Sign in to follow this  
Followers 0
mianro

Kaavinnan jälkeen...

33 posts in this topic

Miten nopeasti toivuit kaavinnasta/vuoto loppui kaavinnan jälkeen? Menikö kaavinnassa kaikki hyvin/saatiinko kohtu tyhjäksi? Tuliko jälkiseuraamuksia, miten ne oireili ja missä vaiheessa?

 

Ajattelin avata tämmösen ketjun, kun itsellä lääkkeellinen tyhjennys ei tyhjentänyt kohtua tälläkään kertaa kokonaan vaan kaavintaan jouduttiin. Kaavinnasta on nyt kaksi viikko. Vuosi sitten mulla loppu jälkivuoto ihan muutamassa päivässä kaavinnan jälkeen, mutta tällä kertaa vuoto kesti melkeen tän kaks viikkoa, joskin tosi niukkana ja hajuttomana, ja loppu vasta pari päivää sitten. Näinä parina vuodottamana päivänä on nyt sitten ollu pientä kramppailua alavatsalla ja nyt alavatsa aristaa toispuoleisesti aikalailla painaessa (huomasin sen kun kurkottelin pöydän yli ja nojasin siis pöydän reunaa vasten). Kuumetta (tai edes lämpöä) ei oo ja mietinkin onko toi vatsan kipuilu ilman muita oireita syy soitella polille huomenna vai huokaileeko ne mun hysterialle vaan..? :rolleyes: (On vaan niin vaikea uskoa että huono onni loppuis ja kaikki menis nyt jo putkeen.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli se kaavinta tuossa huhtikuun 20 pv.n kieppeillä. Mulla tuo vuoto kesti kanssa sen viikon pari. Tosi niukkana, mutta kuitenkin. Mulla noita mahanippailuja on kanssa ollut. Ei pahan hajuista vuotoa tai kuumetta täälläkään. Veriarvot ok ja menkat alkoi ajallaan kaavinnasta. Kesti tosin 3 pv, 2 pv ei mitään ja sitten pari päivää tuhrua. Edelleen saattaa tulla "ruskeahkoa limojen mukana". Ehkä se kuitenkin on vain kropan toipumista, koska muuten vointi on ok.

 

Muoks. hyvä ketju!

Edited by tahdenlento

Share this post


Link to post
Share on other sites

No daa, lääkäri soittikin mulle tänään. "Jälkitarkastuspuhelun". hCG oli laskenu hyvin, nyt enää 18,2 (viimeks vastaavana päivänä oli 15 eli aika samoissa mennään) ja hra Tohtori meinas että jos kivut on vaan lieviä niin ei kannata huolestua. Sano että kohtu voi hyvinkin vielä supistella tms. kun sitä on kiusattu. Mutta jos lämpö nousee tai vuotoa alkaa tulla uudestaan niin sitten herkästi tarkistukseen.

Edited by mianro

Share this post


Link to post
Share on other sites

Varsinainen kaavinta meni niin hyvin kuin voi mennä, mutta mulla todettiin 11 päivää kaavinnan jälkeen älyttömän kokoinen hematooma kohdussa. Normaalisti kaavinnan jälkeen kohdunsuu pysyy hetken auki, mulla se olikin mennyt samantien kiinni. Hematooma hoidettiin lääkkeellisellä tyhjennyksellä, uuteen kaavintaan en onneksi joutunut.

 

Itsellä oli usean päivän ajan sellainen olo, että kaikki ei ole hyvin. Kun lämpöä eikä tosi kovia kipuja ollut, pysyttelin normaalielämässä. Soitin kuitenkin useaan otteeseen sairaalaan kysyen oireista, mutta joka kerta vakuuteltiin, että kaikki kuulostaa normaalilta. Hematooma selittikin sitten omituisen vuodon, kivut ja ennen kaikkea yhä tosi turvonneen vatsan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla meni kaavinta tosi hyvin. Jälkivuoto oli aika onnetonta tuhrua, sitä kesti vajaan viikon. Ensimmäiset kuukautiset tulivat 32 päivää kaavinnan jälkeen (yleensä kierto on 27-29 päivää) ja olivat kaksi ekaa päivää aivan järkyttävän runsaat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ensimmäisen kaavinnan aikana sattui verenvuotokomplikaatio, jonka johdosta verenpaineet laskivat. Vuoto saatiin kuitenkin hallintaan ja verenpaineet nousivat tarkkailussa. Kaavinnan jälkeen mulle tuli kohtutulehdus, jota hoidettiin lääkkeillä pariin otteeseen. Reilu kuukausi kaavinnasta mulla alkoi yllättävä uusi vuoto, jonka aluksi tulkitsin kuukautisiksi. Tämä kuitenkin osoittautui jälleen kohtutulehdukseksi ja hcG arvot olivat niin koholla, että jouduin uuteen kaavintaan. Toinen kaavinta tehtiin kohduntähystyksen yhteydessä, jottei kohdusta otettu vahingossakaan ns. liikaa. Toisen kaavinnan jälkeen vuoto kesti vain muutaman päivän ja kuukautiset alkoivat reilun kuukauden kuluttua.

 

Jälkikivut molemmissa kaavinnoissa olivat minimaaliset. Ensimmäisen kaavinnan verenmenetyksen vuoksi olin tosin todella heikko melko hyvän aikaa, kunnes hb nousi kunnolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lääkkeellinen tyhjennys epäonnistui pahasti ja jouduin kaavintaan. Tai voisin sanoa, että pääsin, sillä lääkkeellinen tyhjennys oli minulla yhtä h*lvettiä. Kaavinta sujui ongelmitta. Sen jälkeen ei ollut enää kipuja ollenkaan ja vuotokin oli todella vähäistä. Kahden viikon päästä kaavinnasta raskaustesti oli jo negatiivinen ja kuukautiset tulivat normaalin kierron mukaan. Kuume kylläkin nousi pari päivää kaavinnasta, ja tulehduksia peläten palasin sairaalaan. Jouduin yöksi tarkkailuun ja kuume ei onneksi johtunut tulehduksista, vaan matalasta hemoglobiinista. Sain muutaman pussin verta, jotta hemoglobiini saataisiin nousuun.

Yksi kierto neuvottiin odottamaan, ja sen mukaan toimimmekin. Tasan 2 kuukautta kaavinnasta sain taas raskaustestiin positiivisen tuloksen eli heti ekasta yrityskierrosta. :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Onnea uudesta raskaudesta!!

 

Mulle tehtiin kaavinta 11/09 ja kaikki meni operaatiossa ja sen jälkeen oikein hyvin. Kipuja ei ollut juuri yhtään, jälkivuoto oli aika niukkaa ja kesti muistaakseni n. 5-6 päivää. Ja tulin myös raskaaksi ensimmäisestä todellisesta tuon jälkeisestä yrityskierrosta 03/2010 ja poikamme syntyi 12/10. (Välissä etäsuhteilua ja hyvin epätodennäisin aikoihin kokeiltuja yrityksia :))

Ennen kaavintaa kokeiltu lääkkeellinen tyhjennys ei taas mulla toiminut ollenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lääkkeellinen tyhjennys ei tyhjentänyt kohtua kokonaan, ja 5,5 viikon verenvuodon jälkeen raskaustesti oli edelleen positiivinen. Kaavintaan pääsin melkeinpä välittömästi, ja kaavinta onnistui hyvin. Sen jälkeen vuotoa oli niukkana 3 päivää, joista 2 ekaa päivää sen verran alavatsan kipuja, että otin särkylääkkeitä. Kuukautiset alkoivat 33 pv kaavinnan jälkeen, ja olivat nähdäkseni melko normaalit.

 

Kaikkinensa tuo aika oli todella raskasta henkisesti. Toivo siitä, että kroppa palautuisi ja pääsisi uuteen yritykseen, tuntui päivä toisensa jälkeen hiipuvan verenvuodon jatkuessa. Kaavinnan jälkeen taas odotti, että kuukautiset alkaisivat. Vasta 1. kuukautisten jälkeen olo tuntui helpottavan.

 

Raskaaksi tulin heti ensimmäisten kuukautisten jälkeen. Raskaus on nyt vasta alussa (n. 7 vk), ja yhden keskeytyneen keskenmenon kokeneena pelko uudesta keskenmenosta on koko ajan läsnä. Ensi viikolla menen alkuraskauden ultraan yksityiselle. 1. raskaudessa keskenmeno huomattiin vasta np-ultrassa, en siis käynyt muissa ultrissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Edellisen viestin kirjoittaja päivittää tilanteen: raskaus on jatkunut hyvin, ja nyt on viikkoja takana jo 21. Tosin mielen piti "virkeänä" viikolta 5 n. viikolle 15 jatkunut tiputteluvuoto... Mutta kaikki on siis mennyt hyvin! Keskenmenoa läpikäydessäni luin paljon näitä keskusteluita ja mietin, että mitenköhän omalla kohdalla tulee menemään, tulenko milloin uudestaan raskaaksi, olenko "tuomittu" keskenmenoihin jne. Tsemppiä siis kaikille! Onnistuminen voi olla heti nurkan takana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei mennyt putkeen ja toisaiseksi tuntuu parhaalta, kun saa johonkin purkaa. Tai mahdollisimman paljon. Aina komplikaatioita tulee tietylle prosentille ja ilmeisesti tää mun tapaus on melko tyypillisestä päästä. Silti se aina harmittaa, kun sattuu omalle kohdalle.

 

Olin torstaina kaavinnassa ja se oli samalla mulle myös eka nukutus ikinä. Vähän jännitti, mutta yleisesti ottaen meni ihan hyvin ja nukutuksestakin jäi ihan hyvä fiilis. Eniten harmitti tietysti raskauteen liittyvien odotusten purkautuminen. Henkilökunta oli ihan ystävällistä ja iloista. Operaation jälkeen mainostettiin että se tehtiin tosi nopeasti, jolloin ajattelin että siellä ei sitten varmaan paljoa mitään ollut ja kaikki oli hyvin. Herättyäni olo oli tosi skarppi ja hyvä, en mene yleensä tokkuraan mistään lääkkeistä. Huoneessa myöhemmin alapää tuli kuitenkin tosi kipeäksi ja en voinut istua ennen kun sain jonkun uuden kipulääkecoctailin. Ruoka maistui ihan hyvin ja kipujen liennyttyä soittelin miehen hakemaan. Odotin, että ennen kotiinlähtöä joku olis mulle vielä selittänyt jonkun kunnollisen yhteenvedon, mutta sain vaan käteen paperin jossa oli paljon lyhenteitä ja lääketieteellisiä termejä..

 

Mulla oli osittainen moolaepäily ja olin ehtinyt sen lääkärin kielloista huolimatta googlettaa, joten sekin hieman pelotti. Edellisen päivän verikokeiden mukaan hcg oli alle 4000, joka ei mun googlettelujen perusteella ollut kuitenkaan hirveän korkea. Googlettelin sitten myös muut termit lääkärin sanelusta ja suurin piirtein jäi joku kuva operaatiosta. Vuotoa tuli jonkun verran ja mahaa nipisteli. Kuitenkin sitten lauantaina aamulla hoitelin jo ihan tyylikkäästi asioita lähistöllä. Mies lähti perjantaina työmatkalle, joten jouduin jäämään yksin kotiin toipumaan.

 

Lauantaina iltapäivällä tuntui että vuoto on lisääntynyt sekä tummentunut ja siinä oli lievä outo haju. Alkoi väsyttämään ja katselin aivottomia telkkariohjelmia, kun en jaksanut lukeakaan. Jossain välissä ajattelin että olo on hieman kuumeinen ja hain kuumemittarin. Lämpöä oli 37.5 ja otin samalla buranan. Odotin puoli tuntia ja juttelin kaverin kanssa Skypessä, jolla sattui olemaan kokemusta ko. operaatiosta ja komplikaatioista. Hän sanoi että tila voi romahtaa nopeastikin, joten päätin mitata puolen tunnin kuluttua kuumeen uudelleen. Silloin se olikin jo 37.9 ja päätin suunnata päivystykseen, koska en halunnut olla tilanteessa jossa olen yksin kotona hirveässä horkassa lauantaina yöllä.

 

Päivystykseen pääsin ihan ok ja alussa otettiin verikokeet, pääsin sänkyyn ja sain kipulääkkeitä. Kuumeen lisäksi vatsakivut olivat pahentuneet odotellessa ja olo ei ollut kovin hehkeä. Lääkäriin pääsin jonkun ajan kuluttua ja hän tutki kyllä tosi tarkasti ulkoisesti ja sisäisesti. Ultralla selvisi että kohtuun oli jäänyt 4 x 6 cm matskua, joka piti poistaa uudella kaavinnalla. Tässä tietysti sain varmistuksen sille, että en itse olisi voinut vaikuttaa mitenkään asiaan tarkemmalla puhdistuksella tai lepäämällä enemmän. Jouduin jäämään sisään heti ja sain antibiootteja suoneen. Kuumeen takia en ollut illallakaan syönyt mitään ja yhden banaanin sain vielä ottaa. Aamulla lisää antibiootteja suoneen ja odottelua. Antibioottien jälkeen olin ihan normaalisissa tipassa, mitä ravinnelitkua sieltä sitten laitetaankaan.

 

Aamulla lääkärivuoron vaihduttua pirteisiin lekureihin synnyttäjät meni kuitenkin ohi lääkärijonossa, mikä on ihan ymmärrettävää. Toisaalta jotenkin teki pahaa itse olla siellä päivystyksessä, kun tuntui että kaikki muut olivat raskaana joita näin ja tiesi että synnyttäjät ovat myös ihan vieressä. Tavallaan se jotenkin lisäsi sitä omaa katkeruutta sillä hetkellä. Lopulta pääsin operaatioon alkuiltapäivästä, onneksi otin kirjoja mukaan, vaikken alun perin tiennytkään miten pitkä siitä reissusta tuli..

 

Operaatio numero 2 meni ihan ok, tällä kertaa nukutusaine jotenkin sattui enemmän. Herätessäni mulla oli aivan hillittömän paha mieli ja itkin valtoimenaan. Kuulin vielä herättyäni kun paikallaolijat jotain keskusteli mun tilanteesta ja se sitten pahensi mieltä entisestään, kun tuntui että olisi joku aivoton kasvis. Mulle jäi se huono fiilis päälle ja itkeskelin siellä huoneessa sitten pitkään. Ruoka tai juoma ei maistunut, vaikka tällä kertaa mulle ei mitään kipuja tullut ja mieli oli skarppi. Hoitajilla vaihtui vuoro ja mulle sattui aivan ihana hoitaja, joka lempeästi "pakotti" kertomaan että minkä takia mulla on niin paha mieli. Sain sanottua että harmittaa kun mulle ei kerrota mitään ja en osaa itse arvioida mikä on hyvä ja mikä on huono asia, kun ympärillä puhutaan lääketieteellisin termein, jotka ei ole mulle tuttuja. Pidän itseäni kuitenkin älykkäänä ja kykeneväisenä objektiiviseen ajatteluun, mutta jos riittävä faktatieto puuttuu on hyvin vaikea suhtautua asioihin järjellä. Onneksi ei ollut paljon ruuhkaa ja kävimme yhdessä kaikki paperit läpi ja muutenkin hoitaja jutteli mulle tosi kivasti ja opasti miten kannattaa itse toimia jatkossa <3. Sain myös uuden kierroksen antibioottia tässä välissä. Mulle tuli paljon parempi olo, kun tiesin suurin piirtein missä mennään ja mikä tarkoittaa mitäkin. Sen jälkeen ruokakin maistui ja pääsin käymään vessassa, jonka jälkeen isä kävi mut "lunastamassa".

 

Käytiin hakemassa antibiootit (tai normi antibiootti ja metronidazol, joka nyt varsinaisesti ei kai ole antibiootti) ja kotiin päästyä soitin miehelle, joka oli ollut aika lailla sydän syrjällään. Tällä kertaa vuoto on ollut minimaalista ekaan kertaan verrattuna ja minkäänlaista hajua siinä ei ole. Parin viikon päästä pitäisi tulla tieto tai voi itse kysellä niitä patologin tuloksia. Sain 2 pv saikkua, mutta sanottiin että voin kysellä lisää jos tarve. Toivon, että saisin sitä vielä vähän lisää koska henkisesti tää toinen reissu oli mulle tosi raskas ja tuntuu että haluaisin vielä hetken ajatella asioita rauhassa, jonka jälkeen voisi jatkaa eteenpäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moikka, mulla on kaavinnasta kaks viikkoo ja yks päivä. Vuoto loppui neljä päivää sitten mut tänään tuli vähä. Mietin että mitä tää vuoto voi olla. Alamaha kipuja ja alaselkä kipuja on. Voikohan tää olla ovulaatio vuotoo. Vuoto on todella haaleeta verta, mutta voiko ovulaatio tulla näin pian kaavinnan jälkeen?? Hirveesti stressaa kun toiveena on kuitenki uus raskaus ja saada se vauva syliin. Auttakaa epätoivoista ihmistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi olla ovulaatio. Jos kipu kuitenkin jatkuu tai voimistuu, niin suosittelen, että olet yhteydessä päivystykseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos vastauksesta mut ei tää voi olla ovulaatio vuotoo nimittäin tein ovulaatio testejä ja ne ei ainakaan havainnu yhtää mitää. Oiskohan tää sittenkin kiinnittymisvuotoo, toivottavasti mut aikahan sen näyttää. Nyt pitää vaan oottaa et voi testin tehä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaavinta sujui oikein hyvin. En yleensakaan saa oireita anestesiasta. Taalla pain( ei Suomessa) kaavinta tehtiin ns poliklinikkakayntina ja olin puolitoista tuntia kaavinnan jalkeen jo kotona. Alussa hieman runsaampaa vuotoa ja sitten niukkaa vuotoa vuotoa kesti 2 vk. Parina ensimmaisena vuorokautena otin buranaa nipistelykipuihin. Ovulaation bongasin 22 paivaa toimenpiteen jalkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on kokemuksia kahdesta kaavinnasta.

 

Eka, keskeytynyt keskenmeno, eli sikiö kuoli, mutta mitään ei tullut ulos. Kun tieto tästä saatiin (rv 13+5), jouduin odottamaan viikonlopun yli ennen kaavintaa, ja sinä aikana koin olevani kävelevä ruumisarkku. Kaavinnassa menetin n. 5 dl verta. Pääsin kuitenkin illalla kotiin, vaikkakin olo oli aika heikko. Vuoto kesti 4 viikkoa, ekan viikon runsaampana, sitten vähitellen niukkenevaa tiputtelua. Sitten viikko taukoa, ja kuukautiset. SItten tiputtelua seuraaviin kuukautisiin, ja edelleen niiden jälkeen. Ennedes tiennyt tarkkaa päivää, milloin kuukautiset olisivat alkaneet, kun vuotelin koko ajan enemmän ja vähemmän. 3 kk kuluttua kaavinnasta pääsin naistentautien polille tutkittavaksi. Mitään vikaa ei löytynyt, ja tympääntynyt naislääkäri totesi, että "jos sinua niin kamalasti tuo vuoto haittaa (ketä ei haittaisi?) voin kirjoittaa sinulle jotain hormooneja. E-pillereitä ehdotti, vaikka siellä pitäisi sairaalan tiedoissa olla että ne eivät minulle sovi. Sain sitten Primolut tabletteja. Niillä vuoto lakkasi. 9 kk kuluttua kaavinnasta plussasin meidän ekan pojan.

 

Toinen, tuulimuna, todettiin rv 11, neuvolan ultrassa (tai siis todettiin se jo rv 9 samassa ultrassa, mutta sen teki sellainen terkkari, joka pyrkii kieltämään selvästi havaittavatkin ongelmat, jos vaan pystyy, toisella kerralla oli eri terkka, joka uskoi mitä näki.) Kaavinta seuraavana päivänä. Vuotoa 1,2 litraa. Jouduin jäämään osastolle yöksi. Illalla WC:ssä käydessäni pyörryin, ei mikään kiva kokemus sekään. Jälkivuoto kesti taas kuukauden. Ylimääräisiä vuotoja ei tällä kertaa tullut, mutta aika rikkinäinen olo mulla silti oli monta kuukautta. Vuoden kuluttua kuitenkin onnistuin raskautumaan uudestaan, mutta se päättyi spontaaniin keskenmenoon heti alkuraskaudesta. Sen jälkeen olen saanut kaksi tervettä lasta.

 

Kiitos, että sain purkaa nämä kokemukset.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellä sujui kaavinta moitteetta. Vuotoa kesti 10 pv ajan eikä kipuja ollut kuin kahtena päivänä menkkakipuilua. Paha mieli siinä pisimmän korren vei. Vieläkin välillä tulee surku tuota keskenmenoa ajatellessa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla vuoto kesti ehkä viikon verran ja silloinkin niukkana. En ollut jälkeenpäin kipeä ollenkaan. Helpottunut vain että pieleen mennyt lääkkeellinen tyhjennyt saatiin päätökseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla myös kaavinta sujui aivan ongelmitta. Keskeytynyt keskenmeno todettiin 12 viikon paikkeilla ja alkio vastasi viikkoja 8+6. Mitään ei siis vuotanut ennen kaavintaa, eikä sen jälkeenkään ollut vuotoa kuin kaavintapäivänä enemmän ja sitten lähinnä tiputtelua viikon verran. Joinain päivinä kun vuotoa oli hieman enemmän oli myös huimausta ja heikotusta, mutta ei muistaakseeni enää tuon viikon jälkeen kun tiputtelu loppui. Kahden viikon kuluttua oli kontrolliverikoe ja arvot olivat hienosti laskeneet ja saatiin lupa jatkaa yritystä kun ollaan siihen valmiita. Noin neljän viikon päästä kaavinnasta tuli ovistuntemuksia ja aika tasan kuuden viikon kuluttua kuukautiset. Toisesta kierrosta sainkin sitten jo seuraavan plussan :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellä tehtiin kaavinta 18.1. ja nyt tänään on ollut suht kovat menkkajomotukset alamahalla ja alaselällä, normaalia? Oon aina käsittänyt että kaavinnan jälkivuoto on todella niukkaa, siis suunnilleen sellasta mikä jää hätinä siteeseen, mutta mulla on aika runsasta (ei niin runsasta että vois verrata menkkoihin) ja sekin tietty mietityttää, että onko normaalia? Mitään pikkurillin päätä suurempia hyytymiä ei ole ja kaippa tuo ihan normaalin menkkavuodon hajuistakin on. Mulla oli myös viikko ennen kaavintaa joku outo (näin lääkäri sanoi :D ) emätintulehdus, toivon kovasti että se parani antibiooteilla ennen kaavintaa, ettei siitä koidu mitään onkelmia. Olo on kuin junan alle jäänyt, henkisesti. Taakkaan kun lisätään äidin toissaviikkoinen poismeno ja molemmat isännät tosi kovassa flunssassa niin johan on soppa valmis.

Mulla on myös tuo rypäleraskausepäily, ja rakkaiden lemmikkien käytöksestä päättelen että hCG on laskenut jo rajusti tässä muutaman päivän aikana, toivottavasti olen oikeassa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

riikkajohanna, olen pahoillani kaikesta viime aikoina kokemastasi! Olo on varmasti kuin junan alle jäänyt. Toivon sinulle kovasti jaksamista ja voimia ja että vointisi helpottaa pian. Minulle on tehty kolme kaavintaa ja sen jälkeen on aina ollut jonkin verran jomotuksia alavatsalla ja selässä. Kipusi ja vuotosi voivat olla ihan normaaliakin mutta koska kaavinnastasi on jo kolme päivää, kannattaa tilannetta seurata tarkkaan. Oman kokemukseni voin jakaa ja minullahan on nuo kolme kaavintaa tehty yhden ja saman asian takia koska aina kohtuun oli jäänyt raskausmateriaa. Äärimmäisen harvinaistahan se on mutta toki mahdollista. Hakeuduin viikon sisään aina uudelleen lääkärin luo koska vatsassa oli kipuja, erityisesti tärinäkipua ja arkuutta ja vuoto oli runsasta ja halusin tarkistaa, että onhan kaikki saatu ulos ja näin ei ikävä kyllä ollut. Joten minulla juuri nuo oireet kertoivat siitä, ettei kohtu ollut vieläkään tyhjä. Itse suosittelisin, että olisit yhteydessä sinne missä olit hoidossa ja käydä tarkistuttamassa ultralla, että kohtu on varmasti tyhjä. Itse ehkä olen erityisen tarkka mutta parempi olla varma jos yhtään mietityttää, eipä siinä mitään menetä. Oikein pikaista paranemista!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Talvityttö, kiitos vastauksesta! :) Mä palaan huomenna takaisin arkeen niin katotaan kuinka sit alkaa rullaamaan kun ei kokoaikaa mieti ja voivottele omaa oloaan. Jos vielä loppuviikosta on kovaakin kipiä ja vuoto samanmoista niin rimpuutan sairaalaan ja katsotaan mitä sanovat. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä jos vastauksesta oli jotain apua   :)  Juu rimpauttaa kannattaa sit jos siltä tuntuu. Itselle ainakin aina osastolla hokivatkin, että soittaa saa aina jos yhtään mikään mietityttää. Toivottavasti olo helpottuu pian, eikä uusia käyntejä sairaalaan tarvita.   :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei! Meidän perheessä on kaksi lasta 9v ja 6v. Olemme yrittäneet kolmatta lasta kohta kolme vuotta. Vuosi sitten menin yksityiselle lääkärille ja sain glomifen tbl. Ennen kuin ehdin ne aloittaa , olin tullut spontaanisti raskaaksi, voi sitä riemua! Viikolla 6 alkoi vuoto ja lääkärissä todettiin keskenmeno. En jaksanut edes ajatella heti uudelleen raskaaksi tulemista. Rupesin syömään 4kk kuluttua klomifen tbl ja söin niitä kesän , tuloksetta. Syksyllä hakeennuin uudelleen lääkäriin. Aloitettiin pistos hoidot, toisesta kierrosta raskaustesti näytti plussaa. Tiputtelua alkoi kuitenkin heti viikon 5 aikoihin ja kävin lääkärissä. Lääkäri ei nähnyt kohdussa mitään raskauteen viittaavaa vain hyytymiä. Otettiin raskaus arvot ja parin päivän päästä uudet. Ne olivat nousseet, olin todellakin raskaana! Jouluna oli raskauspahoinvointia ja tiputtelua oli tosi vähän. Ultrassa lääkäri näki jo pienen sydämen sykkeen. Tapaninpäivänä vessakäynnillä pönttöön tuli sitten verta ja käskettiin seurata tilannetta. Raskausoireet hieman vähenivät ja varasin uuden ajan lääkäriin. Lääkärissä todettiin sikiön kasvun pysähtyneen. Lähete sairaalaan, jonne pääsin polille noin viikonpäästä. Polilla todettiin sama, raskaus oli keskeytynyt ja sain ekan lääkkeen suuhun(,oksensin koko illan ja yö)ja kapselit kotiin, otettavaksi 2pv päästä. Vuotoa ei alkanut tulla kuin 6h päästä ja kerkesin soittamaan osastolle. Verenvuoto jatkui seur. päivänä niukkana ja soitin taas osastolle,jossa kertoivat sen olevan normaalia.Vuotoa kesti sitten melkein kolmeviikkoa. Kävin raskausarvo verikokeessa 3vk päästä lääkkeellisestä poistosta. Lääkäri soitti 2pv myöhemmin, että arvot ovat korkeat. Viikonlopun jälkeen menin taas verikokeissiin ja polille. Todettiin, että istukkaa on jäänyt vielä kohtuun. Siitäpä siiten osastolle, tippaan ja kaavintaan. Pääsin maanantaina kello21 kotiin huonon-olon ja hyytymien tulemisen jälkeen. Nyt kotona toista päivää, huomenna pitäisi töihin mennä. Mahaan koskee kovasti ja olen todella väsynyt. Toivottavasti tämä jo olisi ohi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0