Myöhäiset puhumaan oppijat

[Blixen]

Ja Ovalie menittekö siis omakustanteisesti yksityiselle putelle vai neuvolan kautta?

 

Meidän tyttö ei siis malta yhtään vielä kuunnella kirjan lukua. Parin kuukauden ajan on just ja just suostunut pysähtymään, kun iltalukuna on yks ja sama kirja, niin siitä saadaan ainakin osa luettua. Mutta muuten hän on melkoinen elohopea, liikkeessä ihan koko ajan. Ja isosiskon kanssa me taas luetaan paljon, ja on tuo pienempi hyvin sen noteerannut miten mieluisaa se mulle ja isosiskolle on kun se on aina mun kainalossa lukemassa jne, osannut pienestä saakka rauhoittua kirjan äärelle, mutta tää pikkusisko on ihan erilainen. En sitten tiedä, liittyykö tuohon puheeseen jotenkin se, että kieli ei samalla tavalla "kiinnosta" tai jotain... Itse odotan kovasti kans sitä, että saisin tätä pienempää pidettyä rauhassa kainalossa lukemassa, mutta toistaiseksi ei oo ollu hänen juttunsa.

[duudeli]

^ Joo, mutta tämä matkimisvaihe on ihan tosi tuore juttu. Alkoi vasta nyt 3v synttäreiltä. Ei näiden pienempien ikäisenä matkinut yhtään mitään edes vahingossa.

Ja tosiaan, meiltäkään ei tuo äiti-sanakaan tule edes joka päivä. Mutta on tullut sentään pidemmän aikaa. Tästä kun oon ollut aika tarkkana, että jääkö noita sanoja kokonaan pois käytöstä, koska se kuuluu dysfasian oirekuvaan että sanoja opitaan mutta niitä jää myös (kokonaan) pois jossain ajassa ja pojalla kävi juuri niin. Tytöllä on myös joitakin sellaisia ollut, että en oikeastaan edes tiedä käykö sitä kaikille "normaaleille" myös?

 

Tuolla suvi.viittomat.net -sivulla on niihin viittomiin videonäyte josta ainakin mä oon kokenut oppivani parhaiten viittomia. Sanasto on hieman puutteellinen ja tuo viittomakieli on muutenkin tosi vaikean oloinen kun samat viittomat tarkoittavat montaa eri asiaa ja toisaalta samalle puhutulle sanalle voi olla monta erilaista viittomaa vähän viittojastakin tai viittomisen kohteestakin riippuen. Mutta jos (ja kun, toivottavasti) ei viittomakieltä tarvitse käyttökieleksi ottaa niin sehän on ihan sejasama miten ne oikeasti viitotaan. Meillä on esimerkiksi pojan kanssa käytössä edelleen monta viittomaa joiden tiedetään olevan vääriä, mutta ollaan niihin totuttu tai ne ovat jopa syntyneet pojan aloitteesta. Yleisimmin käytössä olevia ollaan nyt koitettu korjata oikeiksi viittomiksi, kun päiväkodissa kuitenkin käytetään niitä oikeita viittomia.

 

Esikoisen esimerkkiä voi koittaa pienemmälle käyttää apuna viittomien harjoittelussa, jos isompi lähtisi niihin herkemmin mukaan? Ainakin meillä uskoisin, että pienemmän viittomayritysten takana on ensisijaisesti ollut se isomman malli eikä mun mallini. Nykyään esimerkiksi ruokapöydässä jääkaapilla seisten viiton yhteisesti molemmille kysymykseni mukana, että haluavatko ruuan kanssa maitoa (viiton maidon) vai vettä (viiton veden). Nykyään jo vaikka poika huutaa piiiääää (piimää) niin pienempi saattaa matkia maidon viittoman. 

Ongelma viittomissa näin pienen kanssa on se, että pienten koordinaatiokyky on vielä toooooosi vajavaista kun viittomat taas ovat aika tarkkoja. Tuo 3v edelleen esimerkiksi viittoo tismalleen samalla tavalla sanat "innoissaan", "kävellen" ja "lisää", koska kaikki viitotaan kämmenelle ja erot ovat siinä millaisessa asennossa se toinen käsi tökkii sitä kämmentä. Ja taasen viittoman jonka osuu toisella kädellä poskeen, osuu 3veellä sentään jo sinne minne pitää, mutta 1v8kk tökkäsi itseään posken sijaan päälaelle... monta kertaa.  

 

Kauhean nopeasti näistä ei siis tosiaan saa mitään käyttökieltä aikaiseksi. Mä vitkuttelin viittomien opettelun aloittamisessa juurikin, kun tuntui turhauttavalta kun lapsen viittomista ei saanut mitään selvää ja kukaan ei viittonut mulle takaisin (edes kopioimalla mitä itse viitoin). Mutta jälkikäteen ajatellen tietenkin olisi ollut parempi aloittaa aikaisemmin jolloin nyt voisi olla paljon enemmän viitottuja sanoja käytössä. Siinä vaan toisaalta on se oma asennekin mukana, kun pojan kanssa yritin pitkään uskoa että kyseessä on vain viive ja laskin sen toiveen varaan niin paljon että melkein päätin ettei me tarvita mitään viittomia. Uskoin siihen aika pitkään, vaikka olisi kannattanut ennemmin pelata varman päälle, koska tosiaan ne viittomat jäävät kyllä varmasti pois heti kun puhe alkaa tulla..

 

Anteeks, mulla pätkii ajatus väsymyksestä. Piti jotain muutakin kirjoittaa mutta ihan katkesi kaikki langat Mä palaan siis jos tulee vielä mieleen, kiva kun tähän ketjuun tulee eloa. 

[duudeli]

Niinjuu, ja ei kiinnosta meidänkään tyttöä sadut. Ei kiinnostanut kyllä poikaakaan tämän ikäisenä. En tiedä liittyykö puheentuoton vaikeuksiin (todistetusti joillain kyllä liittyy, etenkin jos on myös kuullun puheen hahmottamisessa vaikeuksia) vai voisiko olla ihan muustakin johtuvaa...

Miten teillä Blixen uppoaa nuo vauvojen "sanakirjat", pyytääkö nimeämään kuvia? Meidän 1v8kk innostui siitä hetki sitten ja nykyään aina kun mahdollista yritän saada luettua hänelle "oman iltasadun" eli käydään yksi vauvasanakirja läpi ja hän saa osoitella sieltä asioita jotka nimeän. Yritän aina myös kannustaa sanomaan eläinten ääniä tai muita helppoja kuten se kakka tai pupu minkä tiedän tuon osaavan sanoa.. Yleensä ei kyllä toista niistä mitään, mutta yritän aina kuitenkin.

Edited October 14, 2015 by duudeli

[Blixen]

Okei, suvi-viittomat. Varmaan sais esikoisen avuksi. Tästä saa hyvän äitiysloman aloitusprojektin

 

On siis just kuvasanakirjoja tai ensisanat-kirjoja nuo mitä yritän tyrkyttää. Tuo iltalukukirja on semmonen missä eri eläinlapset menee niiden vanhemman kans nukkumaan, ja siihen kuuluu kans nuo eläinten äänten matkimisyritykset mua alkoi jotenkin naurattaa duudeli kun on niin saman kuuloista tuo, "yritän aina myös kannustaa sanomaan eläinten ääniä"... Meillä yhtä possun röhkyntää eletty kuukausikaupalla ja lapsi aina vaan yhtä harvasanainen (oon kans toooosi väsynyt, kai sitä saa alkaa vähän hihittämään)

 

Ja ei sun viestit kyllä ollu yhtään sekavia ku ihan selkeitä! Ja oon ihan älyttömän iloinen, miten teillä on isomman kans nyt alkanu jutut edetä <3

[duudeli]

Vähän on kieltämättä epätoivon sävyjä niissä sanakirjojen lukuhetkissä

Mä oon kyllä miettinyt, että onko tolla pienellä kuulossakin vikaa, kun "osaa" matkia koiran ja hevosen ääniä, mutta niitä ei kyllä millään hyvällä tahdollakaan oikeasti erota niiden eläinten ääniksi!! Ja koiralle tuon äänen oppi kuitenkin jo heti pian 1v synttäreiden jälkeen ja korjausyrityksistä huolimatta se ääni on edelleen yhtä huono (siis mikä ääni, tuo vaan puhaltaa otsatukkansa ilmaan ). Hevosen äänenä mä toistelen aina iiiihahaa:ta, mutta lapsen mielestä se on silti ennemmin kuivan kurkun kähinä, ihan kuin koittaisi köhiä kurkkuun juuttunutta ruuan palaa takaisin suuhun. 

Mä en tiedä itkeäkkö vai nauraakko tälle, miten järkyttävän huonoja "matkimisia" nuo ovat. Että jos tuo yrittääkin tätä meidän puhuttua kieltä matkia, niin tuon perusteella ei ole ihmekään ettei kukaan ymmärrä

Edited October 14, 2015 by duudeli

[forgetmenot]

Voi voi kun en ole yhtään muistanut käydä tässä ketjussa, vaikka mun perään oli huudeltukin edellisellä sivulla Kopioin tähän tuolta aiempaa meidän taustaa niin ei tarvitse kaikkea naputella uusiksi. 2-vuotisneuvolaan mennessä olin itse jo tosi huolestunut, kun pojalla oli alle 5 sanaa käytössä ja esim. ei matkinut eläimiä muistaakseni ollenkaan tai no oliskohan koiran haukkumista just ja just matkinut (ihan siis haukkumalla eikä sanomalla hau-hau). Oma siansaksaansa sen sijaan oli aina polottanut ahkerasti eli äänessä oli kyllä paljon, mutta ei siitä kukaan mitään selvää saanut. 2-vuotisneuvolassa terkka sanoi, että voi kirjoittaa lähetteen puheterapiaan jos haluan, mutta ei ole pakko jos en halua. Onneksi luotin omaan vaistooni vastoin kaikkien muiden neuvoja ja otin lähetteen vastaan. Meillä oli onneksi lyhyet jonot!

 

2v1kk iästä eteenpäin alettiin harvakseltaan käydä puheterapiassa. Me päästiin tosi nopeasti putelle, mutta monissa kunnissa voi olla kuukausien jonot. Helpompi se on niin päin, että peruuttaa ajan jos kokeekin että se on turha (jos joutuu kuukausia odottelemaan) kuin että miettii kuukausia, että mahtaiskohan se kuitenkin olla hyvä ja sitten taas joutuu odottamaan tosi pitkään ennen kuin edes pääsee vastaanotolle.

 

Mä olen tosi tyytyväinen, että luotin omaan tunteeseeni siitä, että kaikki ei ole ihan hyvin ja poika pääsi suoraan 3-vuotiaana aloittamaan tuetussa hoitopaikassa, koska meillä oli hakuajan tullessa jo puoli vuotta puheterapiaa takana ja saatiin sieltä puoltava lausunto Muutenhan pahimmillaan tuo puhumaton raukka olis joutunut normaaliin 21 lapsen jättiryhmään eikä todellakaan olisi saanut siellä mitään erityishuomiota ja ties miten pahasti se olisi ahdistunut, kun kukaan ei ymmärrä eikä ole edes aikaa yrittää ymmärtää Ei noin isossa ryhmässä ole resursseja keskittyä yhteen lapseen kovinkaan paljoa. Varsinkin kun vielä meidän poika on rauhallinen ja hiljainen tapaus eli ei olisi osannut ottaa/pyytää huomiota itselleen. Nyt tuolla omassa pienryhmässä hoitajat mm. heti alussa opettelivat mun tekemän poika-suomi-poika sanalistan ( ) jota myös tässä matkan varrella olen aina täydentänyt. Oli aivan ihanaa kuulla, miten viime viikollakin olivat 2 hoitajan voimin selvitelleet, mikä tärkeä asia pojalla on, kun tämä kovasti koitti selvittää jotain pantomiimillä ja epämääräisillä sanayritelmillä. Onneksi saivat selvitettyä, varmasti oli pojalle tärkeä asia (toinen lapsi oli ottanut hänen lelupäivän lelunsa)

 

 

 

Kaivelin tuolta vanhoja viestejäni, että 2v9kk iässä alkoi poika matkia sanoja perässä. Duudelille välihuomautus, että taisin sun päikyssä joku aika sitten väittää että tuo olisi tapahtunut vasta 3,5-vuotiaana, anteeksi! Mennyt hieman raskaus/imetys/unettomuusdementiassa noiden vuosien tapahtumat sekaisin   No tässä kopioin taas itseäni:

 

 

poika aloitti 2v10kk ikäisenä päiväkodissa integroidussa pienryhmässä, jotta saisi tukea puheelleen. Ekan kuukauden jälkeen puhe alkoikin kehittyä huimaa tahtia! Edellisenä keväänä hänellä oli käytössä muistaakseni noin 20 sanaa, joista puolet onomatopoeettisia äänteitä ja syyskuussa sanoja oli jo 100 enemmän! Puhe on edelleenkin todella epäselvää ja vaikea ulkopuolisen ymmärtää, mutta nyt tulee myös lauseitakin. Vähän ennen joulua eli vähän päälle 3v. ikäisenä tulivat ekat 2 sanan lauseet ja nyt on jo 4-5 sanan lauseitakin 3v5kk iässä Käytiin tuossa juuri puheterapeutilla kontrollissa 3kk tauon jälkeen ja hänkin oli todella vaikuttunut pojan puheenkehityksestä! Hänenkin oli vaikea monesti saada selvää, mutta sanasto/ymmärtämistesteistä sai poika hyvät pisteet ja esim. värejä osasi nimetä ikätasoaan enemmän. Päiväkodissakin ovat iloisia hienosta kehityksestä, varsinkin nyt noista lauseiden tulosta puheeseen

 

 

Nykyhetkestä:

 

Viime keväänä eli pojan ollessa 4,5-vuotias tehtiin putella viimeiset testit ja saatiin "terveen paperit" näin rumasti ilmaisten   Poika sai jopa niin huikeat tulokset testeissä, että hänen sanastonsa on vuoden ikäistään edellä eli tuolloin keväällä 5,5-vuotiaan tasolla! Aivan uskomaton kehitys vuodessa, kun 3v5kk ikäisenä osasi vasta 4-5 sanan lauseita, joita vielä oli muiden vaikea edes ymmärtää! Viittomat jäivät jokainen yksi kerrallaan pois lähes välittömästi, kun otti vastaavan sanan puheeseen käyttöön. Mieluummin jopa puhui suu täynnä ruokaa kuin että olisi pureskellut ja viittonut samaan aikaan.

 

Olen kyllä todella helpottunut ollut kaikenkaikkiaan! Poika täytti juuri 5v. ja tässä viimeisen puolen vuoden aikana on alkanut kiinnostua ensin numeroista ja sitten aakkosista. Tuo puheenviivästymä on siihenkin vaikuttanut tosi voimakkaasti, koska mitenkäs noista keskustelet, kun toinen ei pysty edes ääntämään mokomia kirjaimia, joten eipä häntä ne kiinnostaneetkaan. Nyt on vihdoin tämän myötä esim. alkanut opetella oman nimen kirjoittamista, kun ikätoverit on varmaan joskus 3-vuotiaana jo tehneet niin ja nyt jo monet osaavat kirjoittaa sanelusta kirjaimia. No, perässä tullaan, hitaasti mutta varmasti Aloin tässä jo välissä melkein huolestua jostain hahmotushäiriöstä, että eikö tajua yhtään numeroita tai kirjaimia, kun eivät kiinnostaneet pätkän vertaa.

 

 

edit. 2 vuotta poika sai olla siis integroidussa pienryhmässä puheen takia tukipaikalla! Nyt saa jatkaa samassa ryhmässä, mutta toisella "diagnoosilla" eli koitetaan tukitoimilla estää ettei tule myöhemmin jatkossa oppimisvaikeuksia (keväällä kun näitä paikkoja jaettiin, näytti vielä aika huonolta esim. noiden kirjaimien ja numeroiden omaksumisen suhteen ja myös vuorovaikutustaidot laahaavat ymmärrettävästi hieman ikätasoa perässä) tai jos tuleekin niin saa niihin koko ajan pientä tukea. Ettei sitten käy niin, että pienet jutut alkaa eskaloitua ja sitten yhtäkkiä eskarissa olisikin huomattu monissa asioissa perässä laahaaminen. Koska siis jos hän ei olisi saanut jatkaa tukipaikalla niin olisimme joutuneet ottamaan takaisin kotihoitoon ja ehkä saaneet kerhopaikan (ja kerhossa taas ei saa niin yhtään mitään lisätukea).

Edited October 14, 2015 by forgetmenot

[forgetmenot]

Blixen: jos vaan mitenkään maltat niin odottelisin sinuna sinne 2-vuotisneuvolaan ja siellä pyytäisin lähetteen puheterapiaan, jos on vielä tarvetta Meillä oli esikoisen taaperoaikaan tosi paljon samanikäisiä tuttuja ja suurin osa sai aika tasan 2-vuotiaana yhtäkkiä sanaisen arkkunsa auki ja ne loputkin yleensä alkoi puhua (edes epäselvästi) viimeistään 2,5v. ikään mennessä. Mehän ei tuohon junaan päästy mukaan, mutta en tiedä olisiko puheterapiasta ollut alle 2-vuotiaan kanssa ainakaan meillä niin hirveästi apua... Toki viittomia voi hyvin harjoitella jo nyt ja kannattaa harkita myös kuvakortteja, ne on käteviä! Meidän esikoinen vihasi kuvakortteja, mutta monilla muilla ne on toimineet ihan hyvin Papunetin kuvapankista voi tulostaa ilmaiseksi kuvia ja kannattaa myös räpsiä ja tulostaa valokuvia oman arjen tavallisimmista hetkistä, niin lapsi voi niitä osoittelemalla kommunikoida   Mä olin itse opiskeluaikoina käynyt parikin viittomakielen kurssia, joten mulla oli perussanasto aika hyvin muistissa, varsinkin kun vielä tuolloin oli lähipiirissä yksi kuuro. Noita viittomia on aika vaikea hahmottaa itsekseen, jos ei ole kukaan neuvonut miten ne useimmiten tuotetaan (esim. missä paikassa suhteessa omaan kehoon viittoma sijaitsee, millaisia käsimuotovaihtoehtoja on, miten liikeradat menee jne.), koska niissä on kyllä oma logiikkansa. Siihen täytyy vaan päästä sisään Meidän oma pute jopa neuvoi kerran yhden viittoman väärin (polkupyörän) eli ei ne aina ammattilaisillekaan helppoja ole.

 

Tuosta duudelin mainitsemasta vielä tuli mieleen, että on tosiaan hankalaa saada pienen käden viittomista selvää. Meidän pute oli silti aina tosi tyytyväinen, jos poika teki edes vähän sinne päin ja pojan itse keksimät viittomat olivat kuulemma hyvä juttu myös! Neuvoin sitten päiväkotiinkin niitä pojan omia viittomia, jotta ymmärsivät mitä tarkoittaa. Noiden kanssahan voi tehdä samoin kuin puhuttujen sanojen kanssa eli jos lapsi sanoo vaikka "pu" ja näyttää tyhjää mukia niin voi vastata "Joo maito on loppu." eli jos lapsi tekee viittoman jotenkin väärin tai omalla tavalla niin voi silti sanoa "Joo siellä on pupu" ja viittoa sen pupun sitten samalla oikein. Samalla tavalla kuurot lapsetkin opettelee äidinkieltään

 

Meillä on pikkusisko nyt 1v10kk ja uskaltaisin väittää, että hänellä ei ole puheenviivästymää   Puheen kehitys on mennyt alusta saakka ihan eri tavalla, esim. just matkiminen perässä, eläinten ääntelyt. Ihan hirveä tahto hänellä päällä pystyä sanomaan sanoja ja muutenkin kommunikoimaan. Esikoinen heitti kaikki kirjat seinään, jos kirjaa yritti edes vilauttaa, mutta kuopus on aina osoitellut innoissaan juttuja kuvista ja sit pitää sanoa mikä se on tai mitä ääntä pitää. Olen muuten kyllä hänen kohdallaan myös koittanut ihan tarkoituksella tehdä niitä suujumppaohjeita mitä esikoisen puheterapiassa opittiin. Suun motoriikka onkin selvästi parempi kuin veljellään saman ikäisenä ja esim. pillillä juominen tai sellaisesta sosepussista hedelmäsoseen imeminen on sujunut todella pienestä saakka. Näitä voi harjoitella jo pienenkin kanssa:

 

- pillillä imeminen

- pillillä kuplien puhaltaminen veteen

- vanupallon tai muun kevyen jutun puhaltaminen pitkin pöytää

- saippuakuplien puhaltaminen

- kynttilän puhaltaminen (sammuttaminen siis)

- syödään jätskiä tai muuta suttaavaa ja nuollaan kielellä huulet puhtaaksi

 

 

Nyt lopetan tän jaarittelun, koska alkaa mennä näin keskellä yötä ihan sekavaksi sepustukseksi

[Sipuliina]

Varmaan riippuu vähän asuinpaikasta, suostutaanko ennen 2-vuotispäivää tekemään mitään. Entisessä kotikunnassa 1,5-vuotisneuvolasta olis voitu harkita lähetettä eteenpäin ainoastaan siinä tapauksessa, ettei sanoja olis tullut yhtäkään. 2-vuotisneuvolan jälkeen lähetteen ja ajan puheterapiaan sai onneksi nopeasti. Nykyisessä asuinpaikassa on valitettavasti todella surkea tilanne puheterapian suhteen ja jonot pitkiä. Meidän pian 3,5-vuotias on odottanut puheterapiaan pääsyä jo kohta 1,5 vuotta. Hän ei vielä 3,5-vuotiaanakaan puhu kun muutamia yksittäisiä sanoja, joten luulisi lähetteen olevan kiireellisyysluokassa ihan kärkipäässä, mutta silti puheterapiaan ei olla päästy.

 

Meillä siis kolmella vanhimmalla pojalla ollut hidasta tuo puhumaan oppiminen. Kahdella vanhimmalla alkoi kuitenkin hitaan alun jälkeen puhe kehittymään vauhdilla ja viimeistään 3,5-vuotiaana he ovat pystyneet tuottamaan jo pitkiä lauseita ja kertovaa puhetta. Kolmannella lapsella sen sijaan puhetta ei ole vieläkään alkanut tulla. Meille on tulossa käyttöön kuvatukia, mutta kiinnostuneena luin myös noista viittomista. Kyllähän tässä pitää jo omatoimisesti alkaa jotakin apua keksimään, kun puheterapiaan ei pääse. Vähän vaan epäilyttää kuvatukien tai viittomien toimiminen, kun pojan käytös on niin haastavaa, ettei hän välttämättä suostu lähtemään niihin mukaan. Mutta ainakin nyt yritetään ja aloitetaan noista kuvatuista. Neljännen pojan puhe on yllättäen lähtenyt kehittymään ihan normaalisti ja nyt 1v11kk iässä hän käyttää jo jatkuvasti 2-4 sanan lauseita puheessaan. Olen ihan ihmeissäni, kun en ole tottunut siihen, että tuon ikäinen puhuisi vielä juuri mitään

 

Meilläkään kolmas poika ei ole ollenkaan kiinnostunut kuvakirjoista. Tabletti sen sijaan kiinnostaisi ihan valtavasti ja olenkin käyttänyt sitä hyväkseni ja näyttänyt pojalle kuvia tabletilta. Viimeksi katsottiin eläinten kuvia ja kerroin pojalle kuvista esim. mitä niissä tapahtuu ja miten kyseinen eläin ääntelee. Mulla on sellainen vaikutelma, että pojalla on kuitenkin jo aika hyvä sanavarasto olemassa, mutta hän ei vaan saa niitä sanottua eli ongelmana olisi lähinnä puheen tuottaminen eikä niinkään ymmärtäminen.

[duudeli]

Meillä oli tänään palaveri puheterapeutin kanssa. Palaveri sikäli hyvä, että poika käyttäytyy hyvin, etenee hyvin terapiassa jne.

Siitä en vaan tiedä mitä mieltä olisin, kun miehen kysymykseen vastasi, että ei ole vielä koskaan tavannut näin "vanhaa" (3v3kk) joka olisi näin täysin puhumaton, mutta niin ettei millään muulla osa-alueella ole pulmaa. Että hyvin tyypillinen taitotaso kyllä jos on esim. autisminkirjon piirteitä tai ylipäätään jotain muuta ongelmaa lisäksi, mutta meidän pojalla on ymmärrys kunnossa, ei ongelmia hahmottamisessa, motoriikassa (ei suun eikä kehon)... kaikki muu kuten pitää mutta puhe puuttuu käytännössä täysin.

Kyselin myös veikkausta spesifimmästä syystä puheen puuttumisen takana, mutta sanoi että sitä on itseksensäkin paljon miettinyt eikä osaa oikein sanoa. Ihan arvauksia heitteli että olisiko dyspraksiaa tai joku muu, jota en muista enää.

 

Epätietoisuus tulevasta siis jatkuu aina vaan...

Onneksi poika sentään (hitaasti, mutta kuitenkin) edistyy.

[unelma79]

Onko teistä joskus väsyttävää, rasittavaa tms kun lapsi ei puhu? Siis sen ikäinen jonka oletetaan jo puhuvan. Kun se kommunikointi on yhtä yninää tai kahden kolmen sanan hokemista.

[forgetmenot]

Turhauttavaa on se sana, mitä itse olen käyttänyt ja tuntenut Yrität puhua monipuolista, mutta sopivan yksinkertaista kieltä ja olla suht jatkuvasti äänessä, jotta lapsi ylipäätään kuulee puhetta (kun oltiin esikoisen kanssa niin paljon kaksistaan), ja ikinä et saa muuta vastausta kuin tyyliin öhh Olihan toki lapsen onnellinen katse tai innostunut kiljahtelu myös tietyissä tilanteissa palkitsevaa, jos vaikka siis järjesti lapselle jonkun elämyksen (esim.junien katselua). Mutta ei se tuntunut samalta, kun vertasi tuttuihin saman ikäisiin lapsiin, jotka höpöttivät innoissaan monisanaisesti siitä mitä ovat juuri nähneet ja muistelivat sitä viikkojakin myöhemmin vielä tai kyselivät milloin mennään uudestaan.

[duudeli]

Todellakin turhauttavaa. Hetkittäin iskee ihan sellainen totaalinen kyllästyminen kun täytyy niin paljon itse toimia lapsen suuna ja sanoittaa ja selittää niitä asioita mitkä kaikki ikätoverit kertoo jo itse.

Luoja miten paljon tuleekaan puhuttua ilman "vastakaikua", vaikka tottahan tuo kommunikoi, vaan ei sanoin kuten toivoisi ja sitä tässä eniten kaipaisi.

[unelma79]

Samoja aatoksia, kiitos kun jaotte. Itsekin koen tuota turhautumista, en aina, en joka päivä.

 

Joskus kun tullaan vaikka hoidosta tai mistä nyt vaan ja lapsi koko ajan osoittelee sinne tänne ja välillä itseensä ja önisee tai hokee yhtä-kahta sanaa niin sitä on et voi luoja kun ei jaksais tätä tyhjää höpötystä. EsIm osoittaa pyörätien varsiryteikköä...hmm..mitähän tällä haetaan. ..sitten vaan keksit jonkun vastauksen. Parin kilometrin matka on tätä ihan koko ajan. Viime viikolla kokeilin et en vastaa/mukamas huomaa että olen kahden valopylvään välin hiljaa. Ei onnistunut.

 

Mutta sitten on ihanaa kun ymmärtää ja puhun ääneen esim kylässä hänen juttuja, olen kuin viittomakielen tulkki. Ja kun tajuaa hyvin vähäisistä vinkeistä, pienen muetinnän jälkeen ja se ilo pojan kasvoilla kun äiti ymmärsi!!! Se on ♥

[duudeli]

Onko Blixenin tytöllä tapahtunut edistystä puheessa?

[Blixen]

Kiitos kysymästä duudeli! Ehkä jotain aavistuksenomaista, mutta päivät on lähinnä tuota ääh- öyy- iih-ääntelyä ja osoittelua. Tyttö myös kehittää koko ajan lisää kertomisstrategioita ilman puhetta. Ymmärtää onneksi tosi hyvin ja hoksaa ja myös leikkii, joten olen yrittänyt asennoitua, että ei tässä auta kuin odotella. Kyllä tuo minusta alkaa sellaista viivästymää olla (vaikken kyllä tiedä miten se määritellään), kun ei käyttöön oikein tule uusia sanoja. Niitä eläinten ääniäkin on taas poistunut käytöstä. Ja ehkä eniten kaipaan sitä, että lapsi jotenkin tapailisi perässä, mitä sanotaan, mutta sellaista ei ole niinku yhtään. Ei millään jäljittele mitään. Pölisee ja pulisee kyllä omiaan, jotain sellaista tavukieltä. Siskon tyttö täyttää tänään 1v ja puhuu enemmän ja just siihen jäljittelyyn mulla kiinnittyy huomio erityisesti.

 

Teillä vissiin duudeli on menty eteenpäin? Ihana juttu kyllä, pidän peukkuja kovasti!!

 

Mistä tulikin mieleen, että auta armias kun tää vauva vielä syntyy, jos tää aavistuksenomainenkin kehitys taas menee taaksepäin.

[Blixen]

Ikätoverit täälläpäin on alkanu puhua lauseilla ja kertoilla jo pidempiä juttuja arkijutuista. Ja kyllä mua välillä turhauttaa tuo ölinä joka ei muutu miksikään, mutta yritän sitte muistuttaa itseäni, että ei se lapsen syytä ole eikä mun turhautuminen asiaa mitenkään auta.

[jenni81]

Mun on pitänyt monesti tänne kirjoittaa..

Meillä on nyt 4v5kk poika.Poika ei vielä tammikuussa sanonut yhtään ainutta sanaa.Ei mitään mikä olisi tarkoittanut jotain.Kävimme puheterapiassa,ja siellä kovasit ihmetteli mikä on kun ei puhetta tule mutta kaiken ymmärtää.Pojalle yritettiin kuvien ja viittomien kautta opettaa sanoja, mutta ne hän heitti samantien "roskiin".Ei siis halunnut yhtään mitään sinne päinkään.Pikkuhiljaa talven aikana alkoi sana kerrallaan sanoja tulemaan. Nyt poika puhuu useampi sanaisia lauseita.Toki vielä epäselvyyttä on hieman ja kirjaimia puuttuu mutta pikkuhiljaa . Lokakuussa pidettiin pk.ssa palaveri jossa oli mukana lapsiperheiden psyko ja mietittiin olisiko ollut tarvetta joillekin testeille, mutta itse emme kokeneet niitä tarpeellisiksi eikä myöskään puheterapeuttikaan.Ja loppuviimein psykologi oli samaa mieltä.

Esikoinen on myös vasta 3v.nä sanonut ensimmäiset sanansa.Nyt kuopuksen kohdalla en edes odota muutamaan vuoteen sanoja.

[duudeli]

Blixen, meidän saman ikäisellä tää puhe tuntui oikein käynnistyvän vauvan syntymän jälkeen, että näköjään niinkin voi käydä.

Meidän tyttö on alkanut viittomia käyttämään nyt ihan hirveästi (tai siis paljon enemmän kuin vaikka kuukausi sitten). En tiedä onko vaan oivallus-juttu, liittyykö muuhun kielelliseen kehitykseen vai olisko vaan ymmärrys ja motoriikka nyt vasta tarpeeksi hyvällä tasolla että niitä on helppo käyttää, mutta joka tapauksessa voisin suositella kyllä teillekin joitakin helppoja mutta tarpeellisia viittomia!

Meillä tytölle on nyt tosi tärkeitä viittomat "vauva" ja "itkeä" (yleensä juuri yhdessä käytettyinä..). Ne on lapselle tosi helppoja käyttää ja sisäistää, etenkin jos valitsee niille helpot viittomat. Viittomissakin kun on jonkin verran päällekkäisyyksiä ja lapsille käytetään osittain eri viittomia kuin aikuisille, mutta me viitotaan vauva keinuttamalla sylissä mielikuvitusvauvaa ja itkeminen taas piirtämällä etusormilla poskille valuvat kyyneleet (eli sormella viiva silmästä alaspäin). Ruokapöydässä aktiivisessa käytössä on "lisää" viittoma (toisen käden sormien päät yhteen ja niillä tökitään toisen käden kämmentä).

Näitä löytyy sieltä Suvi-viittomasanakirjasta, mutta kirjoitin nuo tuohon siltä varalta että sanakirjasta löytyy joku monimutkaisempi versio samasta sanasta tai sen synonyymista.

 

Ei oo vielä toivo menetetty että alkaisi normaaliajassa puhumaan, mutta useinhan kyllä se oma tunne on oikeassa. Etenkin kun teilläkin on jo kokemus normaalisti puhumaan oppivasta lapsesta, niin teillä on käsitys siitä miten sen tulisi tapahtua.

 

Ootteko te mitään kommunikaatiota tukevia menetelmiä ottaneet käyttöön? Mä ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä toistan sen mitä mulle jankattiin, mutta josta en ottanut onkeeni: niistä tukikuvista tai -viittomista ei ole mitään haittaa, mutta jos käy niin että viivettä onkin niin siitä että niihin on ittensä ja lapsensa tutustuttanut jo varhain on suunnaton hyöty!!

Tsemppiä <3

[unelma79]

Duudelin kysymys oli toiselle tarkoitettu, mutta noista tukiviittomista ja kuvista. ...

 

Auttaako ne puheenkehitystä vai onko se vain kommunikoinnin helpottamiseksi vieraiden kanssa?

 

Meillä on joitakin omia viattomia ja ääniä joita ei tietty muut ymmärrä. Poika ymmärtää jokseenkin kaiken mitä puhun, siis konkreettiset hänen ikätasolleen sopivat asiat. Vaikka noita kuvia olen miettinyt, niin onko ne tarpeen jos poika ymmärtää "otatko maitoa" kysymyksen? Pitääkö vielä näyttää maitopurkin kuvaa?

[forgetmenot]

Viittomat on ihan sitä varten, että lapsi pystyisi kertomaan ulospäin omia ajatuksiaan ihan kenelle tahansa, joka viittomat vaan ymmärtää Useimmat näistä puhumattomistahan ymmärtävät ihan hyvin, mitä heille sanotaan, mutta eivät pysty tuomaan omia ajatuksiaan julki. Sormella osoittamalla voi kommunikoida jo paljon, mutta esim. tunteita tai verbejä on aika vaikea ilmaista ilman jotain viittomaa. Meidän poika keksi jonkin verran omia viittomia (esim. loppu/valmis oli yksi itse keksimä), mutta harvan lapsen mielikuvitus riittää niin pitkälle, että pystyy keksimään itse omat viittomat esim. kaikille väreille, ruuille tai eläimille. Kolmevuotiasta saattaa jo aika tavalla harmittaa, jos ei vaikka pysty pyytämään välipalaksi jotain tiettyä, jos se ei ole näkökentässä osoitettavissa. Jos osaa viittoa banaani tai jäätelö ( ) niin pystyy kertomaan sen.

 

Eli jos kysyt haluaako lapsi maitoa ja hän nyökkää kyllä, niin ei ole tarvetta näyttää maidon kuvaa. Mutta jos kysyt haluaako lapsi vettä vai maitoa niin pystyykö hän jotenkin ilmaisemaan kumpaa haluaa? Ilman kuvaa tai viittomaa siis?

[Blixen]

Hei duudelille isot kiitokset noitten muutaman viittoman selittämisestä, heti oon alkanu niitä näyttää pienelle. Kuvista voisin kans kysyä, että mistä niistä kannattais lähteä liikkeelle? Mitä kuvia kannattais ottaa käyttöön ekana? Varmaan tietty jotain lapselle tärkeää ja arjessa läsnä olevaa, mutta ois silti kiva saada muutama konkreettinen vinkki. Onhan se niin, että mulla on kynnys mennä niille sivuille. Ne on mulle siis työn kautta tutut mutta kun niitä erilaisia kuvia ja viittomia on loputtomasti, niin tulee voimaton olo. Ja kun se on kans jotain ihan uutta tuoda tähän arkeen.

[forgetmenot]

^ Me saatiin puheterapiasta ensimmäiseksi kuvataulu, jossa on iltatoimiin kuuluvat kuvat Pesut, iltasatu, halaus, suukko, nukkuu jne. Oliskohan mulla jossain se tallessa, että voisin näyttää... Sit saatiin myös lastenlauluja kuvien kera, mutta niistä meidän poika ei oikein välittänyt.

[Sipuliina]

Meidän pojalla on nyt otettu kuvat käyttöön ja hän pääsi lyhyelle kymmenen kerran puheterapiajaksolle. Kuvien avulla pojalle on laitettu seinälle viikko-ohjelma ja päiväohjelma. Viikko-ohjelmassa on päiväkoti- ja kotipäivät sekä mahdolliset lääkäri- ja puheterapiakäynnit. Päiväohjelmassa on kuvia kuvaamaan ruoka-aikoja, vaatteiden pukemista, ulkoilua, leikkiä, isoveljen hakua esikoulusta, päiväunia sekä noita Forgetmenotin mainitsemia iltatoimia. Lisäksi on kuvia tunteista sekä vessanpöntön kuva kertomaan vessahädästä. Jotakin yksittäisiä viittomiakin on otettu mukaan täydentämään kuvia, mutta lähinnä nyt keskitytään kuviin.

 

Poika on innostunut kovasti kuvista ja osaa ja jo useista kuvista ilmaista sanoin, mitä niissä tapahtuu. Kuvat kiinnostavat, kun niitä voi itse siirrellä, selailla ja asetella paikoilleen. Nyt suunnitelmissa olisi tehdä sellaisia vähän yksinkertaisempia paperikuvia myös eläimistä, kasviksista yms.hyödyllisistä sanoista. Kirjoista poika ei jaksa kiinnostua, mutta toivottavasti noita perussanojakin saisi opetettua pojalle irtokuvien avulla.

[forgetmenot]

Tässä kuva meidän iltatoimitaulusta! Toivottavasti siitä saa jotain selvää, en pysty puhelimella lataamaan isompaa kuvaa

Edited November 25, 2015 by forgetmenot

[Blixen]

Kiitos vinkeistä forgetmenot ja MiMa!! Pitäisköhän yrittää miestä painostaa töissä printtailemaan noita kuvia värillisinä? Tuo taulu on hieno!

 

Tänään on tyttöjen kans viitottu vauvaa ja itkua (olikin oikein itkuinen ilta). Sovittiin että nelivuotias isosisko myös alkaa opettaa pikkusiskolle noita viittomia. Melkein aloin innostua kun pienempi oli vauva-viittomasta ihan onnessaan. Sillä on ollut vauvaa kuvaamaan sellainen oma äänensävy-voihkaisu, ääri-empaattinen sellainen. Mutta tuo viittoma vois tullakin käyttöön. Vitsit kun ois joku tässä joka vois vähän opettaa, oppisin mallista varmaan miljoona kertaa paremmin ku netistä.