Vauvakuume, mutta ei vakituista työpaikkaa?

[Raven]

Toisaalta tuntuu kyllä, että tätä on aivan järjetöntä edes miettiä (Ja mietin silti). Minun alallani töitä riittää enkä usko että itse joutuisin koskaan kovin pitkään olemaan työttömänä. Omaan alaani ei lamat ym. vaikuta kovin herkästi. Palkankin pitäisi olla ihan ok, paitsi nyt juuri vastavalmistuneena. Enkä edes halua, että nykyistä soppariani jatketaan, vaan pikemminkin hetken miettimispaussi olisi "uran"/loppuelämäni kannalta ihan ok.

 

Miehen ala taas on hyvin herkkä suhdannevaihteluille. Hyvinä aikoina tehdään paljon töitä ja lama-aikoina ei (rakentamiseen liittyvä työ). Olisi niin paljon helpompaa jos miehellä olisi töitä, mutta hän on aikonut perustaa oman firman ellei töitä ala pian kuulua ja toisaalta, ja vaikka miehellä olisikin nyt vakityö, kuka sanoo ettei raskausaikana tai myöhemminkin se vakityökin voi yhtäkkiä kadota. Lisäksi tosiaan mies saa luultavasti helpommin töitä 10kk päästä muuttaessamme isompaan kaupunkiin.

 

...mutta miksi sitä kuitenkin miettii vain sitä tämän hetken tilannetta, kuin tämä tulisi jatkumaan ikuisesti?

[Tiistai]

...mutta miksi sitä kuitenkin miettii vain sitä tämän hetken tilannetta, kuin tämä tulisi jatkumaan ikuisesti?

 

Tiedän, että tuo oli retorinen kysymys, mutta jos ryhdytään filosofisiksi, niin kaippa nykyhetki on ainoa todellinen, käsin kosketeltavissa oleva viite siitä, mitä tulevaisuus voisi ja saattaa olla. Kaikki muu on pelkkää arvelua ja toiveajattelua, ja ihmismieli haluaa kuitenkin varmuutta ja ennakoitavuutta, etenkin kun on näin isoista päätöksistä kyse. Jossittelujen varaan on aika nihkeä tehdä elämää mullistavia päätöksiä.

 

 

Mutta kun teillä on varmuudella tilanne muuttumassa noinkin pian ja olette suunnitelmasta varmoja, niin kannattaa yrittää unohtaa nykyhetki tyystin ja visualisoida itsenne sinne 10 kuukauden - reilun vuoden päähän, uuteen kaupunkiin ja uuteen kuvitteelliseen kämppään, ja miettiä puhtaasti siitä näkövinkkelistä että olisiko silloin hyvä olla raskaana / pikkuvauvan huoltajia, oli kummallakaan sitä vakipaikkaa tai ei.

 

 

Nykyään monella alalla vakipaikat on kiven alla, eikä se vakipaikkakaan tuo oikeasti mitään todellista varmuutta ja takeita työn ja tulojen jatkumisesta näinä aikoina. Eli jos vauva on toiveissa, ei todellakaan kannata jäädä odottelemaan vakityötä, eikä varsinkaan mitä enemmän ikää on kertynyt, koska biologinen kello on armoton. Ymmärrän kyllä turvallisuushakuisuuden, mutta loputon varmistelu on kuitenkin turhaa, koska sitä todellista varmuutta e voi saavuttaa. Tämä koskee muitakin asioita kuin perheen perustamista, ylipäänsä ei kannata jättää hamaan tulevaisuuteen toiveiden ja unelmien toteuttamista, koska huominen on aina epävarma.

 

Viisaita sanoja. Nykyään harvalla alalla voi rehellisesti odottaa saavansa vakipaikkaa ollenkaan, ja sittenkin sen pysyvyys on mitä on. Taitaa joka toisessa firmassa pyörähtää YT:t käyntiin joka vuosi, ja niissä ei suinkaan karsita työntekijöitä pelkästään uusimmasta päästä. Meidän aikana (työ)elämässä vain pätee aika erilaiset lainalaisuudet mitä meidän vanhempien ja isovanhempien aikana, eikä elämää voi tai kannata enää suunnitella samojen ohjenuorien mukaan.

 

Loppuun vielä oma tilanne: mies opiskelee yhteiskuntatieteitä ja työllistyminen suoraan valmistumisen jälkeen olisi aika epätodennäköistä, ja itse taas teen toiminimellä hommia, joiden tasaisesta jatkuvuudesta ei ole mitään takeita. Pienellä rahalla ollaan toimeen tultu tähänkin asti ja uskon vakaasti, että toimeen tultaisiin kolmestaankin. Kuten Diable tuolla aiemmin viisaasti sanoi, "Ei ne suuret tulot, vaan kohtuulliset menot".

[Raven]

^ Viisaita sanoja tosiaan.

 

Meillähän oli siis ihan suunnitelmana vuoden alusta asti, että yritys olisi aloitettu suurinpuurtein joulukuussa. Suunnitelmaan kuului vain se, että mies olisi saanut täältä töitä ja oltaisiin saatu rahaa säästöön vauvaa varten, ja jotta minä olisin voinut hyvillä mielin jäädä mammalomalle määräaikaisesta työstäni.

 

Monta vuotta vauvakuumeilleena on aika raskasta siirtää haavetta aina vaan vuodella eteenpäin. Saa nähdä miten tässä käy, kun varsinkin itse olen kuitenkin hyvin turvallisuushakuinen ihminen enkä uskalla kovinkaan helposti tehdä isoja/rajuja/"epäsovinnaisia" päätöksiä.

[rosana]

Meillä ei kummallakaan ole vakityötä, mutta yritys on tarkoitus aloittaa vasta reilun puolen vuoden päästä, jolloin tilanne voi olla ihan toinenkin - ainakin tällä hetkellä näyttää hyvältä.

 

Jos vakitöitä ei kuitenkaan kevätkesällä vielä ole, en usko, että se estää meitä aloittamasta yrittämistä. Oman alani töitä riittää tekijöille varmasti myös äitiysloman jälkeen, eikä ala ole lamoista ym. riippuvainen. Myös miehen alalla työtilanne on hyvä ja ainakin jotain löytyy takuulla, vaikkei aina saisikaan koulutusta vastaavaa paikkaa.

[hanimami]

Omalla alalla vakityöpaikan kestäminen kestää ainakin kolme-neljä vuotta ja sitten se on tosiaan varmaa, eli valtiolla töissä niin sieltä ei potkita pois ennen kuin vasta eläkkeelle. Tota ennen on mahdollisuus saada vuoden tai max. kaksi kestävä sijaisuus, mutta sen varaan en suunnitelmiani rakenna kun se ei todellakaan ole mitenkään varmaa, riippuu onko paikkoja vapaana ja yleisesti ei ole. Jos sellainen tulee eteen ensi vuoden tai seuraavan aikana niin tosi hvyä, että tulee jotain tuloja, mutta jos ei niin jääpähän enemmän aikaa väitöskirjalle. Eli väitöskirja ensiksi pois alta ja kun se on valmis niin voin hakea sitä vakipystiä. Huomaan, että monet samassa tilanteessa olevat naiset ovat lykänneet perheenperustamista sinne neljänkympin tienoille kun se vakipaikka on jo oma, mutta itse en halua uhrata näinkin tärkeää henkilökohtaista päätöstä työn takia, varsinkin kun on murehtijaluonteinen niin pelkään että se ei ehkä sitten myöhemmin enää onnistukaan. Eli olen sitä mieltä, ettei ole mitään syytä etten voisi saada kaikkea: haluan perheen ja haluan uran, enkä aio kummastakaan luopua tai lykkäillä vain siksi kun ei muka voi saada kaikkea tai vakkarityöpaikka pitäisi olla ennen raskautumista. Toki tämän tekee mahdolliseksi se, että mies on töissä ja järkyttävän vauvakuumeen kourissa ja todella kannustavainen mun uran suhteen, eli ilman aviopuolison tukea olisi huomattavasti vaikeampi tilanne.

[Guest Eevaliini]

Moi!

 

Mulla on mies yrittäjä ja mä olen määräaikaisilla sopimuksilla ollu jo muutoman vuoden työssä . samalla työnantajalla kylläkin. Vauva saa tulla jos tulee! Opiskelupaikka ratkeaa ens viikolla.

[Raven]

Minun tilanne muistuttaa aika paljon Hanimamin tilannetta. Omalla alallani olisi myös turvattu valtion virka n. 3-5 vuoden sisällä aivan mahdollinen ja juuri viime viikolla luin taas kerran lehdestä että yksityiselläkin puolella suuri osa jää juuri eläkkeelle nimenomaan omalla painotusalallani joten töitä riittää kyllä minulle tulevaisuudessa. Kuitenkin vastavalmistuneilla on tiukkaa ja kova kilpailu paikoista erityisesti tietyissä kaupungeissa ja kokemus on hyvin tärkeää (ns. asiantuntija-ala) joten otimme riskin ja muutimme pois "kotiseudulta" väliaikaisesti.

 

Tämä meidän tämänhetkinen tilanne oli aivan tarkkaan harkittu, mieheni siis ns. uhrasi oman työpaikkansa jotta minä saisin tämän tärkeän ensimmäisen työkokemuksen valmistuttuani. Luulimme vain, että hänkin saisi sentään jotain töitä täksi ajaksi. Nyt olemme sitten tilanteessa, jossa vauvan yritys on jo aika hullua: toinen työtön ja toinen määräaikainen. (Täälläkään ketjussa ei ihan näin huonoa tilannetta taida kenelläkään olla?)

 

Kunpa sitä osaisi joskus olla suunnittelematta liikaa. Tai ainakin osaisi suunnitella paremmin.

[hanimami]

Raven: Tiedän, että se tuntuu epätoivoiselta tilanteelta, mutta ei se sitä varmastikaan ole. Ikinä kun ei tiedä mitä tapahtuu ja koska ja miehesi voi saada työpaikan vaikka ensi viikolla tai kuukauden päästä tai voitte saadan jonkun aivan mahtavan tätä-ei-voi-missata tilaisuuden jostain muualta. Eli vaikka tällä hetkellä saattaaa näyttää huonolta, niin ei mikään kestä ikuisesti ja ikinä ei tiedä mitä ylläreitä elämä tuo eteen ja puolen vuoden päästä tästä voitte ollakin jo ihan eri tilanteessa.

[lilas]

Miehelläni on vakityö ja itselläni määräaikainen sopimus ja kovasti vauvakuumeillaan. Lähipiirissä moni sanoo, että kannattaa eka hankkia vakityö, ennen kuin perhettä perustaa. Mulla vakipaikan saamiseen menee varmaan pari vuotta, vaikka töitä kyllä riittää. En todellakaan ala odottamaan sitä, että ensin saisin vakipaikan ennen kuin alkaisin yrittämään lasta. Sillä eihän sitä tiedä, kuinka kauan joutuu yrittämään ennen kuin tärppää...

[Raven]

hanimami, kiitos noista sanoista Ainakin luo uskoa siihen, että tämäkin tilanne on vain väliaikainen - niinkuin tietenkin onkin! =)

[athella]

Itsellä on siinä mielessä hyvä tilanne, ettei haittaa vaikkei vakipaikkaa ole kun tulen raskaaksi. Teen työharjoittelun ensi keväänä, luonnollisesti toivon saavani jatkossakin töitä firmasta. Opiskelen it-alaa, eli voin pitää taitoja yllä myös äitiyslomalla tekemällä esimerkiksi omia nettisivuja, mistä on varmasti hyötyä töitä haettaessa. En nyt tiedä miten fiksu ratkaisu oli alkaa nyt yrittää lasta... Työharjoittelun jälkeen ei olisi kuin puoli vuotta opintoja jäljellä. Jos nyt tulisin raskaaksi, se valmistuminen viivästyisi noin vuodella. Äh, ristiriitaiset fiilikset, kun tunne ja järki taistelee keskenään tässä asiassa.

[Lumikello]

Meillä annettiin esikoiselle lupa tulla vaikka oltiin molemmat työttömiä. Ikää oli mulla 26 ja miehellä 30. Mulla oli tarkoitus mennä töihin ennen äitiyslomalle jäämistä mutta toisin kävi, raskauduin nopeasti ja oksensin loppuun saakka niin jouduin olemaan vain kotona, onneksi äitiyspäivärahat laskettiin sen vuoden verotuksen mukaan kun olin ollut pari vuotta töissä.

Ihan hyvin pärjättiin, muuta kuin asumistukea ei omien tulojen lisäksi tarvittu, vaatteita saatiin paljon sukulaisilta ja muutakin tavaraa, ostettiin kyllä niitä itsekin.

Mies sai jossain vaiheessa määräaikaisen työpaikan joka kestää 1v10kk ajan.

 

Nyt meillä on toinenkin lapsi 1v8kk ikäerolla ja töissä en välillä käynyt, saman rahan sain kuin esikoisesta.

Tulevaisuus on molemmilla vielä avoinna töiden suhteen, itse olen päättänyt lähihoitajaksi opiskella kun lapset menee tarhaan, ennenkuin nuorin on 2v en halua laittaa. Haaveena ois kyllä kolmaskin pienellä ikäerolla. Jos sossun tukiin pitäis turvautua, en edes haaveilis mutta ihan hyvin ollaan pärjätty kotihoidontuellakin ja miehen pienellä palkalla. (tekee 6h päiviä)

 

Eihän sitä tilannetta sitten tiedä taas mutta jos mies työttömäksi jäis, saa onneksi ansiosidonnaista päivärahaa ja sillähän pystyy opiskelemaankin. Mutta vähälläkin tulee toimeen, lapset kuluttaa enemmän varmaan sitten kouluiässä mutta sitten olen itsekin jo varmaan töissä. Kirppareita ollaan käytetty hyväksi vaatteiden suhteen, uusiakin ollaan kyllä hommattu ja muuta tavaraa, ei ole koskaan tarvinnut miettiä onko rahaa ostaa jotain tarpeellista.

[Saaqa]

Mies vakituisessa työsuhteessa ollut jo kymmenen vuotta, itse olen vasta valmistunut AMK:sta ja vuoden määräaikaisessa työsuhteessa tällä hetkellä. Meillä taloudellinen tilanne on sen verran vakaa, että ei haittaa vaikka työttömäksi jäisinkin. Vakituista työpaikkaa en osaa edes haaveilla, koska olen aika varma, ettei kukaan palkkaa naista, jolla ei vielä ole lapsia. Vakituisen työn aika koittaa varmaan vasta lapsien jälkeen!

[Guest JennaJ1]

Hei! Olen 20 vuotias nainen ja minulla on kova vauvakuume. Mitä tehdä jos minä haluaisin vauvan, mutta poikakaveri ei halua vielä. Onko mitään lääkkeitä tai pillereitä minkä avulla tulla. Minulla ei ole vielä töitäkään tiedossa, mutta olen etsinyt töitä koko ajan. 
 

Sanokaa mitä minun kannattaisi tehdä! En jaksa odottaa niin kauan kuin poikakaveri haluaisi. Hän haluaa että odottaisin 3 vuotta. 

[Saaqa]

JennaJ1 luulenpa että et voi hankkia lasta ennen kuin miehesi haluaa sitä myös. Ketään ei voi pakottaa isäksi. Mielestäni teidän kannattaa keskustella asiasta. Ja vaikka aloittaisitte yrityksen nyt, teillä voi silti mennä lasten saantiin 3vuotta. Raskautuminen ei ole niin helppoa aina kuin voisi kuvitella, keskivertopariskunnat raskautuvat 1-2vuoden sisällä yrityksen aloittamisesta.

 

Toiselta salaa vauvanhankinta on mielestäni hyvin itsekästä. Tietysti toisen pitäisi haluta sitä myös. Suosittelen, että kerrot miehellesi faktoja raskautumisesta ja siitä, että se ei aina tapahdu niin kovin äkkiä vaikka kuinka yrittäisi. Esim. itselläni alkaa kohta yrityskuukausi numero seitsemän. Voit myös kertoa, kuinka kipeästi haluat lasta ja toivoa, että hän ymmärtää "tuskasi".

[inkeri__]

Mä oon ihan samaa mieltä kun saagap. Lapsien saanti on kumminkin niin iso asia että sitä ei pitäisi tehdä toiselta salassa, koska sinä et ole ainut kenen elämään se vaikuttaa merkittävästi. :/ Pahimmassa tapauksessa tulet raskaaksi ja poikaystäväsi ottaa hatkat.

[Guest JennaJ1]

Hei!

 

Hyviä uutisia. Poikakaverini sanoi minulle, että 2 vuoden päästä jo tietää lisää ja sitten hän vielä sanoi, että ei sitä työpaikkaa ole pakko sinulla olla jos ei millään löydy.

 

Mutta yritin sanoa poikakaverille, että voihan sitä lasta alkaa nytkin yrittämään, kun eihän se tule ekalla yrittämällä. Hän väitti että mitä jos tulee ja meidän tapauksessa kuitenkin tulee. 

 

Tästä asiasta kun puhun hänelle vähän väliä niin hänestä alkaa tuntumaan siltä että en häntä rakasta enään sen jälkeen kun oon saanut vauvan. Sanoin hänelle, että kyllä minä sittenkin sinua vielä rakasta todella todella paljon.

[Marsis]

Minäkin haluan tuoda toisenlaisen tarinan tähän keskusteluun, vaikka vaan vastapainoksi   Olin vielä 22-vuotias kun hain vakinaista toimea omalta alaltani. Olimme tuolloin kihloissa ja hääpäivä sovittuna, jonka avoimesti kerroin myös haastattelussa. Tästä huolimatta sain vakituisen paikan, tosin yksityisestä firmasta, ja nyt on häät vietetty ja lapselle annettu lupa tulla   Myös mies on vakituisessa työssä.

Ja olen kyllä aika varma siitä, että lapsi olisi kuitenkin mennyt vakituisen työn edelle.

Edited June 27, 2013 by marsipaanimakeinen

[evele]

Joskus nuorempana olin kovin ehdoton, että pitäisi olla vakituinen työpaikka ennen kuin edes harkitsen lasten hankkimista. Mutta tässä on vuosien aikana omat ehdottomat mielipiteet karisseet monessa muussakin asiassa ja meillä on nyt sellainen tilanne, että ehkäisy lopetettiin maaliskuussa vaikka itse opiskelen vielä puolesta vuodesta vuoteen. Toiveissa olisi raskaus niin, että voisin valmistua juuri ennen äitiyslomaa, vaikka eihän raskautta voi millään suunnitella varmuudella. Miehellä on ihan vakituinen työpaikka.

[talventakoja]

Onneksi nykypäivän työtilanteet on sellaisia, että tätäkään ongelmaa ei oikeastaan enää jaksa edes miettiä. Itsellä on taas puolen vuoden määräaikainen ja mies hakee töitä. Toki siltä osin on ihan hyvin pullat uunissa (pun intended) että ei tyhjän päälle tiputtaisi vaikka hetken molemmat työttöminä olisikin. Tiedän myös ihmisiä jotka ovat sen vakipaikan raskaanakin saaneet, eli ei sekään utopistinen vaihtoehto ole - joskin kaukainen haave.

 

Taitaa olla vaan parempi startata sen vauvahaaveen kanssa aiemmin ja katsoa miten työkuviot tulee perässä, veikkaan että moni muukin on selvinnyt siitä hengissä. En oikein jaksa luottaa siihen, että työasiat järjestyisivät aikaisemmin tai että niitä kannattaisi sen kummemmin odotella.

[Nellisi]

Mies oli sitä mieltä, että mulla on oltava vakipaikka, ennen kuin aletaan vauvaa yrittään. Mahkuja olisi myös vakipaikkaan voinut olla (vanhat opiskelukaverit sai jo vakipaikkoja kevään hauista), mutta päädyin uuteen määräaikaiseen soppariin nykyisessä työpaikassa paremman palkan, mukavien työkavereiden ja lyhyemmän työmatkan takia. Silti nyt on tjottailu aloitettu. Minulla on tapana ajatella, että asiat järjestyy, joten en ota liian suurta stressiä raha-asioista.

[Larppa]

Täällä yksi, joka siirtyi aikanaan vakiduunista yrittäjäksi. Ja vauvaa yritetään aktiivisesti.

 

Toki ois ollut järkevää pitää se vakiduuni siihen asti, että mahdollisesti jää äitiyslomalle. Mut koska lapsia saadaan, ei tehdä, ja tämä ainakin tähän asti pitänyt meillä paikkansa, niin piti siirtyä yrittäjäksi kun sydän sanoi niin ja kaikki muu (lasten saantia lukuunottamatta) meidän elämäntilanteessa oli just niin hyvin kuin vain voi olla yrittäjyyden suhteen.

Edited July 19, 2013 by Larppa

[Raven]

Vauvakuume on alkanut taas vaivata pahemmanpuoleisesti sekä minua että miestäni, ja tulinpa tännekin päivittelemään tilannetta. Tällä hetkellä mieheni on töissä määräaikaisessa hyvässä työpaikassa ja toiveita on vakityöstäkin. Muutimme pois väliaikaisesta paikkakunnalta, jossa minä sain siis vuoden verran erinomaista työkokemusta. Jään itse työttömäksi määräaikaisesta työsuhteesta tämän kuun lopussa ja uutta paikkaa ei ole vielä kuulunut.

 

Tulevaisuudessa ei ole muuttoja enää tiedossa, ellei sitten omistusasuntoon kunhan saadaan vähän säästettyä. Olen nyt sitä mieltä, että kunhan löytäisin seuraavan työpaikan voitaisiin yritys aloittaa, vaikka molemmat olisivat määräaikaisissa työsuhteissa. Sitä täydellistä aikaa lienee kuitenkin toivotonta odottaa.

 

(Oikeasti tekisi mieli aloittaa yritys jo heti vaikka olisin työtönkin, mutta pitkä työttömyysputki ja taloudellinen tilanne pelottaa jos raskaana ei saisikaan töitä..)

 

Olipa hassua lukea tuo vanha viestini. Jos silloin olisikin uskallettu luottaa huomiseen miehen työttömyydestä huolimatta, olisin nyt ehkä viimeisimmilläni raskaana juuri täydelliseen aikaan tämän työn lopun kannalta. Olisitpa uskaltanut silloin luottaa siihen..

[Onda]

Meilläkin oli pyrkimyksenä, että edes toisella olisi vakipaikka, mutta nyt olemme antaneet lapselle luvan tulla jo viime vuoden loppupuolelta asti vaikka kummallakaan sitä vakipaikkaa ei ole. Ja sitä on tässä saanut kokea, että voi olla, että se vakipaikka vielä tulee ennen lasta, tässä saattaa hetki vierähtää

[isla86]

Itsellä myös ollut aina ajatuksena, että olisi vakipaikka ennen lapsia, mutta realiteetit on tullut tässä iän myötä vastaan Eli todennäköisesti itselläni ei ole vakipaikkaa yrityksen alkaessa, mutta jotain työtä olisi hyvä olla ettei pelkästään miehen tuloilla tarvitsisi elellä ja saisi ehkä jotain säästöönkin vauvaa varten + tietenkin se, että äitiyspäiväraha olisi silloin minimiä suurempi.