Sign in to follow this  
Followers 0
Sugar

Nimiäisten ohjelmarunko?

48 posts in this topic

Meillä on suunnitelmana pitää kuopukselle nimiäiset, esikoisella oli kaste kotona. Tämä sen tähden kun halusimme lähipiiristä kummit, jotka vastaavat toiveisiimme kummiudesta. He eivät ole evlutilaisia, joten siihen kariutui kastesuunnitelmat. Emme halua vain paperilla toimivia kummeja, siksi nimiäiset. Nyt on suunnitelmissa sitten nimiäiset, jossa mahdollisesti runkona mm.

 

- tervetulotoivotus

- seurustelua

- laulu/runoesitys

- nimestä taustatietoa

- nimen paljastus

- kummien esittely

- vauvan ihastelua

- omenapuun istutus

- kahvittelu ja vauvan ihastelu jatkuu

 

Lisäksi vauvalle tulee isoveljelläkin ollut "kastepuku" ja tietty hieeno kaakku kahvipöytään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän esikoisemme nimiäisiä vietettiin reilu vuosi sitten maaliskuun lopussa. Emme siis kuulu kirkkoon ja siviilisti mentiin naimisiinkin, joten tämä oli itsestäänselvä vaihtoehto. Meidän juhlat pidettiin minun vanhempieni luona, joten minun ei tarvinnut huolehtia ruokapuolesta. Juhlaa vietettiin vain lähisuvun kesken eli paikalla oli meidän molempien vanhemmat ja sisarukset puoliskoineen. Annettu etunimi oli jo yleisessä tiedossa syntymästä saakka, muut nimet sukunimeä myöten pidimme salassa nimiäispäivään asti. Kummeja pojallemme ei nimetty.

 

Aloitimme syömällä päivällisen, jonka aikana päivän sankari nukkui vielä tyytyväisenä parvekkeella. Sitten sankarin heräiltyä teimme huoltotoimenpiteet ja vaihdoimme hänelle juhlavaatteet (valkoinen brodeerattu paita ja beiget samettihousut). Sitten meillä oli pieni nimiseremonia. Aluksi soitettiin levyltä musiikkia jonka aikana jokainen juhlavieras sytytti pojalle yhden kynttilän. Sen jälkeen minä pidin vauvalle kirjoittamani puheen, odotuksesta ja nimien taustoista. Lopuksi poika nimettiin ja päähän laitettiin pieni kukkaseppele. Lisäksi hänelle lahjoitettiin pieni suojelusnalle ja toivotettiin onnellista elämää. Sitten miehen sisko eli pojan täti lausui kirjoittamansa runon ja kuohuviiniä odotellessa kuunneltiin vielä kasetilta minun 10-vuotiaana nauhoitettua laulua ja soittoa pari kappaletta. Ja lopuksi kohotettiin maljat pojan kunniaksi!

 

Itse sankari, reilu 1kk, oli hereillä ja pääasiassa isin sylissä koko seremonian ajan. Oli oikein rauhassa ja ihmetteli mitä tapahtuu ja poseerasi kameroille :). Seremonian jälkeen oli vielä valokuvien ottoa ja yleistä jutustelua ja sitten syötiin kakkukahvit, joiden aikana sankari plöräytti kunnon kakat juhlahousuihinsa :lol: . Kaikkiaan oli oikein mukavat ja lämminhenkiset juhlat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä juhlat pidettiin anopin luona, vieraita n.30. Kun kaikki vieraat olivat saapuneet anoppi toivotti tervetulleeksi ja piti lyhyen puheen. Sitten menimme valmistelemaan tytön joka nukkui siinä vaiheessa. Kaikille jaettiin kuohuviinilasit ja me kävelimme perheenä siihen keskelle porukkaa. Sitten mies puhui, kertoi millainen prosessi tuo nimen valitseminen oli ollut ja vähän niitä taustoja ja sitten nimi julkistettiin. Seuraavaksi ilmoitettiin "kummit" kysymällä kyseisiltä henkilöiltä haluavatko olla neidin tukena ja turvana elämässä. Sitten nostettiin onnittelumaljat. Sen jälkeen isosisko lauloi ja esityksen jälkeen juotiin kakkukahvit. Siinä sitten otettiin valokuvia, miehen veli soitti pianoa ikäänkuin taustamusiikiksi, ja minäkin laulelin muutamia lauluja sitten kuten sininen uni, päivänsäde ja menninkäinen ja lentäjän poika. Meidän suku on yhteislauluhenkistä porukkaa joten siinä sitten myös yhteisesti lauleltiin esim. ystävä sä lapsien, piiri pieni pyörii, hämähämähäkki

 

Meillä oli ihanan rentoa ja jossain välissä kerroimme koko porukalla omia kokonimiämme koska ne usein eivät ole ihmisten tiedossa/muistissa edes läheisimmistä.

Edited by suspuliini

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko lisää kokemuksia? Me emme kumpikaan kuulu kirkkoon, mutta haluamme pitää nimiäiset lähipiirille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä nimiäiset vielä edessä, mutta seuraavanlaista suunniteltu: tervetulotoivotusten jälkeen musiikkia, sitten "juhlapuhe". (Puhuja Pro-Seremonioilta). Mies lukee vauvalle runon. Kummit saavat omat kummitodistukset, isovanhemmille omat todistuksensa myös. Sitten nostetaan maljat, jonka jälkeen syömään. Meille tulee ihan ruoka, joten siihen kuluukin sitten aikaa jonkin verran. Kerromme myös valitusta nimestä ja syistä, miksi siihen päädyimme. Mietimme myös puun istutusta tms., mutta jotenkin se ei tunnu omalta jutulta. Pro-Seremonioita pakko mainostaa sen verran, että sieltä on saanut älyttömän hyvää palvelua ja apua nimiäisten suunnitteluun! Nähtäväksi jää, onko puhuja hintansa arvoinen sijoitus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ajateltiin ihan vain kutsua isovanhemmat ja ystävät kakkukahville ja rennosti paljastaa lapsen nimen siellä. =)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me vietettiin nimiäisiä kesämökillä ihan vain grillailun, kahvittelun, uimisen ja saunomisen merkeissä. Paikalla oli lähipiiri. Nimi paljastui paria tuntia ennen tuota mökkiosuutta seurakunnan kesätilaisuudessa, jossa lapsi myös siunattiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän nimiäisissä ei ohjelmaa ollut. Kutsuttiin sukulaiset kahvittelemaan. Tarjolla oli paljon kaikenlaista syötävää. Oltiin myös käyty teettämässä ekat kuvat vauvasta ja oli myös mun raskausmasu kuvat laitettu albumiin jota jokainen sai katsoa. Myös pojan kirja, jossa oli pituudet, painot, kädenjäljet jne, kiersi. Lahjoja avattiin, vauva kiersi sylissä ja mummikin halusi pitää pienen puheen lahjanantonsa yhteydessä.

 

Nimi ilmoitettiin heti alkuun tervetulona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä nimiäisiä vietettiin sukulaisten läsnäollessa ja paikkana oli oma koti. Meillä oli juhlapuhuja Pro-seremonioilta ja se toi tietyn juhlavuuden tilanteenseen, kun paikalla oli joku ulkopuolinen puhumassa. Aluksi toivotettiin kaikki tervetulleeksi, sitten oli vuorossa musiikkiesitys, sen jälkeen puhuja puhui ja ilmoitti tytön nimen ja samaan aikaan sytytettiin muutama kynttilä (kummisetä sytytti). Puhui myös hieman nimen taustoista ja luki erään runon. Virallisemman osuuden jälkeen sitten juotiin kahvit, otettiin valokuvia ja seurusteltiin. Kaikki kirjoittivat myös nimensä nimiäistodistukseen ja isovanhemmille annettiin omat todistuksensa, kuten myös kummeille.

 

Aika rento tilaisuus loppujen lopuksi ja kaikki vieraat olivat ihan tyytyväisiä, vaikka aluksi miehen sukulaiset suhtautuivat aika negatiivisesti ajatukseen nimiäisistä. Heidän mielestään olisi pitänyt olla ristiäiset. Mun suvulle taas kirkkoon kuulumattomuus on "tapa", vastaavasti miehen suvulle tää "tapa" on kirkkoon kuuluminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä odotellaan että vauva syntyisi ja on hyvää aikaa miettiä esim. näitä nimiäisiä..

 

Tällä hetkellä mietinnässä on paikka.. Meille kotiin ei mahdu mitään isoa joukkoa ja jo ihan lähipiiristäkin tulee helposti 15 - 20 henkilöä. Jos haluamme kutsua edes joitain kavereita niin äkkiä luku tuplaantuu.

 

Tuleekohan tilaisuudesta turhan jäykkä jos sen järjestää vuokratussa tilassa? Kokemuksia? En missään nimessä halua mitään pönötysjuhlaa vaan rennon ja lämminhenkisen tilaisuuden. Yksi vaihtoehto olisi järjestää tilaisuus vanhempieni luona alkukesästä mutta en tiedä miten miehen sukulaiset sitten suhtautuisivat siihen, sillä he asuvat kaikki täällä pk-seudulla jossa itsekin asumme. Toisaalta, sama ajomatkahan se on minun sukulaisillani / osalla kavereita jos he tulevat (taas) tänne. Vanhempieni luona voisimme olla ulkona ja istuttaa heidän pihalleen puun. Minulla oli pienenä nimikkopuu samalla pihalla ja olin siitä tosi ylpeä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko lisää kokemuksia? Me emme kumpikaan kuulu kirkkoon, mutta haluamme pitää nimiäiset lähipiirille.

 

Meillä sama tilanne. Sitten joskus kun vauva saapuu. Emme kuulu kirkkoon joten ristiäisiä ei tule mutta haluamme jotenkin juhlistaa uuden perheenjäsenen nimen saantia. Olipas taas selkeästi ilmaistu. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva lukea, miten muilla on nimiäisiä vietetty. Meillä asia ei ole vielä ihan ajankohtainen, mutta ehkä aiheesta voisi kohta avata keskustelua. Me kun kuulumme mieheni kanssa "tavan vuoksi" evl-kirkkoon, ilman mitään hengellistä vakaumusta. Itselleni kirkkohäät ei vielä tuottanut varsinaista ongelmaa (vaikka mietin kylllä siviilivihkimistä vaihtoehtona jonkin verran), mutta jotenkin ajatus siitä, että liittäisin vauvani ylipäätään mihinkään uskonolliseen yhteisöön jotenkin "automaattisesti" tökkii... Minusta olisi mukava ajatella, että hän saa sitten aikanaan itse päättää, mihin haluaa kuulua tai olla kuulumatta. Olisi kuitenkin mukava järjestää jonkinlaiset juhlat vauvan kunniaksi. Ja haluaisin myös lapselleni kummit "omiksi aikuisiksi", ja minusta olisi jotenkin juhlallisempaa, jos nämä kummit sitten julkistettaisiin jotenkin.

 

olen miettinyt kovasti, minkälaista ohjelmaa nimiäisissä voisi olla. Toivoisin, että tilaisuus olisi hitusen juhlava, mutta enimmäkseen kuitenkin rento ja iloinen tapahtuma. Meidän suvuistamme ei taida oikein löytyä innokkaita puheen pitäjiä, joten olen miettinyt, josko tilaisi juhlapuhujan jostain muualta. Mutta tekeekö tämä vieraan ihmisen läsnäolo tilaisuudesta "pönöttävän"? Ja kummien "julkistamisen" lisäksi olisi kiva keksiä myös jotain muuta ohjelmaa - puun istuttaminen olisi muuten ihana idea, mutta vuodenajan takia se ei ole mahdollista ainakaan samassa yhteydessä. Olisiko jollain ideoita jostain tällaisesta yhteisestä jutusta, josta ehkä jäisi sitten lapselle itselleen muisto (vrt. mummolan pihalla kasvava oma puu)?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vietettiin nimiäisiä kotona. Koko lähisuku koolla, 46 hlöä. Ei puheita eikä sen kummempia ohjelmanumeroita, vaan rentoa yhdessäoloa. Tytöllä oli suvussa kiertänyt kastemekko päällä (vaikka ehkä jonkun mielestä tämä voi olla väärin mutta meidän mielestä ei). Puutarhaan istutettiin miehen kanssa nimiäispäivän kunniaksi kirsikkapuu. Aurinko paistoi ja lippu liehui lipputangossa, pihalle oli pystytetty teltta sateen varalta. Paljon kukkia joka paikassa. Haltijakummien kanssa allekirjoitettiin kummitodistukset. Otettiin paljon kuvia ja nautittiin pöydän antimista. Lopuksi avattiin lahjat. Nimiäiskutsussa oli vauvan koko nimi, joten sen kaikki jo tiesivät. Se olikin kiva homma, koska nyt muistoksi jäi paljon kortteja yms. missä lukee vauvan nimi, tervetuloa maailmaan yms yms...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Anna S. vielä piti kommetoida tuota kirjoittamaasi:

 

"Kiva lukea, miten muilla on nimiäisiä vietetty. Meillä asia ei ole vielä ihan ajankohtainen, mutta ehkä aiheesta voisi kohta avata keskustelua. Me kun kuulumme mieheni kanssa "tavan vuoksi" evl-kirkkoon, ilman mitään hengellistä vakaumusta. Itselleni kirkkohäät ei vielä tuottanut varsinaista ongelmaa (vaikka mietin kylllä siviilivihkimistä vaihtoehtona jonkin verran), mutta jotenkin ajatus siitä, että liittäisin vauvani ylipäätään mihinkään uskonolliseen yhteisöön jotenkin "automaattisesti" tökkii... Minusta olisi mukava ajatella, että hän saa sitten aikanaan itse päättää, mihin haluaa kuulua tai olla kuulumatta. Olisi kuitenkin mukava järjestää jonkinlaiset juhlat vauvan kunniaksi. Ja haluaisin myös lapselleni kummit "omiksi aikuisiksi", ja minusta olisi jotenkin juhlallisempaa, jos nämä kummit sitten julkistettaisiin jotenkin."

 

... me kuuluimme myös aikaisemmin "tavan vuoksi" kirkkoon. Myöhemmin erosimme kirkosta. Naimisiin mentiin kaukomailla rannalla ja kirkkohäät eivät koskaan ole olleet muutenkaan "haaveena". Ajattelen samoin kuin sinä: mielestäni on myös hienoa se, että me annamme HÄNELLE mahdollisuuden itse myöhemmin päättää, mihin haluaa kuulua ja mihin uskoa. Tuemme häntä siinä sitten. Juhlat halusimme kuitenkin hänelle järjestää, tavallaan "tervetuloa maailmaan!" juhlat enemmän kuin nimen ympärille keskittyvät. Ja näin teimme. Rennot juhlat, meidän näköiset. Suosittelen! Kummitodistuksen tein itse, netistä löysin tekstin jota hieman muokkailin. Nimiäispäivänä otettiin kummikuvat ja allekirjoitettiin kummitodistukset (1 kpl kummeille ja 1kpl jäi vauvalle).

Share this post


Link to post
Share on other sites

nostelen tätä ylöspäin siinä toivossa, että useampikin kertoisi lapsen nimijuhlan ohjelmastaan. meille on myös tulossa nimijuhla, mutta ohjelmaa emme ole sen enempää miettineet. näin äkkiseltään ajattelisin, että mitään sen kummempaa ohjelmaa ei olisi, mutta joku kummeista voisi lukea pätkän jostain kivasta sadusta/tarinasta ja ehkä samalla paljastaa lapsen nimen. tai sitten niin, että kummi lukee pätkän ja sen jälkeen jompi kumpi meistä vanhemmista paljastaa nimen ja ehkä kertoo nimen alkuperästä. ulkopuolista puhujaa emme varmaankaan pyydä paikalle, nyt ainakin tuntuu siltä. kutsumme juhlaan kuitenkin vain kummankin perheet ja lapsen kummit, joten vieraita tulee alle 15. kummitodistukset aiomme tilata pro-seremonialta ja ehkä teemme kuten siskoni ja miesystävänsä, jotka antoivat kaikille vieraille ristiäisissä muutaman kuvan lapsesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

nostelen taas siinä toivossa, että joku innostuisi kertomaan oman lapsena nimijuhlasta. :) meillä juhlat vajaan kahden viikon päästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No minäpä voin kertoa meidän nimiäisistä :) Kun vieraat oivat tulleet, pyydettiin kaikki heti käymään käsiksi ruokaan (aluksi oli tarjolla suolaista naposteltavaa). Siinä ruokailun ja seurustelun lomassa laitoin kiertämään pari värillistä A4-kartonkia, johon vieraat saivat kirjoittaa nimiarvauksia. Lupasin, että oikein arvannut saa palkinnon, mutta en kyllä ollut edes miettinyt mikä se palkinto voisi olla, koska en uskonut että kukaan arvaisi oikein :D Syömisen jälkeen pyydettiin kaikkia kokoontumaan olohuoneeseen (juhlat siis pidettiin mun vanhempien luona). Me vanhemmat, tyttö ja kummit seistiin siinä vieraiden edessä. Ensin toinen kummitäti luki yhden runon. Sitten mies kertoi lyhyesti, miksi oltiin päädytty juuri kyseisiin nimiin, ja sen jälkeen kertoi nimen vieraille. Tämän jälkeen mä luin ääneen kummitodistuksen, joka oltiin tilattu Pro-Seremonioilta. Luin sen siksi, että suuri osa vieraista ei oikein ymmärtänyt koko nimiäisten ideaa ja ihmetteli miksei vauvaa kasteta. Lopuksi vielä toinenkin kummitäti luki runon. Tyttö oli tämän virallisen osuuden ajan kummisetänsä sylissä. Tämän jälkeen toinen kummitädeistä esitti valkokankaalla tekemänsä Power Point -esityksen, jossa oli musiikkia ja se Ennen kuin minusta tuli äiti -runo (tämä esitys tuli meille yllätyksenä). Sitten olikin kakkukahvit. Siinä samalla yksi vieraista piti pienen puheen ja laittoi kiertoon säätöpossun, johon vieraat lahjoittivat tytölle rahaa. Tämäkin tuli meille yllätyksenä :) Lopuksi kaikki vielä laittoivat nimensä nimenantotodistukseen ja vieraskirjaan. Juhlat kestivät parisen tuntia.

 

Meillä ei siis ollut mitään kovin virallista ja ennalta määrättyä kaavaa juhlissa, vaan mentiin enimmäkseen spontaanisti, ja se toimi oikein hyvin :) Jälkikäteen saatiin paljon kehuja juhlista, ja vieraat olivat tykänneet erityisesti siitä kummitodistuksen lukemisesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

kiitos paljon vastauksestasi, kvam! :)

 

tuo kummitodistuksen lukeminen kuulosti hyvältä, ehkäpä pyydämme jonkun kummeista lukemaan sen juhlassa ääneen. myös nimien veikkailu oli hauska idea. :) mitään kovin virallista ei ole meillekään tulossa, ideana on juhlia lasta ja paljastaa nimi. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Varsinkin pienellä porukalla voisi mun mielestä olla hassua pitää liian kaavamaiset juhlat. Meillä tosin oli suht paljon vieraita (noin 30), mutta silti tuollainen vapaampi juhlan runko toimi mun mielestä tosi hyvin, varmaan paremminkin kuin liian säädetty :) Kaikilla oli hauskaa ja kaikki viihtyivät, se oli päätavoite ja siihen päästiin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko ideoita, miten nimijuhlista saisi juhlavat? Ajateltiin laittaa lapselle suvussa kiertänyt kastemekko, ehkä vanhemman tai isovanhemman puhe olisi kiva ja nuo siviilikummitodistukset.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä ihminen kaipaa seremonioita, rituaaleja ja juhlallisia kohokohtia ;) olipa uskonnollinen tai ei. Nimijuhlaan otettiin siis muutakin kuin pelkkä nimen "julistus".

 

Meillä oli tällainen runko nimijuhlassa (en nyt listaa tähän esim. koristeluja tai muita yksityiskohtia, jokainen valitsee ne kuitenkin oman makunsa mukaan):

 

(Puin vauvan suvussa kiertävään kastemekkoon - en uskonnollisen merkityksen vuoksi vaan perinteen ja jatkuvuuden nimissä. Taustalle laitettiin hiljaa soimaan klassista musiikkia.)

- Tervetuliaispuhe ja -malja (puheen voi pitää ulkopuolinen puhuja tai vaikka lapsen isä, olettaen että äiti pitelee vauvaa)

- Lapsen varpaiden kasto veteen, joka symboloi alkumerta, tai mitä itse kukin haluaa sen symboloivan (vesimalja ja seremoniapöytä on koristeltu teeman ja mielikuvituksen mukaan)

- Kummit kutsutaan yksitellen, jokainen kertoo lapsen yhden nimen (meillä oli 3) ja sen merkityksen ja sytyttää lapselle (kelluvan) kynttilän; lapsi kiertää kummien käsivarsilta toisille sitä mukaa kun nimet "paljastetaan"

- Äiti seppelöi vauvan, joka on nyt saanut nimen ja toivotettu tervetulleeksi sukuun

- Seremonian loppusanat / puheen loppu

- Juhla-ateria (vaihdoin kastemekon pois ja juhlamekon tilalle; vauva kiertää kutsuvieraiden joukossa sylistä toiseen oman jaksamisensa mukaan, kävin välillä imettämässä ja vaippaa vaihdettiin; välillä istui taljalla peitetyssä turvakaukalossa juhlaväen keskellä ja hyvin viihtyi)

- Kummitodistusten allekirjoittaminen (kummit) ja nimenantotodistuksen allekirjoittaminen (kaikki vieraat) - todistuspohjat tilattiin ProSeremonioilta

- Kakkukahvit ym.

- Valokuvien ottoa, vauva sukulaistensa kanssa (vauva ja isovanhemmat, vauva ja kummit jne.)

 

Miljöökin tietysti vaikuttaa, jos ei halua/voi pitää juhlia kotona kannattaa miettiä mikä sopisi juhlan teemaan ja vanhempien mieltymyksiin. Me vuokrattiin tilaisuutta varten tunnelmallinen 1800-luvun kahvitupa.

 

Sen verran tuota runkoa voisi näin jälkiviisaana hioa, että ei ehkä kannata jättää valokuvaamista ihan loppuun, koska päivänsankari voi olla jo väsynyt ja hermostua. ;) Jälkikäteen saatiin monelta vieraalta kiitoksia tunnelmallisista ja "omannäköisistä" juhlista.

 

Hyviä vinkkejä saa esim. tästä kirjasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olipa mukava lukea muiden kokemuksia nimiäisistä. :) Emme myöskään kuulu kirkkoon, joten nimiäiset ovat aikanaan tulossa, kun lapsi syntyy. Lähipiirissä ei ole ollut yksiäkään nimiäisiä, joten tuntuu mukavan haasteelliselta luoda ihan omanlaisensa juhla. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tytön nimiäiset vajaan kolmen viikon päästä ja mietinnässä sopiva laulu nimiäisiin. Tarkoitus olisi, että laulettaisiin se yhdessä. Pojan nimiäisissä laulettiin Ihme ja kumma, joten joku lastenlaulu tmv. olisi hyvä. Ehdotuksia? :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Muutama ehdotus:

 

Perinteisistä lastenlauluista

.

 

Leikkisämpi laulu Pentti Rasinkankaan Meidän uusi vauva, linkissä ensimmäisenä. Löytyy ainakin Rasinkankaan On karhut nousseet juhlimaan -levyltä.

Youtubesta hassu video, mutta kuuluupa tuossa tuo laulu.

 

Uudemmista lauluista kaunis Vauvan vaaka -levyltä löytyvä Kun on oikein pieni.

 

"Kun on oikein pieni

voi lentää linnun untuvalla,

nukkua orvokinlehden alla,

kun on oikein pieni.

 

Kun on oikein pieni,

voi keinua heinässä heiluvassa,

levätä kukassa tuoksuvassa,

kun on oikein pieni.

 

Kun on oikein pieni,

voi istua lumihiutaleille

ja liitää maailman tuulien teille,

kun on oikein pieni."

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0