veevi

Uusperheet pinoon!

130 posts in this topic

Täälläkin yksi uusperheellinen.

 

Perheeseemme kuuluu siis minä ja kaksi lastani sekä mies jonka kanssa yritämme yhteistä lasta ja virallisesti muutamme saman katon alle parin kuukauden sisällä. Mies siis nykyään kuitenkin käytännössä jo asuu täällä luonani. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä myös uusperhe. Meillä perheeseen kuuluvat minulta kaksi poikaa edellisestä ja mieheltä 2tyttöä ja yksi poika edellisistä. Ja lisänä 4 koiraa, joista yksi minun urokseni ja mieheni nartun "kakara." AIkamoista sirkustahan tämä on :rolleyes: Poikani siis asuvat luonamme ja ovat joka toinen vkl pe-ma isällään ja mieheni lapset ovat joka toinen vkl meillä. Eli meillä on ns lapsivapaa viikonloppu joka toinen viikko :wub: Yhteistä ja viimeistä, iltatähteä yritetään, tuore yritys johti kkm viikko sitten :( . Naimisiin olemme menossa 7.7.12.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olemme myös uusperhe, minulla on yksi poika ja miehellä yksi poika edellisistä liitoista. Sattuvat vielä olemaan saman ikäiset :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pinoon pomppaamassa =) Miehellä on 10 vee poitsu, joka asustaa meillä joka viikonloppu. Naimisiin mentiin viime syksynä ja siitä asti yritetty yhteistä lapsukaista. Vielä ei oo tärpänny.... Vauvakuume mahoton...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilä myös uusperhe! Perheeseemme kuuluu minun kaksi tyttöä (8v ja kohta 10v) ja lisäksi meillä on yhteiset lapset (20kk ja 3,5kk) puolisoni kanssa. Lasten tapaamiset exän kanssa sujuvat nykyään todella hyvin, ovat exällä joka toinen viikonloppu sekä lomilla pidempään :)!

 

Tässä kolmen vuoden sisällä on kyllä mullistusta elämässämme tapahtunut: löysin elämäni miehen <3, muutimme 4 kk:den jälkeen yhteen, eka yhteinen tupsahti maailmaan 2010, naimisiin 2011 sekä palleromme syntyi 2012 alkuvuodesta :D! Vanhemmat lapset ottivat puolisoni todella hyvin vastaan (olimme olleet 5 vuotta kolmistaan...) ja se oli suurin asia joka vaakakupissa painoi meidän suhteen nopealle etenemiselle :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kai meitäkin voisi jokseenkin uusperheeksi kutsua. Olemme yhteistä köyttä vetäneet lokakuusta 2010, kihlauduimme marraskuussa 2011, naimisiin piti mennä ensi vuonna. Se siirtyy nyt, koska kolmen kuukauden päästä alkaa yhteisen lapsen yritys :d_lovers: Miehellä on edellisestä liitosta tytär 7v sekä poika 5v, käyvät meillä joka toinen viikonloppu pe-ma.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voisin minäkin täällä aktivoitua, eli uusperheeksi muutuimme alkuvuodesta. Perheeseemme kuuluvat minun ja mieheni lisäksi minun kolme lastani 5-7 -vuotiaita, 2 tyttöä ja 1 poika, jotka käyvät isällään muutaman päivän jaksoja kahdesti kuussa. Aiemmin oli vuoroviikkosysteemi, mutta se ei vain toiminut.

Miehellä ei lapsia ole. Vielä. Eli tjottailu alkanee lähiaikoina.

Toistaiseksi sujahtaminen uusperheeksi on alkanut käsittämättömän hyvin, ainoa joka kipuilee on eksä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänne kuulun minäkin. Miehelläni kolme lasta aiemmasta liitosta, yksi tyttö, kaksi poikaa. Tällä hetkellä odotan ensimmäistä lastani, miehelleni tämä on siis neljäs. Meillä ei aivan kivuttomasti perhe-elämä ole alkanut. Vanhin lapsista, 10-vuotias tyttö, kipuilee ehkä eron vuoksi, ehkä uuden tulossa olevan perheenjäsenen vuoksi. Tämä tyttö on ERITTÄIN voimakkaasti ripustautunut minuun enkä välillä pääse edes vessaan ilman, että hän seuraa perässä. Tilanne on jokseenkin ahdistava, jännityksellä odotan mitä tuleman pitää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin kannan korteni kekoon :)

 

Eli mun miehellä on entisestä suhteesta 8-v. tyttö ja 7-v. poika. Asuvat meillä joka toinen viikko.

Muksut on ihan mukavia, mutta se niiden äiti on mitä on... :girl_mad:

Ollaan seurusteltu kolme vuotta, mentiin viime kesänä kihloihin ja ensi syksynä sanomme tahdon!

Yhteistä lasta yritämme saada aluilleen, jätin pillerit pois n.kolme viikkoa sitten. Elämme siis jännittäviä aikoja ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kans käsi pystyssä uusperheellisyydelle.

 

Vakioperhemuotoon kuuluu vain minä ja avokki, johon yhteistä omaa (ja mulle esikoista) kuumeillaan. Yhdessä olemme olleet yli neljä vuotta ja pillerit jätin pois neljä viikkoa sitten.

Muutamia hassuja kertoja vuodessa (liian, liian harvoin) vakiokokoonpano kasvaa kahdella ylienergisellä koululaisella.

 

Mom-to-be tiedän todellakin mitä tarkoitat "Muksut on ihan mukavia, mutta se niiden äiti on mitä on.." :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haha! Onneksi täältä löytyy kohtalotovereita!! :girl_smile:

 

En tiedä teistä muista, mutta mulla on vielä silleen hankala tilanne, että olen lähipiiristäni ainoa uusperheellinen. Ei ole oikein tuota vertaistukea tarjolla. Toki mua kuunnellaan, kun mutisen mm. tästä lasten äidistä sekä omista tuntemuksistani lapsia kohtaan. Kukaan ei voi silti silleen oikeasti kompata mua, vaan nyökyttelevät ja kertovat ehkä tietävänsä, miltä musta tuntuu :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sama täällä, mun lähipiirissä ei ole uusperheellisiä. Siis lapsiperheissä ja sitä vertaistukea vaan ei ole tarjolla. Välillä on tosi vaikea tulla ymmärretyksi, ydinperheiden arki on vain niin erilaista. Tsemppiä mom-to-be, pidetään peukkuja, että plussa tipahtaa ennemmin ennen kuin myöhemmin :lipsrsealed:

 

Lisään vielä, että löysin kirjakaupasta Kaisa Raittilan kirjoittaman kirjan Huonetta vai sukua, elämää uusperheissä. Perustuu Päivi Sutisen väitöskirjaan aiheesta. Kertoo siis suomalaisista uusperheistä. Todella mieltä avartava kirja, avaa tabuja ja on ainakin näin äitipuolen näkökannasta puolueeton.

Edited by pivi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tilanne on vielä kaoottisempi, näitä äitejä kun on kaksi. Toisen kanssa ei mitään ongelmia, eikä myöskään lapsen, mutta toisen tytön äiti on aivan sairas päästään. Yritti aikanaan ajaa mieheni päälle autolla, soittelee olevansa niin väsynyt lapseensa että laittaa kohta tämän lastenkotiin (jep, sinnehän se ekana sijoitettaisiin). Aivopesee lastaan, on antanut tytön pompottaa itseään aina ja nyt se kostautuu. Tyttö kaikessa aloitekyvytön (eskarilainen), heti kun jotain pitäisi tehdä alkaa itkuhuuto (jolla siis saa äidiltään kaiken periksi),. Meillähän tuollainen taas ei vetele laisinkaan ja siitä on aina sanottu. Tuntuu, että jos lapsi voisi näyttää keskisormea, näyttäisi sitä mulle ja haistattelisi (jonka tätä menoa tekee kohta). Tytön äiti kuvittelee, että voi varailla etelänmatkoja ja sitten ilmoittaa perin päivän viiveellä, että tyttö tulee meille. No joo, ei tullut koska molemmat olimme töissä. Kun äidille (tai tytölle) sanoo EI, on laitettava jo valmiiksi korvatulpat koska siitä alkaa sitten oikein mukava meteli. Suoraan sanottuna lapsi on täysin kieroon kasvatettu ja olemme sanoneet, että voimme ottaa tytön meille asumaan, mutta se on sitten lopullinen juttu. Ei lapsi ole heittopussi. Tähän äiti ei suostu (menettäisi kaikki tuet). Tyttö suorastaan vihaa minua, ignooraa minut ja sanomiseni täysin, joten tilanne on hermoja raastava. Ja kun en ole ainoa, jonka mielestä ainoa ratkaisu olisi tytön muutto meille, jotta tulevaisuus ei menisi aivan pilalle.

Niin, että semmoista.. Eikä ole minullakaan lähellä uusperheitä muita, jotka ymmärtäisivät laisinkaan. (pieni purkaus, raskas vkl taas edessä tahtojen taistelua)

Edited by Nuppu84

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä! :) Minulla on kaksi lasta mutta miehellä ei vielä yhtään, ja näillä näkymin tjot-meiningillä mennään... B) Oispa aivan ihanaa saada miehen kanssa yhteinen pikku nyytti. :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

HOP!

Mä hyppäsin myös tänne. Näihin asioihin kun vähän väliä tarvitsee olkapäätä...

Mulle tuli miespaketissa pari teini-ikäistä mukana. Jokseenkin haastavaa, mutta hengissä ollaan edelleen.

Lapset tällä hetkellä tyttö13 ja poika16 ja asuvat meidän kotona joka toinen viikko.

 

Miehen exä on onneksi huomaamaton, tässä asiassa tosin olen joutunut vetämään todella tiukat rajat miehelleni. Meillä kun parisuhteen alku oli hyvin vaikea ja kuoppainen pitkän aikaa koska mieheni exä olikin kuvioissa tietämättäni vielä silloinkin kun meillä aloiteltiin harjoittelemaan uusperhe-elämää. No anyway, se tarina on niin täynnä katkeruutta että sen vuoksi voi vain pahoin. Mutta taustatiedoksi sikäli, että lapset oli jo kerran tuotu elämääni, kun ne otettiin pois, ja muutaman vuoden kuluttua taas huomasin olevani "se toinen talossa asuva vanhempi" varhaisteineille.

Näistä "terveistä" lähtökohdista meillä kuitenkin on nykyään parisuheasiat saatu aloilleen. Toki meidän perheen yhteinen harrastus on ollut terapia... jotkut harrastaa sulkapalloa, toiset terapiaa... :blink:

 

Mutta niin monta erilaista tarinaa kuin on uusperhettäkin!

 

Ystäväpiirissä on muutama uusperhe joilta jonkin verran vertaistukea löytyy. Mutta heillä siipan mukana tulleet lapset ovat olleet niin pieniä, että "äitipuoli"-roolin mukautuminen on ollut erilaista. Lisäksi läheisten uusperheellisten parisuhteet on saanut alkunsa hyvin paljon paremmista lähtökohdista, ns.normaalisti. Tämäkin tekee asioista hieman erilaisia.

Meillä muksut eivät enää edes yritä luoda syvempää tunnesidettä meikäläiseen. Tämä luo ristiriitaisia tunteita, varmasti kaikkiin saman katon alla asuviin.

Tähän lisätään vielä murrosikäisten tunnevuoristoradat sekä minun raskauden hormooniheittelyt niin POKS! :dash2:

 

Joten nostan hattua Nuppu84:lle ! Onneksi en joudu omien sotkujen lisäksi kattelemaan tuollaista käytöstä lasten äidiltä! Jokaisella on näköjään omat haasteet.

 

Uusperheliiton kursseja on yritetty hätäapuna, mutta miehen katkeruus exäänsä kohtaa on meidän puheenvuorojen aihe. Siinä on itse jäänyt vähän kylmäksi niistä istunnoista joten päätin että jatketaan vasta kun puheenvuorot käytetään meidän nykyiseen perheeseen. Ja lisäksi noissa tukiryhmissä olen saanut olla aina ainoa "lapseton" nainen. Uusperhe-elämä kun voi olla taas aika erilaista kun perheessä häärää vain miehen lapset ja nainen oireilee vauvakuumeessa/lasten saaminen ei ole itsestään selvyys.

 

Pivin lailla kirjallisuutta olen yrittänyt lukea esim. uusperheliitolta, sekä juuri lainasin kirjastosta "äitipuolen käsikirja" -nimisen kirjan. Niistä saa aina hieman tukea ajatuksiin. Ja olen kyllä tolkuttoman kyllästynyt virttyneisiin sanontoihin "rakastat varmasti lapsia niin kuin rakastat omiasi" (daa, mulla ei ole edes vielä omia lapsia, niin mistä mä voisin edes tietää!!) TAI "tiesit kyllä että miehen mukana tulee kaksi lasta" JEP, en ole sokea. Mutta myös mies tiesi valitessaan minut, että HÄNELLÄ on kaksi lasta ja minulla ei. Enkä tarkoita tällä mitään pahaa lapsipuolistani, vaan sitä, että minä en mennyt parisuhteeseen valmiina "äitinä". Se on nimittäin joidenkin ollut hyvin vaikea ymmärtää...

 

Ehkä vähän vielä natkutan siitä lasten äidistä. Mä kans niin tiedän Mom-to-be ;) miten ne "lapsipuolten" mutsit osaakin olla just vähän mitä ovat! Harmittaa kyllä, etten ole pystynyt vaikuttamaan tytärpuolen ja poikapuolen lapsuusajan kasvatukseen. Äiti nimittäin kasvattanut lapsena periaatteella: mistään hyvästä ei tarvitse kehua/kiittää, huonosta käytöksestä rankaistaan ja haukutaan. Tässä vaiheessa on pirun vaikea oikaista tuota tyyliä...Niin ja tsemppiä vielä odotukseen, meillä näyttää LA ilmeisesti osuvan samalle kuukaudelle :b_38: tai jos tuolla masussa nyt joku oikeesti nuita hormooneja vääntelee.

Kaikille tasapuolisesti pari ylimääräistä varapärettä ja muutama metri pitkää-pinnaa! Onhan tämä toki erilaista kuin ydinperheessä, mutta eikös se ole vain rikkautta

Edited by yonsu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hih, kiitos, yonsu! Niinpäs näkyy olevan pienet tulossa lähes yhtä aikaa. Tsemppiä myös teille arjen pyörteisiin! :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin kuulun tähän pinoon. Meidän uusperheeseen kuuluu minä, minun tyttö ja mies. Yhteinen on kovin toiveissa. Meillä tyttö käy isänsä luona joka toinen viikonloppu ja sitten lomilla vähän pidempiä pätkiä.

 

Tyttö kutsuu miestäni etunimellä, samoin kuin isänsä uutta puolisoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hear hear, täällä olen siis minä, Ukkometso ja hänen 12-vuotias tyttärensä, joka asuu äitinsä kanssa, mutta joka on aina pari kertaa kuukaudessa luonamme yökylässä. Lisäksi uusperheonnea varjostaa oma pieni enkelivauvani. Jospa tähän perheeseen saataisiin vielä se eläväkin versio...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voisin kanss virallisesti ilmottautua. Perheessä siis minä ja mies sekä mun entisestä liitosta pojat. Lapset isällään enää (on siis 1,5v aikana vähentynyt ja vähentynyt vaikka alkuun "pakotti" 50%-50% tapaamisiin) joka toinen pe-su. Exä on ollut aivan pain-in-the-ass koko eron jälkeisen ajan vaikka siellä alkoi uusperhe lähes heti, kun muutin pois.

 

Kolmosta perheeseen toivotaan. Perheeksi ollaan reilussa vuodessa todella hyvin hitsauduttu, näin tämän pitää ollakin <3

Edited by Shuttle

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jospa mäkin ilmottaudun. Mulla on tytöt -07 ja -09 ja avokilla tyttö -03. Mun tytöt on noin puolet mulla ja puolet isällään. Sielläkin eletään jo kovasti uusperhe-elämää. Avokin tyttö on meillä yleensä joka toinen viikonloppu, mut välillä tiheemminkin. Kohtalaisen hyvin on mennyt. Miehen puolelta vaikuttaa varmasti se, että heidän eri teille lähtemisestä on jo noin 7 vuotta. Mä ja tyttöjen isä taas ollaan erottu vasta tänä vuonna, mut koitan aatella, että lapsilla on täysi oikeus oikeaan isään, vaikka mua itteä kyseinen tapaus tympiikin. Puutun vasta sitten, jos jotain oikeesti ikävää ilmenee. Saa nähä, että miten sitten ens vuojen helmi/maaliskuun jälkeen sujuu, kun mun ja avokin yhteinen lapsi syntyy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensinäkin onnittelut mom-to-be:lle :wub: sieltähän se plussa tulla tupsahti näinkin pian :)

 

 

Ja olen kyllä tolkuttoman kyllästynyt virttyneisiin sanontoihin "rakastat varmasti lapsia niin kuin rakastat omiasi" (daa, mulla ei ole edes vielä omia lapsia, niin mistä mä voisin edes tietää!!) TAI "tiesit kyllä että miehen mukana tulee kaksi lasta" JEP, en ole sokea. Mutta myös mies tiesi valitessaan minut, että HÄNELLÄ on kaksi lasta ja minulla ei. Enkä tarkoita tällä mitään pahaa lapsipuolistani, vaan sitä, että minä en mennyt parisuhteeseen valmiina "äitinä". Se on nimittäin joidenkin ollut hyvin vaikea ymmärtää...

 

Nää vois niin olla mun sanoja. Ja usein kommentit tulevat vielä asiasta täysin tietämättömiltä. Mä sanon, että KUKAAN ei voi tietää uusperheen elämästä, ennen kuin on sen kokenut. Mut myös mun mieheni on jaksanut välillä tuosta muistuttaa: "tiesit hyvin, että mulla on kolme lasta" joo tiesin hyvin, mutta myös hän tosiaan tiesi, että mulla ei ole, eikä näin ollen voi olla valmiuksia perheenäidiksi. Usein tuntuu, että ajatellaan, että tää kaikki oli yksin mun valintaani, etenkin jos uskallan mennä mainitsemaan lapsiperheen arjen rankkuudesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now