoimaan, eli tyhjentämään ja laittamaan putket. Rassulla oli niin paha liimakorva molemmissa korvissa, että oli ollut lääkäreiden ja hoitajien mukaan käytännössä kuuro jo pidemmän aikaa. Joitain ääniä tyttö oli voinut vaistota korvaluiden tärähtelystä, mutta ei sanoja. Jo keskiviikkoiltana tyttö alkoi tuottaa uusia tavuja, säikähteli ja ihmetteli ympäriltä tulevia ääniä. Nyt vaan täytyy toivoa, että kuulo ei ole pysyvästi vaurioitunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Emmah, siis tuo testihän ei tavallaan kerro mitään ja asia unohdettiinkin hetkeksi kunnes alkoi tulemaan näitä "kuulomattomuus" oireita.

 

Me käytiin sitten yksityisellä erikoislääkärillä koska mullakin on epämuodostuma sisäkorvassa niin haluttiin että korvat tsekataan muodoltaan normaaleiksi jmv. Kaikki oli siltä osin ok ja lääkäri sanoi että 8kk iässä sitten katotaan uudelleen että jos ei uikkutestiä lapsi läpäise niin sitten laitetaan tarkempiin tutkimuksiin.

 

Nyt sitten tilanne tuntuukin olevan ihan toinen. Yhtäkkiä tuli vaihe että junnu alkoi reagoimaan ääniin, pelästymään niitä ja uudelleen kiljumaan. Eli otan nyt ihan iisisti tämän asian suhteen ja luotan siihen että kaikki on ok.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua kiinnostaa aika paljon noi kuulonalenemaan liityvät asiat ja tietoa on yllättävän vähän saatavissa.

 

Meillä on siis se tilanne, että meijän V:llä todettiin ainakin 60dB:n kuulonalenema toisessa korvassa nyt loppukeväästä. Näin jälkeenpäin ajatellen ois ollut ehkä jo aihetta tutkia aiemmin, mutta jostain syystä on aina päädytty ihan muihin juttuihin kuin kuulotesteihin ennen viime talvea. Sairaalassa kuulotesti ei meinannut mennä läpi, lopulta meni toisesta korvasta, mutta sehän riittää siinä vaiheessa. Kun V alkoi kääntymään, kääntyi vain toiseen suuntaan. Jälkeenpäin ajateltuna kääntyi tietty vaan siihen suuntaan mihin kuuli. SIlloin päädyttiin fysioterapiaan, kun neuvolalääkäri oli sitä mieltä ettei neiti oo ihan niin jäntevä kuin pitäisi ja fyssarilla aktivoitiin sitten sitä vähemmän aktiivista puolta. Neiti on aina ollut sellainen tohelo, kaatuilija, säheltäjä ja oon näin jälkikäteen miettinyt että onkohan myös tasapainoelimessä jotain häikkää.

 

Neuvolassa neiti on aina läpässyt ne kuulotestit silleen "tavallaan", kulkusen heilutuksesta on kääntänyt päätä ainakin toiseen suuntaan molempien korvien puolelta tai sitten ei oo reagoinut mitenkään (usein meilä on just ollut jotain flunssaa, tms. ennen neuvolaa). Ei sitä oo silti mitenkään erityisesti jääty seuraamaan vaan aina laitettu just vaikka sen edeltäneen flunssan piikkiin.

 

Nyt viime talvena sitten kuuntelin musiikkia niin että mulla oli toinen korvanappi korvassa kun oltiin just tultu ulkoa ja V pyys että sais kuulla musiikkia. Laitoin napin sille korvaan ja neiti katsoi mua kirkkain silmin ja totesi ettei kuulu mitään, ihmettelin ja laitoin napin omaan korvaan ja kyllä kuulu musiikki, laitoin sit vielä toiseen korvaan sen V:lle ja sit neiti sanoi että nyt kuuluu. Pelästyin aika kovasti ja alettiin sit miehen kanssa testailemaan sitä kuuloa eri tilanteissa (kuiskasin korvaan että haluuko karkkia tms. juttuja mistä tiesin että varmasti innostuisi jos kuulisi). Neiti ei reagoinut niihin kunnolla. Varattiin sit aika korvalääkärille Mehiläiseen. Siellä oli jostain syystä laitettu meille aikuisten korvalääkäri vaikka kerrottiin että on sillon vajaa 3-vuotiaasta kyse (ja Töölössä on siis se lastenlääkäriasema mihin aika varattiin). Lääkäri ei oikeen osannut testailla ton ikäsen kuuloa, katto kuitenkin että ulkoisesti kaikki oli korvassa ok ja kun kerroin miten oltiin ite sitä kuuloa testailtu, niin laitto meille lähetteen kuuloklinikalle.

 

Siellä sitten testattiin ja todettiin, että ainakin 60dB:n kuuloviasta on kyse, mutta ton ikäseltä eivät saa testattua siellä onko pahemmasta viasta kyse, kun testit on liian vaikeita. Meillä on seuraavat testit eskari-ikäsenä. Tosiaan ei oikeen sitten saatu sieltä muuta käteen, kuin että tytöllä on vika. Ohjeina saatiin ei pidä alottaa mitään harrastuksia, mitkä voi huonontaa toisen korvan kuuloa. Jos mennään esim. sienimetsään, niin tytöllä pitää olla näköyhteys koko ajan, koska sellasta suuntakuuloa ei ole. Siinä ne. Kuulemma tytön puhe on tosi hyvää (ja niinhän se onkin) ja ilmeisesti sen takia me ei saada mitään varsinaisia tukipalveluita tai muita juttuja. Ois kiva tietää että mitä palveluita tytöllä vois olla saatavisa jos osattais edes kysyä...?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän vanhemmalla pojalla todettiin kuulonalenema vasemmassa korvassa 5-vuotiaana. Huomattiin että usein poika ei reagoinut jos jotain sanoi ja puhuu aina kovalla äänellä. 5v kuulostestistä ei sitten päässytkään läpi ja siitä mentiin jatkotutkimuksiin.

Taustalla monet monet korvatulehdukset ja liimakorva. Putkitettu 4 kertaa mutta silti tulehdukset ehti tehdä sen verran tuhoa että sisäkorvan kuuloluut on vaurioitunu ja kuulo selvästi huonompi vasemmassa korvassa. Nyt just mennään ens viikolla taas kuulokokeeseen että onko kuulo muuttunut mihinkään suuntaan.

Poika puhuu todella kovaan ääneen ja välillä ei kunnolla kuule. Sitten yritetään muistuttaa että katso ihmistä kun puhuu niin saa helpommin selvän, tai kääntää oikean korvan puhujaan päin. Muutoin ei meillä onneksi haittaa tästä ole. Tosin ois kiva jos ei koko ajan huutais niin kovaan ääneen kun kaikki muut kuitenkin kuulee normaalisti. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now