Nasty

G: Mistä tulee "tyttö- tai poikaolo"?

100 posts in this topic

Kun puhutaan, että äideillä on joko tyttö- tai poikaolo mahavauvasta, niin kysyisinkin ihan uteliaisuudesta mistä asioista teillä tämä olo koostuu? Onko se jokin selittämätön äidinvaisto, enneunet vai uskotteko kenties ns. sukupuolimerkkeihin (esim. mahan muoto, mieliteot ym.)?

 

Itse voisin vastata, että mulla on ollut jo aika pitkään poikaolo. Uskoisin että eniten se johtuu siitä, että esikoinen on poika, niin vertaan tätä raskautta siihen, joka siis oli kaikinpuolin helppo ja täytti melkein kaikki klassiset poikaraskausmerkit. Ja unissakin olen monesti nähnyt että meille tulee toinen poika :)

 

Ja jatkan vielä että esikoisesta oli myös poikaolo, johtuen varmaan siitä että olin aina kuvitellut ensimmäisen lapsen pojaksi. Sen lisäksi lähes kaikki sanoivat minulle että odotan poikaa eli kai siinä oli hieman aivopesua mukana ;) (Hieman tätä esikoisen poikaoloa kuitenkin lievensi kahdessa ultrassa annettu tyttöennustus :D)

Edited by Nasty

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli esikoisesta heti plussasta lähtien sellainen olo, että tyttö sieltä tulee. En voinut kuvitellakaan ostavani mitään "poikamaisia" vaatteita raskausaikana, kummasti kaikki tyttömäinen iski silmiin. Ultrassa sit saatiinkin varma lupaus tytöstä ja tyttöhän sieltä syntyikin. En sit tiedä johtuiko toi mun fiilis ihan vaan siitäkin, että mulla on ollut aina haaveena saada tyttö ensin.

 

Tästä toisesta oli samanlainen, omituinen fiilis, että aika varmasti poika tulee. Olo on ollut jotenkin niin paljon "seesteisempi" kuin mitä oli tytön odotusaikana.

 

Mihinkään sukupuoliväitteisiin (mieliteot, mahan muoto jne.) en usko.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä on tuloillaan ensimmäinen lapsi, joten ei ole vertailukohteita aiempiin raskauksiin eikä sitä kautta voi ajatella oloja. ennen raskautta kun puhuttiin lapsista, oli molemmilla aina sellainen olo, että ainakin ensimmäinen lapsi on tyttö. en tiedä miksi. kun sitten tulin raskaaksi ja menimme alkuraskauden ultraan, niin puolisolle tuli heti sellainen olo, että tulokas on poika. itse en vielä siinä vaiheessa osannut oikein ajatella mitään, ehkä ajatukset oli vielä niin sekaisin ja ihmettelin vain sitä, että olenko tosiaan raskaana. :) jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että myös itselläni on aivan selkeä olo siitä, että tulokas on poika eikä sittenkään tyttö, niinkuin joskus aiemmin ajattelin. olo tuli jo hyvin pian ennen kuin vatsaa edes huomasi enkä siis voi sitä perustaa esim. vatsan muotoon. nyt kun viikkoja on jo oikeinkin hyvin, niin mulla kyllä on "poikamaha", mutta sen perusteella en lähtisi mitään veikkailemaan. siskoni täysin samanlainen "poikamaha" sisälsi pienen tytön. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä (tai mieheni) en usko mahan muodon, mielitekojen tai minkään muunkaan perusteella tehtyihin sukupuoliennustuksiin. Minulla ei myöskään ollut erityisesti tyttö- tai poikaoloa (ennen kuin ultrassa kuultiin kumpi todennäköisesti on tulossa).

Miehellä sen sijaan on ollut alusta asti tosi vahva tyttöolo, sanoi että se johtuu vain siitä että hän on aina kuvitellut meidän ensimmäisen olevan tyttö. Tämä taas johtunee siitä, että joskus seurustelun alkuvaiheessa ystäväni kanssa yritimme keksiä mahdollisimman rumaa lapsen nimeä (tytön nimi), joka miehen mielestä olikin erinomaisen hieno nimi. Mies onkin aina kutsunut ensin haaveissa ja nyt masussa olevaa vauvaa ko. nimellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen aina salaa toivonut tyttöä ensimmäiseksi lapseksi, kun pojista ei ole juuri kokemusta.

Silti olen muutaman kerran nähnyt unta kuinka minulle kerrotaan odottavani poikaa. Mahan muotoihin en minäkään usko tai mihinkään testeihin.

Jos odotankin tyttöä, niin ainakin olen tosi huvittunut ettei unet pitänytkään paikkaansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on ollut raskauden alusta asti todella vahva poikaolo. Siis niin vahva, että mulle on ollut koko ajan aivan täysi itsestäänselvyys, että meille tulee poika. Siinä mielessä olo on vähän hassu, että toivoisin meille enemmän tyttöä, mutta koska vaisto on koko ajan puhunut pojan puolesta, niin olen jo alkuraskaudessa alistunut ja alkanut suosiolla odottaa poikaa.

 

Tilanne on jännä, sillä neljässä tehdyssä ultrassa lapsen sukupuolta ei ole saatu selville. Yleensä nimenomaan tytöt salailee sukupuolensa ja pojat esittelee jalkoväliään auliisti, joten tämän perusteella todennäköisyydet lienee tytön puolella. En vaan voi omalle ololleni mitään. Tyttövaatteet tuntuu hirveän vierailta, enkä jotenkin "näe" vauvaa tyttönä, vaikka kuinka yrittäisin. Olen useaan otteeseen raskauden aikana yrittänyt kääntää mieltäni tytön puolelle, mutta tuloksetta. Sisimmässäni tunnen vauvan pojaksi, halusin sitä tai en.

 

Lähipäivinä toivottavasti selviää, miten kävi ja pitikö vaisto paikkansa (nyt rv. 39+2). Sen verran usein olen kuullut äidinvaiston tässä asiassa pettäneen, että en siihen satavarmasti luottaisi.

 

_______

 

Dodii, nyt on muksu ulkona. Ja tyttöhän sieltä sitten tuli. biggrin.gif Aivan ihana sellainen.wub.gif

Edited by Keskiyön aurinko

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on takana kaksi raskautta, tytön ja pojan, jotka alun osalta erosivat toisistaan monin tavoin. Nyt kun mietin tätä raskautta, minulla on aika vahva tyttöolo, raskaus kun on ollut kovin samanlainen kuin esikoisesta ja niin kovin erilainen kuin viime kevään poikaraskaus. Mä olen myös nähnyt "tyttöunen", jossa meillä oli toinen tytär, nimeltään Linnea.

 

Mä en myöskään usko mihinkään mahanmuotoennustuksiin, eiköhän äidin ruumiinrakenne vaikuta siihen, millainen maha on.

 

Rakenneultrassa se sitten ehkä selviää, haluttaisiin kyllä tietää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli esikoisesta tyttöolo, kunnes rakenneultrassa veikattiin hyvin varovaisesti poikaa ja veikkaus vaihtui 3D -ultrassa poikalupaukseksi. Eli mönkään meni se fiilis ja suloinen poika syntyi! :lipsrsealed:

 

Nyt toista odottaessa mulle tuli vahva poikaolo np-ultran jälkeen. Ei perustu mihinkään vanhan kansan merkkeihin tai muuhun, jotenkin on vaan vaikea kuvitella tyttöä kun on poika entuudestaan. Itse asiassa mulla on tällä kertaa "tyttömäisempi" raskaus, mutta en oikeen usko noihin juttuihin. Ultrassa kaikki tuntui niin tutulta, että tuli vaan semmonen olo että tämä on koettu ennenkin - viimeksikin masussa asusti poika joten varmaan tälläkin kertaa. Ei nyt ehkä ihan loogista mutta siltä se tuntui. Reilun kuukauden päästä on rakenneultra, tulen sitten kertomaan pitikö olo paikkansa jos vauva suostuu näyttämään sukupuolensa.

 

Edit. Juu, tällä kertaa fiilis oli oikea, poika siellä näkyi :)

Edited by Beibi

Share this post


Link to post
Share on other sites

itselläni äitini ennusti ranteeni kautta että laitto neulaan lanka ja laitto se mun ranteenpäälle ja jos se pyöri niin oli tyttö ja viiva poika.

piti joka kerta paikkansa ja nyt neljäs pitäs olla tyttö ja maha kokokin on sen näköinen että olisi tyttö ja tunne on kova että kyllä se on.

mulla on poika maha aina ollu edessä kuin pallo ja tyttö maha leviää.

enään olisi 8 viikkoo synnytykseen ja maha asukki ei oo näyttäny kummpi on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla oli tyttöolo sen takia, että olen itse perheen esikoinen ja tyttö. Esikoista odotin ja jotenkin monen muunkin tavoin kuvittelin että ekaksi syntyy tyttö. Lisäksi olin kuullut, että tytöistä olisi enemmän pahoinvointia... ehkä, siis tälläinen uskomus. Minä oksensin sinne viikoille 23-24 päivittäin useasti. Tyttö tuli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivoisin tyttöä ekaksi lapseksi. Voisin ihan hyvin ottaa pojan kakkoseksi, mutta jotenkin ajatus tytöstä ekana on helpompi, jotenkin tutumman ja turvallisemman tuntuinen. Varmaan siksi, että itse olen nainen, isosiskoni oli meidän vanhempiemme esikoinen ja siskolla itsellään on kaksi tyttöä. Kysymys ei ole sukupuolirooleista, koska meidän geeneillä ei ainakaan stereotyyppistä tyttöä ole tulossa. girl_haha.gif (tai ehkei pitäisi sanoa vielä tässä vaiheessa mitään...)

 

Tällä hetkellä aina kun ajattelen lasta syntyneenä meillä kotona, se on tyttö. kuitenkin kun ajattelen sitä puolen vuoden päästä potkimassa mahassa, se on poika. Mene ja tiedä. Miehen geeneillä kyllä tulee pelkkiä poikia.

 

Oikeastaan toivoisin kaikkein eniten, että tulossa olisi kaksoset, joista ainakin toinen olisi tyttö. Lapsiluku olisi sitten minun puolestani täynnä eikä tarvitsisi olla raskaana enää. Joo, kai sitä haaveilla saa... girl_sigh.gif

 

Mihinkään vanhan kansan juttuihin en usko pätkääkään. Siskon ekan raskauden aikanakin oli kuulemma (siis sivullisten mukaan) ihan selvä poikamaha, mutta tyttö sieltä vaan tuli. Jos joku rupeaa minulle selittämään, kuinka ihan selvästi näkyy, että poika se on, niin meinaan kysyä, että kiveksetkö se siellä näkee.

Edited by Maustekahvi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos joku rupeaa minulle selittämään, kuinka ihan selvästi näkyy, että poika se on, niin meinaan kysyä, että kiveksetkö se siellä näkee.

 

girl_haha.gif Mä otan tän käyttöön kans! :D

 

Itse aiheeseen en voi kyllä vastata vielä juuta enkä jaata, kun en ole oikein vielä edes tajunnut että olen raskaana. Palaan ehkä myöhemmin kertomaan, jos tulee tyttö- tai poikafiiliksiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin jostain syystä aina vaan ajatellut, että meidän esikoinen on varmasti poika. Mistä lie olin sen saanu päähäni :D. Kun sitten totesin olevani raskaana niin alkuraskaudessa oli "poikaolo". Vähän ennen rakenneultraa näin unen jossa kätilö sano että : " Tää on tyttö". Ja rakenneultrassa sitten näkyi todellakin tyttö ja tyttö syntyi. Eli mun "äidinvaisto" ei ainakaan osunut kohdilleen :D. Paitsi jos voi ajatella tuon unen olleen jonkinlaista äidinvaistoa... Epäilen kuitenki että se johtu vaan siitä että alitajuisesti huomasin että sieltähän voi tosiaan tulla kumpi vaan :D.

Edited by Mamabella

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Oikeastaan toivoisin kaikkein eniten, että tulossa olisi kaksoset, joista ainakin toinen olisi tyttö. Lapsiluku olisi sitten minun puolestani täynnä eikä tarvitsisi olla raskaana enää. Joo, kai sitä haaveilla saa... girl_sigh.gif

 

 

OT:mun mielstä on ikävää, ettei tällaista toivetta voi mitenkään edesauttaa ;) nimimerkillä itse kaksosia kuumeileva

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytykseen on maksimissaan aikaa n.4 viikkoa, ja mulla ei ole vieläkään kehittynyt minkäänlaista sukupuolioloa. Jokaisella vastaantulijalla tuntuu sen sijaan olevan asiasta varma tieto. :girl_haha: Aika tasan on mennyt veikkaukset, tyttöveikkaukset perustuu yleensä johonkin etiäiseen tai uneen, mahan muodosta oon saanut kuulla ties kuinka monta kertaa että poika on tulossa. (OT: Miten hiidessä muka mahan muotoon voi vaikuttaa se, onko sisällä kulkuset vai ei? Tämän uskomuksen taustaa oon usein miettinyt..)

 

Mutta siis, mulla ainakin mahdolliset sukupuoleen liittyvät tuntemukset on sidoksissa vauvan syntymän jälkeisen ajan mielikuviin. Joskus meillä on pikkuinen tyttö, joskus taas poika. Eli varsinaisesti mistään fyysisistä/raskauden aikaisista tuntemuksista ei ole tullut mitään sukupuolioloa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan raskauden alussa näin muutaman kerran unta että poika syntyi. Kun raskaus hieman eteni, kuitenkin kuvittelin odottavani ehkä tyttöä, mutta en tiedä mistä fiilis tuli. Rakenneultrassa sitten sanottiin, että pojalta näyttää ja kätilö oli tästä aika varmana. Loppuajan olenkin sitten fiilistellyt poikaa, meillä on tosi paljon poikamaista vaatetta vauvalle (joista suurin osa tosin saatu käytettynä) ja miehen kanssa kutsutaan vauvaa pojan nimellä joka tod. näk. tulisi sitten pojalle oikeastikin. Mutta kyllä mä silti pidän koko ajan mielessä edelleen että on mahdollista että sieltä tyttö tuleekin. Mutta siis, "poikaolo" tuli sillä hetkellä kun ultrassa näin sanottiin. :) Mä en usko mihinkään mahan muotoihin tai muihin epätieteellisin merkkeihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli ihan poikaolo raskauden alusta asti. Enkä tiedä, mihin se perustui. Himosin terveellistä ruokaa ja olin elämäni kunnossa, iho ja hiukset hehkui jne eikä ollut pahoinvointia ollenkaan. Kai nekin piti ennustaa poikaa. Maha oli vähän siltä väliltä, monet sanoi että on poikamaha mutta eräs yli 80v mummo totesi heti kun näki mut (joskus kun maha ei ollut vielä kunnolla näkyvissäkään) että tyttöähän se Alya odottaa, kun on selästä noin levinnyt. :grin: Sykkeitä aina kytättiin, onko korkeat vai matalat, muistaakseni aika keskivälillä. :D Puolivälissä nähtiin ultrassa jalkoväli josta lääkärikään ei osannut sanoa, kumpi se on. Pientä tyttöveikkausta antoi. Siinä vaiheessa lakkasin yrittämästä niin kovasti selvittää sukupuolta, ja synnärillähän se sitten vasta selvisi, kun tyttö tuli. :wub: Mun eka sanat miehelle (puhelimessa, oli kaikkea leikkaushärdelliä ja mies oli lähetetty kotiin) oli kun kähisin että "se on tyttö" mihin mies "Joo, tiedän" :grin: Oleelliset ensin.

 

Tyttöä mä salaa toivoinkin, mutta en kovin uskaltanut sitä sanoa kun oli se poikaolo ja kumpi vaan olisi ollut maailman tervetullein. Nyt kun toista toivotaan, olen usein sanonut miehelle jostain tulevaisuudesta puhuttaessa, että "sitten tytöt sitä ja tätä" eli selkeästi on tyttöolo vaikkei ole vielä raskauttakaan. :grin: Ehkä sekin menee sitten väärin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoista odottaessa olin alkuun ihan varma että poika on tulossa. Sitten jossain vaiheessa tuli jotain lipsahduksia puheessa eli viittasin selvästi tyttöön vaikka en edes asiaa itse tiedostanut. Mies aina vaan kysäisi, että ai se onkin sit tyttö. No, tyttöhän sieltä sitten tuli.

 

Nyt toista odottaessa raskaus on ollut hyvin erilainen, ja sen takia oon varma että poika sieltä tulee. Mies on puolestaan varma että tulee tyttö. No, se selvinnee hetkenä minä hyvänsä raskausviikkojen ollessa nyt 40+3...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on ollut raskauden alusta asti todella vahva poikaolo. Siis niin vahva, että mulle on ollut koko ajan aivan täysi itsestäänselvyys, että meille tulee poika. Siinä mielessä olo on vähän hassu, että toivoisin meille enemmän tyttöä, mutta koska vaisto on koko ajan puhunut pojan puolesta, niin olen jo alkuraskaudessa alistunut ja alkanut suosiolla odottaa poikaa.

 

Tilanne on jännä, sillä neljässä tehdyssä ultrassa lapsen sukupuolta ei ole saatu selville. Yleensä nimenomaan tytöt salailee sukupuolensa ja pojat esittelee jalkoväliään auliisti, joten tämän perusteella todennäköisyydet lienee tytön puolella. En vaan voi omalle ololleni mitään. Tyttövaatteet tuntuu hirveän vierailta, enkä jotenkin "näe" vauvaa tyttönä, vaikka kuinka yrittäisin. Olen useaan otteeseen raskauden aikana yrittänyt kääntää mieltäni tytön puolelle, mutta tuloksetta. Sisimmässäni tunnen vauvan pojaksi, halusin sitä tai en.

 

Lähipäivinä toivottavasti selviää, miten kävi ja pitikö vaisto paikkansa (nyt rv. 39+2). Sen verran usein olen kuullut äidinvaiston tässä asiassa pettäneen, että en siihen satavarmasti luottaisi.

 

_______

 

Dodii, nyt on muksu ulkona. Ja tyttöhän sieltä sitten tuli. biggrin.gif Aivan ihana sellainen.wub.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Anteeksi vain, mutta en voi kuin nauraa. :lol: Aika näppärästi sässin tuon edellisen viestin... En vissiin saa poistettua sitä mistään, kun se meni kaiken kisäksi 'vieras' -profiililla. AARGH, miten mä onistuin, älkää edes kysykö :dash2:

 

Näpyttelen tuon vastauksen uusiksi, siten, kuin sen alunperin tarkoitin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on ollut raskauden alusta asti todella vahva poikaolo. Siis niin vahva, että mulle on ollut koko ajan aivan täysi itsestäänselvyys, että meille tulee poika. Siinä mielessä olo on vähän hassu, että toivoisin meille enemmän tyttöä, mutta koska vaisto on koko ajan puhunut pojan puolesta, niin olen jo alkuraskaudessa alistunut ja alkanut suosiolla odottaa poikaa.

 

Tilanne on jännä, sillä neljässä tehdyssä ultrassa lapsen sukupuolta ei ole saatu selville. Yleensä nimenomaan tytöt salailee sukupuolensa ja pojat esittelee jalkoväliään auliisti, joten tämän perusteella todennäköisyydet lienee tytön puolella. En vaan voi omalle ololleni mitään. Tyttövaatteet tuntuu hirveän vierailta, enkä jotenkin "näe" vauvaa tyttönä, vaikka kuinka yrittäisin. Olen useaan otteeseen raskauden aikana yrittänyt kääntää mieltäni tytön puolelle, mutta tuloksetta. Sisimmässäni tunnen vauvan pojaksi, halusin sitä tai en.

_______

Dodii, nyt on muksu ulkona. Ja tyttöhän sieltä sitten tuli. :D Aivan ihana sellainen.wub.gif

 

Mulla on ihan vastaavat ajatuksen Keskiyön auringon kanssa. Toivoin tyttöä, mutta poikaolo oli heti alusta. Jälkeenpäin mietin, että psyykkasinko itseäni uskomaan, että lapsi on poika, suojellakseni itseäni pettymykseltä (vaikka toisaalta tiesin jo silloin, että se pikku nyytikäinen tulisi olemaan yhtä rakas sukupuolesta riippumatta. Enemmän kai pelkäsin että olisin pettynyt, koska silloin olisin soimannut itseäni huonoksi ihmiseksi&äidiksi koko loppuelämäni, eikä kukaan halua joutua elämään sellaisten tunteitten kanssa). Äh, hankala selittää.

 

Rakenneultrassa ultraava kätilö tulkitsi jotain poikkeavuutta sikiössä (osoittautui vääräksi hälytykseksi, mutta ehdittiin säikähtää järjiltämme), siinä tilanteessa ei ollut ensimmäisenä mielessä se sukupuoli, eli unohtui kysyä. Eikä sitä sitten selvitettykään enää sen koommin.

 

Muutenkin tein ihan samaa kuin Keskiyön aurinko, yritin 'kääntää' mieltäni tytön puolelle, mutta ei.

Lisäksi mulla oli ns. poikavatsa, vaikka en tiedä, uskonko moiseen. Poikaa kaikki veikkasivat. Linea negra tuli yli navan, jonka se ohitti pikku mutkalla

Tyttö siltä tuli. Äitini kysyi, olenko pettynyt, kun niin poikaa toivoin. Sanoin, etten ollut poikaa toivonut, vaan että minulla oli oli ollut poikaolo.

 

Tyttöä mä salaa toivoinkin, mutta en kovin uskaltanut sitä sanoa kun oli se poikaolo ja kumpi vaan olisi ollut maailman tervetullein.

 

Tämä oli hyvin sanottu, tätä yritin itsekin, en vain päässyt tällaiseen täsmälliseen ja ytimekkääseen ilmaisuun

 

Tässä raskaudessa ei ole ollut tyttöpaineita, kun sellainen jo perheestä löytyy. Raskaus on ollut hvyin samanlainen, tosin potensiin 10. Vatsa taitaa olla leveämpi, mutta olen itsekin nyt levämpi, kuin ykköstä odottaessa:D . Tyttöolo mulla on nyt, saas nähdä, meneekö nää olot 'ristiin' ja poika tulee. Ultrassa tyyppi piti jalkovälinsä suojassa, mutta kätilö veikkaili tyttöä. Olen valinnut taas neutraalin värisiä vaatteita.

Jokusen kuukauden saa vielä odottaa, ennen kuin selviää!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poikaolo tulee minulle konkreettisesti näistä asioista:

 

  • Mies on alusta asti sanonut, että meille tulee poikalapsi, mikäs siinä, hän se tietää varmasti paremmin kuin minä itse ;) = näin ollen olen juurtanut aivoni tähän käsitykseen että jos mies kerta sanoo, niin sitten on näin!
  • Olin erittäin pahoinvoiva, mutta se tyssähti.. harvemmin oksensin, olo jäi vain etovaksi. Kuulemma tyttöjen kanssa olot olleet pahempia, mutta ajattelin sen näin = Jos tytön kanssa oksennellaan ja "kuollaan" niin poika vaan yksinkertaisesti jää "himmailemaan" siihen välille!
  • Enneunet + ennustukset + testit (ai mitenniin taikauskoinen?)
  • Kaupassa katselen enemmän poikien kuin tyttöjen vaatteita.

MUTTA! Sykkeet tosi matalat, joten +-0 :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en usko mihinkään merkkeihin, mutta toki oloja silti tulee. Sykkeistä kai oli jotain juttua, että siinä jopa voisi jotain perää ollakin. Toisaalta meidän pojalla oli aina ihan huikeat "tyttösykkeet", siitä johtuen, että se oli sellainen sähköjänis kohdussa että oli jatkuvasti ihan hurja jumppa päällä. Että se siitäkin.

 

Esikoista odotellessa mulla oli ensin tyttöolo. Mä luulen, että siinä aluksi oli ihan hirveä tarve saada jotenkin konkretisoitua sitä raskautta ja luotua jotain mielikuvaa vauvasta, en tiedä miksi se tyttöfiilis sitten juuri tuli. Raskauden edetessä se sitten hävisi, ja synnyttämään mennessä oli aivan täysin 50/50-olo, ei siis minkäänlaista ajatusta sukupuolesta. Ja poika siis tuli.

 

Nyt ihan alkuraskaudessa on taas utelias olo kovasti. Jos nyt jotain oloa on, niin ehkä poikaolo. Se johtunee ihan vain siitä, että meillä on poika. :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

MUTTA! Sykkeet tosi matalat, joten +-0 :girl_wink:

No uskomusten mukaanhan poikasykkeet ovatkin matalat ja tyttösykkeet korkeat eli tuokin viittaisi poikaan vanhan kansan merkkien mukaan. Mutta omalla kohdalla sykkeet ei ole pitäneet paikkaansa. Esikoispojasta olivat 140-155 ja nyt tosikoispojasta 158-160. Tosin 4D-ultrassa oli 147.

 

Natalie, mulla oli tyttöolo ekasta lapsesta - poika tuli :) Ja tokasta mulla oli heti jotenkin poikaolo kun ekakin oli poika. Ja poika on taas tulossa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now