Sign in to follow this  
Followers 0
Guest wanda

Imetys ja negatiiviset tunteet

40 posts in this topic

Taas päivitystä, poika on jo 1v 1vko ja rapiat ja edelleen maitolapsi (ja tulee olemaankin) ;) En olisi uskonut, kaikesta alun kriiseilystä huolimatta :tender:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko kenellekään käynyt niin että ne negatiiviset tunteet ovat säilyneet eikä imetystä ole halunnut tehdä vauvan syntymänkään jälkeen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihana juttu, wanda! ;)

 

Scala, varmastikin heitä on. Löytyisköhän sieltä korvikemutseista ketään?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihme juttu tuo imetys... Haluaisin kovasti imettää mutta se ei ole ihan mutkatonta... Olisiko kellään mitään hyviä vinkkejä? Olen käynyt sellaisella perheaikaa.fi sivuilla katsomassa imetykseen liittyviä videoita joista on ollut hieman apua mutta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tässä on pari hyvää ketjua aiheesta:

 

Vertaistukiketju imetyksen kanssa taisteleville

 

Tyhmät kysymykset imetyksestä

 

 

 

Lisäys: Youtubessa on myös paljon imetysopastusvideoita, etsi esim. hakusanoilla breast feeding :) Hakusanoilla voi myös rajata videoita esim. iso- tai pienirintaisille tai isoille/pienille nänneille/nännipihoille.

Edited by forgetmenot

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en haluaisi imettää ollenkaan. Viimeksi yritin mutta kovat sektiokivut jätti traumoja. Vauvan rinnallaolo sujui kunnes maito nousi ja vauva ei enää saanut otetta rinnasta, apua ei ollut pumppauksesta, rintakumista, ei mistään... homma meni todella ahdistavaksi ja jo sairaalassaoloaikana lopetin kokonaan. Sairaalassa käskivät pumpata 3h välein vauvoille maitoa, kotona vaihdoimme korvikkeeseen ja pumppasin vain pari krt päivässä.. maidon tulo lakkasi pikkuhiljaa mutta koin pumppauksen ym todella ahdistavana. Vaikka tissit olivat selvästi tyhjät ja maidon suurtuotanto jo lakannut, maitoa tihkui muistaakseni muutaman kuukauden! En haluaisi taas käyvän niin. Lisäksi koen todella ahdistavana sen että vauva olisi paljon rinnalla, en nauti ajatuksesta. Tiedän että kuulostaa itsekkäältä mutta pelkään etukäteen samoja syviä ahdistuksen ja masennuksen tunteita enkä haluaisi edes yrittää. Meidän sairaalassa ei kuulemma anneta maidon estolääkitystä kuin terveydellisistä syistä. Mielestäni se kuulostaa kamalan epäreilulta (ensinnäkin koska olen kuullut että joissain sairaaloissa saa kun vaan pyytää), "kärsisin" mielelläni maidon nousut, pinkeät rinnat, pumppauksen ja itsekseen lopettamisen ellen tietäisi että saan siitä kamalan ahdistuksen :((

 

Kokemuksia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mun mielestä kuulostaa oudolta jos sairaalassa ei saa maidonestolääkitystä ilman jotain terveellistä syystä. Onko tuo tieto ihan neuvolasta tai synnytysvalmennuksesta kuultua? Tosin mä olen sitä mieltä että terveydellisiä syitä ne mielenterveydellisetkin syyt ovat. Ei se ole sitten vauvallekaan hyvä jos äiti kokee inhoa koko imetystä ja/tai vauvaa kohtaan.

 

Mä olen itse vähän vältellyt tätä aihetta vaikka itse olenkin ihan sinut päätöksestäni olla imettämättä. Mutta jotenkin tuntuu että se on niin arka aihe jos ei vaan halua imettää. Itsekkääksi en ole itseäni leimannut ja sen takia olenkin ottanut vähän itseeni mm. Kiinteistökuningatar Kaisan saamat kommentit julkisuudessa. Mä en vaan halunnut imettää, mä en edes halunnut kokeilla ja se oli hyvä päätös. Ja mulle oli tosi tärkeää että mies tuki mua. Mun koko raskausaika meni ihan pilalle koska mä pelkäsin alusta lähtien sitä että "pakotetaanko" mut imettämään tai että mitä kommenttia mä siitä imettämättömyydestä tulen saamaan. Mutta mitään negatiivista kukaan ei ole missään vaiheessa sanonut. Mä pelkäsin eniten että mitä vauvan isovanhemmat sanoo, kun sekä äiti että anoppi ovat imettäneet lapsiaan kauan. Mutta ne tuntuivatkin melkein olevan onnessaan kun saivat syöttää vauvaa pullosta.

 

Sairaalassa synnytyssalissa kun sain vauvan rinnalleni niin vähän ajan päästä sanoin kätilölle että mä en halua imettää. Ja koska mä koin että olin selityksen velkaa niin kerroin että raskausaika oli aika hankala ja olin tätä asiaa miettinyt jo tosi pitkään. Siinä ei ollut mitään ongelmaa ja kätilö haki pullon vauvalle. Osastolla hoitaja kysyi että olenko miettinyt asiaa. Ja sielläkin keskusteltiin hyvässä hengessä. Lähinnä sillä ajatuksella että jos saan lääkkeen niin tajuan että sitten maitoa ei ala nousta. Kukaan ei missään vaiheessa näyttänyt eikä sanonut että olisin huono äiti kun en halua edes kokeilla imettämistä.

 

Näin jälkeenpäin olen sitä mieltä että tuo oli paras päätös mitä tein. Mulle iski todella paha synnytyksen jälkeinen masennus ja mulla oli vaikeuksia luoda mitään tunnesiteitä vauvaan. Jos mä olisin ollut imetyksen kanssa ihan kiinni lapsessa niin luulen että olisi mennyt vielä pidempään tuntea mitään vauvaa kohtaan. Läheisyyttähän vauva tietysti sai sylissä maitopullon kanssa ihan samalla tavalla kuin imetetty vauvakin joten siitä ei ollut kyse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Scala. :lipsrsealed:

 

Mua pelottaa toisessa raskaudessa ja vauvan saamisessa kaikkein eniten imetys. Ja ahdistaa. Mä en haluais tällä kertaa edes yrittää, koska uskon että mulla on rakenneongelma joka estää imetyksen onnistumisen. Jos/kun saan toisen lapsen, mä aion korkeintaan kuukauden (osittais)imettää, koska se aiheuttaa mussa niin suurta ahdistusta koko asia. Mut jos imetän, teen sen lapsen takia, ja vauvan vastustuskyvyn nimenomaan. Koska uskon että meidän tyttö sai multa vastustuskykyä 1,5 kk:n osaimetykselläkin roiman annoksen, kun ei ole sairastellut yhtään mitään, mitä nyt mahatauti meni lievänä ohi tossa joskus 5 kk:n iässä.

 

On vaan sellainen olo, että aiheutan suurta paheksuntaa jos en imetä seuraavaakaan. Ja rahallisesti tietenkin se on huonompi vaihtoehto.

 

Mut mun on mahdotonta uskoa, että imetys onnistuisi toisenkaan lapsen kohdalla. Tai jos se onnistuisikin, se tekisi mun elämästä silkkaa helvettiä. :( (Viittaan siihen, että imetysasennot on hyvin rajalliset yms.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Unohdin tulla kertomaan kuinka meidän imetyksen kävi. Imetys oli ehkä ensimmäisen kuukauden taistelua ja hampaiden kiristystä. Neidillä oli myös refluksiaa mikä aiheutti ongelmia oksentamisen ja ylensyömisen kanssa. Pikkuhiljaa kuitenkin imetys lähti sujumaan ja sain sitruunamehulla ilkeän haavan nännistä parantumaan. Imettämisestä aloin nauttia kuitenkin sitten joskus parin-kolmen kuukauden päästä ja sitä jatkettiin niin kauan kun neiti itse halusi. Joskus 9-10kk ikäisenä tyttö vierotti itse itsensä, olin jo toisella kolmanneksella raskaana jonka vuoksi ei tainnut maito enää maistua.

 

Eli kaikki tunteet siinä tavallaan läpi käytiin ja toivon, että tämän toisen kanssa aloitus olisi hieman helpompaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ajattelin jakaa omat kokemukset imetyksestä.

Esikoista imetin 7kk. Hän sai kokoa ajan myös pullosta maitoa sekä pumpattua että korviketta.

Imetys oli kivuliasta ja jouduin kyttämään rintakumeja koko imetyksen ajan. Imetys sai oloni aina tu tuntumaan vieraalta.

Oli ihana kun vauva oli lähellä, mutta henkisesti olin jossain muualla. En voinut imettää kenenkään nähden.

Pakotin itseni kuitenki imettämään tuon 7kk. Tunne oli ahdistava eikä imetysajalta jäänyt hyviä muistoja.

 

Toisen kohdalla tunteet oli aluksi pitkään samanlaisia. Pikkuhiljaa imettäminen kuitenkin alkoi sujua enkä tarvinnut rintakumejakaan. Imetin toista lasta 10kk.

 

Kolmannen kohdalla imetys oli alusta asti luontevaa. Uskomatonta että jopa nautin siitä ja sitä kestikin 11kk.

 

Nyt odotan neljättä lasta ja odotan imetyshetkiä. Itselleni ainakin kokemus on tuonut lisää varmuutta ja olen hyväksynyt asian luonnollisena.

 

Kahden jälkimmäisen lapsen kohdalla olen kokenut imettämisen äärimmäisen tärkeänä koska he syntyivät keskosina. Viettivät alkuelämnsä sairaalassa joten suhteen luominen oli vaikeaa. Ja heidän kanssaa kävikin lopulta niin etteivät huolineet tuttia eivätkä pulloa joten imetys oli tärkeää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua ällötti ajatus imetyksestä ennen raskautta ja alkuraskauden aikana ajatus oli lähes sietämättömän inhottava. Varmaan hormonit ja jotkut tekivät tehtäväänsä, sillä raskauden edetessä ällötys väheni ja ihan viimeisillä viikoilla aloin toivoa, että imetys sujuisi hyvin ja maitoa riittäisi. Synnytyksen jälkeen aloin imettää ja nyt 2kk ikäinen vauva on täysimetyksellä, enkä koe imettämistä epämiellyttävänä. Odotan kyllä, että voisin lopettaa imettämisen, eli en nauti siitä, mutta kannustan itseäni sillä, että elämä on helppoa, kun maito kulkee mukana ja on ilmaista. Mistä sen tietää, vaikka lopetuksen aikaan tulisi haikeuskin, kun ajatukset on jo tähänkin asti niin paljon muuttuneet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ei ole mitenkään ällöttänyt ajatus imetyksestä eikä mulla ole ollut sen suhteen mitään ongelmiakaan, mutta negatiivisia tunteita on aiheuttanut sen yli-ihannointi ja korostaminen, en pidä sellaisesta holhoavasta ja painostavastakin suhtautumisesta, mikä siihen liittyy (neuvolatätien ja muiden äitien toimesta). Onhan se äidinmaito varmasti hyvää ja terveellistä ravintoa, mutta niin on sen vaihtoehdotkin. Korvikkeillakin kasvaa ihan terveitä ja kaikin puolin kelvollisia ihmisiä.

 

En tiedä oonko epänormaali, mutta mulle imetys on kuitenkin aina ollut vain arkinen käytännön toimitus, vauvan ruokinta, ihan yhtä välttämätön kuin vaipanvaihto, enkä ole koskaan tajunnut joidenkin äitien hehkutusta tyyliin "ihania imetyshetkiä!" (toivotuksena samaan malliin kuin "mukavaa kesää") ja "mä ainakin aion imettää vielä PIIIIIIITKÄÄÄÄÄÄÄN, on se niin ihanaa!" (lapsen ollessa jo lähemmäs parivuotias). Miksi sitä pitää niin kauheasti hehkuttaa ja ihannoida? En mä ole koskaan kokenut imetystä ihanaksi enkä oikein tajua höpötystä siitä äidin ja vauvan spesiaalisuhteesta (meillä iskä on lapselle vähintään yhtä spessu ja tärkeä). Lämpöä, läheisyyttä ja perusturvallisuutta vauva pystyy tankkaamaan ihan yhtä hyvin pulloruokittunakin, ruokintatapa ei suinkaan ole siinä mikään ratkaiseva tekijä, vaan ihan muut seikat. Eli tää imetyksen yli-ihannointi ja korostaminen ärsyttää mua suunnattomasti ja aiheuttaa negatiivisia tunteita koko imetykseen liittyen, vaikka itsellä imetys on kyllä alusta asti sujunut ihan täydellisesti ja jatkuu yhä (10 kk lapsi). Mutta jo ennen synnytystä päätin, etten antais kenenkään aiheuttaa stressiä mulle imetyksen suhteen, vaan jos ei sujuis niin tuttipullo ois meillä ollut ihan yhtä toimiva ratkaisu. imetys nyt vaan on käytännössä helpompi (ja halvempi) vaihtoehto, ja nytkin jos oisin oikein laiska ja itsekäs (tai pihi) äiti antaisin enempi tissiä kun kiinteiden väsäämisessä ja syöttämisessä on paljon suurempi vaiva. Mutta eihän se maito enää ton ikäiselle riittäis ravinnoksi, vaikka imisi 24/7.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on tosi samanlaisia ajatuksia kuin ylemmällä kirjoittajalla: mua on aina ärsyttänyt jo etukäteen, ennen kuin olin raskaanakin, se miten imetykseen painostetaan ja sitä yli-ihannoidaan ja siitä tehdään melkein elämän ja kuoleman kysymys! Mua on suorastaan säälittänyt ne naiset, jotka kokee syyllisyyttä jos imetys ei jostain syystä onnistu tms.

 

Itsessään imetys on minullekin neutraali asia - ja aivan oma asiani. Imetys on itse asiassa ollut sata kertaa helpompaa, kuin mitä etukäteen ajattelin lukemani perusteella, että mitä se voi olla. Mutta se on niin ihmisestä kiinni, ja ehkä tuuristakin, siis tarkoitan että yhtä hyvin imetys voisi olla minulla vaikeaa. Se on usein myös ihana hetki vauvani kanssa - mutta niin on melkein kaikki muutkin hetket vauvani kanssa. Etukäteen minäkin siis päätin etten anna kenenkään päsmäröidä mun imetystä ja minun päätöksiä sen suhteen. Enkä kaipaa todellakaan neuvojakaan siihen oikeastaan keneltäkään, jolta en neuvoja pyydä :D

Edited by Damanda

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä imetys sujui vähän niin ja näin ja lopetettiin n. 1.5kk:n iässä ja nyt syö vain korviketta. Ihan hyvin pärjää korvikkeellakin. Meillä myös ongelmana oli se, että imetys ajatuksenakin jo ällötti eikä siitä siksi varmastikaan oikein tahtonut tulla mitään. Vauvalla vielä kaiken lisäksi "rintaraivaria" usein syödessä, joten siirtyminen korvikkeeseen oli ehdoton "must".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0