apua, 18-vuotiaana raskaaksi, ei vakituista suhdetta

[Guest essi]

Nyt olen pahassa pulassa. Olen vasta täyttämässä 18 ensi kuussa, ja uskon vahvasti olevani raskaana. Kuukautiset olivat viimeksi puolitoista kuukautta sitten, olen ollut kamalan väsynyt noin viikon ajan, vatsa on turvoksissa, huonovointisuutta, ruumiinlämpö on noussut yli 37 ja rinnat ovat aivan TAJUTTOMAN arat, ja kasvaneet selvästi. Kuukautiseni ovat yleensä erittäin säännölliset. Raskaus ei kuitenkaan ole pääsääntöinen ongelma, vaan lapsen isä. Hän on vasta täyttämässä 17, ja mikä vielä pahempaa, hän seurustelee toisen naisen kanssa. Kuulostaa tietysti siltä, että itse olen soppani keittänyt ja että olen täysi huora, mutta puolustuksekseni voin sanoa, että minua tässä on hyväksikäytetty, kun jätkä sepitteli ummet ja lammet käyttäen hyväkseen sitä että olen jo 2 vuoden ajan pitänyt hänestä valtavasti. Ja pidän vieläkin. Siksi en tahtoisikaan raskauteni pilaavan hänen suhdettaan, vaan antaisin hänen mielummin olla onnellinen naisensa kanssa kun ei meidän kemiamme sitten oikein toiminutkaan. Pojan kannan raskauteen tiedän varsinkin hyvin; ehdottomasti abortti. Omasta mielestäni se on murha. Tai ei nyt murha, mutta tappamista kuitenkin. Vielä en ole hänelle mitään sanonut, mutta pakkohan se on jossain vaiheessa tuoda ilmi. Kunhan ensin saan testin tehtyä. Noniin, sitten olisi tämmöinen kysymys; MITÄ HITTOA MINÄ TEEN JOS TODELLAKIN OLEN RASKAANA?? Abortti vai ei? Onko oikein, jos ajattelen tässä asiassa nyt enemmän itseäni ja omaa moraaliani, vai taivunko siihen, mitä lapsen isä haluaa?

[Mymmelin tytär]

Moikka! Tsemppiä rankkaan tilanteeseen! Tee nyt ihan ensimmäiseksi se testi ja sitten voit ryhtyä pohtimaan, mitä mahdolliselle positiiviselle testitulokselle "teet". Mielestäni sinun tulee toimia asiassa oman vakaumuksesi mukaisesti: sinä lapsen kuitenkin sisälläsi kannat. Vaihtoehdot siinä tapauksessa ovat sitten pitää lapsi itse tai antaa lapsi adoptoitavaksi. Kertomasi perusteella tuosta pojan kanssa tuskin päädytte lasta ainakaan yhteisen katon alla kasvattamaan, joten yksin lapsen kanssa jäisit. Pahoittelut, että en tämän paremmin osaa vastata. Vaikeita asioita käyt kuitenkin läpi. Tee nyt se testi ensin ja mahdollisen positiivisen tuloksen tultua varaa aika neuvolaan, jossa vaihtoehdoista voidaan keskustella. Tsemppiä!

[Nesbit]

Tilanteesi on vaikea. 18 vuotiaana olet viela aika nuori aidiksi, ja saatat joutua luopumaan monestakin asiasta, lapsen saaminen muuttaa koko elaman. Mutta lapsen saaminen on myos ihan huikea kokemus, ja antaa todella paljon.

 

Sinun taytyy miettia asia perinpohjaisesti itse ja pohtia ratkaisuita oman elamantilanteesi ja tulevaisuutesi mukaan. Millainen tukiverkko sinulla on, jos paatat pitaa vauvan?

 

Minakin suosittelen raskaustestin tekemista, ja ottamaan yhteytta neuvolaan. Ja vaikka ihan ensimmaiseksi hakemaan tukea joltain laheiselta, kuten aidilta tai ystavalta, ettet ole tilanteessasi yksin.

 

Onnea matkaan.

[Cheri]

Edellisten kanssa samaa mieltä, tee testi mahdollisimman pian. Jos se on positiivinen, sinun täytyy alkaa miettimään asiaa todella perinpohjaisesti, ja tähän prosessiin tarvitset varmastikin tukea ehkä useammalta taholta. NooNoon esittämä kysymys tukiverkosta on hyvin tärkeä; olet sen verran nuori, ja tilanteesi on sellainen, että ilman vahvaa tukiverkkoa voit joutua todella raskaaseen ja vaikeaan tilanteeseen jos pidät lapsen.

 

En tahdo sanomisillani vaikuttaa päätökseesi suuntaan tai toiseen, mutta sen tahdon sanoa, että ainakin tältä foorumilta saat kyllä tukea, oli päätöksesi kumpi tahansa ja jos haluat siitä täällä kirjoitella.

 

Ja onhan sekin mahdollisuus, että et ole raskaana. Eli nyt apteekkiin ja testin ostoon. Sitten voit alkaa miettiä seuraavaa askelta.

 

Voimia ja tsemppiä

 

 

[Emmyli]

Moikka! Pakko vastata! En tiedä saanko mitään järkevää tekstiä aikaan mutta yritän parhaani.

 

Itse olen sinua hiukan nuorempi ja tein plussa testin aika tarkaan 9kk sitten. Minäkään en tuolla hetkellä ollut vakituisessa suhteessa tosin odottamani lapsen isä oli exäni eikä hänellä ollut uutta kumppania. Ensin hän toki oli suunniltaan, enpä minäkään heti ollut sinut asian kanssa, mutta päätin pitää lapsen. Muutaman kuukauden hänkin asiaa sulatteli ja minä tietysti ajattelin, että ei hän tule takaisin eikä tule osallistumaan lapsen elämään. No toisin kävi loppu kesästä tuli erittäin tärkeä puhelu tältä exältäni ja hän kertoi haluavansa jutella. Päätimme palata yhteen. Muutimme melko pian saman katon alle ja elämä lähti sujumaan ihanasti. Sitten tuli lokakuun loppu laskettuunaikaan oli vielä reilu kuukausi, mutta vauva päätti tulla ajoissa maailmaan ja syntyi laittaen kaiken ihan sekaisin, eihän me vielä oltu valmiita. Kihlauduimme heti tytön syntymän jälkeen. No vauvan kanssa lähti arki ihan kivasti käyntiin, mutta molempien väsymys toi kamalasti riitoja ja lopulta olin niin poikki, etten enää jaksanu "kahden lapsen kanssa". Päädyttiin ottamaan pieni breikki meidän suhteessa. Mies muutti porukoilleen ja minä jäin tytön kanssa kotiin. Saimme riidät kuitenkin sovittua ja nyt olemme taas yrittämässä uudelleen saman katon alla, toistaiseksi ollaan vältytty riidoilta. Pientä kinaa tietysti on, ihan normaalia

 

Luulen siis tietäväni tunteesi aika tarkaan. Mutta jos sinä oikeasti olet sitä mieltä, että abortti on tappo, älä tee sitä vaikka muut sanoisivat mitä vain. Se on sinun päätöksesi. Sinulla on sitten vielä kuukausia aikaa miettiä aijotko pitää lapsen vai antaa hänet adoptioon. Raskaita valintoja molemmat. Mutta niistä kuulet sitten neuvolassa lisää halutessasi. Minun suurin voimavarani on ollut hyvä, mahtava ja aivan uskomaton tukiverkosto jolta saan niin paljon tukea ja turvaa kuin vain haluan ja tarvitsen niin henkisesti kuin taloudellisestikkin. Oma äiti on minulle ainakin ollut se jolta olen kaikkea kysellyt ja jolle olen itkenyt. Joten toivon, että sinullakin hyvä tukiverkosto on!

 

Jos testisi näyttää plussaa suosittelen rekisteröitymään tälle palstalle. Minä ainaikin olen saanut aivan tajuttomasti tukea täältä. Ja jos haluat vertaistukea niin laita yksäriä, vastailen sitten kunhan ehdin

 

Tsemppiä paljon!

[Serena]

Sanompa nyt minäkin jotain

 

Kova päätös on edessä, mutta niin kuin jo moni muukin on sanonut tee ensin se testi ja murehdi sitten vasta.

Jos testi on positiivinen niin silloin sinun tulee miettiä tuota abortti asiaa todella tarkasti, koska SINUN pitää pystyä elämään sen päätöksen kassa, ei tämän miehen. Sinua se periaatteessa enemmän koskee kuin tätä miestä. SINUSSA vauva fyysisesti on ja SINULLE se vuoto ja kipu keskeytyksen jälkeen tulee, ei tälle miehelle. Miehen on niin paljon helpompaa sanoa "tee abortti" kun ei joudu käydä itse läpi oikeastaan mitään. Ainakaan tässä sinun tapauksessa kun miehellä ei tunnu sinuun olevan mitään tunnesiteitä saatika tähän lapseen. Ajattelee varmasti vaan että kunhan saa asian "pois päiväjärjestykestä" ja itse selviää ilman sen kummempaa selittelyä tyttöystävälle niin hyvä niin. Eli luulen ettei tämä tuleva isä kauheasti ajattele SUNUA tai VAUVAA, vaan ITSEÄÄN. Joten mieti asiaa rauhassa itseksesi ja jonkun läheisen kanssa joka ei ajattele itseään vaan aidosti välittää sinusta. Jos et muuta keksi laita paperille hyvät ja huonot puolet siitä jos vauva syntyisi. Mieti mitä saat ja mistä joudut luopumaan. Minä itse en aborttiin pystyisi, koska tietäisin että katuisin sitä myöhemmin ja tuntisin huonoa omaa tuntoa, mutta en myöskään tuomitse niitä jotka tähän päätöskeen tulevat. Asia on iso ja sitä pitää miettiä rauhassa. Sinulla on kuitenkin aikaa vielä tehdä abortti eli sitä ei tarvitse päättää päivän eikä parinkaan aikana.

 

Vaikka lapsen myötä joutuu paljosta luopumaan niin kyllä siitä niin paljon myös saa! Tiedän myös sen että jos vauvan kanssa tulee jotain tai alkaa tuntemaan itsensä väsyneeksi niin apua saa kyllä ja avun ei tarvitse olla joku läheinen eli jos perhe ei ole lähellä niin apua kyllä tarjoaa kaupunki, tämän tiedän itse kokemuksesta. Eli et ole jäämässä totaalisen yksin vauvan kanssa.

 

Kannatan myös tänne foorumille rekisteröitymistä, täältä saa niin paljon tukea!

 

Kovasti voimia tulevaan!

[Kasma]

Sulla on todella vaikea tilanne, enkä osaa sanoa siihen mitään fiksua. Se vaan tuli mieleen, että periaatteessa sulla kai olisi kolmaskin vaihtoehto: adoptio.

 

Tsemppiä pohdintoihin ja olisi kiva kuulla mitä testi näytti.